18 syys Ensimmäinen vanhempainilta ja muita kuulumisia

Näköjään viime kirjoituksesta vierähti viikko ja tiedättekö mitä? Mä olen taas HopLopissa kirjoittamassa, sillä Amalialla on jälleen tänäkin keskiviikkona uuden koulukaverinsa synttärit. Tuolla synttäriporukka on diskohuoneessa herkuttelemassa ja kohta pamahtavat varmasti leikkimään. Mä istun mukavasti tässä pehmeällä sohvalla läppäri sylissä ja nautin kirjoittamisesta.

Meillä on ollut tosi kiireistä ja viime viikolla oli menoa joka arki-ilta ja sama jatkuu tälläkin viikolla. Mä en liiemmin välitä iltamenoista, vaan tykkään siitä, että saamme viettää illat ihan rauhassa perheen kesken, vaikka toki aika usein lapsilla saattaa olla ystäviä, mutta kuitenkin niin, että ollaan kotona. Mä väsyn hirmuiseen juoksuun joka ilta ja usein väsymys ei iske heti, vaan sitten kun rauhoittuu.

Mitä kaikkea meillä sitten on ollut?

No näitä HopLop-synttäreitä kahdet ja Amalia on toivonut mun jäävän henkiseksi tueksi ja mukavahan tässä on olla ja kirjoitella kaikessa rauhassa. Huomenna on Milon kerhon iltatapahtuma ja lisäksi mulla on ollut kaksi jalkapallopeliä, viime perjantaina Espoossa ja tämän viikon maanantaina täällä Lohjalla. Treenit tähän päälle ja sitten muutamia muita menoja.

Viikonloppuisin ei ole ollut ohjelmaa, paitsi tietysti nyt tulevana viikonloppuna, sillä Nuppu täyttää 1-vuotta ja rakkaan synttärit pidämme ihan oikeana synttäripäivänä sunnuntaina.

Käytiin tyttöjen kanssa tällä viikolla ostamassa juhlatarvikkeita ja Amalia sai päättää teeman siskon synttäreille. Kakku on tilattu, mutta voileipäkakkua en ole muistanut tilata, vaikka monena päivänä se on käynyt mielessä. Amalia laskee öitä Nupun syntymäpäiviin ja kysyy joka aamu mikä päivä on ja laskee siitä sitten. Onhan tämä iso etappi ja ihanaa, kun sisarukset ovat täpinöissään sankarinkin puolesta, joka ei vielä ymmärrä tulevasta juhlapäivästä mitään.

Nuppu otti ensiaskeleet viikonloppuna, mutta lisää ei ole ottanut. Hän seisoo hienosti ilman tukea vähän aikaa ja usein vähän huomaamatta lelu kädessä. Heti, kun vauva hoksaa seisovansa ilman, että pitää mistään kiinni hän laskeutuu äkkiä istumaan.

Nyt Nupulle on iskenyt nuha, mutta eiköhän se ohi mene ennen juhlia. Milokin oli tuossa ihan vähän yskänen, mutta ei pahasti.

Amalia halusi, että kirjoitan häneltä terkut koulunkäynnistä. Se sujuu hyvin eikä enää jännitä, siinä tytön terveiset! Eilen koululla pidettiin vanhempainilta ja me oltiin siellä molemmat Johnnyn kanssa. Nuppu oli mukana ja Johnnyn äiti tuli hoitamaan isompia. Oli hauska päästä Amalian pulpetin ääreen istumaan ja kurkkimaan pulpetin sisään. Niin oli siistiä ja kotona tyttö sanoikin, että he olivat siivonneet pulpetit päivällä ja kysyi vielä näinkö hänen sormivirkkaustyön.

Oli kiva tutustua opettajaan hiukan ja kuulla muutenkin koulumaailmasta enemmän. Luokka oli hyvin viihtyisä ja seinillä oli paljon lasten tekemiä askarteluja ja ne loivat tosi ihanan tunnelman. Amalian luokkakamut on tosi kivoja ja Amaliaa kouluun viedessä olen itsekin saanut tutustua moneen lapseen.

Opettaja kävi läpi välituntisääntöjä ja kysyi sitten tuleeko meillä vanhemmilla mieleen jotain lisättävää. Johnny sanoi rohkeasti, että hänestä listaan voisi lisätä sen, jos joku oppilaista näkee, että jotain toista sattuu niin menee heti kertomaan välituntivalvojalle. Tästä opettaja onkin lasten kanssa kuulemma puhunut ja hyvä niin.

Opettaja jutteli myös siitä kuinka ensimmäinen luokka on tosi raskas lapsille, kun kaikki on niin uutta. Koulumaailma on niin eri kuin esikoulu. Lapset saattavat olla koulun jälkeen kiukkuisia ja väsyneitä ja läksyt kannattaakin hoitaa heti alta pois eikä jättää iltaan. Tämä on huomattu, muutamasti on jäänyt iltaan ja kiukuksihan se tekeminen on mennyt. Välillä haasteita on tuonut se, kun Nuppu on ehtinyt nukkua päikkärit ennen kuin Amalia pääsee koulusta ja sitten pikkumuijan perässä saa mennä enkä voi rauhassa keskittyä Amalian läksyihin. Ei ole reilua Amaliaa kohtaan, että esimerkiksi lukuläksyn aikana pomppaan vähän väliä Nupun luokse. Tällöin olemme jättäneet läksyt siihen ajankohtaan, kun Johnny on tullut töistä, jotta jompikumpi meistä vanhemmista saa antaa täyden huomion Amalialle.

Iltaisin ollaan valvottu Johnnyn kanssa aika pitkään ja lopulta nukahdettu molemmat sohvalle. Me vietetään joka ilta aikaa yhdessä ja tämä on tosi tärkeää parisuhteen kannalta. On aivan ihana nauttia toisesta iltaisin, silloin ei koskaan mene riitelyksi, vaan ollaan vaan lunkisti ja kaikki on tosi ihanasti. Lasten valveilla ollessa, etenkin iltapuuhien aikaan mulla monesti kiristyy pinna, kun en enää jaksaisi, vaan kaipaisin jo hiljaisuutta ja rauhaa ja tällöin kilahtelen vähän kaikille, noh Nupulle en sentään.

Tänään kävikin tuuri, kun pienemmät nukkuivat jo, kun tulimme Amalian kanssa kotiin. Pian Nuppunen sieltä heräilee varmaan maitoa ottamaan, mutta jatkaa sitten unia seuraavaan syöttökertaan.

Aiheuttaako muille vanhemmille iltapuuhat ja nukkumaan meno hampaiden kiristelyä? 

Nyt kynttilät palamaan ja nauttimaan rauhallisesta illasta <3