19 tammi Mun hyvät puolet äitinä
Näitä tulisi kaikkien miettiä aina välillä. Jotenkin omat hyvät puolet äitinä saattavat helposti unohtua ja sitä kiinnittää enemmän huomiota niihin kurjiin tunteisiin ja hetkiin. Niihin, jolloin on toiminut omasta mielestä paskasti, huutanut, kiroillut tai käyttäytynyt muuten kurjasti.
Liian harvoin sitä saa palautetta omasta äitiydestä, ainakin musta olisi mukava kuulla useammin, kuinka hyvä äiti olen. Mulla on tapana kehua muita äitejä, ihan tuntemattomiakin. Kerran muistan laivalla kehuneeni yhtä äitiä, kun hän niin ihanan rauhallisesti hoiti pitkään jatkunutta kiukkutilannetta lapsensa kanssa. Hän oli oikeasti äärimmäisen rakentava ja rauhallinen tilanteessa eikä hänestä huokunut mitään merkkiä ärsyyntymisestä. Mä muistan miettineeni tilannetta seuratessa, että olisi mahtava osata toimia noin hienosti ja halusin ehdottomasti antaa hyvää palautetta tälle äidille.
Seuraavaksi mun hyvät puolet äitinä:
- Hyvien tunteiden näyttäminen. Meillä lapset saavat kuulla joka päivä monta kertaa kuinka paljon heitä rakastan. Halaan ja suukotan usein, otan kainaloon, silitän, pyydän ja nappaan syliin ja kuuntelen aina mitä heillä on sanottavaa.
- Annan lasten touhuta paljon kaikenlaista. Meillä saa raahata tyynyt ja peitot makuuhuoneista, napata sohvatyynyt ja tehdä näistä yhdessä pehmeän kasan, johon hyppiä sohvalta. Amalia raahaa ystävänsä kanssa usein todella paljon leluja leikkihuoneesta omaan huoneeseen, kotileikkiä tai muuta leikkiä varten eikä niitä välttämättä ihan aina tuoda takaisin. Toki siivoavat, jos käskemme, mutta annamme toisinaan jättää leikit paikoilleen.
- Olen kärsivällinen. Jumalavita hassu sanoa, mutta näin se on. Toki toisinaan mulla palaa päreet sekunnissa, mutta kun mietin pitkässä juoksussa, niin kyllä mä olen lasten kanssa kärsivällinen. Olen ollut kotiäitinä parin viikon päästä kahdeksan vuotta ja en usko, että ilman kärsivällisyyttä olisin tähän pystynyt ja oikeasti nauttinut tästä.
- Olen huolehtivainen. Huolehdin lasten perustarpeet tunnollisesti; ruoka, uni, leikki ja hoiva. Huolehdin heistä muutenkin kaikin puolin oikein hyvin.
- Huumorintajuinen ja leikkisä. Lapset pitävät mua hauskana, vaikka Johnny väittää muuta. Mä rakastan hassutella lasten kanssa ja me nauraa räkätetään paljon. Mä en todellakaan ole mikään tosikko mutsi ja heitän välillä aika ronskiakin juttua meidän lasten kanssa.
- Lapset menevät kaiken edelle. Täytyy toki muistaa huolehtia itsestään, se on tärkeää ja välttämätöntä. Mietin kuitenkin kaikessa aina ensin lapsia.
Lopuksi Amalian ja Milon ajatukset äidistään
Amalia: kiva, huolehtivainen, paras äiti ja rakas. Kysyin vielä tuleeko muuta, niin Amalia sanoi rauhallinen, mutta repesi sitten, eli se ei tainnut pitää paikkaansa 😉
Milo: hyvä äiti, rakas, äiti on hyvä ajamaan uimahalliin, hieno, äiti on kohtelias, äiti on vähän pullea. Viimeisen sanoi niin veikeän ilmeen kera 😉
Kertokaa kommenttiboxiin teidän hyviä puolia vanhempana <3
TarjaS
Posted at 20:05h, 20 tammikuunOlipa mukava postaus. Olen samaa mieltä kanssasi, että tulee liikaa keskityttyä niihin omiin puutteisiin ja huonoihin hetkiin, ja että meidän pitäisi antaa enemmän hyvää palautetta. Niin itsellemme kuin muillekin!
Minäkin olen äitinä temperamenttinen ja nollasta sataan helposti kiihtyvä, tämä piirre ärsyttää itsessäni eniten. Mutta sitten toisaalta, osaan olla myös ainakin joskus yltiörauhallinen ja tuntuu, etten hermostu mistään. Yritän muistaa myös kiittää itseäni, jos onnistun joskus säilyttämään malttini.
Huolehdin myös hyvin lasten hyvinvoinnin, kuten säännölliset ruokailut, vitamiinit, hammaspesut, suihkut ja nukkumaanmenot, puhtaat vaatteet, ihonhoidot.
Olen myös mielestäni toiminut kivasti, kun olen käyttänyt heitä säännöllisesti mm uimassa ja kirjastossa ja se on heille mieluista. Varsinkin uimataito on tärkeä asia. Samoin lukutaito ja kirjojen maailmaan uppoutuminen!
Olen myös tutustuttanut heitä luontoon, eläimiin ja ylipäätään yrittänyt herättää kiinnostusta em asioista huolehtimiseen. Lisäksi olen erityisesti vanhemman lapsen osalta nähnyt erityistä vaivaa, jotta hänellä olisi kavereita ja että hän oppisi hyviä kaveritaitoja.
Yritän myös löytää molempien lasten kanssa yhteistä aikaa ja semmoisia ’omia’ juttuja äidin kanssa.
Työelämän suhteen olen laittanut lapset työn edelle, ja ollut mm pitkään hoitovapailla sekä tehnyt osittaista työviikkoa. Pidän myös paljon palkattomia lomia ja vapaita, jotta arki ei kävisi liian raskaaksi lapsille tai perheelle. Joustavuus on tärkeää. Rahasta on monesti puutetta mutta jotenkin on selvitty. Työnantajaa on myös kiittäminen joustoista.
Tässäpä sitä.
johanna
Posted at 13:22h, 21 tammikuunVoi miten ihania asioita <3 <3 Kiitos, kun kerroit nämä <3
Nimetön
Posted at 20:37h, 20 tammikuunOlen läsnä.
Olin pitkään kotona lasten ollessa pieniä. Olen kotona taas, kun ovat jo isompia.
Paikalla ja läsnä.
Monta omaa asiaa olen jättänyt välistä ja tauolle, kun olen asettanut lapset etusijalle. Mutta en kyllä kadu. Aina ei ole ollut kivaa tai helppoa, mutta onneksi uskoin intuitioon. Nyt, kun lapset alkavat olla nuoria ja kohta aikuisia, olen ainakin ollut heidän kanssaan. Nopeasti kasvoivat. Sitten kuitenkin,
johanna
Posted at 13:20h, 21 tammikuunIhana kommentti, kiitos tästä <3
NIMETÖN
Posted at 14:03h, 26 tammikuunKiva idea! Haluan yrittää osallistua tähän, koska tosiaan omia vahvuuksia vanhempana tulee mietittyä harvoin – jos koskaan. Tässä näitä nyt olisi:
1. Ajattelen lasten hyvinvointia ja se näkyy monin tavoin perheemme valinnoissa. Esim asumme tosi lähellä koulua ja päiväkotia, joten lapsilla ei kulu päivittäin aikaa matkoihin. Syömme (useimmiten) terveellistä ruokaa ja lapsilla on paljon aikaa ns vapaaseen puuhailuun. Jokaisella on 1 oma liikunnallinen harrastus/viikko.
2. Osaan ottaa lasten erilaiset luonteet (ja iät) huomioon. He nauttivat hyvin erilaisesta tekemisestä ja esimerkiksi riitatilanteissa vaativat erilaista huomiota.
3. Annan lapsille esimerkin siitä kuinka äiti voi pitää työstään ja olla siinä hyvä. Työ ei silti koskaan mene lasten hyvinvoinnin edelle.
4. Näytän tunteeni ja puhun niistä. Tämä on tärkeää hyvien tunteiden (ilo, rakkaus, hellyys) mutta myös ns vaikeampien tunteiden kanssa, kuten väsymys, suru tai kiukku.
5. Olen lasten kanssa kärsivällinen.
6. Luen lapsille joka päivä ja siitä on tullut meille kaikille tärkeä ja rakas yhteinen tapa.
7. Annan tilaa ja aikaa lasten ja muiden läheisten aikuisten (isovanhemmat, tädit yms) suhteelle. Käymme yökylässä ja pidämme yhteyttä myös videopuheluiden välityksella.
8. Tarvittaessa olen valmis puolustamaan lapsiani ns pahaa maailmaa vastaan (koululaisen kanssa tämä on jo tullut muutaman kerran esiin). Eivät he tietenkään saa kokea olevansa maailman napoja, mutta minusta on tärkeää, että he voivat luottaa siihen että olen heidän puolellaan jos he kokevat ns vääryyttä.
johanna
Posted at 17:51h, 26 tammikuunVoi miten ihania ja tärkeitä asioita, kiitos paljon kun vastasit <3 <3