Kiitollisuudesta kirjoittaminen tuntuu unohtuvan joka kuukausi ja taas kirjoitan tästä kuukauden myöhässä. Tarkoituksena olisi tehdä postaus kiitollisuudesta joka kuukausi. Tässä linkki edellisiin kiitollisuuden aiheisiin.

Kiitollinen näistä tällä hetkellä:

  • perhe ja läheiset (nämä toki kuuluvat kiitollisuuden aiheisiin aina, mutta haluan mainita nämä nyt tässä. Olemme viettäneet oman perheen kanssa ihania hetkiä, sellaisia rauhallisia höpöttelytuokioita ja paljon kainalossa pitämistä. Rakastan sitä, kun lapset ovat mun kainalossa tai sylissä, se on parasta. Olemme viettäneet aikaa yhdessä siskon ja mun äidin kanssa ja nämä treffit ovat ihan parhaita ja nauretaan aina holtittomasti. Mun äiti on lähentynyt Nupun kanssa ja se tuntuu niin ihanalta, tästä olen äärimmäisen kiitollinen ja siitä kuinka onnellinen mun äiti tästä on
  • Johnnysta, joka on antanut mulle mahdollisuuden harrastaa aika intensiivisesti jalkapalloa. Johnny on ottanut illoista vetovastuun mun ollessa harkoissa/peleissä, hoitanut lapset, kodin ja tietysti käynyt normaalisti töissä. Olen tosi kiitollinen Johnnylle tästä ja mies tietää kuinka paljon jalkapallo mulle merkitsee. Eilen kävin ensimmäistä kertaa reilu 15-vuoteen juoksulenkillä yksin ja kotiin päästyäni Johnny kehui mua tosi paljon ja oli tehnyt mulle urheilujuoman valmiiksi, vaikka ei mun sellaista ollut tarkoitus edes juoda. Aivan ihana ele ja meinasi itku tulla kuinka ihana ja ajattelevainen tuo mies onkaan
  • Nuppu-taaperosta, toki jokaisesta meidän lapsesta, mutta tämä ihana ja hassu taapero on vaan jotain niin suloista, hömppää, naurua ja iloa tuovaa. Ilmeet ja eleet ovat niin hupaisia, ja Nupusta on tullut pikkuhiljaa semmoinen pieni koomikko, joka hauskuuttaa meidän koko perhettä. Välillä hänellä tulee samanlainen räkättävä nauru kuin mulla ja sitten hörötetään molemmat kuin heikkopäät

kiitollisuus

  • huumorista. Meidän koko perheellä on melkoinen huumorintaju. Me hassutellaan tosi paljon ja nauretaan joka päivä niin paljon. Se on ihan huikeaa ja antaa hirmuisesti hyvää oloa. Eilen mun joukkueesta kaksi nuorta pelaajaa tuli lainaamaan palloa, kun olivat menossa potkimaan. Mä päätin antaa heille Nupun muovisen pallon, josta oli ilmaakin lähtenyt. Pelikaveri oli ottamassa multa palloa ja oli kuulemma hetken miettinyt oonko mä tosissani (multa kun voi odottaa kaikenlaista) ja sitten repesi ihan täysillä nauramaan ja hyvä ettei kaatunut pihalla mun autoa päin. Pieni hassuttelu on hyvästä!
  • jalkapallon tauosta. Meillä on tosiaan reilu kahden viikon tauko ja tämä tuntuu tosi hyvältä. On aikaa perheelle, jota kaipasin ja perhe kaipasi ja nyt tuntuu tosi hyvältä ja rauhalliselta
  • lasten ensi viikolla alkavasta syyslomasta! Ihan mahtavaa, syysloma on pian täällä. Mitään suunnitelmia meillä ei ole ja Johnny käy normaalisti töissä, mutta se että ei ole kuskailuja ja aamuisin pakollista lähtöä mihinkään tuntuu hyvältä. Ja se lasten ilo mikä heillä on tulevasta lomasta!

kiitollisuus

  • syksyn kauneudesta. Tykkään syksystä, tykkään toki kaikista vuodenajoista, mutta nyt syksy tuntuu ihanalta ja niin raikkaalta
  • siitä kuinka kivasti meillä on syksy mennyt, Amalialla koulu ja Milolla esikoulu. Stressasin hieman koulun ja esikoulun alkua ja huomasin olevani aika kireä. Lopulta kaikki meni paremmin kuin ikinä olisin voinut kuvitella ja olen tästä valtavan helpottunut, onnellinen ja kiitollinen
  • Eilisestä juoksulenkistä. Mä siis juoksin noin 6 kilometriä. Juoksin ensin mun siskolle yhtä soittoa ja vauhti oli enemmän kuin hölkkä. Join siinä lasillisen vettä ja kävin pissalla ja oli tarkoitus kävellä kotiin, mutta mitäpä tein. Hölkkäsin ja kävelin ja juoksin välissä useamman spurtin ihan täysillä. Sen verran mua kainostutti, että ennen täyteen juoksuun lähtöä vilkaisin olan yli ettei kukaan näe mun touhuja. Jos viinanjuonti menee joskus överiksi, niin näyttää se menevän tämä jalkapallokin 😉
  • siitä miten hyvä olo mulla on. Mä olen onnellinen ja se tunne on yksi parhaista tunteista <3

Mistä sä olet kiitollinen? <3

Tänään jakoon mun äidin kehuma ruokaohje. Mä rakastan kasviksia ja tiesin, että tämä ruoka vie kielen mennessään. Ihanan simppeli valmistaa ja superherkullinen!

kana-kasvispelti

Kana-kasvispelti:

kanafileitä (meillä oli valmiiksi maustettuja)

porkkanaa

perunaa

kesäkurpitsaa

keltaista ja punaista paprikaa

kirsikkatomaatteja

kokonaisia valkosipulinkynsiä

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

hieman grillausmaustetta

Raasta porkkanoista kuoret ja kuori valkosipulinkynnet. Pese kasvikset ja perunat ja pilko ne. Laita kana ja kasvikset uunipellille ja lisää kasvisten ja perunoiden päälle oliiviöljy ja mausteet. Paista hieman reilu 200 asteessa reilu puoli tuntia.

kana-kasvispelti
Uuniin menossa!

Tzatsiki:

puolikas kurkku

2 valkosipulinkynttä

4 dl turkkilaista jogurttia

1/2 tl suolaa

1 tl sokeria

mustapippuria

Raasta kurkku. Laita se siivilään ja lisää suola. Valuta ylimääräinen neste pois. Tämä ei ole pakollinen, sillä itse en löytänyt Nupun jäljiltä meidän pientä siivilää, joten nostin raastetut kurkut leikkuulaudalta suoraan kulhoon. Lisää kulhoon loput ainekset ja sekoita.

Tzatsikin ohje on hieman muunneltuna Valion-sivuilta.

kana-kasvispelti

Herkullisia ruokahetkiä! Me tehdään tätä varmasti monta kertaa uudestaan, nam 🙂

Meillä oli aivan ihana torstai eilen. Mitään ihmeellistä se ei vaatinut, päivä oli vaan kerrassaan alusta loppuun niin mukava, rento, rauhallinen ja kaikilla oli hyvä mieli koko päivän.

Aamu alkoi normaalisti Nupun kömpiessä sängystä pois. Herään aina tähän ja siirrymme sitten sohvalle peiton kanssa, otan pikkuisen kainaloon ja imetän häntä makuuasennossa lämpimän peiton alla. Rauhallisen imetyshetken jälkeen laitoin telkkarin päälle ja Nuppu katseli mun viekussa telkkua ja mä ummistelin vielä silmiä. Amalia oli myös hereillä ja katseli puhelintaan sohvan toisessa nurkassa. Aamutoimiin ei ollut vielä kiirusta, sillä kello näytti vasta hieman yli seitsemää.

Lopulta aloittelimme tyttöjen kanssa aamuhommat; hammaspesut, aamupalan syönti, pesut ja pukemiset. Nuppu käy aina pyytäessäni herättämässä Milon, joka nukkuisi ohi eskarin, jos olisi mahdollista. Milo tykkää, kun pikkusisko herättää hänet pusuilla, kutituksella ja kiipeilemällä päällä ja näin hän teki tänäkin aamuna.

Milolla ei kauaa nokka tuhise aamuhommissa. Vessaan, hammaspesu, aina sama aamupala, äiti saa valita vaatteet ja sitten poika onkin jo valmis.

Aamu oli ihana ja rento ja kaikki sujui mukisematta. Nappasin koululaisista kuvat, kun olivat niin suloisia.

ihana torstai

ihana torstai

Nupun kanssa jatkoimme koululta matkaa kauppaan ja apteekkiin. En yleensä käy Citymarketissa ruokaostoksilla, mutta tänään menimme sinne, sillä siellä on apteekki. Nuppu istua törötti kärryissä ja minä katselin ja ihastelin kuinka hienoksi Citymarket onkaan remontoitu. Hedelmä ja vihannesosasto on kyllä mielettömän laaja ja oli ihana katsella kaikkea ja ruuaksikin teki mieli tehdä värikkäistä kasviksista jotain.

Ostimme tarpeet kantarellikastikkeeseen sekä toiseksi päiväksi kanafileitä, keltaista ja punaista paprikaa, kesäkurpitsaa ja kirsikkatomaatteja. Kotoa lisätään uunipellille vielä perunoita, valkosipulinkynsiä ja sipulia. Lisäksi ostin turkkilaista jogurttia, josta teen kastikkeeksi tzatsikia.

Heräteostoksena ostin Nupulle kengät. Toki hän tarvitsi kipeästi ne, joten se oli tarpeellinen ja pakollinen ostos. Musta on jotenkin tosi vaikea ostaa lapsille kenkiä, mä oon siinä jotenkin niin huono. Aina mietin onkohan ne nyt varmasti hyvät, vaikka lapsi on aina ostoksilla mukana ja sovitamme kenkiä.

Kotiin päästyämme kello oli hieman yli kymmenen, joten huolellisen käsienpesun ja ruokatavaroiden purkamisen jälkeen hyppäsimme takaisin autoon ja ajoimme lounaalle intialaiseen ravintolaan. Siellä meitä odotti mummi ja täti. Olen käynyt Amarissa lounaalla viimeksi keväällä ennen koronahässäkkää, joten oli ihana päästä vihdoin syömään sinne.

Nuppu oli niin kiltisti, piti mua kädestä kiinni, kun laitoin meidän lautasille ruokaa. Nuppu söi oikein reippaasti ja tykkäsi ruuasta kovasti. Jälkkäriksi vedimme Nupun kanssa vielä omppupiirakkaa vaniljakastikkeen kanssa. Mun äiti ja sisko tyytyivät vain kahviin, mahat oli kuulemma liian täynnä.

Nuppu siivosi hienosti omaa paikkaansa ja keräsi lattialle pudonneet ruuat. Pyyhki oikein tohinalla ruokalappunsakin servetillä ja kiitti ruuasta. Syöminkien jälkeen pyysin äitiä ja siskoa meille sumpille ja niin ajelimme peräkanaa meidän luo. Nuppu leikki kovasti mummin kanssa ja me juoruttiin siskon kanssa ruokapöydän ääressä.

Lopulta kello alkoi lähestyä yhtä, joten oli lähdettävä hakemaan Miloa eskarista. Heitimme Nupun kanssa mummin kotiin ja haimme Milon. Mummi lupasi hakea Amalian koulusta kahdelta, jotein sain laitettua Nupun päiväunille heti yhden jälkeen, kun olimme kotona.

Milo söi välipalaa ja katseli hetken lastenohjelmia, mutta halusi pian mennä ulos harjoittelemaan pyörällä keulimista. Poika pyysi mut katsomaan ja istuskelin terassilla kahvikuppeineni ja katselin miten hienosti Milo on sinnikkäällä harjoittelulla oppinut koko ajan enemmän ja enemmän keulimaan.

ihana torstai

Amalia oli iloinen, kun näki mummin ja mummin koiran Zeron olevan koulun pihalla vastassa. He tekivät pienen lenkin koirulin kanssa ja sitten mummi toi Amalian autolla kotiin. Mummi antoi Amalian mukana lapsille jäätelöt ja Amalia ja Milo nautiskelivat jätskinsä auringonpaisteessa terassilla. Hetki oli niin ihana. Katselin siinä, kun lapset lipoivat hymyillen jätskejään ja näyttivät niin onnellisilta.

Amalia söi jätskin jälkeen välipalaksi herkkuleipää. Olin ostanut tuoretta leipää, joka oli niin herkullista, että söimme Amalian kanssa viimeiset palat tänä aamuna. Ja siis kukaan muu ei leipää ehtinyt ottamaan kuin vain me kaksi. Siinä sitten seuraavaksi Amalia dataili jonkun aikaa, jonka jälkeen hän teki läksyt.

Nuppu heräsi päiväunilta vasta kolmen jälkeen ja halusi makoilla kaikessa rauhassa mun sylissä.

Lapset ehtivät syödä päivällisen jo ennen Johnnyn kotiintuloa. En tehnytkään ruuaksi kantarellikastiketta vielä eilen, vaan lapset söivät edelliseltä päivältä jäänyttä jauhelihakastiketta ja makaronia. Meille aikuisille sitä ei riittänyt ja päätimme hakea illalla jotain hyvää syötävää lasten nukkuessa.

Niinpä me vanhemmat joimme tässä kohtaa sitten vain kahvit. Ruuan jälkeen Amalia soitti ystävänsä meille ja Milo lähti hakemaan omaa ystäväänsä. Johnny päätti lähteä Nupun kanssa pyörälenkille ja mä jäin viimeistelemään illan blogikirjoituksen.

Johnny ja Nuppu olivat lenkillä tunnin ja molemmat olivat niin punaposkisia kotiin tultuaan. Mä olin ehtinyt viimeistellä tekstin loppuun, imuroida ja vaihtaa sänkyyn puhtaat lakanat. Sauna oli päällä ja kynttilät paloivat ruokapöydällä. Oli ihanan siistiä ja rauhallista. Lasten kaverit lähetettiin kotiin ja kävimme iltapalalle ennen saunaan menoa, jotta saunan jälkeen saisimme lapset sitten suht sukkelasti sänkyyn. Ja saatiinhan me muutaman lattia on laavaa-leikin jälkeen.

ihana torstai

Lapset saivat nukkua kaikki kolme meidän vanhempien sängyssä, jotta sain heidät nukkumaan ennen kuin Johnny tulisi ruokaa hakemasta. Ja kaikki menikin niin nappiin, ulko-ovi kävi ja ruuat tuli ja samaan aikaan mä suljin makkarin oven ja jätin tuhisevat muruset nukkumaan. Meillä oli Milon kanssa ihanat keskustelut ennen nukahtamista. Ja joka kerta, kun nukumme kaikki yhdessä mun sydän lepattaa, kun lapset kertovat toisilleen kuinka rakastavat toisiaan. Meillä puhutaan tosi paljon rakastamisesta ja halataan ja pussataan hirmuisesti ja tämä on musta tosi tärkeää <3

Siis niin uskomatonta!!! Ollaan koko joukkue vähän puulla päähän lyöty. Me voitettiin nelosdivarissa koko sarja ja näin noustiin kolmosdivariin, jossa tulemme pelaamaan ensi kauden. Tuntuu tosi hyvälle ja on kyllä niin voittajafiilis! Eihän tälläistä kukaan meistä ajatellut, mutta siinä kohtaa, kun voitettiin kolmosesta neloseen pudonnut joukkue, niin mieleen hiipi voisiko tässä ihan oikeasti käydä niin, että hoidetaan homma kotiin ja voitetaan koko sarja! Ja niinhän siinä kävi ja maanantaina viimeisen sarjapelin jälkeen Länsi-Uusimaa-lehti otti meistä kuvia samalla, kun kuohuviiniä roiskutettiin naamaan. Ihan huikeaa!!! Kovalla työllä, maailman parhaalla joukkuehengellä, parhailla valmentajilla, suurenmoisella sisulla ja periksiantamattomuudella me tämä tehtiin yhdessä koko joukkue.

kolmosdivari

kolmosdivari

Nyt jäätiin pienellä lomalle, jalat saa huilia ja palataan sorvin ääreen syysloman jälkeen. Sitten treenataankin ja kovaa. Kolmosdivari on kova sarja ja heittopusseiksi emme aio.

Jalkapallotreenien lisäksi aion tehdä omatoimisia juoksulenkkejä, jotta saan kuntoa kohotettua. Myös nopeutta aion harjoitella ja Johnnyn kanssa voisimme mennä silloin tällöin kahdestaan kentälle tekemään vetoharjoituksia. Johnny on ollut aikoinaan jalkapallossa maalivahtina ja on siinä ihan super.

Johnny on ihan innoissaan mun futisharrastuksesta ja mies on henkeen ja vereen jalkapallomiehiä. Hän on ylpeä musta ja se on ihan huikeaa, vaikka mua aina välillä naurattaa. Amaliakin aina kehuu mua ja meidän koko jengiä ja se tuntuu niin liikuttavalta. Lapset aina jaksavat kysyä miten meni treenit ja pelit ja tuntuu ihanalta, että heitä aidosti kiinnostaa. Kannustusjoukoissa he ovat aina kotipeleissä, vaikka monesti se menee enemmän leikkimiseksi ja makkaran syömiseksi 😉

Kotipeleissä on ollut paljon kannustajia (eikä ainoastaan meidän sukua, heh) ja se on ollut upeaa. Kiitos kaikille kannustajille, kiitos koko joukkueelle, tämä on ollut huikean hieno ja jännittävä matka <3

Tämä laji on vienyt mun sydämen enkä olisi ikinä uskonut puolitoista vuotta sitten pelaamaan ryhtyessäni, että olisin nyt tässä, menossa kolmosdivariin upeiden, hauskojen ja rakkaiksi tulleiden ystävien kanssa <3

kolmosdivari
Siinä sitä mennään eikä meinata 😉