Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
johanna, Author at Sydän vähän kallellaan - Page 147 of 149
 

Johnny lähti perjantaiaamuna työasioissa Tampereelle ja palasi kotiin lauantai-iltana juuri ennen Amalian nukkumaanmenoa. Työmatka oli tiedossa jo hyvissä ajoin ja jännitin lasten kanssa yksin jäämistä Milon itkuisuuden vuoksi. Olin kuitenkin pyytänyt siskoni avuksi, jotta saisin Amalian nukutettua yöunille. Siskoni haki Milon iltalenkille seitsemän aikaan ja me tytöt siirryimme yläkertaan iltasadun lukuun. Amalia nukahti nopeasti ja siskonikin palasi Milon kanssa lenkiltä. Pikkuinen heräsi heti sisälle tultuaan, mutta ei luojan kiitos aloittanut iltahuutoa. Milo on ollut nyt neljä iltaa itkemättä ja uskoin jo itkuisuuden olevan taakse jäänyttä elämää, mutta tänään itku taas alkoi, muttei kestänyt onneksi kovin kauaa.

Perjantaipäivän lumileikit

Perjantaipäivän lumileikit

Pikkuveikka tuhisee vaunuissa aina loistavasti kuullessaan siskon ja äidin leikin ääniä

Pikkuveikka tuhisee vaunuissa aina loistavasti kuullessaan siskon ja äidin leikin ääniä

Ennen viimeisintä vyöhyketerapeutin käyntiä Milo oli ollut rauhallinen noin viitenä iltana, mutta aloitti itkemisen hoidon jälkeen eikä loppua näkynyt, paitsi nyt näinä neljänä iltana. Itkuiset illat ovat menneet kuitenkin paljon paremmin, kun olen antanut Johnnynkin kantaa huutavaa vauvaa, koska ymmärsin viimein, että vauva huutaa aivan yhtä lujaa myös minun sylissäni. En ole enää puhunut Johnnylle rumasti vaan olemme puhaltaneet yhteen hiileen ja tämä on tehnyt todella hyvää. Milon itkiessä isinsä sylissä kuuntelen musiikkia korvakuulokkeiden kautta ja tätä teen myös kantaessani lastani. Itku ei tunnu ihan niin pahalta Kaija Koon hoilatessa korvaan. Koliikin aiheuttama paniikki lapsen silmissä ja se kipu mitä hän kokee ei tule unohtumaan minulta koskaan. Onneksi itkun loppuessa Milo muuttuu hymyileväksi ja iloiseksi eikä kivuista ole enää tietoakaan.

Milo totisena

Milo totisena

Pientä hymyä

Pientä hymyä

Ja nyt tunnelma alkaa olla jo katossa

Ja nyt tunnelma alkaa olla jo katossa

Kävin Milon kanssa torstaina lastenlääkärillä, jonka erikoisalana ovat allergiat. Amalia oli kerhossa sillä aikaa eikä jäänyt tällä neljännellä kerhokerralla sinne itkien, vaikka sanoikin jälleen kerhon ovella ja vielä sisälläkin ettei jää kerhoon. Avustin Amaliaa ulkovaatteiden riisumisessa sekä käsien pesussa ja tossujen laiton jälkeen tyttö juoksikin mitään sanomatta salin puolelle. Huikkasin sitten vain heipat ja Amalia vastasi. Tuli helpottunut olo, kun kerhoilija ei jäänyt kerhoon itku silmässä.

Lääkärissä Milolle pärähti monta diagnoosia kuten jo vähän arvelinkin. Pojalla on atooppinen iho, allergioita, koliikki ja refluksiatautiinkin saimme lääkkeitä. Lääkäri totesi allergialapsen ensimmäisen elinvuoden olevan hankala ja aikamoista hakua tämä allergiaa aiheuttavien ruokien toteaminen on. Milo on allerginen ainakin viljoille, mutta en pääse testaamaan vielä maitotuotteita tai mitään muutakaan, sillä viljojen aiheuttamat oireet ovat edelleen niin pahat. Tilanteen täytyy antaa ensin rauhoittua kunnolla.

Perjantaina sain otettua Milolta ulostenäytteet vihreän kakan vuoksi ja äitini kiikutti näytteet Mehiläiseen. Näytteistä selviää kuinka ärtynyt pienen suoli on ja lisäksi Milolta tutkittiin vielä clostridiumin mahdollisuus. Tähän suolistobakteerin aiheuttamaan ripuliin en kuitenkaan usko, sillä kakka ei haise pahalta, vaikka vihreää onkin.

Näiden ongelmien lisäksi pieneltä kuului keuhkoista aikamoiset rohinat ja nyt hengittelemme kotona ventolineä, nuhaisuus ei oikein ole tahtonut mennä ohi, vaikka ei olekaan kummemmin poikaa häirinnyt. Nuhan helpottamiseksi olen imenyt nenästä räkää ja nukuttanut pientä öisin päätypuoli sängyssä kohotettuna.

Palataan nyt kuitenkin otsikkoon eli siihen, että vietin ensimmäisen yön yksin lasten kanssa. Jännitin aivan turhaan, sillä kaikki meni tosi kivasti ja perjataipäiväkin hurahti nopeasti, vaikka vietimmekin koko päivän kotosalla.

Amalia haluaa leikkiä aina kotileikkiä isossa lumikasassa ja sen läheisyydessä

Amalia haluaa leikkiä aina kotileikkiä isossa lumikasassa ja sen läheisyydessä

IMG_4320

Alas tullaan liukuen!

Alas tullaan liukuen!

IMG_4327

IMG_4328

Yöllä arvasin Amalian vouhkaavan herätessään ja näin kävikin. Tyttö heräsi kolmelta ja huusi äitiä. Menin hänen huoneeseensa ja Amalia taputti sänkynsä vieressä olevaa paikkaa ja totesi: äiti tässä on sinulle hyvä paikka! Kerroin etten voi jäädä hänen viereen, sillä Miloa ei voi jättää yksin ja pyysin Amalian minun viereeni. Eihän se tietenkään ollut hyvä nyt kun isi on nukkunut Amalian sängyssä useana yönä, kun tyttö on herännyt ja aloittanut vouhkaamisen, johon Milokin herää. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut ja niin Amalia lähti matkaani meidän vanhempien sänkyyn. Amalia ei saanut helposti unta ja sai hereille myös vauvan ja valvoimme sitten jonkin aikaa. Loppuyön Milo nukkui nuhansa vuoksi hieman kehnosti, mutta mielestäni yö meni silti paremmin kuin hyvin.

Lauantaina pakkasin lapset ja tavarat autoon ja lähdimme mummin ja fafan luokse viettämään päivää. Nuusku oli mennyt sinne edeltä jo edellisenä päivänä. Meillä oli mukava päivä ja Amalia sai mummin täyden huomion. Itse lenkkeilin Milon kanssa pariin otteeseen, jotta pikkuinen sai nukuttua. Valitettavasti Milosta on tullut samanlainen puolen tunnin nukkuja kuin Amaliakin aikoinaan oli, vaikka toivonkin sen johtuvan nyt vain nuhasta.

Tänään vietin laatuaikaa Amalian kanssa uimahallissa. Isi ja vauva olivat lenkillä hallin läheisyydessä. Nautimme Amalian kanssa kovasti yhteisestä ajasta ja tyttö kertoikin saunassa saavansa jäätelön kahvilasta ja totesi vielä perään kovaan ääneen, että äiti otatko sinä sitten niitä ranskanperunoita? saaden vastapäätä istuvan naisen nauramaan.

Päivämme alkoi loistavasti, mutta päättyi kurjasti, sillä Nuusku jatkoi oksentelua ja ripulointia, joka alkoi jo perjantaina. Johnnyn äiti lähti Nuuskun kanssa eläinlääkäriin, mutta onneksi kyseessä taitaa olla vain vatsatauti. Stressi sai emännän hieman huonotuuliseksi ja otimme Amalian kanssa yhteen illalla. Myöhemmin isin nukuttaessa Amaliaa oli isi kysynyt Amalialta jäikö tälle pahamieli äidin kanssa riitelystä. Amalia oli vastannut isälleen tomerana: ei jäänyt pahamieli, minä vain ärsytin äitiä 😉 Että sellaista! 🙂

IMG_4341

IMG_4347

IMG_4348

Facebookissa lapsoset jo toivottelivatkin Hyvää Ystävänpäivää ja sitä samaa koko perheeltä myös tänne blogin puolelle, vaikkakin päivän myöhässä!
Te olette maailman parhaita lukijoita <3

IMG_4377

Kuinkas Teidän viikonloppu on mennyt?

Täällä tämä bloggaaja on innostunut kovasti näistä videopostauksista! Lapsia on aivan ihana kuvata ja saada suloisia muistoja talletettua.
Voisin taas joku kerta astua itsekin kameran eteen lapsien kera, usein vain näinä kotipäivinä sitä on itse niin nuhruisen näköisenä ettei kehtaa videon eteen 😉

http://youtu.be/Yj1zfTSSS-k

Onko nämä videopostaukset Teistä ihan kivoja vai alkaako videonpätkiä tulla jo liikaa?

Johnny on nyt isyysloman jälkeen jo kolmatta viikkoa töissä ja arki rullaa kivasti kahden lapsen kanssa. Olemme touhuilleet samoja asioita kuin ennen vauvaa ja Amaliasta on kuoriutunut hyvin omatoiminen tyttö. Raskauden loppumetreillä sekä vauvan syntymän jälkeen Amalia oli hyvin takertuvainen minuun ja halusi, että olen hänen lähellään koko ajan. Nyt tämä on pakostakin hieman väistynyt, sillä Amalia on huomannut vauvan vievän paljon äidin aikaa. Amalia onkin huidellut hienosti kerhossa ja avoimessa päiväkodissa ystäviensä kanssa eikä ole enää napottanut vieressä äidin imettäessä vauvaa tai vaihtaessa tämän vaippaa.

Toinen nukahti ryntään päälle ja on tuo muukin perhe aika likeellä

Toinen nukahti ryntään päälle ja on tuo muukin perhe aika likeellä

Sisko ja sen veli

Sisko ja sen veli

IMG_3913

IMG_3918

Tällä viikolla Amalialla olikin jännät paikat, sillä hän aloitti seurakunnan kerhon, jossa lapset käyvät ilman vanhempia. Ensimmäisenä kerhopäivänä sattui olemaan alkuun pulkkamäkireissu ja olimmekin pakanneet kerhotätien pyynnöstä yhdessä Amalian kanssa mukaan muovikassin, jonka avulla laskea.

Menimme kerhoon kävellen ja pikkuinen kerholainen kantoi selässä omaa reppua, jonka kävimme tyttöjen kesken yhdessä ostamassa. Kerho ja kerhotädit ovat Amalialle tuttuja, sillä samassa paikassa käymme perhekerhoa. Tästä huolimatta Amalia jäi sinne hieman hölmistyneenä äidin lähdettyä.

Älä kuvaa vielä!

Älä kuvaa vielä!

No nyt sain kengän jalkaan ja hymykin irtoaa

No nyt sain kengän jalkaan ja hymykin irtoaa

Tämä pieni muru on lähdössä ihan yksin kerhoon

Tämä pieni muru on lähdössä ihan yksin kerhoon

Kerho on kahdesti viikossa ja kestää kolmen tunnin ajan. Äitiä jännitti selkeästi enemmän kerhon aloitus kuin pikkuista kerhoilijaa itseään. Vauvan kanssa kotiin päästyäni en osannut tehdä juuri muuta kuin pyöriä ympäri asuntoa. Vauva nukkui takapihalla oikein makoisat unet, mutta itse en osannut rentoutua lainkaan. Tämä on todella iso juttu, minun ensimmäisestä vauvastani on tullut niin iso tyttö, että hän pärjää ilman vanhempia ja saa nauttia ystäviensä seurasta ihanien kerhotätien pitäessä heistä huolta.

Äidin pieni kerhoilija

Äidin pieni kerhoilija

IMG_4205

IMG_4206

IMG_4207

Toinen kerhopäivä oli eilen ja Amalia lähti innoissaan kerhoon, huikkasi intoa puhkuen kotona pikkuveikallekin: sisko lähtee kerhoon yksin!
Kerhon tuulikaapissa iski kuitenkin ikävä ja Amalia ilmoitti ettei mene kerhoon. Sain houkuteltua hänet sisälle ja riisuimme yhdessä ulkovaatteet. Pyysin Amaliaa kaivamaan repusta kerhotossut ja tyttö teki sen ja puki tossut jalkaan. Tämän jälkeen laskeuduin halaamaan Amaliaa ja hän hätääntyi aivan täysin. Olin ehtinyt ennen halin antoa huikata kerhotädille, ettei lähdöstäni tule helppoa Amalialle. Halin jälkeen lähdin pikaisesti ja kerhotäti nappasi huutavan ja rimpuilevan lapseni syliinsä.

Kotimatkalla olin rauhallinen ja tiesin kerhotätien soittavan jos Amalia ei rauhoittuisi. Kotiin päästyäni kerhosta tuli jo viestiä, että ikävä oli unohtunut ja kaikki oli hyvin.

Iltapäivällä lähdimme hakemaan isosiskoa kotiin ja siellä se naurava suu kurkisteli tuulikaapin ikkunan läpi. Postilaatikosta työntyi pienet kädet ja pulputtava suu pölötti. Amalian silmät loistivat ja hänestä näki, että kerhossa oli mennyt todella kivasti. Ja niin oli kerhotädinkin mukaan mennyt ja Amalia oli jopa todennut, ettei aio lähteä kotiin vaan aikoo lähteä kerhotädin luokse.

Kotimatkalla Amalia höpötteli kerhopäivästä hieman, kertoi, että kerhossa oli ollut temppurata, jossa oli liukumäki. Totesi myös poikien olleen kivoja. Tällä kertaa eväistä oli jäänyt porkkanat syömättä, kun taas ensimmäisellä kerralla tyttö oli napostellut kaikki eväät. Amalia oli tohkeissaan kun oli saanut eväsrasiansa ihan itse auki.

Amalia halusi kävellä kotiin ja keräsi pulkkaan lumikokkareita, käpyjä ja kuusenoksia. Tyttö oli intoa täynnä, vaikka kertoikin ikävöineensä äitiä kovasti.

IMG_4031

Vauva on edelleen itkuinen iltaisin ja päivisinkin toisinaan. Olen jättänyt ruokavaliostani pois kaikki maitotuotteet sekä viljat ja tämä auttoi kasvojen ja kaulan iho-oireisiin. Nyt kokeilin ottaa ruokavalioon takaisin vehnän ja vauvan kakka muuttui myrkynvihreäksi ja lisäksi myös iho-oireet palasivat. Vehnä on nyt sitten pannassa. Myös kaura on todettu yhdeksi oireiden aiheuttajaksi ja tämä päivä onkin ollut todella kivulias ja itkuinen. Seuraavaksi kokeilen ottaa ruokavalioon takaisin maitotuotteita, saa nähdä mitä se tuo tullessaan, hirvittää jo etukäteen, mutta nyt onneksi pieni paussi, jotta oireet häviävät viljakokeilun jäljiltä.

Masukipuja

Masukipuja

Rela-tipat ovat tuoneet apua eivätkä iltaitkut kestä enää yhtä pitkää aikaa kuin aikaisemmin. Myös välipäiviä pikkuinen pitää toisinaan, vaikka ihan tyytyväisiä iltoja ei ole ollut vasta kuin muutama.

Itkun vastapainoksi vauva on kova hymyilemään ja pienen vauvan hymy sulattaa kyllä varmasti kaikkien sydämen. Vauva pitää myös hassuja ääniä, joille me isosiskon kanssa nauramme aina melkein vedet silmissä.

Pientä hymyä saatu ikuistettua

Pientä hymyä saatu ikuistettua

IMG_4184

Söpöliini

Söpöliini

Äidin kulta

Äidin kulta

Se pussaa niin kovin!

Se pussaa niin kovin!

Vauvan itku on joka tapauksessa raskasta ja iltaisin pitäisi puhaltaa yhteen hiileen Johnnyn kanssa, mutta valitettavasti olen vain tiuskinut miehelleni ja puhunut todella rumasti. Meidän elämässä on nyt paljon stressitekijöitä samaan syssyyn ja minuun tämä kaikki vaikuttaa herkästi.

Vauvan koliikin ja allergioiden lisäksi Nuusku satutti polvensa lumihangella kävellessä niin pahasti, että toinen takajalka on nyt kipsissä (eläinlääkärin mukaan todella huonoa tuuria, että näin pääsi käymään), Amalia taas joutui käväistä silmäklinikalla, kun sairaan silmän silmänpaine heittelee ja viime kerralla silmälääkäri totesi ensimmäisen kerran näköhermon hieman vaurioituneen. Silmän tilanne oli onneksi sama kuin viime käynnillä ja jatkamme samoilla silmätipoilla eikä leikkaus ole vielä tarpeellinen. Silmälääkäri totesi, että käyntien väli on liian pitkä ja niinpä vierailemme tästä lähin silmälääkärissä 6 viikon välein. Kaiken hyvän lisäksi vauva sai meiltä flunssan ja kahtena yönä hän on ollut aika limainen ja olen stressannut nyt sitten vielä sitäkin. Nyt vauvan vointi on jo parempi ja Nuuskukin oli heti sinut kipsinsä kanssa!

Nuusku satutti tassun ja pääsi matkustamaan vaunuissa

Nuusku satutti tassun ja pääsi matkustamaan vaunuissa

Nuusku sai kipsin

Nuusku sai kipsin

Mitään ei ole hetkeen tippunut kun ahmatti on nukahtanut

Mitään ei ole hetkeen tippunut kun ahmatti on nukahtanut

Lenkillä

Lenkillä

Vastoinkäymisistä huolimatta olen äärettömän onnellinen perheestäni ja olen vahvasti sitä mieltä, että haluan ehdottomasti kasvattaa perhekokoa lisää. Minulla on kolme sisarusta, joista yksi on pilven reunalla ja haluan omillekin lapsilleni useamman sisaruksen. Johnny taas on ainokainen lapsi eikä varmasti voi ymmärtää sitä kuinka tärkeitä sisarukset ovatkaan. Onneksi mies tulee huomaamaan tämän pikkuveikan kasvaessa sisarusten tärkeyden, kun nämä kaksi rakasta lasta saavat syventää suhdettaan toisiinsa. Kyllä sen isin mieli sitten varmasti muuttuu, vaikka nyt onkin todennut, että saan tehdä niitä lapsia sitten jonkun muun kanssa 😉

Rimppakinttu

Rimppakinttu

Näkkäriä nassuun

Näkkäriä nassuun

Rento syömäasento pikkujäbällä

Rento syömäasento pikkujäbällä

Prinsessa

Prinsessa

Totisena kylvyn jälkeen

Totisena kylvyn jälkeen

Saparot päässä

Saparot päässä

Vauva nukkuu ulkona vaunuissa usein hyvin, sisällä nukkuminen onnistuu edelleen ainoastaan rintarepussa ja tietysti öisin onneksi sängyssä. Vauva nukahtaa vaunuihin ilman nukutusta, työnnän vaunut vain takapihalle ja palaan takaisin sisälle. Tämä on aivan uutta, sillä Amalian kanssa aikoinaan tälläinen ei tullut kuuloonkaan. Täytyyhän pikkumiestä välillä käydä heijaamassa, vaikka toisinaan hän voi nukkua todella sikeästi yli kaksikin tuntia.

Muru lähdössä ulos tutimaan

Muru lähdössä ulos tutimaan

Ensin vain tainnutus

Ensin vain tainnutus

Vauvan nukkuessa me tytöt askartelemme yhdessä tai sitten Amalia maalaa, piirtää tai tekee helmitöitä. Helmitöihin tyttö jaksaa keskittyä kivasti, kun taas äidin silmän välttäessä esimerkiksi maalaaminen menee usein siihen, että maalia löytyy naamasta sun muualta. Paljon me tietysti myös leikimme yhdessä, lakkailemme kynsiä ja höpöttelemme ja hassuttelemme kahden kesken. Näiden kaikkien lisäksi teemme kotitöitä, joihin Amalia tykkää osallistua. Pyykkienlaitto on hänestä hauskaa ja ruuanlaitto ihan parasta.

Amalia helmien kimpussa

Amalia helmien kimpussa

IMG_4190

Amalia teki itselleen helmistä rannekorun

Amalia teki itselleen helmistä rannekorun

Eilen Johnny täytti 30-vuotta ja isi sai onnittelut heti aamusta ennen töihin lähtöä. Amalia oli tehnyt isille hienon kortin ja lahjaksi isi sai korvakorut ja kylpytakin. Työpäivän jälkeen kotona odotti synttärikakku ja kaffekuppi. Johnny on kyllä maailman paras isi ja maailman paras aviomies.

Synttärikakku

Synttärikakku

Onnellisen näköinen sankari!

Onnellisen näköinen sankari!

Voi tota mun miestä, kattokaa nyt sen kenkiä!

Voi tota mun miestä, kattokaa nyt sen kenkiä!

Olipas mukava kirjoitella kuulumisia, vaikka tovi tähän taas meni 😉
Ihanaa viikonloppua muruset! <3

Ps. Vastailen kommentteihin viikonlopun aikana ja niin sunnuntaina pikkuinen saa vihdoin nimen <3