06 helmi Arjen kuulumisia
Johnny on nyt isyysloman jälkeen jo kolmatta viikkoa töissä ja arki rullaa kivasti kahden lapsen kanssa. Olemme touhuilleet samoja asioita kuin ennen vauvaa ja Amaliasta on kuoriutunut hyvin omatoiminen tyttö. Raskauden loppumetreillä sekä vauvan syntymän jälkeen Amalia oli hyvin takertuvainen minuun ja halusi, että olen hänen lähellään koko ajan. Nyt tämä on pakostakin hieman väistynyt, sillä Amalia on huomannut vauvan vievän paljon äidin aikaa. Amalia onkin huidellut hienosti kerhossa ja avoimessa päiväkodissa ystäviensä kanssa eikä ole enää napottanut vieressä äidin imettäessä vauvaa tai vaihtaessa tämän vaippaa.
Tällä viikolla Amalialla olikin jännät paikat, sillä hän aloitti seurakunnan kerhon, jossa lapset käyvät ilman vanhempia. Ensimmäisenä kerhopäivänä sattui olemaan alkuun pulkkamäkireissu ja olimmekin pakanneet kerhotätien pyynnöstä yhdessä Amalian kanssa mukaan muovikassin, jonka avulla laskea.
Menimme kerhoon kävellen ja pikkuinen kerholainen kantoi selässä omaa reppua, jonka kävimme tyttöjen kesken yhdessä ostamassa. Kerho ja kerhotädit ovat Amalialle tuttuja, sillä samassa paikassa käymme perhekerhoa. Tästä huolimatta Amalia jäi sinne hieman hölmistyneenä äidin lähdettyä.
Kerho on kahdesti viikossa ja kestää kolmen tunnin ajan. Äitiä jännitti selkeästi enemmän kerhon aloitus kuin pikkuista kerhoilijaa itseään. Vauvan kanssa kotiin päästyäni en osannut tehdä juuri muuta kuin pyöriä ympäri asuntoa. Vauva nukkui takapihalla oikein makoisat unet, mutta itse en osannut rentoutua lainkaan. Tämä on todella iso juttu, minun ensimmäisestä vauvastani on tullut niin iso tyttö, että hän pärjää ilman vanhempia ja saa nauttia ystäviensä seurasta ihanien kerhotätien pitäessä heistä huolta.
Toinen kerhopäivä oli eilen ja Amalia lähti innoissaan kerhoon, huikkasi intoa puhkuen kotona pikkuveikallekin: sisko lähtee kerhoon yksin!
Kerhon tuulikaapissa iski kuitenkin ikävä ja Amalia ilmoitti ettei mene kerhoon. Sain houkuteltua hänet sisälle ja riisuimme yhdessä ulkovaatteet. Pyysin Amaliaa kaivamaan repusta kerhotossut ja tyttö teki sen ja puki tossut jalkaan. Tämän jälkeen laskeuduin halaamaan Amaliaa ja hän hätääntyi aivan täysin. Olin ehtinyt ennen halin antoa huikata kerhotädille, ettei lähdöstäni tule helppoa Amalialle. Halin jälkeen lähdin pikaisesti ja kerhotäti nappasi huutavan ja rimpuilevan lapseni syliinsä.
Kotimatkalla olin rauhallinen ja tiesin kerhotätien soittavan jos Amalia ei rauhoittuisi. Kotiin päästyäni kerhosta tuli jo viestiä, että ikävä oli unohtunut ja kaikki oli hyvin.
Iltapäivällä lähdimme hakemaan isosiskoa kotiin ja siellä se naurava suu kurkisteli tuulikaapin ikkunan läpi. Postilaatikosta työntyi pienet kädet ja pulputtava suu pölötti. Amalian silmät loistivat ja hänestä näki, että kerhossa oli mennyt todella kivasti. Ja niin oli kerhotädinkin mukaan mennyt ja Amalia oli jopa todennut, ettei aio lähteä kotiin vaan aikoo lähteä kerhotädin luokse.
Kotimatkalla Amalia höpötteli kerhopäivästä hieman, kertoi, että kerhossa oli ollut temppurata, jossa oli liukumäki. Totesi myös poikien olleen kivoja. Tällä kertaa eväistä oli jäänyt porkkanat syömättä, kun taas ensimmäisellä kerralla tyttö oli napostellut kaikki eväät. Amalia oli tohkeissaan kun oli saanut eväsrasiansa ihan itse auki.
Amalia halusi kävellä kotiin ja keräsi pulkkaan lumikokkareita, käpyjä ja kuusenoksia. Tyttö oli intoa täynnä, vaikka kertoikin ikävöineensä äitiä kovasti.
Vauva on edelleen itkuinen iltaisin ja päivisinkin toisinaan. Olen jättänyt ruokavaliostani pois kaikki maitotuotteet sekä viljat ja tämä auttoi kasvojen ja kaulan iho-oireisiin. Nyt kokeilin ottaa ruokavalioon takaisin vehnän ja vauvan kakka muuttui myrkynvihreäksi ja lisäksi myös iho-oireet palasivat. Vehnä on nyt sitten pannassa. Myös kaura on todettu yhdeksi oireiden aiheuttajaksi ja tämä päivä onkin ollut todella kivulias ja itkuinen. Seuraavaksi kokeilen ottaa ruokavalioon takaisin maitotuotteita, saa nähdä mitä se tuo tullessaan, hirvittää jo etukäteen, mutta nyt onneksi pieni paussi, jotta oireet häviävät viljakokeilun jäljiltä.
Rela-tipat ovat tuoneet apua eivätkä iltaitkut kestä enää yhtä pitkää aikaa kuin aikaisemmin. Myös välipäiviä pikkuinen pitää toisinaan, vaikka ihan tyytyväisiä iltoja ei ole ollut vasta kuin muutama.
Itkun vastapainoksi vauva on kova hymyilemään ja pienen vauvan hymy sulattaa kyllä varmasti kaikkien sydämen. Vauva pitää myös hassuja ääniä, joille me isosiskon kanssa nauramme aina melkein vedet silmissä.
Vauvan itku on joka tapauksessa raskasta ja iltaisin pitäisi puhaltaa yhteen hiileen Johnnyn kanssa, mutta valitettavasti olen vain tiuskinut miehelleni ja puhunut todella rumasti. Meidän elämässä on nyt paljon stressitekijöitä samaan syssyyn ja minuun tämä kaikki vaikuttaa herkästi.
Vauvan koliikin ja allergioiden lisäksi Nuusku satutti polvensa lumihangella kävellessä niin pahasti, että toinen takajalka on nyt kipsissä (eläinlääkärin mukaan todella huonoa tuuria, että näin pääsi käymään), Amalia taas joutui käväistä silmäklinikalla, kun sairaan silmän silmänpaine heittelee ja viime kerralla silmälääkäri totesi ensimmäisen kerran näköhermon hieman vaurioituneen. Silmän tilanne oli onneksi sama kuin viime käynnillä ja jatkamme samoilla silmätipoilla eikä leikkaus ole vielä tarpeellinen. Silmälääkäri totesi, että käyntien väli on liian pitkä ja niinpä vierailemme tästä lähin silmälääkärissä 6 viikon välein. Kaiken hyvän lisäksi vauva sai meiltä flunssan ja kahtena yönä hän on ollut aika limainen ja olen stressannut nyt sitten vielä sitäkin. Nyt vauvan vointi on jo parempi ja Nuuskukin oli heti sinut kipsinsä kanssa!
Vastoinkäymisistä huolimatta olen äärettömän onnellinen perheestäni ja olen vahvasti sitä mieltä, että haluan ehdottomasti kasvattaa perhekokoa lisää. Minulla on kolme sisarusta, joista yksi on pilven reunalla ja haluan omillekin lapsilleni useamman sisaruksen. Johnny taas on ainokainen lapsi eikä varmasti voi ymmärtää sitä kuinka tärkeitä sisarukset ovatkaan. Onneksi mies tulee huomaamaan tämän pikkuveikan kasvaessa sisarusten tärkeyden, kun nämä kaksi rakasta lasta saavat syventää suhdettaan toisiinsa. Kyllä sen isin mieli sitten varmasti muuttuu, vaikka nyt onkin todennut, että saan tehdä niitä lapsia sitten jonkun muun kanssa 😉
Vauva nukkuu ulkona vaunuissa usein hyvin, sisällä nukkuminen onnistuu edelleen ainoastaan rintarepussa ja tietysti öisin onneksi sängyssä. Vauva nukahtaa vaunuihin ilman nukutusta, työnnän vaunut vain takapihalle ja palaan takaisin sisälle. Tämä on aivan uutta, sillä Amalian kanssa aikoinaan tälläinen ei tullut kuuloonkaan. Täytyyhän pikkumiestä välillä käydä heijaamassa, vaikka toisinaan hän voi nukkua todella sikeästi yli kaksikin tuntia.
Vauvan nukkuessa me tytöt askartelemme yhdessä tai sitten Amalia maalaa, piirtää tai tekee helmitöitä. Helmitöihin tyttö jaksaa keskittyä kivasti, kun taas äidin silmän välttäessä esimerkiksi maalaaminen menee usein siihen, että maalia löytyy naamasta sun muualta. Paljon me tietysti myös leikimme yhdessä, lakkailemme kynsiä ja höpöttelemme ja hassuttelemme kahden kesken. Näiden kaikkien lisäksi teemme kotitöitä, joihin Amalia tykkää osallistua. Pyykkienlaitto on hänestä hauskaa ja ruuanlaitto ihan parasta.
Eilen Johnny täytti 30-vuotta ja isi sai onnittelut heti aamusta ennen töihin lähtöä. Amalia oli tehnyt isille hienon kortin ja lahjaksi isi sai korvakorut ja kylpytakin. Työpäivän jälkeen kotona odotti synttärikakku ja kaffekuppi. Johnny on kyllä maailman paras isi ja maailman paras aviomies.
Olipas mukava kirjoitella kuulumisia, vaikka tovi tähän taas meni 😉
Ihanaa viikonloppua muruset! <3
Ps. Vastailen kommentteihin viikonlopun aikana ja niin sunnuntaina pikkuinen saa vihdoin nimen <3
Eltsu
Posted at 20:46h, 06 helmikuunIhana toi tainnutuskuva!!!
johanna
Posted at 20:48h, 08 helmikuunIhan paras! 🙂
-
Posted at 20:47h, 06 helmikuunMielenkiintoista kuulla minkä poika saa nimekseen.
gemma
Posted at 22:12h, 06 helmikuunPakko sanoa veikkaukseni: Elmeri! Mutta, sunnuntaina kuulemme 🙂
johanna
Posted at 20:50h, 08 helmikuunMun ystävän poika on Elmeri, sopis kyllä hyvin Amalian kanssa! 🙂 Pian paljastan nimen <3
johanna
Posted at 20:48h, 08 helmikuunHihi, ihan pian paljastan 😉
Eila
Posted at 21:12h, 06 helmikuunVoi ei, olipa taas ihana postaus.:-)
johanna
Posted at 20:49h, 08 helmikuunVoi kiitos kovasti <3 <3
Kirsi
Posted at 21:37h, 06 helmikuunIhana postaus taas! Ootte niin ihanan positiivisia koko perhe! Oon niin iloinen teidän puolesta, ootte mahtavia! <3
johanna
Posted at 20:49h, 08 helmikuunVoi kiitos Kirsi kauniista kommentistasi <3 <3
miumiu
Posted at 22:16h, 06 helmikuunMikäli olet nyt maidottomalla dietillä, niin ehdottomasti myös kananmuna kannattaa jättää pois.. Nämä allergiat kulkevat usein rinta rinnan.
johanna
Posted at 20:51h, 08 helmikuunJep olen jättänyt myös kananmunan pois!
Hanna1
Posted at 23:13h, 06 helmikuunAmalia on yhtäkkiä niin jo ison tytön oloinen, kerhoilee jo yksinäänkin..voi pientäisoa <3 Ja onhan silläkin vaikutusta kun on pieni vauva perheessä: aiemmin pikkuiselta vaikuttanut esikoinen näyttää vauvan rinnalla jo isolta (vaikka onkin vielä kuitenkin pieni vielä) 🙂 Ja oi tuota Nuuskua, mikä suloinen ressukka jalka paketoituna <3 Mutta onpa kuitenkin ihana luu-kuviointi siteessä/kipsissä 🙂 parane pian Nuusku. Joo, tuo toisilleen tiuskiminenkin on stressaavassa vaiheessa niin normaalia..täytyyhän sitä johonkin purkaa tuntojaan ja yleensä se on se rakas ihminen jolle voi kunnolla purkaa tunnelmiaan, kun voi olla just oma itsensä..Kyllä rakkaus kantaa pienet höyryilyt :)Onnea Johnnylle, oli kyllä ihana värikäs kakku häntä odottamassa työpäivän jälkeen..Tuli taas naurut, tällä kertaa tainnutuskuvasta 😀 😀 Täällä myös jännätään nimiasiaa, mikäköhän tuo pikkumies on pian nimeltään… Mainiota viikonloppua sinne Lohjalle <3
johanna
Posted at 20:58h, 08 helmikuunNäinhän se on, täytyyhän se pahaolo johonkin purkaa! Onneksi yhteiseloa on takana jo pitkä aika niin ei tämä tätä parisuhdetta mihinkään kaada <3 Amalia on ihana reipas kerholainen <3
Ja toivotaan, että Nuuskun polvi tulee kuntoon ettei vaan tarvitsisi toisen leikkauspöydälle joutua!
Johnny kiittää onnitteluista 🙂 Tainnutuskuva on aika hauska! Ja ihan pian paljastan nimen <3
anonyymi
Posted at 23:46h, 06 helmikuunTsemppiä! Niin se aina menee että kun yksi asia menee huonosti , tulee niitä kulman takaa iso liuta lisää. Onneksi nuo vaan pieniä hetkiä ja kohta taas helpottaa! <3 Meillä auttoi vyöhyketerapia kipuitkuun ja viljojen poisto ruokavaliosta , vauva nautti hieronnasta myös kovasti . Pienen vauvan itku on jollain tavalla vaikeaa kestää, ihan erilaista kun vaikkapa 3-vuotiaan lapsen. Jotenkin tulee niin neuvoton olo jos mikään ei auta rauhoittamaan vauvaa. Sisarukset on ehdottomasti elämän tärkeimpiä ihmisiä itsellenikin, hienoa kun on joku joka kulkee vierellä koko elämän. Varmasti tuo siun mies muuttaa mieltään vielä lapsiluvusta jos oikein tiukaksi keskustelut menee, vaikuttaa kovin lapsirakkaalta ja ihanalta isältä sekä puolisolta!Vaikka toki iso onni teitä jo kohdannut kun saatte olla vanhempia kahdelle suloiselle lapselle! 🙂
johanna
Posted at 21:06h, 08 helmikuunNäinhän se usein elämässä on ja kun näistä selviää niin hetken on taas tasaista kunnes..mutta tämähän on elämää ja asiat on kuitenkin meillä hyvin <3
Mä taidan soitella vyöhyketerapeutille vielä aikaa, viidesti se on jo meillä käynyt! Vauvan itku on sydäntäraastavaa ja se hätääntynyt katse vauvan silmissä 🙁
Ja lapsiasiaan, kaksikin lasta on jo aivan mahtava asia! <3
Titana
Posted at 00:33h, 07 helmikuunVoimia itkuun. Tiedän kokemuksesta sen olevan raastavaa. Ja ne pahat sanat ja rumat puheet unohtuvat kyllä ja jäävät omaan arvoonsa. Yritä ajatella itkuisyyden olevan vain vaihe. Vaihe joka menee ohi kyllä ajallaan. Sinulla on kaunis perhe. Kuvistakin näkee, että perheesi rakastaa sinua kovin, kun koiraa myöten kaikki kerääntyvät luoksesi. -Olipas imelää, pahoittelen.
johanna
Posted at 21:07h, 08 helmikuunVoi ihan herkistyin kun sun kommentin luin, kiitos, ihana olet <3
Ginny
Posted at 09:53h, 07 helmikuunIhana oli kuulla taas teidän kuulumisia, jännityksellä odotan mikä mahtaa olla pikkuveikan nimi 🙂
johanna
Posted at 21:08h, 08 helmikuunKiva kuuulla! <3 Ihan pian paljastan nimen <3
peppilotta
Posted at 15:47h, 07 helmikuunOmpa Amalia kovasti kasvanut. Niin suloinen neiti kerhoreppu selässä:) Varmasti mukavaa kavereiden kanssa kerhoilla. Voimia vauvan vatsavaivojen kanssa!Aikakin auttaa, meillä helpotti 3 kk iässä. Vauva vain komistuu:) Mukavaa ristiäispäivää!
johanna
Posted at 21:09h, 08 helmikuunAmalia on jo iso tyttö <3 Ja kiitos! Komea poikakin kiittelee 😉
Nimetön
Posted at 15:56h, 07 helmikuunEhdottomasti kannattaa kokeilla jättää se kananmuna pois ruokavaliosta… meillä pojalla oli juuri samanlaisia oireita ja myös kasvojen ihottumaa. Syyksi paljastui sitten maito ja kananmuna allergia, joista nimenomaan kananmuna oli pahemmin allergisoiva
johanna
Posted at 21:09h, 08 helmikuunJep olen jättänyt! 🙂
Anja
Posted at 19:46h, 07 helmikuunRistiäiset huomenna . . . hyvää kastejuhlaa!
Tulee nimi reippaalle pikkumiehelle. Toivottavasti vatsavaivat helpottavat! Pientä selkää voi hieroa, kuten tiedät. Heleätä helmikuuta! Anja
johanna
Posted at 21:11h, 08 helmikuunToivotaan, että helpottaisivat! Kiitos taas mukavasta kommentistasi Anja <3
Heleätä helmikuuta Teillekin <3
Salamanter
Posted at 00:26h, 08 helmikuunKiitos kivasta kirjoituksesta, oli mukavaa kuulla teidän kuulumisia! Meidän lapsella oli myös masuvaivoja vauvana, ja häntä helpotti vatsallaan nukuttaminen. Nukutinkin sitten paljon niin pinnasängyssä, ja helpotti paljon öitä. Vaunuihin tms. en uskaltanut masulleen laittaa, vain pinnikseen, ja vauvan sängyssä oli sopivan kovuinen patja (ei liian pehmeä niin että vauva uppoaisi), vauvan sängyssä ei ollut mitään ylimääräistä, ei edes pehmolelua, ja vauvansänky oli kiinni omassani niin, että kuulin jokaisen erikoisemman tuhinan ja ähinän unenkin läpi. Vatsallaan nukuttaminen kyllä lisää jonkun verran kätkytkuoleman riskiä.
johanna
Posted at 21:13h, 08 helmikuunKiva, että kuulumisia on kiva kuulla! <3 Meillä yöt nukutaan onneksi hyvin ja mä en uskaltaisi nukuttaa massulla justiinsa tuon kätkytkuoleman riskin vuoksi, se aina mietityttää tässä alkuvaiheessa 🙁
kupla
Posted at 16:08h, 08 helmikuunIhana kirjoitus, aitoa elämää. Kaikkea hyvää sinne ristiäishumuun 🙂
johanna
Posted at 21:14h, 08 helmikuunVoi kiitos! <3
Ainoa lapsi
Posted at 16:29h, 08 helmikuunOlis kiva lukea postaus sun sisaruksista ja millaiset välit sulla on heihin! Ei mitään kuvaesittelyjä tietenkään, mutta vähän, että kuinka usein pidätte yhteyttä ja miten teidän suhde on muuttunut kun muutitte pois kotoa ja perustitte perheen jne.. 🙂
johanna
Posted at 21:14h, 08 helmikuunMahtava postausidea, toteutan varmasti! 🙂
sara-maria
Posted at 16:36h, 08 helmikuunOlipa mielenkiintoista kuulla miten teillä menee. Tsemppiä sinne pikkuveljen koliikin kanssa!.
johanna
Posted at 21:15h, 08 helmikuunKiva kuulla, kiitos! <3
sara-maria
Posted at 16:36h, 08 helmikuunMikäs mahtoikaan pojan nimeksi sitten tulla?
johanna
Posted at 21:15h, 08 helmikuunIhan justiinsa paljastan 😉
titiuu
Posted at 13:38h, 10 helmikuunIhana kuva tuo masukipuja vaikka teksti kovin harmillinen onkin. 🙁 Masukivut eivät koskaan ole kivoja! Vinkki: Jos lapsi on nuhainen niin suosittelen valkosipulia yöksi esim. Tyynyliinan sisään. Vauvan on paljon helpompi hengittää. Tehoaa toki myös aikuisella.
johanna
Posted at 21:18h, 26 helmikuunKiitos, mäkin pidän tosta kuvasta <3 Valkosipuli onkin joo hyvä, Amalialle leikkasin aikoinaan harsosta palan ja tein siitä pienen pussukan, jonka sisään laitoin valkosipulinkynsiä, olinkin aivan unohtanut tämän vanhan kikan!
Titiuu
Posted at 13:43h, 10 helmikuunIhana kuva tuo masukipuja vaikka teksti ei kovin kiva olekaan. 🙁 Ikävää kun vauvalla on masuvaivoja. Valkosipuli on muuten hyvä apu pienen nuhaan. Murskattu kynsi talouspaperin sisään ja käärö tyynyliinan sisälle. Yöllä vauva haistelee höyryjä ja pikkuinen nenä pysyy auki.
johanna
Posted at 21:19h, 26 helmikuunSun kommentti tulikin kahteen kertaan, vastasin edelliseen 🙂