Posted at 20:42h
in
Yleinen
by johanna
Amalia aloitti seurakunnan päiväkerhon helmikuussa. Lapset käyvät kerhossa ilman vanhempia ja kerhopäiviä on viikossa kaksi. Amalia pääsi iltapäiväryhmään, ja tämä passaa meille loistavasti, sillä tyttö ei nuku päiväunia. Eipä tarvitse aamulla hötkyillä kerhoon, vaan saamme nauttia rauhallisista aamuista kotona.
Ihan pian alkamassa ensimmäinen kerhopäivä!
Kerhopäivisin ulkoilemme toisinaan aamuisin ja olemme jonkun kerran saaneet Amalian kerhoystävän perheineen ulkoiluseuraksi. Lounaaksi palaamme aina kotiin ja syötyämme pakkaamme yhdessä kerhorepun ja lähdemme usein kävelemään kerholle päin hyvissä ajoin, sillä Milon on päästävä päiväunille. Kerhon alkua odotellessa leikimme koulunpihalla joko kahdestaan tai toisinaan jonkun kerhokaverin kanssa.
Amalia on käynyt kerhoa pian kaksi kuukautta ja pitää siitä kovasti. Olen niin ylpeä Amalian reippaudesta ja on aivan ihana kurkkia pientä iloista kerholaista kerhon lasin läpi hakiessani tätä. Olemme Milon kanssa aina siskoa vastassa hirmuisen ajoissa ja erään kerran sain vedet silmiini kurkkiessani kerhon sisälle. Huomasin muutaman kerholaisen juoksevan peräkanaa eteiseen ulkovaatteita pukemaan ja sitten hännillä juoksi Amalia niin innoissaan ettei tosikaan. Tilanne oli todella liikuttava ja näin heti, että Amalian on hyvä olla kerhossa.
Ensimmäisellä kerhomatkalla!
Amalia jäi alkuun itkien kerhoon ja edelleenkin hän kertoo jokaisen kerhopäivän jälkeen ikävöineensä minua, mutta olemme jutelleet, että se on sellaista hyvää ikävää. Olen kertonut, että myös äiti ikävöi Amaliaa ja on ihana sitten kerhopäivän jälkeen taas nähdä ja olla yhdessä.
Amalialla on aina tapana kysyä minulta ennen kerhoon menoa: mitä keität ruuaksi, äiti? Pienellä kerhoilijalla on kotiin tullessa usein kova nälkä ja ruoka maistuu aina hyvin. Kerhossa lapsilla on omat eväät mukana ja Amalia valitsee aina eväsrasiaansa joitakin seuraavista: kurkkua, porkkanaa, salaatinlehtiä, riisikakkua, hapankorppua tai smoothieta.
Kerhopäivän jälkeen kotona!
Kerhossa on hauska tapa, sillä jokainen lapsi saa olla vuorollaan pieni kerhoapulainen. Myös Amalia on saanut toimittaa apulaisen virkaa ja hän kertoi tästä aivan ihanasti: minä jaoin kaikille reput ja sitten avasin raamattukirjan. Raamattukirjan avaamisessa tarvitsin opettajan apua, koska olen niin pieni <3 Reppujen jakaminen liittyy eväshetkeen ja raamatun avaaminen hartaushetkeen.
Kerhossa askarrellaan ainakin jompanakumpana kerhopäivänä. Viime viikolla Amalia tuli tohkeissaan rairuohokipon kanssa, jonka reunat hän oli koristellut hienosti. Nyt tyttö on kastellut ruohoa ahkeraan ja saanut pääsiäisruohonsa kasvamaan.
Kerholaiset ulkoilevat myös aika ahkeraan ja ovat muutamana kerhopäivänä käyneet metsäretkellä ja helmikuussa kerran pulkkamäessä. Tällä viikolla kerholaisten oli tarkoitus lähteä jälleen metsäretkelle ja tarkoituksena oli syödä eväätkin metsässä. Amalia odotti jo kovasti retkeä, jonne aikoi pakata oman makkarankin mukaan. Ehkä uusi retkipäivä koittaa pian, kun ilmat taas sen paremmin sallivat.
Reppupostista Amalia on joka kerta aivan intona. Hän muistaa aina heti kotiin päästyämme kaivaa repustaan ohjaajien vanhemmille lähettämän postin.
Amalia on kerhon aloituksen jälkeen alkanut puhua paljon höpöhöpö juttuja. Amalia on ollut aina kova tarinankertoja ja tarinat ovat pitäneet paikkansa. Nyt tarinaa kerhopäivistä tulee usein kerhon jälkeen eikä suurin osa jutuista pidä lainkaan paikkaansa.
Amalia on ryhmän pienin, mutta oli kerho-ohjaajien kertoman mukaan heti kuin kala vedessä muiden mukana. Amalia tunsi ryhmästä entuudesta kaksi tyttöä, joihin olemme saaneet tutustua perhekerhossa. Nämä tytöt ovat Amalialle huippu tärkeitä ystäviä ja tyttöjen avulla kerhon aloituskin meni varmasti näin hienosti. Nyt tyttö puhuu paljon jo muistakin kerholaisista, ja erään kerhopäivän jälkeen Amalia kysyi ruokapöydässä: voisiko kerhokaverit tulla meille yökylään? Ihan kaikki kerhokaverit!
Onko Teillä lukijoilla pieniä kerholaisia ja kuinka kerhon aloitus sujui?
