17 tammi Milon unikoulu

Johnny totesi viime viikon torstaina, että seuraavana päivänä aloitamme unikoulun. Taisi tulla miehen mitta täyteen, kun Milo heräilee jo illasta ennen kuin käymme nukkumaan pahimmillaan 8 kertaa ja tähän päälle sitten tietysti loput yöheräilyt, joita riittää ihan liiaksi. Kaikki ymmärtää, että meillä ei ole iltaisin lasten nukkumaan menon jälkeen lainkaan rentouttavaa, vaan minä olen jatkuvassa valmiustilassa odottaen ja peläten sitä, koska poika taas herää itkemään ja tämä jos joku on todella kuluttavaa.

Milo on heräillyt aina eikä ole kertaakaan nukkunut kokonaista yötä, ei lähellekään enkä tätä odotakaan, sillä myös Amalia on ollut aina huono nukkumaan. Onneksi iän karttuessa tämä on helpottanut ja nykyisin tyttö nukkuu jo oikein hyvin.

Milo ei rauhoittunut tutilla eikä silittelyllä vaan vaati aina tissiä nukahtaakseen uudestaan. Niinpä jouduin yksin hoitaa ilta- ja yöheräilyt ja välillä olin niin ärtynyt iltaheräilyihin, että kirosin ja jupisin rumia sanoja lapsestamme koko matkan, kun kävelin alakerrasta portaat yläkertaan makuuhuoneen ovelle asti. Sitten hiljenin, otin lapseni rinnalle ja ärsytys katosi saman tien ja imettelin kaikessa rauhassa katsellen samalla kaunista lastamme. Sitten hetken päästä taas sama homma!

Nyt tovin aikaa Milo on onneksi hyväksynyt myös isin hoitamaan heräilyjä alkuillasta ja tämä on ollut helpottavaa.

Olimme suunnitelleet unikoulua niin, että isi hoitaisi alkuyön ja minä loppuyön, mutta sitten rakas mieheni ilmoittikin hoitavansa koko homman. Sovimme, että minä tulen kehiin vasta sitten, kun mikään ei auta, mutta vain rauhoittelemaan en missään nimessä imettämään!

Laitoin Milon nukkumaan normaalisti imettäen ensin, poika ei kuitenkaan nukahtanut vaan jouduin ottamaan hänet syliini takaisin. Hetken päästä laitoin hänet takaisin sänkyyn, mutta uni ei tullut. Niinpä isi tuli jo tässä vaiheessa ja auttoi poikamme unten maille.

Ensimmäinen herääminen oli vartin päästä nukahtamisesta ja tämä on Milolle siis joka päiväistä. Isi meni silittelemään ja poika nukahti nopeasti. Seuraava herääminen oli tunnin päästä tästä ja nyt poika protestoi jo enemmän. Minä nukuin sohvalla ja heräilin aina välillä, kun Milo itki ja kahteen otteeseen olin jo portailla, mutta pysyin silti pois makuuhuoneesta.

Ajattelin itsekkäästi, että olen uneni ansainnut, sillä olen valvonut Milon kanssa nyt hieman yli vuoden imettäen häntä joka yö ja todella monta kuukautta yli kymmenen kertaa yössä. Tunnen myös poikani itkun ja tiesin ettei hänellä ole mitään hätää isänsä kanssa.

Lopulta raportti ensimmäisestä yöstä oli aika karu, sillä Milo oli itkenyt yhteensä 5 tunnin ajan. Sitkeä poika ja arvasimme me, ettei hän tule päästämään isäänsä helpolla.

Milo nukkuu aina alkuyön pinnasängyssä ja loppuyön vieressäni. Tämä sopii hyvin eikä tarkoituksenamme ole saada häntä nukkumaan koko yötä omassa pedissä. Isikin oli jossain vaiheessa ottanut Milon viereensä nukkumaan ja oli aika liikuttavaa, kun pieni nyrkki oli yrittänyt puristaa isin tissiä, kun murunen oli kokeillut onko se äidin rinta siinä. Loppuyöstä Milo oli hamunnut suullaan niin kovin, että tutti oli tipahtanut koko ajan ja silloin alkoi olla jo ihan hirmuinen tissin kaipuu.

Aamulla olin aivan pöyristynyt, kun isi toi hymyilevän Milon luokseni alakertaan vasta hieman ennen kahdeksaa. Olin ajatellut nousevani pojan kanssa aamuyöstä, kun tissinälkä olisi suurimmillaan ja tästä olisi aamumme sitten alkanut. Näin kävi aikoinaan Amalian kanssa ja sitten aika nopeasti yöunet alkoivat jatkua viidestä pidempään.

Olin nukkunut hämmästyttävän hyvin ja voin kertoa, että olo oli kyllä erilainen kuin normaalisti. Uni on vain niin hirmuisen tärkeää. Fiilis oli ihan katossa, olimme onnistuneet ja selvinneet ensimmäisestä yöstä ja Milokin vaikutti tyytyväiseltä normaalilta riiviöltä. Kun vuoden on valvonut ja yhtäkkiä saa nukkua niin ettei oikeasti tarvitse nousta ja herätä jatkuvasti on olo ollut aika uskomaton!

Ei tätä vauhtiveikkoa taho saada enää kuvattuakaan!

Seuraavana yönä Milo heräsi tunnin välein, mutta rauhoittui paljon nopeammin. Pisin rauhoittelu oli vain puoli tuntia ja isi selvisi hienosti tästäkin yöstä ihan yksin.

Viikonlopun ollessa ohi mietimme kuinkahan tulee käymään, kun minä astun puikkoihin, mutta kaikki menikin ihan huippuhyvin. Otin yövastuun puoli kaksitoista ja nappasin samalla Milon viereeni. Hän rauhoittui 20 minuutissa ja muistaakseni heräsi tämän jälkeen vain yhden kerran korkeintaan kaksi ja rauhoittuminen tapahtui välittömästi.

Neljäs yö oli jo ihan täydellinen, sillä alkuyöstä heräilyjä oli vain muutama ja minun vastuuvuorollani vain yksi ainoa. Uskomatonta! Viides yö oli vähän huonompi ja Milo heräili aika monta kertaa, mutta rauhoittui nopeasti. Kuudes yö meni kivasti, kaksi herätystä alkuillasta, jotka hoituivat tutin annolla ja toinen parilla silityksellä. Loppuyönä Milo oli pirteänä hereillä jonkun aikaa, mutta kävi sitten takaisin maate touhuttuaan aikansa vieressäni.

Yöimetys on siis päättynyt onnistuneesti ja päiväimetys jatkuu varmasti vielä pidemmän aikaa, sillä Milolla ei ole vielä sopivaa maitoa ja tämä imetys on meille molemmille tärkeää. Käytimme unikoulumuotona tassu-unikoulua, joka on lapselle ja vanhemmille varmasti se mieluisin tai ainakin meidän perheellemme se oli hyvä valinta <3

PS. Nyt huhuilen vielä viimeisen kerran Nettaa, joka on voittanut Philips Avent uGrow -videoitkuhälyttimen kommentilla: Oi mukana ollaan ? Olen yrittänyt tavoitella sinua Netta jo useamman kerran, joten laittaisitko pikaisesti sähköpostiosoitetta tulemaan, niin olen sinuun yhteydessä ja saadaan itkuhälytin postiin!! Odottelen viestiäsi kaksi vuorokautta ja pidän sitten uuden arvonnan jos et ota yhteyttä.