14 maalis Haaveilla aina voi

Heippa hei ja aurinkoista lauantaita! Tänään onkin aivan mahtava ilma. Meillä Nuppu nukkuu juuri päiväunia, ja mä aloin blogihommiin muun perheen ollessa ulkona.

Johnnyn oli tarkoitus käydä Nupun kanssa päiväunille, mutta kiva ilma sai miehen pihalle venehommiin. Johnny osti uuden veneen viime syksynä ja nyt hän asentaa sinne vapatelineitä sun muita kalastuskautta varten. Johnny on ollut lapsesta asti kova kalamies ja Milo kulkee isänsä jalanjälkiä. Vilkas Milo on ihan pikkuisesta asti rauhoittunut kalastuksen ääreen ja nauttinut siitä valtavasti. Poika on jo puhunut moneen otteeseen siitä, koska kalaan taas pääsee.

Meidän uusi vene on aika iso ja siellä voi jopa yöpyä. Toki muutamalle siellä on vain yöpymispaikat, mutta varmasti sovelletaan ja osa perheestämme nukkuu sitten lattiatilassa, jos ja kun aiomme veneessä ensi kesänä yöpyä.

Mulla oli viime kesänä valtava mökkikuume, vaikka vielä joitain vuosia sitten en ollut lainkaan mökki ihminen. Mutta niin vaan sitä ihminen muuttuu ja muutamilla mökeillä vieraillessa se rauhan tunne mikä mökillä valtasi, sai mut haaveilemaan ihan omasta mökistä.

Johnny tietysti jalat maassa tyyppinä torppasi mun haaveilut aika nopeaan ja ymmärsin sitten itsekin sen työmäärän mitä edessä olisi mökin ja omakotitalon kanssa. Ja tietysti tarvitsisihan sitä pätäkkääkin olla mökkiä hankkiessa 😉

Mutta haaveilla aina voi eikä sitä tiedä jos joskus vuosia myöhemmin meillä on oma mökki. Tällä hetkellä mökkikuumetta ei ole ja toisaalta rakastan meidän omaa taloa ja kesäisin tässä omalla pihalla on aivan ihana olla.

Meidän tulevan kesän mökki on uusi vene, jossa toivottavasti saamme rauhoittua ja viettää ihania hetkiä yhdessä. Parina viime kesänä Johnnyn vanhalla pikku veneellä ajellessamme nauratti kyllä, kun joka veneily kerta meni aina vain kehnommaksi. Viimeisellä kerralla lähti veneestä jo tavarat lentelemään, kun Milolla meni hiukka pata jumiin. Että se rennoista veneajeluista.

Välillä sitä haaveilee jostain tilanteesta miten rauhallisesti ja kivasti se menisi ja sitten homma meneekin ihan ranttaliksi ja kaikilla kiristää hermoa. Nyt esimerkiksi ei olla polteltu takkaa kuin muutamasti, kun se on aina ihan mahdotonta säätöä Nupun kanssa, joka ei osaa pelätä takan tulikuumaa lasia. Tämänkin tilanteen ennen takan laittoa näin silmissäni sellaisena rauhallisena hetkenä perheenä, kun istumme kaikki sohvalla ja ihailemme kaunista tulta. Totuus oli sitten hieman toinen 😉

Käykö muilla näin välillä? Aurinkoista viikonloppua ja nauttikaa toisistanne <3