Syysloma alkoi, jeee! Tätä on odotettu! Lapset laskivat päiviä syysloman alkuun ja musta on ihana, kun saavat olla kotona mun ja Nupun kanssa viikon. Johnny käy normaalisti töissä, mutta voimme sitten puuhailla yhdessä mukavia juttuja iltaisin. Saa nähdä mitä keksimme, ainakin pyörälenkkejä ja metsäretkiä. Johnnylla on ollut tässä työn alla loppukesästä asti mun puhjennut pyöränrengas ja viimein se on kunnossa! Ollaan heti pyöräilty pari kertaa yhdessä ja viimeksi käytiin ihan vain kolmisin pyöräilemässä, eli me aikuiset ja Nuppu tarakalla. Ja olipas meillä vanhemmilla ihana juttelurauha siinä, kun kukaan ei keskeyttänyt eikä kuunnellut juttujamme korvat höröllä. Saatiin vaihdettua kuulumiset kaikessa rauhassa ja juteltua kaikesta muustakin. Nuppu istui kyytiläisenä hiirenhiljaa, hän aina vaan nauttii kyydissä köröttelystä.

syysloma

Lasten syysloma alkoi ihanasti, sillä molemmat saivat yökyläkaverit kylään. Amalia on ollut ystävänsä kanssa yökyläilystä aivan täpinöissä koko viikon ja mua nauratti, kun haimme Nupun kanssa heidät koulusta perjantaina ja samantien ystävykset hakivat yhdessä yökyläkaverin kotoa yökylärepun, joka oli jo valmiiksi pakattu.

Tytöt olivat tehneet yhdessä jo viikolla ostoslistaa kauppareissulle, sillä herkkuilta oli tietysti tiedossa. Meillä oli niin kivaa, musta on ihanaa miten tärkeitä ja ihania ystäviä meidän molemmilla lapsilla on. Amalian ystävä on meille kuin perheenjäsen, hän on tullut vuosien varrella niin tutuksi ja rakkaaksi meille. Hän sanoikin jotain niin liikuttavaa, kun puhuttiin siitä, jos pelottaa olla yksin kotona. Tomerasti kertoi ettei häntä ikinä pelota, kun tietää että Johanna on aina kotona <3

syysloma
Vohveleiden paistelua!

syysloma
Napannut mun villasukat jalkaan 😉

Milo rakensi yökyläkaverinsa kanssa majan huoneeseensa ja pelihullu Johnny viritti heille sinne pleikkarin ja siellä kaverukset pelasivat ihan innoissaan herkkujen ympäröiminä.

Illalla molemmat lapset saivat kylpeä ystäviensä kanssa, ja jessus mitä ilakointia kuului.

Petasin pojille nukkumapaikat sohvalle ja tytöt nukkuivat siskonpedissä olkkarin lattialla. Nuppu kävi nukkumaan jo kahdeksan jälkeen makuuhuoneeseen, mutta muut lapset valvoivat tosi pitkään leffoja katsellen.

syysloma

Aamulla pikkusisko heräsi tietysti tuttuun tapaan seitsemältä ja herätti kaikki muut paitsi Johnnyn ja Milon, jotka nukkuivat somasti sohvalla. Johnnylle ei ollut riittänyt peittoa, joten hän oli kippurassa prinsessa viltin alla.

Aamupalan katoin pöytään ja tuli itsekin syötyä enemmän aamupalaa kuin yleensä. Tytöt haaveilivat vohveleista ja Amalian ystävä muisteli, että viimeksi Johnny oli niitä tehnyt, kun hän oli yökylässä. Johnnymaisesti mies oli hetken siinä hiljaa ja sanoi sitten: voisihan sitä kaupasta lähteä aineksia hakemaan ja tytöt alkoivat hihkua ilosta!

syysloma

Pojat lähtivät ulkoilemaan kahdestaan, pyöräilivät ja pelasivat futista. Tytöt leikkivät sisällä petseillä, rakensivat pikku legoilla ja tanssivat.

Söimme kaikki yhdessä lounasta ulkona ja syönnin jälkeen pelasimme porukalla jalkapalloa. Meillä oli super hauskaa, nauroimme ja huusimme niin paljon. Maaleja tuli puolin ja toisin ja peli oli kovaa.

Välipalaksi nautimme Johnnyn tekemiä vohveleita ja vitsit miten hyviä ne oli! Yökyläläisillä ei näyttänyt olevan mikään kiire kotiin ja lopulta lähetimme heidät koteihin hieman ennen viittä.

Omat lapset nappasimme suihkuun, jonka jälkeen söimme hieman ja pientä väsykiukkua oli ilmassa. Tilanne onneksi rauhoittui aika nopeasti ja loppuilta meni rennoissa tunnelmissa ja jo kahdeksan pintaan jokainen lapsista oli unten mailla.

Johnny haki meille aikuisille vielä ruokaa ja katselimme sarjaa muutaman jakson, kunnes uni tuli meillekin <3

Aivan ihana loman aloitus <3 Mukavaa syyslomaa kaikille <3

Nuppunen on aivan älyttömän söpö. Niin kaunis suloinen pellapää, jolla kihartuu hiusten latvat niin somasti ettei niitä raaski leikata varmasti pitkään aikaan. Nuppu on sinisilmäinen ja hänellä on pitkät ja tummat ripset. Pikkuinen nöpönenä ja suloinen suu, aivan ihastuttava pakkaus kerrassaan.

Nuppu on hyvin rauhallinen temperamentiltaan ja mietin monesti, että jos hän olisi meidän ainokainen, niin emme tietäisi lasten kasvatuksen haasteista tuon taivaallista. Välillä kun hän suuttuu ja saattaa huutaa vihaisena, niin tuntuu melkein siltä säikähtääkö hän itse omaa käytöstään ja lopettaa huutamisen samantien, vai mitä ihmettä. Hänellä kun kiukku menee sen siliän tien ohi. Se on hämmästyttävää. Ja eipä tuo usein suutukaan eikä uhmaa ole ollut vielä havaittavissa.

Nupun suuttuminen voi olla välillä sitä, että kasvoille tulee vihainen ilme ja hän tempaisee kädet puuskaan, mutta sitten nauraa jo heti, kun mua alkaa aina naurattaa se miltä hän tomerana pienenä tappina siinä mun edessä näyttää kädet puuskassa ja muka vihainen ilme naamalla. Ja tämä naurattaa aina meitä kaikkia.

Nuppu villiintyy hyvin helposti Milon kanssa ja näitä kahta on niin hauska seurata. He kikattavat, kiljuvat ja ilakoivat yhdessä. Keksivät kaikkea, leikkivät ja ovat tosi tiivis parivaljakko. Milo jumaloi pikkusiskoaan ja samaten Nuppu isoveikkaansa.

kaksivuotias

Amalia tykkää touhuta välillä myös Nupun kanssa ja heillä on sitten omat juttunsa keskenään. Nuppu hakeutuu usein Amalian kainaloon ja menee isosiskon syliin istumaan.

Nuppu rakastaa pukea vaatteita ja kenkiä päällensä ja pyöräilykypärää hän pitää usein päässä. Yhtenä aamuna pikkuinen oli muutoin ilkosillaan, mutta oli vetänyt Milon kaulurin päällensä vähän kuin minihameeksi. Tyttö näytti ihan tarzanilta, kun löysin hänet tässä asussa seisomasta vessanpöntön päältä. Usein hänellä on jaloissaan Amalian säärystimet, omat villasukat ja kumisaappaat, muutoin mukula on monesti ilman rihman kiertämää.

Nuppu osaa pukea hienosti itse, harjoitus tekee mestarin, heh. Hän saa laitettua itse housut, sukat ja paidan päälle sekä myös ulkohaalarin. Eilen hänellä oli hauskasti Amalian sormikkaat käsissä, kun olimme hakemassa Miloa eskarista. Eihän siellä yhtään pikkuisen sormia ollut oikeissa kohdissa ja isot sormikkaat olivat tosi hupaisan näköiset. Muutamasti tytön jaloissa on ollut eripari kengät isompien sisarusten hakureissulla.

Nupun lempparivaate on ehdottomasti eri väreillä raidoitetut vitosluokkalaisen Eemi serkun vanhat fleecehousut. Nämä samat housut ovat olleet käytössä Iida serkulla, Amalialla ja Milolla ja nyt Nuppu on aivan rakastunut niihin.

Nuppu on viimein alkanut sanomaan sanoja. Ei toki sano juuri mitään omatoimisesti, paitsi silloin huutaa mä mä mä, kun pyydän Amaliaa tai Miloa syliini. Silloin hän tosiaan huutaa kovalla äänellä mä mä mä ja yrittää kirmata samalla syliin ennen sisaruksiaan. Tämä pieni on siis huomiosta hieman mustasukkainen, mutta odottaa sitten sylivuoroaan siinä vieressä kädet puuskassa “suuttunut” ilme kasvoilla tai tulee syliin yhdessä sisaruksen kanssa.

Nuppu toistelee useita sanoja perässä ja on oppinut tämän nyt ihan viime viikolla vasta. Hän osaa sanoa hienosti: pupu, Nuppu, Milo, Amalia, äiti, isi, mummu, fafa, täti, Eemi, kakka, pappa, kiitos, kurkku ja kikkeli. Kikkelin sanoessa häntä naurattaa aina kovasti, eli kyllä hän meidän lapsi on, vaikka välillä hieman liian ujolta ja rauhalliselta vaikuttaakin 😉

kaksivuotias

Nuppu on alkanut leikkiä vauvoilla ja jaksaa hienosti yrittää vauvanukkeja pukea. Ulkona hän viihtyy loistavasti ja rakastaa edelleen kovasti istua isin tai äidin pyörän kyydissä. Nuppu tykkää keinua ja keinuu lautakeinussa ja pelleilee mulle aina siinä, niin että pelkään hänen tippuvan. Toista tämä vaan naurattaa ja ilmeet ovat niin hyviä.

Nuppu ei vielä katsele lastenohjelmia, mutta Youtubesta laitetaan musiikkivideoita, joiden tahtiin hän tanssii ja katselee niitä. Hän on tarkka mitä haluaa katsoa ja kuunnella ja mitä ei. Hän osaa hienosti matkia Fröbelin Palikka-laululeikkejä ja tätä on niin suloista katsoa. Amalian kanssa tanssiessa hän katsoo tanssiliikkeitä siskolta ja naurattaa, kun pikkuinen matkii ja veivaa peppua välillä.

Nuppu on hyvä syömään ja on kaikkiruokainen. Hän nukkuu aina pitkät kahden tunnin päiväunet ja yöllä heräilee joitain kertoja, mutta nukahtaa nopeasti uudestaan. Hän syö vielä päiväunilla ja yöllä tuttia, mutta siitä olisi luovuttava nyt pian. Tämä oli työn alla jo kesällä, mutta se vaan jäi.

Nuppu tykkää kovasti pusuista ja haleista ja antaa niitä omatoimisesti ja aina pyytäessä. Hän on välillä pikkuinen jukuripää ja esimerkiksi, kun sanon hänelle, että ottaa hiuksia silmiltään pois, niin hassuttelu tuulella hän laittaa niitä vain pahemmin silmiensä eteen. Nuppu ei tykkää pitää pinnejä eikä ponnareita. Välillä kokeilen laittaa niitä ja hän näyttää aivan ihanalta, mutta vetää ne heti pois ja jatkaa matkaa tukka hulmuten.

Nuppu on kova pitämään tavaroista huolta ja esimerkkinä palauttaa aina perheenjäsenten sohville tai muualle lojumaan jääneet puhelimet ja aamuisin hän siivoaa aina sohvapöydältä mun ja Johnnyn illan astiat. Nuppu siivoaa leikkien jälkeen usein tavarat ja mua hämmästyttää tämä. Ensin rakentaa hienon lego linnan ja lopuksi siivoaa sen pois. Ensimmäinen lapsi, joka korjaa leikkinsä, vaikkei hänelle ehdi siitä edes sanoa.

Tälläinen ihana kaksivuotias täällä <3 Minkälaisia kaksivuotiaita teillä on? <3

 

 

Amalia on aloittanut kirjoittelemaan elämästään kauniiseen pehmokantiseen kirjaseen. Musta tämä on ihana idea ja juttua on jo useampi sivu. Amalia kirjoittaa ihanan rehellisesti ja kauniisti. Juttuahan hänellä riittää.

lapsi kirjoittaa

Amalian luvalla jaan yhden sivusen, jonka tyttö kirjoitti minusta

Hei taas. Tänään kerron perheestä. Ekana kerron äidistä. Äiti on rakas ja mukava ja hän on kaunis. Se pitää lupauksia. Äitin lempiruoka on spagetti ja jauhelihakastike mummin tekemänä. Äitin nimi on Johanna ja hän harrastaa jalkapalloa Lopa-joukkueessa. Äitin horoskooppi on jousimies. Äitillä on hyvä huumorintaju. Äiti on kolkytneljä. Äitillä on vaaleet hiukset. Äiti huolehtii hyvin. Äitin lempieläin on koira. Äitillä on ollut marsu, koira ja pupu ja toinen koira. Äitin lempijäätelö on minttu. Äitin lempiruokapaikka on Amar. Äitin lempijuoma on kahvi ja äitin lempiväri on pinkki. Äitillä on koruja, mutta ei tatuointeja. Äiti on kaikille kiva. Äitin lempihedelmä on banaani. Tykkää kuumasta vedestä. Äiti on vilukissa. Äiti ei tykkää käärmeistä tai liskoista. Hei hei <3

lapsi kirjoittaa

Tämä teksti oli mun mielestä tosi suloinen. En malta odottaa, että pääsen lukemaan juttua muistakin meidän perheenjäsenistä. Innostus kirjoittamiseen on tosi hyvä, siinähän se kirjoitustaito karttuu.

lapsi kirjoittaa

Aurinkoista keskiviikkoa <3

Heippa ja mukavaa sunnuntai-iltaa! Täällä on ollut aivan ihanat ilmat tämän viikon ja meillä Milokin pääsi aloittamaan viimein esikoulun keskiviikkona, kun oli toipunut flunssasta. Milo meni esikouluun niin reippain mielin ja Amaliakin pääsi pikkuveikkaa saattamaan, kun koulu alkoi tuolloin vasta kympiltä.

esikoulu

Kävimme esikoulussa sisällä ja eskariope esittäytyi meille ja näytti paikkoja. Hän puhui Milolle ja kertoi missä on Milon naulakkopaikka ja mihin poika voi laittaa reppunsa ja näytti wc-tilat. Poika oli tällöin jo aivan omissa maailmoissa ja katseli vain pää pyörien kaikkea ympärillään eikä rekisteröinyt opettajan sanoista mitään. Milo oli aivan hiljaa ja tämä kertoi siitä, että pienesti jännitti.

esikoulu

Milon ryhmä oli aloittelemassa aamupiiriä ja Milo pääsi istuskelemaan lattialle yhden tuntemansa pojan viereen. Ryhmässä ei ole muita tuttuja, mutta heti ensimmäisen päivän jälkeen poika kertoi saaneensa monta uutta ystävää. Kaikki Milon kerhokaverit sekä naapurista yksi poika ovat eri ryhmässä, mutta ei se haittaa, sillä tekevät he yhteistyötä ja Milo tutustuu niin kivasti ja saa aina jokapaikasta kavereita. Ensimmäisen päivän jälkeen opettaja sanoikin mulle, että Milo on niin reipas poika!

Esikoulun päätyttyä opettaja kertoi, että repun voi jättää esikoululle ja sen voi ottaa aina perjantaisin kotiin, mutta Milo halusi ottaa repun mukaan päivän päätteeksi ja se sopi hyvin. Uskon, että eskarilaisesta on kiva lähteä aamuisin reppu selässä. On aivan ihana, kun Milosta on niin mukava mennä esikouluun!

esikoulu

Milo on ehtinyt käydä esikoulussa nyt kolmen päivän ajan ja eniten he ovat ulkoilleet leikkien. Hieman olivat perjantaina askarrelleet ja opettajat olivat katselleet kuinka hyvin lapset handlaavat saksien käytön. Kaikilla on kuulemma ollut leikkikavereita ja tämä on tietysti tosi tärkeä.

Amalia meni kouluun kahtena aamuna Milon kanssa samaan aikaan ja Amalian jääminen koulun pihalle meni ihan loistavasti. Turhaan tätä jännitin. Vuosi lisää kasvua on tuonut varmuutta ja olin ihan fiiliksissä kuinka ihanasti ja lunkisti kaikki on sujunut.

Meillä on ollut vähän hiljaista ja hassua Nupun kanssa, mutta siis tosi mukavaa. Tuntuu hassulta, että tämä tulee jatkumaan eikä ole vain mikään pieni vaihe. Tässä huomaa, että on hieman isompi ikäero Milon ja Nupun välissä. Jotenkin tosi hellyyttävää viedä pikkuisen kanssa isommat ja jatkaa sitten kotiin kahdestaan. Saa antaa aikaansa pienelle ja olla hieman rauhallisemmissa tunnelmissa osan päivästä.

Täytyy sanoa, että olen ollut tosi onnellinen koko viikon, kun kaikki on sujunut niin kivasti. Onhan täällä toki kiukuteltu vähän, mutta pääasiassa on ollut leppoisaa ja mukavaa.

esikoulu

Pakko muuten kirjoittaa tähän loppuun ihana juttu mitä Amalia mulle yhtenä iltana sanoi. Johnny laittoi Nuppua ja Miloa nukkumaan ja me jutusteltiin Amalian kanssa kahdestaan sen sängyssä. Amalia kertoi kuinka hänestä tuntuu surulliselta, kun hänellä on vain yksi pappa (fafa) eikä hän ole saanut ikinä tavata mun iskää, eli hänen toista pappaansa. Amalia siinä sitten totesi kuinka yksikin kerta olisi ollut arvokas <3 Voi sentään miten kauniisti sanottu, Amalia osaa puhua tunteistaan niin ihanasti <3

Johnny viettää tämän viikon kesälomaa ja tällä samaisella viikolla alkavat koulut täällä Lohjalla. Meillä lähtee Amalia toiselle luokalle ja Milo aloittaa esikoulun. Koulut alkavat torstaina ja mä olen ihan valmis siihen, että arki alkaa. Toivotaan, että kouluvuosi sujuisi suht normaalisti ja lapset saisivat opiskella koulussa ammattitaitoisten opettajien kanssa.

Amalialla vaihtuu opettaja ja tyttöä jännittää kovasti se, että en kykene enää tänä vuonna odottamaan koulun pihalla niin kauaa, että hän pääsee sisälle ja samoten en ole vastassa koulun pihalla koulun päättyessä. Tai toki niinä päivinä olen, kun tyttö pääsee ja menee kouluun eri aikaan kuin Milo esikouluun. Esikoululainen on saatettava ja haettava, joten olen Miloa viemässä ja hakemassa enkä tietysti voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Milo tosin jo sanoi, että hän selviäisi yksinkin 😉

Olemme Amalian kanssa keskustelleet tästä muutamia kertoja ja ollaan sovittu, että hän voi mennä vaikka autoon istumaan, kun pääsee koulusta tai käppäillä eskarille, joka on ihan koulun lähellä. Autosta tyttö voi vaikka soittaa mulle, jos tuntuu siltä tai jo heti koulun pihalta. Amalia ja Milo ovat ihan ääripäitä tälläisissä jutuissa ja toivon, että Nuppu olisi sitten jotain näiden kahden väliltä.

arki

Esikoulu kestää joka arkipäivä 9-13, joten meillä on Nupun kanssa sitten rutkasti kahdenkeskistä aikaa. Katselin tuossa hetki sitten avoimien päiväkotien aukioloaikoja ja ne aukaisevat ovensa syyskuussa, joten niissä ja sitten perhekerhossa tulemme varmasti käymään. Meillä tulee aika erilaista olemaan ja odotan tätä jo innolla. Kun on kolme lasta ja sitten yhtäkkiä oletkin vain yhden kanssa kahdestaan, niin onhan se tooosi helppoa ja erilaista. Toki Amalia ja Milo ovat aika isoja, omatoimisia ja viettävät paljon ystäviensä kanssa aikaa, mutta silti Amalia on mega kova puhumaan ja Milo aikamoinen häslääjä, joten se rauha ja hiljaisuus, joka on kohta täällä torpassa läsnä on ihan tervetullutta.

arki

Milo ei ole moksiskaan esikoulun aloituksesta. Olen kysellyt hieman fiiliksiä, mutta ei poika mitään ehdi kertomaan. Kouluunhan tuo luuli jo menevänsä, mutta eipä näyttänyt välittävän, kun sanoin, että esikouluun vasta, ei vielä kouluun. Mähän itse olen hieman hömelö, noh on tuo Johnnykin ja Milo on kyllä ihan samanlainen. Lisäksi pojalla on samanlainen tulinen temperamentti kuin mulla ja meillä molemmilla tuntuu olevan toisinaan kuin kaksi eri persoonaa. Välillä olemme niin sydämellisiä, empaattisia ja ihania ja joskus niin vihaa ja vitutusta täynnä. Milo tulee pärjäämään loistavasti, olen varma siitä. Hän tulee nauttimaan uusista ystävistä ja uuden oppimisesta. Uskon pojan viihtyvän eskarissa hyvin, vaikka varmasti voi alun innon jälkeen iskeä väsy, kun on tottunut aika leppoisaan kotona oloon.

arki

Amalialla menee varmasti koulussa myös hyvin. Hänellä on paljon ystäviä ja vaikka opettaja vaihtuu, niin luokka pysyy samana. Ainoa mitä itsekin jännitän on juurikin tuo saattaminen ja hakeminen, tai ei niinkään hakeminen, mutta se saattaminen. Se kun tiedän, että hän jää surkeana koulun pihalle tai pahimmassa tapauksessa itkee ja lähtee meidän perään, kun me joudumme jatkamaan matkaa esikoululle. Amalia on kertonut, että hänestä tuntuu turvattomalta, jos en ole siinä siihen asti, että hän pääsee sisälle ja tämä tuntuu mun sydämessä. Tiedän, että joku siellä nyt pyörittelee silmiään ja miettii, että mitä ihmettä, mutta lapsia on vaan niin erilaisia. Kyllä tämäkin tästä suttaantuu ja voi olla, että kaikki menee paremmin kuin hyvin, kun Amalia on taas hieman vanhempi.

Nyt olisi edessä vielä koulutavaroiden ostelua ja Milo saisi valita itselleen eskarirepun, vaikka poika ilmoitti, että ei mitään uutta reppua tarvitse. Kerhoreppu on vain liian pieni esikouluun, kun reppuun on mahduttava vaihtovaatteet, kuravaatteet ja saappaat, joita ei ainakaan Amalian eskarivuonna ollut mahdollista säilyttää eskarissa tilanpuutteen vuoksi, vaan ne oli pidettävä repussa.

Amalian kanssa ostamme vielä muutaman uuden kouluvaatteen ja kengät, jotka tyttö tarvitsee. Käymme sitten samalla jossain syömässä ja smoothie baarissa juomassa herkku smoothiet. Saadaan vähän ennen koulun alkua äiti-tytär laatuaikaa <3

Millä mielellä te ja teidän lapset olette arjen alkamisesta?