19 syys Kun oma puoliso ärsyttää

Tämä saattaa olla tuttu tunne monessa parisuhteessa, etenkin jos yhteisiä vuosia on kuljettu jo hieman pidempään. Näitä ärsytyksen kausia tai vain hetkiä tulee ja menee ja välillä olen ihan kysynyt ääneen mieheltäni kuinka se oikein kestää mua ja haluaa mun kanssa elämänsä jakaa. Mutta siis nyt ei puhuta musta ja siitä kuinka ärsyttävä mä olen, vaan miehistä kuinka ne toisinaan saavat meidät muijat repimään hiuksemme päästä. Mun lähipiirissä monet naiset ärsyyntyvät miehiinsä aina välillä ja etenkin mun siskon kanssa me jutellaan ärsyttävistä miehistämme toisinaan. Eilen ehdotin jopa miesten vaihtoa, kun sisko ja sen mies nahistelivat, mutta en usko siskon miehen pääsevän mun kynsissä sen helpommalla.

Me riidellään Johnnyn kanssa harvoin ihan tosissaan, en oikeastaan muista yhteisistä vuosista ainuttakaan isoa riitaa. Meillä homma menee niin, että emäntä tulistuu, räyhää ja rauhoittuu sitten hyvin nopeasti. Mä nalkutan välillä, oikeasti aika useinkin ja tämä tapa ärsyttää myös mua ja yhtenä päivänä päätin tehdä Johnnylle listan hoitamattomasti asioista, jotta se voi sitten siitä katsoa ja tehdä niitä eikä asiat enää ressaa ja kuormita mua. Sillä mä en todellakaan ala listoja täällä kämpässä paikalleen laittamaan enkä myöskään kipua katolle rännejä putsaamaan. Joskus meillä alkaa tapahtumaan vasta siinä kohdin, kun uhkaan soittaa paikalle jonkun muun miehen (taas puhutaan siitä siskon miehestä, hah) hoitamaan homman. Tämä on viimeinen oljenkorteni ja käytän sitä vain hätätapauksessa.

Me ollaan Johnnyn kanssa täysin vastakohdat toisillemme, huumori tosin yhdistää meitä, mutta muuten luonteet on hyvin erilaiset. Me tykätään täysin erilaisessa musiikista, temperamentti on ihan erilainen, mä oon hirmusen touhukas, Johnny ei niinkään, herkkyys on tosi erilainen, mua koskettaa kaikki asiat ja Johnny ottaa kaiken tosi lunkisti ja välillä meinaan ihan hermostua etteikö sitä kosketa mikään, mutta se vaan ei puhu asioista samalla tapaa kuin mä ja ajattelee usein tosi neutraalisti.

Välillä luonne-erot aiheuttaa eripuraa, mutta olishan se nyt melkoista jos Johnny ei olisi tollanen viilipytty, vaan mun kaltainen äkkipikainen ihminen. Huh huh ei ehkä kestä edes ajatella ja me tuskin oltaisi edes yhdessä jos olisimme yhtä kiivaita molemmat.

Eniten mä ärsyynnyn Johnnyssa siitä, että tilannetaju puuttuu monesti lasten kanssa. Iltahommia ei voi viivästyttää loputtomiin, sillä muuten Milon iltapalan syömisestä ei tule väsykiukun vuoksi mitään. Iltapesut nyt tekee karjuvalle lapselle vaikka väkisin, mutta syöminen ei tietenkään onnistu ja siksi se on hoidettava ennen totaaliväsyn iskemistä. Pahin kaikista on siis se saamattomuus, kun mitään ei vaan tapahdu minkään asia suhteen, vaikka olisin asiasta sanonut sen miljoona kertaa.

Työpäivän päätteeksi vaimo antoi kuitenkin piparia 😉

Pieniä asioita, mutta välillä niin suuria ja ärsyttäviä. Ja näihin ärsytyksiin vaikuttaa suuresti myös naisen kuukautiskierto, auta armias, jos vaikka hengität väärin jossain kohdin kuuta 😉

Mikä teitä ärsyttää teidän puolisoissa vai onko elo yhdessä aina rentoa ja kivaa?