Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
parisuhde Archives - Sydän vähän kallellaan
 

Katselin tässä luonnoksista postausideoita ja huomasin, että olen ollut aikeissa kirjoittaa meidän neljännestä hääpäivästä, jota vietimme Johnnyn kanssa Helsingissä. Nuppu oli tällöin massussa ja isommat lapset olivat mummin ja fafan tykönä viettämässä päivää.

Muistelen, että kävimme syömässä hyvässä pizzapaikassa ja ostostelimme hiukan. Raskaus oli jo aika pitkällä, sillä hääpäivämme on heinäkuun lopussa ja Nuppu syntyi syyskuussa. Me näytetään kuvissa hirmuisen onnellisilta ja päivä on ollut varmasti aivan ihana <3

vuosipäivä

Heinäkuussa meillä on tosiaan hääpäivä, mutta vuosipäivä on huhtikuussa. Silloin olemme aikoinaan alkaneet seurustella ja tänä vuonna yhteiseloa tuli täyteen jo 18-vuotta. Se on tosi pitkä aika. Mä olen ollut vasta 17-vuotias, kun aloimme seurustelemaan ja Johnny oli ehtinyt täyttää hetki sitten 18-vuotta. Olemme syntyneet samana vuonna, Johnny helmikuussa ja mä joulukuussa.

Toissailtana Johnny totesi, että 90 kymppisinä olemme olleet yhdessä 70-vuotta. Jessus se tuntuu ihan hullulta. Nauroin siinä sitten, että ollaan varmaan silloinkin yhdessä tälläisiä samanlaisia, kun ollaan oltu aina. Toinen pierasee ja hirnuu ja toista vituttaa eikä naurata yhtään. Nyt näen silmissäni itseni sellaisena pulleana pienenä mummukkana ja Johnnyn pitkänä luikkuna harmaapäänä. En kestä, naurattaa niin kovin.

Me ei olla tunnettu toisiamme lapsina, vaan tutustuttu vasta teineinä. Ennen seurustelun alkua olimme parhaimpia ystäviä vuoden verran. Nähtiin lähes päivittäin ja mä olin kyllä jo tällöin tosi ihastunut Johnnyyn.

Muistan, kun joskus lähdin Johnnyn ja sen kaverin kanssa yhtiin bileisiin, jossa kaikki puhui ruotsia. Mä en osaa ruotsia yhtään ja olin muutenkin tälläinen hieman hölmö itseni ja tunsin, että olen tosi erilainen kuin ne muut tytöt ja pojat ja sitten tietysti, kun menin terassille, niin mulla jäi ovenkahva käteen. Porukat varmaan katto, että mikä ihme muija tää nyt on. Kyllä mua nauratti, mutta silloin en nauraa höröttänyt vielä niin kovaa, kuin nykyisin. Mä olen aina ollut ihminen, jolle sattuu ja tapahtuu hassuja juttuja, enkä ole koskaan ottanut itseäni kovinkaan vakavasti.

vuosipäivä

Näiden kotibileiden jälkeen Johnny tuli ensimmäistä kertaa mun luokse yöksi. Johnnyn äiti haki meidät bileistä ja kotipihallani Johnny ilmoitti äidilleen jäävänsä hänkin kyydistä pois. Myöhemmin olen kuullut Johnnyn äidiltä, että hän oli itkenyt koko yön, koska oli arvannut jo silloin menettävänsä poikansa minulle. Ja niinhän siinä kävi.

Yön aikana makoilimme sängyllä ja kuuntelimme vanhalla cd-soittimella monta kertaa laulua nimeltään Iris, jonka laulaa Goo Goo Dolls. Johnny silitteli mua, mutta emme edes suudelleet. Yö säilyy aina muistoissani ja tämä meille tärkeä laulu oli häävalssimme, vaikka se erosta oikeasti kertookin.

vuosipäivä

Tämän yön jälkeen päätin yhtenä iltana laittaa Johnnylle tekstiviestin, johon kirjoitin olevani ihastunut häneen. Tuntui kestävän ikuisuus ennen kuin hän vastasi ja vastaus oli mielestäni tyly. Johnny kirjoitti, että yllättyi kovasti viestiä, ei muuta. Mua alkoi saman tien kaduttaa viestin lähettäminen, koska pelkäsin ystävyytemme menevän pilalle. Laitoin viestin takaisin, jossa pyysin Johnnya unohtamaan mitä kirjoitin edellisessä viestissä, jos hänellä ei ollut yhtään samanlaisia tunteita kuin mulla. Tällä kertaa Johnny vastasikin takaisin todella nopeasti. Hän kirjoitti olleensa jo pidemmän aikaa ihastunut muhun, eli tunteet oli olleet molemmilla samat jo pidemmän aikaa. Näin alkoi meidän yhteinen elämä, joka on jatkunut jo 18-vuotta <3

Alkuun tuntui kummalliselta alkaa käymään treffeillä. Kerran istuimme kaupungilla yhden kerrostalon pihalla keinussa ja mietin koko ajan miten uskaltaisin suudella Johnnya. Toista kädestä pitäminenkin tuntui oudolta, koska olimme olleet niin pitkään ystäviä. Monet meidän ystävistä oli ihan ihmeissään, kun yhtäkkiä olimmekin pari.

Armeijasta päästyään Johnny muutti mun luokse ja taas Johnnyn äiti itki, kun Johnnyn sänkyä kannettiin Johnnyn ja mun kummisedän voimin Johnnyn vanhemmilta pois.

vuosipäivä

Me ollaan koettu yhdessä valtavan paljon ja edelleen 18-vuoden jälkeen olen aivan hulluna tuohon mieheen ja rakastan häntä aivan valtavasti. Johnny on ehdottomasti kultaisin ja kiltein ihminen ketä tiedän.

Hetki sitten mun futiskamu laittoi mulle viestiä, että meidän suhde Johnnyn kanssa on Relationship goals ja sitä se todella on <3 <3

Älä jää odottamaan sitä aikaa, kun lapset ovat isoja eivätkä tarvitse vanhempia ja käytä heidän voimavaroja kaiken aikaa, vaan muista hoitaa parisuhdetta tässä hetkessä, tässä arjessa ja usein ehkä kovassa härdellissä.

Lapsia ei tarvitse huomioida koko ajan, ja me ollaan tätä opeteltu ja yritetty opettaa meidän lapsille. Helppoa se ei aina ole ja muistuttelen Johnnya tästä asiasta edelleen. Meidän isommat lapset ovat kovia puhumaan eivätkä aina osaa odottaa omaa vuoroaan, vaan puhuvat päälle ja Johnny usein alkaa sitten heti hyysäämään lapsia, vaikka mulla olisi ollut hänen kanssa keskustelu kesken. Mua loukkaa, jos mä en saa sanottua mun asiaa loppuun tai huomaan, että toinen ei kuuntele, vaan keskittyy jo johonkin muuhun.

Tottakai niissä tilanteissa, jossa lapsi on vaikka jonkinlaisessa pinteessä, niin keskeytetään yhteinen juttutuokia ja autetaan, mutta se jos lapsi tulee sun luokse ja alkaa kertoa omaa asiaansa, vaikka vanhemmilla on juttu kesken, niin siinä kohtaa lapsella voi hyvin sanoa, että odota hetki omaa vuoroa, me keskustelemme tämän ensin loppuun.

Joillekin perheille tämä on itsestäänselvyys eikä ehkä tälläinen “ongelma” ole yhtään tuttu, mutta me harjoittelemme tätä edelleen yhdessä koko perhe. Musta kaikkien perheenjäsenten pitää tulla kuulluiksi eikä se ole reilua, että esimerkiksi äiti tai isä ei saa jotain juttua juuri ikinä sanottua, kun on koko ajan sellaista hulinaa eikä aikaa kertoa jotain itselleen tärkeää asiaa.

parisuhde

Meidän parisuhteen hoito tapahtuu joka ilta, koemme sen molemmat tosi kivana ja tärkeänä asiana. Katselemme yhteisiä ohjelmia, syömme yhdessä, juttelemme ja hassuttelemme. Mutta teemme töitä sen eteen, että toista huomaisi enemmän myös siinä arjen härdellissä. Ehtisi kuuntelemaan toista paremmin, antaa halauksia ja suukkoja. Sehän on hirmuisen tärkeää, että myös lapset näkevät vanhempien välisen rakkauden.

Yhteinen huumori on meidän suhteen yksi tärkeimmistä asioista ja se, että aina kun olemme kahdestaan, niin meillä on super kivaa yhdessä. Ja kahdestaan tarkoitan juurikin näitä yhteisiä iltoja, jolloin lapset nukkuvat. Ja sitten, kun olemme aivan kahdestaan, niin että lapset ovat yökylässä, niin se on melkoista luksusta.

Siitä ei ollakaan päästy hetkeen nauttimaan, mutta tiedetään, että se on edessäpäin. Nuppu ei ole vielä ollut yökylässä eikä hoidossakaan kuin kerran vauvana mun siskolla, kun kävin lääkärissä, mutta tiedän, että jossain kohdin hän rohkenee yökyläilemään ja saamme Johnnyn kanssa kahdenkeskistä luksus aikaa. Nyt eletään tätä hetkeä ja olen onnellinen, että mulla on tuollainen ihana pikkuinen vielä, vaikka hänkin kasvaa niin kohinalla koko ajan.

Parisuhteen hoito ei tarkoita meillä siis sitä, että lapset ovat poissa kotoa, vaan hoidamme suhdettamme jatkuvasti tässä normaalissa arjessa ja se on todella tärkeää. Mä en halua sellaista tilannetta meille, että kun lapset ovat isoja, niin huomaamme, että emme tunne toisiamme lainkaan emmekä viihdy toistemme seurassa. Se olisi kamalaa ja siinä tilanteessa edessä olisi kaiketi avioero tai vaihtoehtoisesti pariterapia ja ainakin rutkasti hommia parisuhteen eteen.

Ei meillä parisuhde ole koko aikaa mitään ruusuilla tanssimista, vaikka isoja riitoja meillä ei koskaan olekaan. Silti toisessa ärsyttää tietyt jutut helvetistikin, mutta ei koskaan silloin, kun saamme olla kahdestaan ilman häiriötekijöitä, eli lapsia 😉 Silloin meillä on aina hauskaa ja ihanaa, emme kinastele eikä toisessa ärsytä mikään.

Naiset kaipaavat monesti parisuhteessa enemmän huomiota, meillä ainakin on näin, että kaipaisin rutkasti enemmän haleja ja suukkoja ja nyt olen tsempannut niiden antamisessa itsekin ja toinen on siinä sitten petrannut myös tosi paljon.

Olemme molemmat huomanneet, että tämä luo suhteeseemme paljon lisää positiivisia tunteita, jotka heijastuvat tietysti koko perheen hyvinvointiin. Halauksen ja suukon antaminen on pieni juttu, mutta niin äärimmäisen tärkeä ja on jännä miten se voi aina välillä arjessa vain unohtua raskaiden päivien ja kiukun alle. Se on harmittavaa, mutta me olemme päättäneet molemmat tehdä töitä sen eteen ettei enää unohtuisi, koska niiden antamisella ja saamisella on niin valtavan iso merkitys <3

Miten teidän parisuhde voi ja miten hoidatte parisuhdettanne?

Olen kirjoittanut aika avoimesti meidän perheen elämästä jo yli seitsemän vuoden ajan. Mukaan on mahtunut lukuisia kirjoituksia arjesta ja juhlasta, iloista ja isoista suruista. Olen ollut aina avoin ja kirjoittanut paljon omasta kipakasta temperamentistani ja siitä, että välillä mulla menee miehen ja lasten kanssa kuppi täysin nurin ja koen tästä syyllisyyttä.

Tiedän kuitenkin olevani hyvä äiti ja tiedän myös sen, että se välittyy teille lukijoille kuinka tärkeä ja rakas perheeni mulle on. Mä rakastan lapsiperhe-elämää ja lapset ja perhe ovat mulle kaikki kaikessa.

perhe-elämä

Iina kirjoitti blogiinsa postauksen: Lapsiperheet ovat onnellisia ja voivat hyvin, ja tämä postaus herätti mussakin halun kirjoittaa aiheesta.

Meidän perhe on myös hyvin onnellinen ja samoin mun ja Johnnyn parisuhde voi oikein hyvin. Ei meillä ole ikinä ollut mitään isoa riitaa, vaikka yhteiseloa on takana jo 17-vuotta. Toki pienistä, monesti täysin tyhjänpäiväisistä asioista kinataan ja mä nalkutan ja huudan välillä. Mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja rakastetaan toisiamme valtavasti.

Musta on aivan ihanaa, että meillä on pieniä lapsia, vaikkakin Amalia ja Milo tuntuvat jo yllättävän isoilta ja mietin tosi usein, että onneksi meillä on pikkuinen Nuppu. Toki Amalia ja Milo ovat vielä pieniä, mutta alkavathan he olla jo paljon kavereiden kanssa ja ovat muutenkin omatoimisia monessa asiassa.

perhe-elämä

Ei pienten lasten kanssa ole aina väsyttävää tai uuvuta ja masennuta pikkulapsiaikana. Mä olen uuvahtanut jokaisen lapsen kanssa, mutta sitten taas avun kanssa keräillyt voimia takaisin ja tästä huolimatta ollut onnellinen enkä ole ikinä ajatellut katuvani lapsiani.

Amalia, Milo ja Nuppu ovat mulle elämän tarkoitus ja tekisin heidän puolesta mitä vain. Lapset saavat hymyn kasvoille ja heitä seuratessa sydän pakahtuu onnesta ja mietin joka päivä kuinka onnellinen ja kiitollinen heistä jokaisesta olen. Sanon tämän joka päivä monta kertaa ääneen lapsille ja lähes joka ilta Johnnyllekin lasten nukkuessa jo yöunta  ja mies nyökyttelee siinä sitten olevan samaa mieltä. Eilen yhden mun seuraaman ihmisen insta stoorissa kuului ihan pikkuisen vauvan itkua ja Johnny sanoi, että kyllä kuulee että on tosi pienen vauvan itku ja kuulostaahan se ihanalta. Johnnyn sanomana tämä tuntui jotenkin niin ihanalta enkä olisi ehkä Johnnylta odottanut tälläistä kommenttia.

perhe-elämä

Tykkään tosi paljon meidän arjesta. Meillä on mukavat rutiinit, mutta paljon vapaa aikaa. Me tehdään kivoja asioita yhdessä koko perhe ja saatetaan ex tempore lähteä uimahalliin koko porukka tai päättää hakea lemppari ravintolasta ruokaa kotiin. Nautitaan yhdessä tehdyistä jutuista valtavasti ja koko perheen yhteinen pyörälenkki/kävelylenkki tai ihan vain yhdessä koko perheenä sängyssä oleskelu ja jutustelu on ihan parhaita juttuja. Sellainen kaikkien yhteinen läsnäolo on niin ihanaa ja tärkeää ja antaa hyvää mieltä ihan hirmuisesti ja näinä hetkinä olen onnellisimmillani.

Multa on hetki sitten kysytty olenko mä tyytyväinen mun saavutuksiin ja hitsi vie tottakai olen. Mulla on aivan ihana ja rakastava perhe ja olen saanut olla kotona lastemme kanssa ihan pian kahdeksan vuotta. Tämä on ollut mulle tärkeää ja me olemme halunneet perheenä tehdä tämän valinnan. Mä olen saanut toteuttaa itseäni blogin kautta ja kirjoittaminen on ollut mulle tärkeä oma juttu tässä pikkulapsivuosien ajan.

Ei sitä aina tarvitse olla hienoa ammattia tai uraa luoda upeasti, vaan voi olla näinkin erittäin tyytyväinen saavutuksiinsa enkä tunne itseäni yhtään huonommaksi kuin muut, vaikka kotona olenkin ollut ja aion olla vielä useamman vuoden.

Mä olen siis hyvinkin tyytyväinen ja onnellinen juuri näin ja musta meidän elämä lapsiperheenä on todella ihanaa <3

perhe-elämä

Jaetaan hieman positiivisia ajatuksia perheistä, joten kertokaa miksi te rakastatte omaa perhettänne? <3

Uusi vuosi on alkanut ja musta on ihana miettiä haaveita ja toiveita uudelle vuodelle.

Terveys on tärkein. Ennen kaikkea toivon terveyttä lapsille, Johnnylle sekä itselleni ja muulle lähipiirille. Toivon ettei kukaan meistä sairastu vakavasti emmekä menetä ketään lähipiiristä. Kuolemaa on ollut riittämiin meidän suvussa ja asiaa välillä pohdittuani meistä kenenkään ei pitäisi joutua lähtemään moniin vuosiin.

Oh tulipas hieman synkempi tästä alusta, mutta terveyttä on osattava arvostaa, sillä se ei missään tapauksessa ole itsestäänselvyys.

Yhdessäolo. Meillä on perheaikaa aika paljon emmekä elä ruuhkavuosia. Meillä ei ole Johnnyn töiden jälkeen harrastusrumbaa, vaan usein olemme ihan vaan kotona koko perhe. Monesti lapsilla saattaa olla kavereita kylässä, mutta paljon olemme kotona. Mä olen edelleen kotiäiti ja tämä mahdollistaa lapsille aika rennon elämän, vaikka koulussa ja kerhossa isommat käyvätkin. Ei ole kuitenkaan pitkää päivää päivähoidossa tai koululaisella iltapäiväkerhoa, saati yksinoloa kotona montaa tuntia lyhyen koulupäivän jälkeen.

Silti yhdessäolo perheen kanssa on asia, johon haluan satsata ja jota pidän yhtenä tärkeimpänä asiana toteuttaa tänäkin vuonna. Se että ehdimme molemmat vanhemmat antaa kiireetöntä aikaa lapsille ja perheelle on musta tosi tärkeää.

haaveet 2020

Parisuhde ja se että me olemme Johnnyn kanssa rakastavaiset olisi pidettävä mielessä paremmin. Me satsaamme paljon lapsiin, mutta välillä unohdamme toisemme. Etenkin minä kaipaan enemmän huomiota, pientä halia tai suukkoa arjen menossa tai kehua ulkonäöstä tai muusta mukavasti tehdystä asiasta.

Me vietämme Johnnyn kanssa aikaa yhdessä joka ilta, mutta enemmän pitäisi satsata lyhyisiinkin juttutuokioihin yhdessä eikä vain rojahtaa sohvalle omiin päätyihin, avata Netflixiä ja alkaa tuijottaa yhteistä sarjaa.

Matka on haaveissa ja se olisi ihana toteuttaa jo pian. Loma lämpimään, sitä kaipaan.

Blogi on tarkoitus elävöittää. Toki olen tässä koko ajan kirjoitellut, mutta aivan liian harvoin. Postausmäärät ovat laskeneet hurjasti edellisistä vuosista. Toki olin päättänyt Nupun syntymän jälkeen keskittyä vauvaan ja perheeseen, mutta nyt tuntuu siltä, että alkaa olla aika palata sorvin ääreen ja ottaa aikaa blogille ja alkaa kirjoittaa säännöllisemmin.

Jalkapallo jatkuu, se on selvä ja toivon kehittyväni koko ajan lisää treenien myötä. Meillä on tällä hetkellä kaksi aivan huippua valmentajaa ja treeni mahdollisuuksia jopa neljä kertaa viikossa. Toki ihan niin montaa kertaa en pääse, mutta aina kun mahdollista niin menen. Kertaakaan en ole jättänyt menemättä sen takia, etten viitsisi, vaan edelleenkin into piukkana harrastan. Tämä laji on ihan kultaa.

Siinä mun haaveita ja toiveita vuodelle 2020 <3 Kertokaa tekin omistanne <3 

 

Ohhoh me ollaan tosiaan oltu Johnnyn kanssa yhdessä jo 15 vuotta! Se on tosi pitkä aika ja lähes puolet meidän elämästä. Meidän vuosipäivä oli lauantaina 7.4 ja hassu sattuma oli se, että oltiin varattu Flamingosta hotellihuone juurikin täksi päiväksi ja ihan tietämättöminä tästä juhlapäivästä. Mehän ei muisteta tälleen lonkalta edes hääpäivää saati kihlajaispäivää, joten eipä tämä vuosipäiväkään ollut mielessä. Selailin viime viikolla kalenteria ja mua alkoi niin naurattaa, kun huomasin tämän sattuman. Ja sehän sopi loistavasti, sillä kyllä me kuitenkin vuosipäivää ja etenkin hääpäivää aina jollakin tapaa vietetään.

parisuhde

Johnnyn äiti tuli meille hoitamaan lapsia ja anoppi saapui meille lauantaina jo hyvissä ajoin kahdentoista aikaan aamupäivällä. Me hilpastiin sitten miehen kanssa äkkiä matkaan ja ajeltiin hymyssä suin kohti Helsinkiä. Me ei olla oltu pitkään aikaan kahdestaan missään yötä, jos en ihan väärin muista, niin silloin kun odotin Miloa ja raskaus oli puolessa välissä. Toki ollaan muutamasti käyty yhdessä juhlimassa, mutta tultu aina kotiin yöksi eikä sitä tule juhlimassa niinkään vietettyä aikaa sen puolison kanssa, vaan enemmänkin ystävien.

Tämä tuli siis ihanaan saumaan ja oltiin kaivattu yhteistä aikaa. Etenkin musta tuntuu nyt raskaana siltä, että annan kaikkeni lapsilleni eikä mehuja oikein enää riitä miehelle ja parisuhteelle. Pidemmän päälle tämä ei ole hyväksi, senhän tiedostaa varmasti jokainen.

Matkalla pysähdyimme liki heti kauppaan hakemaan pientä herkkua automatkalle sekä juotavaksi limpparia ja jatkoimme matkaa höpötellen. Perillä saimme hotellihuoneen heti ja veimme kamat huoneeseen ja lähdimme kiertelemään Jumboon.

Hauska sattuma oli se, että törmäsimme heti polttariporukkaan ja  saimme antaa vinkkejä hyvään avioliittoon. Pitkää pinnaa molemmille oli meidän yhteinen vinkki, jonka kirjasin tulevan morsiamen pikkuiseen kirjaseen. Tarjosivat myös kondomeja, mutta taputin vatsaani ja totesin ettei niille ole enää tarvetta 😉

Jumbossa kiertelimme tälläisenä vanhana pariskuntana yksinämme omissa mieli liikkeissämme ja treffasimme sitten muutaman tunnin päästä ja menimme syömään Amarilloon. Herkulliset sapuskat saimme nauttia ja jälkkäriksi nappasimme vielä kahvit Robert’s Coffeesta. Mähän en ole juonut kahvia nyt raskausaikana, kun se ällötti niin kovin, mutta latte maistui ihan tosi hyvälle pitkän kahvittomuuden jälkeen.

Flamingon Spa

Kaffet nautimme hotellilla ja selailimme molemmat puheliamme. Sen jälkeen oli vuorossa Flamingon Spa, jonne lähdimme innokkaina kylpemään. Harmiksemme Spa oli aivan täynnä eikä hiljaisesta rauhallisesta rentoutushetkestä tullut oikein mitään. Altaissa oltiin kuin sillit purkissa ja kamala puheensorina täytti kylpylän. Me ollaan oltu Spassa ennenkin, mutta luultavasti sitten arkena, koska aikaisemmin siellä on ollut tosi rauhallista. Eipä tämä kokonaan nautintoa vienyt ja lilluttiin me siellä parisen tuntia nauttien myös erilaisista saunoista sekä smoothiesta, kaljasta ja tapas-lautasesta.

parisuhde

Parempaan kuvaan ei vaan pystytty, sori 😉

Tatuointimessuille

Hotellille palattuamme kävin suihkussa, meikkasin ja lähdimme kohti Kaapelitehdasta ja tatuointimessuja. Johnnyllahan on paljon tatuointeja ja mulla ei ainuttakaan, mutta musta parisuhteessa on tärkeää tehdä asioita myös toisen hyväksi ja mieliksi ja tottahan suostuin messuille mukaan.

Messujen jälkeen kävimme vielä pizzalla ja ja palasimme hotellille puolenyön aikaan. Valvoimme vielä hetken aikaa ja aamulla heräsimme lähempänä puolta yhdeksää.

Aamupala oli herkullinen ja Johnny nauroi sille miten paljon mä söin. Aamupalan jälkeen aloin hötkyilemään jo lasten luo eikä siinä auttanut kuin lähteä kotiin ajelemaan, kun ikävä oli niin kova. Lapsilla oli mennyt tosi hyvin ja vaikka Milolla oli tullut illalla ikävä äitiä, niin sisko oli saanut pikkuveljen nauramaan ja unohtamaan ikävän hassuilla jutuillaan. Mummin sanoin Amalia pelasti tilanteen, aww aika ihana sisko <3

Yhteinen aika parisuhteessa on äärimmäisen tärkeää ja meille sopii tälläiset irtiotot arjesta. Kesällä täytyy tehdä juttuja ihan kaksin ja tankata yhteistä ihanaa vauvavuotta varten. Vauvavuotena sitä keskittyy kuitenkin niin kovin vauvaan ja tunnen itseni ja tiedän etten hetkeen vauvan luota varmasti tule lähtemään <3

Kuinka paljon te vietätte aikaa puolisonne kanssa?