Olen kirjoittanut aika avoimesti meidän perheen elämästä jo yli seitsemän vuoden ajan. Mukaan on mahtunut lukuisia kirjoituksia arjesta ja juhlasta, iloista ja isoista suruista. Olen ollut aina avoin ja kirjoittanut paljon omasta kipakasta temperamentistani ja siitä, että välillä mulla menee miehen ja lasten kanssa kuppi täysin nurin ja koen tästä syyllisyyttä.

Tiedän kuitenkin olevani hyvä äiti ja tiedän myös sen, että se välittyy teille lukijoille kuinka tärkeä ja rakas perheeni mulle on. Mä rakastan lapsiperhe-elämää ja lapset ja perhe ovat mulle kaikki kaikessa.

perhe-elämä

Iina kirjoitti blogiinsa postauksen: Lapsiperheet ovat onnellisia ja voivat hyvin, ja tämä postaus herätti mussakin halun kirjoittaa aiheesta.

Meidän perhe on myös hyvin onnellinen ja samoin mun ja Johnnyn parisuhde voi oikein hyvin. Ei meillä ole ikinä ollut mitään isoa riitaa, vaikka yhteiseloa on takana jo 17-vuotta. Toki pienistä, monesti täysin tyhjänpäiväisistä asioista kinataan ja mä nalkutan ja huudan välillä. Mutta pääasiassa ollaan onnellisia ja rakastetaan toisiamme valtavasti.

Musta on aivan ihanaa, että meillä on pieniä lapsia, vaikkakin Amalia ja Milo tuntuvat jo yllättävän isoilta ja mietin tosi usein, että onneksi meillä on pikkuinen Nuppu. Toki Amalia ja Milo ovat vielä pieniä, mutta alkavathan he olla jo paljon kavereiden kanssa ja ovat muutenkin omatoimisia monessa asiassa.

perhe-elämä

Ei pienten lasten kanssa ole aina väsyttävää tai uuvuta ja masennuta pikkulapsiaikana. Mä olen uuvahtanut jokaisen lapsen kanssa, mutta sitten taas avun kanssa keräillyt voimia takaisin ja tästä huolimatta ollut onnellinen enkä ole ikinä ajatellut katuvani lapsiani.

Amalia, Milo ja Nuppu ovat mulle elämän tarkoitus ja tekisin heidän puolesta mitä vain. Lapset saavat hymyn kasvoille ja heitä seuratessa sydän pakahtuu onnesta ja mietin joka päivä kuinka onnellinen ja kiitollinen heistä jokaisesta olen. Sanon tämän joka päivä monta kertaa ääneen lapsille ja lähes joka ilta Johnnyllekin lasten nukkuessa jo yöunta  ja mies nyökyttelee siinä sitten olevan samaa mieltä. Eilen yhden mun seuraaman ihmisen insta stoorissa kuului ihan pikkuisen vauvan itkua ja Johnny sanoi, että kyllä kuulee että on tosi pienen vauvan itku ja kuulostaahan se ihanalta. Johnnyn sanomana tämä tuntui jotenkin niin ihanalta enkä olisi ehkä Johnnylta odottanut tälläistä kommenttia.

perhe-elämä

Tykkään tosi paljon meidän arjesta. Meillä on mukavat rutiinit, mutta paljon vapaa aikaa. Me tehdään kivoja asioita yhdessä koko perhe ja saatetaan ex tempore lähteä uimahalliin koko porukka tai päättää hakea lemppari ravintolasta ruokaa kotiin. Nautitaan yhdessä tehdyistä jutuista valtavasti ja koko perheen yhteinen pyörälenkki/kävelylenkki tai ihan vain yhdessä koko perheenä sängyssä oleskelu ja jutustelu on ihan parhaita juttuja. Sellainen kaikkien yhteinen läsnäolo on niin ihanaa ja tärkeää ja antaa hyvää mieltä ihan hirmuisesti ja näinä hetkinä olen onnellisimmillani.

Multa on hetki sitten kysytty olenko mä tyytyväinen mun saavutuksiin ja hitsi vie tottakai olen. Mulla on aivan ihana ja rakastava perhe ja olen saanut olla kotona lastemme kanssa ihan pian kahdeksan vuotta. Tämä on ollut mulle tärkeää ja me olemme halunneet perheenä tehdä tämän valinnan. Mä olen saanut toteuttaa itseäni blogin kautta ja kirjoittaminen on ollut mulle tärkeä oma juttu tässä pikkulapsivuosien ajan.

Ei sitä aina tarvitse olla hienoa ammattia tai uraa luoda upeasti, vaan voi olla näinkin erittäin tyytyväinen saavutuksiinsa enkä tunne itseäni yhtään huonommaksi kuin muut, vaikka kotona olenkin ollut ja aion olla vielä useamman vuoden.

Mä olen siis hyvinkin tyytyväinen ja onnellinen juuri näin ja musta meidän elämä lapsiperheenä on todella ihanaa <3

perhe-elämä

Jaetaan hieman positiivisia ajatuksia perheistä, joten kertokaa miksi te rakastatte omaa perhettänne? <3

Uusi vuosi on alkanut ja musta on ihana miettiä haaveita ja toiveita uudelle vuodelle.

Terveys on tärkein. Ennen kaikkea toivon terveyttä lapsille, Johnnylle sekä itselleni ja muulle lähipiirille. Toivon ettei kukaan meistä sairastu vakavasti emmekä menetä ketään lähipiiristä. Kuolemaa on ollut riittämiin meidän suvussa ja asiaa välillä pohdittuani meistä kenenkään ei pitäisi joutua lähtemään moniin vuosiin.

Oh tulipas hieman synkempi tästä alusta, mutta terveyttä on osattava arvostaa, sillä se ei missään tapauksessa ole itsestäänselvyys.

Yhdessäolo. Meillä on perheaikaa aika paljon emmekä elä ruuhkavuosia. Meillä ei ole Johnnyn töiden jälkeen harrastusrumbaa, vaan usein olemme ihan vaan kotona koko perhe. Monesti lapsilla saattaa olla kavereita kylässä, mutta paljon olemme kotona. Mä olen edelleen kotiäiti ja tämä mahdollistaa lapsille aika rennon elämän, vaikka koulussa ja kerhossa isommat käyvätkin. Ei ole kuitenkaan pitkää päivää päivähoidossa tai koululaisella iltapäiväkerhoa, saati yksinoloa kotona montaa tuntia lyhyen koulupäivän jälkeen.

Silti yhdessäolo perheen kanssa on asia, johon haluan satsata ja jota pidän yhtenä tärkeimpänä asiana toteuttaa tänäkin vuonna. Se että ehdimme molemmat vanhemmat antaa kiireetöntä aikaa lapsille ja perheelle on musta tosi tärkeää.

haaveet 2020

Parisuhde ja se että me olemme Johnnyn kanssa rakastavaiset olisi pidettävä mielessä paremmin. Me satsaamme paljon lapsiin, mutta välillä unohdamme toisemme. Etenkin minä kaipaan enemmän huomiota, pientä halia tai suukkoa arjen menossa tai kehua ulkonäöstä tai muusta mukavasti tehdystä asiasta.

Me vietämme Johnnyn kanssa aikaa yhdessä joka ilta, mutta enemmän pitäisi satsata lyhyisiinkin juttutuokioihin yhdessä eikä vain rojahtaa sohvalle omiin päätyihin, avata Netflixiä ja alkaa tuijottaa yhteistä sarjaa.

Matka on haaveissa ja se olisi ihana toteuttaa jo pian. Loma lämpimään, sitä kaipaan.

Blogi on tarkoitus elävöittää. Toki olen tässä koko ajan kirjoitellut, mutta aivan liian harvoin. Postausmäärät ovat laskeneet hurjasti edellisistä vuosista. Toki olin päättänyt Nupun syntymän jälkeen keskittyä vauvaan ja perheeseen, mutta nyt tuntuu siltä, että alkaa olla aika palata sorvin ääreen ja ottaa aikaa blogille ja alkaa kirjoittaa säännöllisemmin.

Jalkapallo jatkuu, se on selvä ja toivon kehittyväni koko ajan lisää treenien myötä. Meillä on tällä hetkellä kaksi aivan huippua valmentajaa ja treeni mahdollisuuksia jopa neljä kertaa viikossa. Toki ihan niin montaa kertaa en pääse, mutta aina kun mahdollista niin menen. Kertaakaan en ole jättänyt menemättä sen takia, etten viitsisi, vaan edelleenkin into piukkana harrastan. Tämä laji on ihan kultaa.

Siinä mun haaveita ja toiveita vuodelle 2020 <3 Kertokaa tekin omistanne <3 

 

Ohhoh me ollaan tosiaan oltu Johnnyn kanssa yhdessä jo 15 vuotta! Se on tosi pitkä aika ja lähes puolet meidän elämästä. Meidän vuosipäivä oli lauantaina 7.4 ja hassu sattuma oli se, että oltiin varattu Flamingosta hotellihuone juurikin täksi päiväksi ja ihan tietämättöminä tästä juhlapäivästä. Mehän ei muisteta tälleen lonkalta edes hääpäivää saati kihlajaispäivää, joten eipä tämä vuosipäiväkään ollut mielessä. Selailin viime viikolla kalenteria ja mua alkoi niin naurattaa, kun huomasin tämän sattuman. Ja sehän sopi loistavasti, sillä kyllä me kuitenkin vuosipäivää ja etenkin hääpäivää aina jollakin tapaa vietetään.

parisuhde

Johnnyn äiti tuli meille hoitamaan lapsia ja anoppi saapui meille lauantaina jo hyvissä ajoin kahdentoista aikaan aamupäivällä. Me hilpastiin sitten miehen kanssa äkkiä matkaan ja ajeltiin hymyssä suin kohti Helsinkiä. Me ei olla oltu pitkään aikaan kahdestaan missään yötä, jos en ihan väärin muista, niin silloin kun odotin Miloa ja raskaus oli puolessa välissä. Toki ollaan muutamasti käyty yhdessä juhlimassa, mutta tultu aina kotiin yöksi eikä sitä tule juhlimassa niinkään vietettyä aikaa sen puolison kanssa, vaan enemmänkin ystävien.

Tämä tuli siis ihanaan saumaan ja oltiin kaivattu yhteistä aikaa. Etenkin musta tuntuu nyt raskaana siltä, että annan kaikkeni lapsilleni eikä mehuja oikein enää riitä miehelle ja parisuhteelle. Pidemmän päälle tämä ei ole hyväksi, senhän tiedostaa varmasti jokainen.

Matkalla pysähdyimme liki heti kauppaan hakemaan pientä herkkua automatkalle sekä juotavaksi limpparia ja jatkoimme matkaa höpötellen. Perillä saimme hotellihuoneen heti ja veimme kamat huoneeseen ja lähdimme kiertelemään Jumboon.

Hauska sattuma oli se, että törmäsimme heti polttariporukkaan ja  saimme antaa vinkkejä hyvään avioliittoon. Pitkää pinnaa molemmille oli meidän yhteinen vinkki, jonka kirjasin tulevan morsiamen pikkuiseen kirjaseen. Tarjosivat myös kondomeja, mutta taputin vatsaani ja totesin ettei niille ole enää tarvetta 😉

Jumbossa kiertelimme tälläisenä vanhana pariskuntana yksinämme omissa mieli liikkeissämme ja treffasimme sitten muutaman tunnin päästä ja menimme syömään Amarilloon. Herkulliset sapuskat saimme nauttia ja jälkkäriksi nappasimme vielä kahvit Robert’s Coffeesta. Mähän en ole juonut kahvia nyt raskausaikana, kun se ällötti niin kovin, mutta latte maistui ihan tosi hyvälle pitkän kahvittomuuden jälkeen.

Flamingon Spa

Kaffet nautimme hotellilla ja selailimme molemmat puheliamme. Sen jälkeen oli vuorossa Flamingon Spa, jonne lähdimme innokkaina kylpemään. Harmiksemme Spa oli aivan täynnä eikä hiljaisesta rauhallisesta rentoutushetkestä tullut oikein mitään. Altaissa oltiin kuin sillit purkissa ja kamala puheensorina täytti kylpylän. Me ollaan oltu Spassa ennenkin, mutta luultavasti sitten arkena, koska aikaisemmin siellä on ollut tosi rauhallista. Eipä tämä kokonaan nautintoa vienyt ja lilluttiin me siellä parisen tuntia nauttien myös erilaisista saunoista sekä smoothiesta, kaljasta ja tapas-lautasesta.

parisuhde

Parempaan kuvaan ei vaan pystytty, sori 😉

Tatuointimessuille

Hotellille palattuamme kävin suihkussa, meikkasin ja lähdimme kohti Kaapelitehdasta ja tatuointimessuja. Johnnyllahan on paljon tatuointeja ja mulla ei ainuttakaan, mutta musta parisuhteessa on tärkeää tehdä asioita myös toisen hyväksi ja mieliksi ja tottahan suostuin messuille mukaan.

Messujen jälkeen kävimme vielä pizzalla ja ja palasimme hotellille puolenyön aikaan. Valvoimme vielä hetken aikaa ja aamulla heräsimme lähempänä puolta yhdeksää.

Aamupala oli herkullinen ja Johnny nauroi sille miten paljon mä söin. Aamupalan jälkeen aloin hötkyilemään jo lasten luo eikä siinä auttanut kuin lähteä kotiin ajelemaan, kun ikävä oli niin kova. Lapsilla oli mennyt tosi hyvin ja vaikka Milolla oli tullut illalla ikävä äitiä, niin sisko oli saanut pikkuveljen nauramaan ja unohtamaan ikävän hassuilla jutuillaan. Mummin sanoin Amalia pelasti tilanteen, aww aika ihana sisko <3

Yhteinen aika parisuhteessa on äärimmäisen tärkeää ja meille sopii tälläiset irtiotot arjesta. Kesällä täytyy tehdä juttuja ihan kaksin ja tankata yhteistä ihanaa vauvavuotta varten. Vauvavuotena sitä keskittyy kuitenkin niin kovin vauvaan ja tunnen itseni ja tiedän etten hetkeen vauvan luota varmasti tule lähtemään <3

Kuinka paljon te vietätte aikaa puolisonne kanssa?

Tämä saattaa olla tuttu tunne monessa parisuhteessa, etenkin jos yhteisiä vuosia on kuljettu jo hieman pidempään. Näitä ärsytyksen kausia tai vain hetkiä tulee ja menee ja välillä olen ihan kysynyt ääneen mieheltäni kuinka se oikein kestää mua ja haluaa mun kanssa elämänsä jakaa. Mutta siis nyt ei puhuta musta ja siitä kuinka ärsyttävä mä olen, vaan miehistä kuinka ne toisinaan saavat meidät muijat repimään hiuksemme päästä. Mun lähipiirissä monet naiset ärsyyntyvät miehiinsä aina välillä ja etenkin mun siskon kanssa me jutellaan ärsyttävistä miehistämme toisinaan. Eilen ehdotin jopa miesten vaihtoa, kun sisko ja sen mies nahistelivat, mutta en usko siskon miehen pääsevän mun kynsissä sen helpommalla.

Me riidellään Johnnyn kanssa harvoin ihan tosissaan, en oikeastaan muista yhteisistä vuosista ainuttakaan isoa riitaa. Meillä homma menee niin, että emäntä tulistuu, räyhää ja rauhoittuu sitten hyvin nopeasti. Mä nalkutan välillä, oikeasti aika useinkin ja tämä tapa ärsyttää myös mua ja yhtenä päivänä päätin tehdä Johnnylle listan hoitamattomasti asioista, jotta se voi sitten siitä katsoa ja tehdä niitä eikä asiat enää ressaa ja kuormita mua. Sillä mä en todellakaan ala listoja täällä kämpässä paikalleen laittamaan enkä myöskään kipua katolle rännejä putsaamaan. Joskus meillä alkaa tapahtumaan vasta siinä kohdin, kun uhkaan soittaa paikalle jonkun muun miehen (taas puhutaan siitä siskon miehestä, hah) hoitamaan homman. Tämä on viimeinen oljenkorteni ja käytän sitä vain hätätapauksessa.

Me ollaan Johnnyn kanssa täysin vastakohdat toisillemme, huumori tosin yhdistää meitä, mutta muuten luonteet on hyvin erilaiset. Me tykätään täysin erilaisessa musiikista, temperamentti on ihan erilainen, mä oon hirmusen touhukas, Johnny ei niinkään, herkkyys on tosi erilainen, mua koskettaa kaikki asiat ja Johnny ottaa kaiken tosi lunkisti ja välillä meinaan ihan hermostua etteikö sitä kosketa mikään, mutta se vaan ei puhu asioista samalla tapaa kuin mä ja ajattelee usein tosi neutraalisti.

Välillä luonne-erot aiheuttaa eripuraa, mutta olishan se nyt melkoista jos Johnny ei olisi tollanen viilipytty, vaan mun kaltainen äkkipikainen ihminen. Huh huh ei ehkä kestä edes ajatella ja me tuskin oltaisi edes yhdessä jos olisimme yhtä kiivaita molemmat.

Eniten mä ärsyynnyn Johnnyssa siitä, että tilannetaju puuttuu monesti lasten kanssa. Iltahommia ei voi viivästyttää loputtomiin, sillä muuten Milon iltapalan syömisestä ei tule väsykiukun vuoksi mitään. Iltapesut nyt tekee karjuvalle lapselle vaikka väkisin, mutta syöminen ei tietenkään onnistu ja siksi se on hoidettava ennen totaaliväsyn iskemistä. Pahin kaikista on siis se saamattomuus, kun mitään ei vaan tapahdu minkään asia suhteen, vaikka olisin asiasta sanonut sen miljoona kertaa.

rakasTyöpäivän päätteeksi vaimo antoi kuitenkin piparia 😉

Pieniä asioita, mutta välillä niin suuria ja ärsyttäviä. Ja näihin ärsytyksiin vaikuttaa suuresti myös naisen kuukautiskierto, auta armias, jos vaikka hengität väärin jossain kohdin kuuta 😉

Mikä teitä ärsyttää teidän puolisoissa vai onko elo yhdessä aina rentoa ja kivaa?

Me olemme olleet Johnnyn kanssa yhdessä nuorista asti ja yhteisiä vuosia on kertynyt jo huikeat 14-vuotta! Ennen seurustelua kummallakaan ei ollut takana pitkiä suhteita, mutta ei sitä nyt ihan ensikertalaisiakaan enää oltu 😉

Ennen seurustelun alkua olimme noin vuoden verran ystäviä, siis todella hyviä ystäviä ja näimme lähes päivittäin. Kyllä mä myönnän, että ihastuin Johnnyyn jo ystävyyden aikana ja teinkin sitten lopulta aloitteen seurustelun suhteen. Olihan se sitten tosi hassua olla yhtäkkiä pari ja ensimmäinen suudelma oli vähän hassu ja jännitti meitä molempia. Suukko vaihdettiin yhden Lohjalaisen kerrostalon pihakeinussa ja muistan sen aina.

Vaikka meidän suhde on ollut pitkä ja naimisissakin jo ollaan, niin voin käsi sydämellä sanoa, että rakastun tuohon ihanaan mieheen päivä päivältä enemmän. Rakkauden palo ei ole kadonnut, vaan on vahvistunut vain koko ajan matkan varrella.

Tässä asioita, joita miehessäni rakastan:

* Johnny on kiltti siis oikeasti maailman kiltein

* jumalattoman ymmärtäväinen

* osaa lohduttaa aina

* ja löytää joka kerta oikeat sanat, joilla lohduttaa

Kaksi hölmöläistä ja niin rakasta toisilleen

* ulkonäkö vetää tietysti myös puoleensa ja Johnny on todella komea

* seksi ja halu toista kohtaan

* luotettava

* Johnny tulee kaikkien kanssa toimeen vauvasta vaariin

* tekee mitä vain puolestani ja suojelee perhettään, vaikka väittääkin että rosvon tullessa heittäisi mut ja lapset rosvon eteen ja juoksisi Nuusku kainalossa karkuun

* huumori (okei Johnnyn huumoria ei kaikki ymmärrä, mutta meidän suhteeseen kuuluu kaikenlainen naljailu ja härskit ja rumatkin vitsit)

* kertoo joka päivä rakastavansa

* haluaa viettää aikaa yhdessä

* hyvin perhekeskeinen ja aivan mahtava isi lapsillemme

Ihan kelpo perhe me kuitenkin ollaan ;)

* rakastaa lapsia ja tykkää myös hirmuisesti muiden lapsista

* ihan paras aviomies <3