22 huhti Toivepostaus muistot ja valokuvat
Tällä kertaa Tiian toivomaan toivepostaukseen vastaamista ja asiaa muistoista. Mulle valokuvat ja muistot on todella tärkeitä. Mua ja mun sisaruksia on kuvattu aikoinaan paljon videokameralla ja valokuva-albumeita löytyy äitini luota vaikka millä mitalla. Vanhoja valokuvia on ihana katsella ja etenkin noita videoita. Meillä on ollut todella onnellinen lapsuus ja se huokuu kuvista. Mieleen tulee paljon muistoja kuvia katsellessa ja tämä on todella ihanaa!

Myös omia lapsia olen kuvannut ahkerasti, niin kameralla kuin videokameralla. Olen säästänyt paljon tiettyjä juttuja, kuten piirustuksia, joihin olen merkinnyt piirtäjän nimen, päivämäärän sekä iän. Molempien ensimmäiset kakkukynttilät on tallessa, kuten myös ensimmäiset lentoliput ulkomaanmatkoilta.
Olen täyttänyt lapsista vauvakirjat, jotka ovat samanlaiset, eri väriset vain. Myönnettäköön kuitenkin, että Milon kirjan täyttö on jäänyt vähemmälle kuin Amalian. Toisaalta tämä blogi on melkoinen muistojen taivas, kun tätä lukee sitten joskus vuosien päästä lapset ja vanhemmat.
Olen säästänyt ehkä toisten mielestä kummallisia juttuja, sillä molempien lasten vauvakirjojen välistä löytyy heidän napatyngät. Tietysti myös ne ensimmäiset hiustupsut sekä Amalian irronneet hampaat on talletettu.
Olemme teettäneet paljon valokuvia ja osa kuvista on albumeissa jopa pienten tekstien kera, mutta esimerkiksi Milon syntymän jälkeiset kuvat ovat vielä vaatehuoneessa pahvilaatikossa. Ehkä otan tästä projektin, vaikka jollekin ihanalle kesäillalle ja järjestelen kuvat viimein albumeihin, jotka on jo aikaa sitten hankittu.
Muistot ja valokuvat ovat todella tärkeitä, mutta täytyy osata nauttia välillä myös hetkestä ilman kameraa, sillä monesti linssin takaa tilannetta katsellessa sen hienous menee ohi, kun keskittyy kuvaamiseen.
Mitä muistoja Te lukijat säilytätte lapsistanne?
Titiuu
Posted at 16:20h, 22 huhtikuunMulla on lapsilla muistojen laatikot. Siellä mm. ekan vuoden kakkukynttilät, eka vappupallo, onnittelukortit syntymästä ja ekan synttärin. Syntymäpäivän lehdet, kotiintulovaattet, yksivuotis kuvausvaatteet, eka tutti ja hammasharja… Toki löytyy jokaiselta myös vauvakirjat ja hampaitakin olen säästänyt. Tosin epäilen osan kadonneen muutossa ? Kuvia ja videoita on kuvattu. Ekan ja tokan kohdalla niitä jaksoi vielä pistää albumiin. Kuopuksella ei ole ainuttakaan ?
Johanna
Posted at 08:57h, 23 huhtikuunHeh mä unohdin ihan kirjoittaa noita, onhan mullakin Amalian muutamat tutit tallessa ja vaatteita molemmilta vaikka kuinka paljon 🙂 Toi on kurja, jos juttuja on kadonnut muutossa 🙁 Meillä meni yhdessä muutossa nuorempina kaikki valokuvat Nuuskusta, kun ne oli koneella joka meni vahingossa roskiin, siinä meni myös paljon kuvia meidän nuoruudesta, mua vieläkin harmittaa tää vietävästi 🙁 Se on niin työlästä toi valokuvien järjestely ja siksi se kai monelta jää.. Kiitos kun kommentoit <3 <3
Suvi
Posted at 19:37h, 22 huhtikuunMulla on mennyt ihan överiksi, koska haluan säilyttää ihan kaiken! Neiti on nyt vasta 10 kk ja säilöttyä riittää… Joka ikinen vaate on säilössä. Heti synnyttyä nilkkaan laitettu renkula on tallella. Olen leikannut lehteen tulleet ilmoitukset syntymästä ja kasteesta. Säilössä on myös neidin ensimmäinen kirje joka tuli siis kelasta tytön nimellä kelakortin saatteena.
Johanna
Posted at 09:00h, 23 huhtikuunEikä oo, toi on vaan ihana kun säästää paljon ja siitä on lapset varmasti tosi kiitollisia aikuisina <3 Meilläkin on ihan hirmuisesti vaatteita säilössä ja muuten myös mä olen säilyttänyt noi rannekkeet, ne on vauvakirjojen välissä <3 Ja heh mä olen myös leikannut noi ilmotukset talteen, mä en muistanutkaan kirjoittaessa kuinka paljon sitä onkaan tullut säilöttyä <3 Musta nää on kuitenkin kullanarvoisia säästöjä <3 <3 Kiitos kun kommentoit ja jatka vain säästämistä 😉 <3
Hanna-Leena
Posted at 10:23h, 23 huhtikuunIhana ois säilyttää paljon kaikkea. Meillä on neljä lasta ja talo jossa on vähän säilytystilaa. Pakko siis rajata. Ekat tutit, syntymäpäivän lehti, jokaisella oma kastemalja, kastekynttilä, vaatteita, kortteja, piirustuksia, itsetehtyjä äitien- ja isänpäiväkortteja ym on tullut silti säilöttyäkin. ? Valokuvien kanssa oon jo vuosien ajan toiminut niin että teetän aina vuodesta kerrallaan valokuvakirjan. Ja jokaiselle lapselle oman ensimmäisestä vuodesta. Näin ne kuvat on heti järjestyksessä ja kansissa. Toki koneella sitten menee oma aikansa valkatessa ja järjestellessä kuvia. Vauvakirjat on kaikilla, tosin täyttäminen tahtoo nykyään olla niin ja näin.
Johanna
Posted at 09:39h, 24 huhtikuunJep ymmärrän 🙂 Kuulostaa tosi hyvältä ratkaisulta toi valokuvakirja! 🙂 <3 Kiitos, kun kommentoit <3
Eija
Posted at 17:27h, 23 huhtikuunTein molemmista tytöistä vauvakirjat ja valokuva-albumeita, ennenhän kuvattiin filmille, joten kuvat tuli helpommin järjrstettyä. Olen myös säästänyt neuvolakortit, piirustuksia ja kuvataidekoulussa tehtyjä töitä. Myös pari äitini tekemää vauvanvaatetta on säilötty sekä leluja. Tytöt ovat aikuisia, mutta lukevat mielellään vauvakirjojaan kun käyvät kotikotona. Nykyään ovat omat kuvat koneella, vain pari ifokirjaa on tullut tehtyä. Mutta rohkaisen kyllä teitä nuoria vanhempia säilömään lapsille muistoja, olen varma, että he arvostavat kovasti sitä vanhempana:)
Johanna
Posted at 09:41h, 24 huhtikuunIhana, että olet säästänyt kaikenlaista, mäkin tykkään katsella mun vauvakirjaa, jonka äiti on antanut mulle <3 Nää on kullanarvoisia muistoja ja ihana, että munkin äiti on paljon säästänyt juttuja, niitä todella arvostaa näin aikuisena <3
lillamy
Posted at 21:11h, 23 huhtikuunIhania kuvia, teillä on kyllä niin suloiset lapset :)<3
Johanna
Posted at 09:44h, 24 huhtikuunKiitos ihanuus <3 <3