01 tammi Pikkuveljen synnytystarina
Toinen lapsemme saapui maailmaan hyvin paljon nopeammin ja helpommin kuin ensimmäinen. Tällä kertaa synnytyksestä jäi hyvä fiilis!
Pikkuveljen synnytys lähti kuin lähtikin käyntiin muutama tunti sen jälkeen kun julkaisin postauksen, jossa pyysin teiltä lukijoilta supistuksia, joiden avulla saisimme pikkuisen maailmaan. Olimme humputelleet Amalian kanssa päivää ennen synnytystä kolmen tunnin ajan Prismassa ja huomasin reissun saavan aikaan supistuksia. Illalla ennen nukkumaanmenoa supistuksia alkoi tulla tiheämmin ja tällä kertaa päätin etten mainitse niistä Johnnylle, sillä hän on ollut joka kerta supistusten alettua aivan täpinöissään ja alkanut kellottaa supistuksia välittömästi ja lopulta saanut aina kerta toisensa jälkeen pettyä, kun olen todennut supisten lakanneen.
Sain nukuttua muutaman tunnin, vaikkakin kovenevat supistukset pitivät minua hereillä aika lailla kymmenen minuutin välein. Puoli kolmelta yöllä supistukset alkoivat tuntua sen verran ilkeiltä, että oli noustava ylös. Katselin rakasta perhettäni vieressäni ja mietin, että meidän vauva tulee syntymään tänään. Vielä en herättänyt Johnnya vaan hipsin alakertaan ja aloin kellottaa supistuksia. Supistuksia tuli viiden minuutin välein, toisinaan tiheämmin ja ne tuntuivat erilaisilta ja tiesin heti, että tämä olisi nyt menoa.
Neljän jälkeen herätin Johnnyn ja uninen mies oli aivan ihmeissään ja totesi: mitä, synnyttämään vai? Nyt kun oli tosi kyseessä niin miehestä ei ollut mihinkään, vaan hän siirtyi sohvalle nuokkumaan. Myöhemmin pyysin Johnnya hieromaan alaselkääni ja se auttoi supistuskipuun.
Kuuden jälkeen aamulla pirautin Johnnyn äidille kehoittaen häntä jättämään työpäivän väliin, sillä synnytys oli käynnistynyt. Soitin anopille uudestaan kahdeksan jälkeen ja totesin, että nyt olisi hyvä aika alkaa tulemaan meillepäin. Mummi sai hoitaa Amaliaa ja kävin hänen kanssaan läpi Amalian silmätippojen tiputukset sekä hieman muitakin tytön hoitoon liittyviä juttuja. Olin kirjoittanut anopille ohjeet kirjallisena ja Johnny kiusasikin, että kai laitoit loppuun vielä, että illalla alakerta käsi-imuroidaan.
Amalia heräsi sopivasti ennen lähtöämme, joten sain tiputella silmätipat ihan itse ja kertoa tytölle, että nyt pikkuveli on vihdoin syntymässä.
Soitin synnytyssairaalaan toistamiseen autosta kotipihalla, mutta kätilö kehoitti meitä menemään vielä kävelylle. Vettä satoi kaatamalla ja pohdimme mihin ihmeeseen menisimme. Päätimme lopulta mennä sairaalalle ja kävellä siellä käytävillä, kuten teimme Amaliankin synnytyksen aikana. Supistukset kovenivat hirmuisesti heti sairaalaan päästyämme, mutta kävelin kätilön kehoittaman tunnin ajan, vaikkakin itku pääsi moneen otteeseen. Supistuksia tuli todella usein ja ne olivat todella kipeitä emmekä juuri edenneet kuin muutaman metrin matkan kun jo taas alkoi supistaa ja oli pysähdyttävä.
Tunnin kärvistelyn jälkeen pirautin synnytysosastolle ja kerroin, että olemme tulossa nyt. Kätilö otti meidät vastaan ja huomasi heti, että olen todella kipeä. Hän kertoi, että pääsemme pikaisen sisätutkimuksen jälkeen suoraan synnytyssaliin, jossa hän laittaa minut käyrään. Valmisteluhuoneessa kätilö teki siis sisätutkimuksen, todeten, että olen 4 centtiä auki. Sain vaihtaa huoneessa myös sairaalavaatteet päälleni ennen saliin siirtymistä.
Kätilö kyseli kivunlievitystoiveitani sekä muita synnytystoiveita. En ollut etukäteen tähänkään synnytykseen miettinyt mitään, ja niinpä kätilön ehdotuksista valitsin ilokaasun ja pallon. Pallon päällä oli todella hyvä hengitellä ilokaasua ja pärjäsin näin jonkin aikaa. Supistukset olivat kätilön mukaan mojovia ja siltä ne tuntuivatkin. Supistusten voimistuessa en tahtonut enää pysyä pallon päällä ja ilokaasun hengittelykin alkoi mennä vähän niin ja näin.
Ilman huvittavia tunnelmia emme salissa joutuneet olla, kiitos mieheni. Sanoin Johnnylle supistusten välissä, että supistuksen aikana toivoisin, että mieheni rutistaisi minua, halaisi siis oikein lujaa. Mieshän tietysti teki työtä käskettyä, kun ensin alkoi käyriltä innokkaana bongailla alkavaa supistusta. Supistuksen hiipiessä mies alkoi rutistaa ja minä yritin hönkiä ilokaasumaskin takaa ettei puristaisi niin lujaa minun kipeää kylkeä. Sain kyljen kipeäksi keuhkoputkentulehduksen aikaan kovasta yskimisestä. Mies kuuli väärin ja luuli, että halusin hänen puristavan lujempaa ja niinpä hän otti vaimonsa oikein megarutistukseen ja pahimman supistuskivun aikana yritin hönkiä uudelleen pienen pienellä äänellä: älä rutista sitä minun kipeää kylkeä! Nyt mies kuuli avunhuutoni ja päästi minut pinteestä. Jaksoimme nauraa tälle hetken aikaa ennen seuraavaa supistusta ja nauramme tilanteelle edelleen, niin huvittavalta se tuntuu.
Pian alkoi tuntua etten pärjää enää kivun kanssa ja soitimme kelloa, jolla saimme kätilön paikalle. Pyysin puudutusta ja kerroin, että pelkään kovasti ponnistusvaihetta ja toivoisin spinaalipuudutusta, josta olisi apua kuulemma myös ponnistuskipuun. Kätilö teki tässä vaiheessa sisätutkimuksen, todeten, että olen 6 centtiä auki. Kätilö tilasi puudutuksen, laittoi minulle tipan ja sen kautta nesteen tippumaan. Puudute tuli nopeasti ja laitto onnistui kertalaakista. Puudute alkoi auttaa välittömästi ja supistukset tuntuivat enää hyvin vaimeina. Kätilö laittoi varmuuden vuoksi tipan kautta supistuksia vauhdittavaa oksitosiiniä tippumaan ettei synnytys vain tyssäisi.
Ei mennyt kuitenkaan kuin ihan pikkuisen yli tunti puudutuksen laitosta kun yhtäkkiä supistuskivut palasivat aivan kammottavina. Kätilö teki sisätutkimuksen ja totesi, että olen jo 10 centtiä auki, mutta kertoi tuntevansa vielä ihan pienen reunan, jonka täytyisi antaa hävitä ennen ponnistusvaihetta. Reuna hävisi kuitenkin saman tien, mutta koska en tuntenut vielä ponnistuksen tarvetta, kätilö sanoi, että odottelemme.
Makasin sängyllä hengitellen ilokaasua ja pian jouduin aivan paniikkiin kun tajusin, että joudun jälleen ponnistamaan ilman kivunlievitystä. Aloin itkeä ja menin aivan suunniltani. Johnny ja kätilö yrittivät rauhoitella minua ja kätilö ehdotti minulle pudendaalipuudutusta, joka on pistos, joka ruiskutetaan välilihan alueelle turruttamaan koko alapää. Puuduteaine ruiskutetaan emättimen seinien läpi hermoihin molemmin puolin emätintä. Suostuin puudutteeseen ja vaikka sen laitto tuntui ikävältä, uskon sen auttaneen ponnistuskipuun, koska se ei tuntunut lainkaan samalta kuin Amalian synnytyksestä.
Ponnistusvaihe kesti vain 10 minuuttia ja ponnistusvaiheen aikana hengittelin ilokaasua ja olin lähes koko ajan täyden paniikin vallassa. Kätilö kertoi kuitenkin jälkeenpäin, että sain koottua itseni aina hyvin ja toimivan hänen ohjeiden mukaisesti, vaikka minusta ei siltä tuntunutkaan. Ponnistin kylkiasennossa, joka oli minusta paljon parempi asento kuin puoli-istuva asento. Jossain vaiheessa kätilö nappasi minulta ilokaasumaskin pois, jotta saisin keskityttyä paremmin ponnistamiseen.
Vielä pieni kevennys ponnistusvaiheeseen ennen vauvan syntymää. Jos Johnny “pahoinpiteli” minua supistusten aikana, niin nyt ponnistusvaiheessa osat vaihtuivat. Johnny kertoi olleensa kunnon niskalenkissä viimeisten ponnistelujen ajan. Olin ottanut hänen kaulastaan puristusotteen sekä tarrannut hänen hiuksistaan kiinni. Voin nähdä silmissäni minkälainen ilme miehelläni on tilanteessa ollut. Tämä jaksaa naurattaa meitä edelleen.
Lopulta 19.12 kello 12.52 vauvamme syntyy napanuora kaulan ympärillä, hieman poikkimitassa alempi käsi poskella. Pisteitä poika saa 9/10. Saan vauvan heti paitani sisään ja voi sitä molempien vanhempien onnea.
Synnytys kesti 9 tuntia 52 minuuttia, mutta tuosta ajasta sairaalassa olimme vain hieman alle 4 tuntia.
Hetken päästä Johnny sai leikata napanuoran ja hienosti leikkasikin.
Pian vauva sai aloitella syömistä ja kätilön kutitellessa häntä leuan alta poikamme tarttui rintaan ja alkoi imemään. Vauva syöpötteli hienosti tunnin verran.
Amalia oli ollut koko aamupäivän odottavalla päällä ja oli kysynyt mummilta moneen kertaan joko pikkuveli on syntynyt? Johnny kävikin aika pian poikansa syntymän jälkeen soittamassa äidilleen sekä tyttärelleen ilouutiset.
Oma äitini työskentelee synnytysosastolla ja sattui olemaan työvuorossa lapsenlapsensa syntymän aikaan. Oli mummillakin varmasti melkoisen jännittävät hetket luutun varressa ja aika mahtavaa oli varmasti kun uusi tuore isi haki mummin synnytyssaliin tervehtimään uutta lapsenlastaan.
Salissa saimme olla rauhassa ja vasta kahden tunnin jälkeen vauvasta otettiin mitat ja isi pääsi pukemaan pienen poikansa. Äiti sai käydä tällä aikaa pesulla. Meistä vauva näytti hirmuisen pieneltä ja ajattelin ettei hän paina edes kolmea kiloa, mutta kuinka ollakaan pikkuinen olikin 35grammaa isompi kuin siskonsa. Poika painoi 3635 grammaa ja pituutta löytyi 52 centtiä. Hyvän kokoinen paketti ja niin hurjan ihana.
Sain vauvan kanssa huoneen, jossa saimme olla ihan kahden. Isi vietti hetken kanssamme kunnes lähti kotiin isosiskon luokse. Sisko oli täpinöissään ja suunnattoman iloinen pikkuveljen syntymästä. Eikä mennyt kauaakaan kun sisko pamahti jo ensimmäiselle vierailulle.
Vietimme sairaalassa kaksi yötä ja sunnuntaina lastenlääkärin tarkastuksen jälkeen pääsimme kotiin <3
Loppuun vielä liuta kuvia, joita napsin sairaalassa!

Mummi pölähti jatkuvasti moikkaamaan
Iskikö vauvakuume? 😉
Henna
Posted at 20:25h, 01 tammikuunVoi hyvänen aika miten suloinen poika <3 Vielä kerran paljon onnea teille ja ihanaa uutta vuotta! 🙂
Jenni
Posted at 20:26h, 01 tammikuunKiva postaus, itsekin viime kesänä Lohjalla samoissa merkeissä 🙂 tuli muistoja mieleen… Paljon onnea pikkuisesta aarteesta!
Emma
Posted at 20:31h, 01 tammikuunNo iski vauvakuume! Maailman ihanin <3 Tosin mä tässä joudun vielä huhtikuuhun odottelee 😉 Voi kun sen vaan sais syliinsä, synnytys kyllä niin hirvittää…
Tiia
Posted at 20:34h, 01 tammikuunHah! Miten hauska huomata tuossa yhessä kuvassa Amalia on ilmetty isänsä! Ilmekin just samanlainen 😀
Mummi
Posted at 20:36h, 01 tammikuunVoi jestas olipa hyvä juttu taas 🙂 Ihania kuvia “melkein kaikki”ei kaksois leuka ;(
johanna
Posted at 19:45h, 05 tammikuunKiitos äiti <3 Hahhaaa mullakin tuossa imetyskuvassa aikamoinen kaksoisleuka, ollaan kuin kaks marjaa 😉
Sari
Posted at 20:42h, 01 tammikuunOnnea! Onpa ihanat vauvantuoksuiset kuvat ja teksti. Tulee niin omatkin muistot mieleen, mulla poika täyttää kohta 7 kk ja tyttö puolestaan kolme vuotta :). Aika menee niin nopeasti ja tuo vastasyntyneen viisas katse ja hento olemus muuttuu nopeasti pulleroksi pojaksi <3. Oikein ihania hetkiä teille tämän pienen pojan kanssa ja isosiskolle myös! 🙂
söpöä :)
Posted at 20:50h, 01 tammikuunPäivitäthän nyytin myös omiin tietoihisi blogiin? 😉
johanna
Posted at 19:46h, 05 tammikuunKääk, kiitos täytyy päivittää 🙂
...
Posted at 20:51h, 01 tammikuunVoi miten onnelliselta ja ylpeältä Johnny näyttää noissa kuvissa missä pitää poitsua… Ja pakko myöntää, repesin ihan huolella kun kerroit, miten olit pahoinpidellyt miesparkaa. 😀
Poika näyttää muuten ihan Johnnylta.. 🙂 onpa kiva sitten nähdä, säilyykö vanhempana ihan isin näköisenä vai ei, yhden ystävänlapsi näytti syntyessään ja jonnekin pari-kolmevuotiaaksi ihan isältään, mutta sitten alkoi äkisti muistuttaa koko ajan enemmän ja enemmän äitiään.
Titti
Posted at 20:56h, 01 tammikuunOih ja voih…♡ “Elin” täällä mukana koko synnytyksen.☺
Hurjan paljon onnea teidän suloiselle pienelle perheelle.
Onnea myös mummille, tädille ja enolle.
Minulla tuota mummi-kuumetta on ollut, -ehkäpä joskus saan sen onnen kokea.
Nimetön
Posted at 21:01h, 01 tammikuunVoi, mulle kans!
Vaikka synnyttämään en enää lähtisi mistään hinnasta.
Hanna
Posted at 21:16h, 01 tammikuunJoo, iski se (vauvakuume) murrosikäisten äidillekin kun tuollaisia vauvakuvia katseli 🙂 Mitäs se Amalia oikein sanoi veljelleen, kun sairaalaan tuli? On ollut varmasti ihmeissään. Ja hei, herkkis kun olen, niin tulihan ne kyyneleetkin kun tätä postausta luin, niin ihana ja liikuttava ja rakkaudentäyteinen. Kivoja tammikuun alun päiviä teille.
johanna
Posted at 19:48h, 05 tammikuunAmalia oli niin haltioissaan pikkuveljestä ettei kerrankin saanut sanaa suustaan <3 😉 Ja kiitos Hanna jälleen ihanasta kommentista <3
SaraM
Posted at 21:36h, 01 tammikuunIhana pikkuinen ! Ja ihanan ärsyyntyneet ilmeet viimeisissä kuvissa 😀 Tuli muuten mieleen, että tätinikin synnytys “käynnistyi” Prismassa ! Olimme pikkuveljen kanssa mukana kauppareissulla ja nauratimme tätiä niin paljon, että rupesi supistelemaan kunnolla 😀 Siitä sitten pian tädin luokse päästyämme lähtivätkin he synnyttämään ja me jäimme koira- ja kissavahdeiksi. Serkkupoika syntyi vielä saman päivän aikana 🙂
johanna
Posted at 19:49h, 05 tammikuunKiitos <3 Hahhaaa te hassut saitte tätinne synnytyksen käyntiin, aika mahtavaa 🙂
Minna
Posted at 21:46h, 01 tammikuunOi miten suloinen poika <3 Ja kyllä, tuli vauvakuume, vielä pitää odottaa puoli vuotta että saan oman nyytin syliin
piia
Posted at 22:19h, 01 tammikuunPaljon onnea teidän koko perheelle! 🙂 ihana pieni nyytti! Ihan on isänsä näköinen 🙂
Maarit
Posted at 22:23h, 01 tammikuunVoi luoja miten ihana pieni pakkaus! <3
Nimetön
Posted at 22:27h, 01 tammikuunVoi miten suloinen pikkunen prinssi! 🙂 ja ihana isosisko!
Tiina
Posted at 23:51h, 01 tammikuunUih, ihana pikkuinen, sekä myös reipas isosisko <3 Paljon onnea koko perheelle!
johanna
Posted at 00:00h, 02 tammikuunOi onpa suloinen pikkuveli amalialla.
johanna
Posted at 00:05h, 02 tammikuunOi oletpas sinä kaunis Johanna. Anteeksi että olen näin utelias mutta mikäs pojan nimeksi tulee….?
johanna
Posted at 19:51h, 05 tammikuunRistiäiset on helmikuussa ja sitten päivittelen blogiinkin nimen, siihen saakka se on salaisuus 🙂
Heh, en kovinkaan hehkeältä mielestäni näissä kuvissa näytä, mutta kiitos 😉
jhella
Posted at 08:21h, 02 tammikuunKyllä iski vauvakuume! Niin suloinen tapaus <3 Ja voi kun Amalia niin innoissaan katsoo vauvaa 🙂
Nimetön
Posted at 09:28h, 02 tammikuunIhana pieni <3 minkä kokoinen teillä on toi valkoinen toppapussukka? Itse pähkäilen, kumpi olisi parempi koko heti alkuun 🙂
johanna
Posted at 19:54h, 05 tammikuunKiitos <3 Talvipuku on 50/56cm ja edelleen iso, joten varmasti kannattaa hankkia saman kokoinen eikä isompaa. Tämä puku on H&M:stä.
Titiuu
Posted at 11:06h, 02 tammikuunSuosittelen ehdottomasti pelkopolia tuon ponnistuspelon vuoksi. Jos siis vielä kolmatta lasta suunnittelette. Saatat saada hyviä neuvoja ja esim. ideoita ponnistusasennoista jne. Tuo puoli-istuva on ihan vihoviimeinen asento! Pystympi on parempi! Jakkara tai polvillaan! 🙂 Eikä täällä iskenyt vauvakuumekaan. Meillä tuollainen reilu 8viikkoinen kullanmuru! Vauvat on kyllä niin… Ah ihania! 🙂
johanna
Posted at 19:57h, 05 tammikuunNiin ihania todella, aww <3 <3 Ihana kun teilläkin on pieni nyytti, pikkuinen prinsessa <3
Totta, varmasti hyötyisin pelkopolista, täytynee puhua neuvolassa siitä sitten joskus jos tuo mies kolmanteen lapseen taipuu 😉 Kiitos kun vinkkasit tästä! Mä koin tuon kylkiasennon hyväksi ponnistus asennoksi, puoli-istuva asento ei toiminut mullakaan.
Nimetön
Posted at 12:54h, 02 tammikuunNiin suloinen poika! Kuten isosiskonsakin <3
Nimetön
Posted at 22:28h, 02 tammikuunIski kovaa vauvakuume mutta ei hätää, onneks on pikkainen omassa masussa 28+3. Onnea suloisesta pojasta koko perheelle!
peppilotta
Posted at 22:30h, 02 tammikuunIhana synnytyskertomus ja söpö poika! Onni huokuu kuvista:) Vauvakuume ei päässyt yllättämään, meillä naureskelee pian 5kk pienokainen:)
Landemutsi
Posted at 23:00h, 02 tammikuunonnea teille <3 !!!!!!!!!!!!!!!!!!!
johanna
Posted at 00:36h, 03 tammikuunOih… Taas on pakko kirjoittaa että vauvakuume iski. Itse noissa merkeissä vasta 7kuukauden päästä. Tahtoisin jo nyt sen ulos. Synnytys vaan hirvittää
Mira-Marie
Posted at 21:35h, 03 tammikuunPaljon, paljon onnea koko perheelle!! Itse odottelen täällä, koska on oma lähtö edessä. Pakkasin pienen paketin teidän pikku neidille ja kovasti odottelen, jos laittaisit osoitteen mihin voin paketin lähettää. miramar@hotmail.fi
johanna
Posted at 20:00h, 05 tammikuunAnteeksi, oon kahlannut näitä kommentteja pikkuhiljaa läpi ja siitä syystä laitan sulle sähköpostia tulemaan vasta nyt.
Tsemppiä synnytykseen, tule sitten kertomaan kun vauva on maailmassa <3 <3 Ja kiitos <3
Ihana
Posted at 02:27h, 04 tammikuunVoi miten ihananihana vastasyntynyt onkaan. Tuli omat muistot mieleen ja haikeudella muistelen tuota aikaa. Onnea kovasti 🙂 <3
Ginny
Posted at 17:43h, 04 tammikuunTätä postausta jo kovasti odottelinkin 😉 Ja kyllä todellakin iski vauvakuume! Onko pikkumiehelle jo nimi selvillä?
johanna
Posted at 20:03h, 05 tammikuunHihii 🙂 Pikkumiehen etunimi on ollut selvillä jo pitkän aikaa ja nyt on koko nimi jo päätetty 🙂
tiikku
Posted at 21:17h, 04 tammikuunIhana tarina, kiitos, että jaoit sen kanssamme! Onnea perheen lisäyksestä 🙂 Itse olen vielä opiskelujen parissa, joten lapsen saaminen ei vielä ole ajankohtaista, mutta jostain syystä olen aina pelännyt synnytystä, sillä kivun sietokykyni ei ole kovin priimaa. Eiköhän siitäkin muutamien vuosien päästä (kun asia on ajankohtainen) selviä, mutta hirvittää jo valmiiksi!! 😀
johanna
Posted at 20:06h, 05 tammikuunKiitos tiikku <3 Mä oon myös herkkä kivulle ja synnytyskipu on kyllä jotain ihan hirmuista, kääk! Vauvan syntymä on kuitenkin niin hieno hetki, että kivut unohtuvat <3 Varmasti selviät sitten hienosti omasta synnytyksestäsi <3
johanna
Posted at 20:08h, 05 tammikuunKiitos kaikille ihanista kommenteista, olette aivan mahtavia <3 <3 Onnea ja tsemppiä Teille kenellä pienet vauvelit ovat vielä massuissa ja Teille ihanaa vauva-arkea kenellä ne nyytit on jo täällä maailmassa <3 On nämä vauvat niin ihania kuten myös nuo isommat lapset <3
Minkälainen nelivuotias meillä onkaan -Sydän vähän kallellaan
Posted at 21:03h, 19 joulukuun[…] Meidän Milo täytti tänään 19.12 klo. 12.52 4-vuotta! Jos haluat käydä lukemassa Milon synnytystarinan, niin se löytyy tästä. […]