Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
synnytys Archives - Sydän vähän kallellaan
 


Vihdoin olen valmis kirjoittamaan kolmannen lapsemme syntymästä eli tässä tulee synnytystarina <3

synnytystarina

synnytystarina
Isi leikkasi taitavasti napanuoran!

synnytystarina

Synnytys oli aivan kamala ja eteni niin nopeasti etten pysynyt ollenkaan mukana. Kontrolli petti aivan täysin ja tämä oli yksi suurin pelkoni synnytyksessä.

Tämä yllätti hieman, sillä olin ollut koko raskauden ajan äärimmäisen rauhallinen synnytystä kohtaan, ihan raskauden loppuun asti ja sitten kaikki menikin täysin päinvastaisesti enkä ollut lainkaan rauhallinen synnytyksen aikana, vaan järkyttävän paniikin vallassa.

synnytystarina

Supistuksia mulla oli ollut paljon raskausviikosta 35 alkaen ja välillä jopa kellotin supistuksia ja kahdesti soittelin ihan synnärille asti.

synnytystarina
Ensikosketus pikkusiskoon <3

synnytystarina
Isin sydän suli <3

synnytystarina
Niin kuin kaikkien meidän <3

Synnytyssupistukset alkoivat lopulta vasta raskausviikolla 40+3. Ennen supistusten alkamista luulin, että mulla meni lapsivedet. Kirjoitin juuri postausta blogiin ja mulla oli vain pyyhe ympärilläni ja yhtäkkiä, kun nousin alkoi jotain valumaan ja Johnnykin näki, että jotain sieltä tulee ja tottahan luultiin sen olevan lapsivettä. Sitä se ei kuitenkaan ollut, vaan ehkä sitten limatulppaa, sillä vessaan mennessä pyyhkiessä tuli vähän veristä limaa/vuotoa. Noh tästä synnytyssupistukset lähtivät kuitenkin käyntiin jo vartin päästä eli perjantai-iltana kello 21. Anoppi tuli meille siinä ennen yhtätoista illalla ja synnytyssairaalassa olimme puoli kaksitoista. Sairaalan pihalla mun supistukset alkoi olla jo kovia ja takerruin Johnnyyn ja itkukin taisi päästä.

Sairaalassa meidät otti vastaan kätilöopiskelija, joka ohjasi meidät tutkimushuoneeseen. Opiskeli tarkasti kohdunsuun tilanteen ja olin kolme senttiä auki. Lapsivesitesti otettiin myös ja se oli negatiivinen. Kävin antamassa vielä pissanäytteenkin, joka oli musta täysin turhaa tässä vaiheessa ja opiskelija puhui, että katsotaan mihin tässä mennään. Hän mietti ilmeisesti onko synnytys edes kunnolla käynnissä, kun en ollut kai tässä kohtaa tarpeeksi kipeän näköinen ja supistukset olivat kuulemma aika lyhyitä. Jotenkin ehkä sitten tsemppasin hänen paikalla ollessa, koska kyllä mua sattui.

Tutkimushuoneessa opiskelija laittoi mut käyrään, jolla seurataan vauvan sydänääniä ja supisten vahvuutta ja kestoa ja vauvan reaktiota supistuksiin. Halusin seisoa, mutta käyrät hävisivät koko ajan, kun en pystynyt olla paikoillani. Kokeiltiin sitten sängyllä, mutta jo muutamien sekuntien jälkeen pomppasin sieltä pystyyn, kun en kestänyt supistuksia makuuasennossa.

Käyrää siinä sitten yritettiin väkisin ottaa, mutta ei se tuottanut tulosta, sillä olin niin kipeä enkä pysynyt paikoillani. Supistuksen tullessa mä nojasin Johnnyyn tai oikeastaan roikuin hänen kaulassa ja kätilöopiskelija hieroi voimakkaasti mun selkää ja se tuntui hyvältä, vaikka kivut olivatkin mahan puolella.

En muista missä kohdin kätilö tuli siihen opiskelijan kanssa, mutta tunnin jouduimme tutkimushuoneessa viettämään, kunnes pääsimme viimein synnytyssaliin. Puoli yhdeltä yöllä olimme salissa ja sain heti ilokaasua ja vaihdoin sairaalavaatteet. Olin niin kipeä, että Nupun syntymän jälkeen huomasin, että olin vaan heittänyt mun pikkuhousutkin lattialle.

Hengittelin ilokaasua jumppapallon päällä ja olin tosi kipeä, mutta tolkuissani vielä, vaikka paniikki teki tuloa. Kymmenen minuutin päästä tästä kätilö teki sisätutkimuksen ja olin viisi senttiä auki. Kätilö puhkaisi samalla lapsivesikalvot, sillä kunnollista käyrää ei edelleenkään saatu, kun oli niin kipeä enkä pysynyt paikoillani. Kalvojen puhkaisun jälkeen vauvan päähän saatiin pinni, joka rekisteröi vauvan sykkeen koko ajan, jotta nähdään, että vauva voi hyvin. Tämä oli mulle tärkeää ja halusin itsekin, että kalvot puhkaistaan juurikin sen vuoksi, että tiedän että vauva voi hyvin.

Tämän jälkeen kaikki menikin sitten niin vauhdikkaasti, että kontrolli petti aivan täysin ja supistuskivut olivat sietämättömiä. Opiskeli laittoi mulle tipan ja kätilö soitteli anestesialääkärin puudutuksen laittoon. Ennen lääkärin tuloa mä ehdin kivuissani huitaisemaan kättäni niin, että tippa irtosi. Sain töryttyä myös selkäni, joka pestiin puudutusta varten, sillä huitaisin kädelläni sinne ja selkä on pidettävä tietysti steriilinä. Siinä meni sitten uusiksi selänpesu ja tipan laitto.

Anestesialääkäri tuli kello yksi yöllä eli puoli tuntia siitä, kun olimme päässeet synnytyssaliin ja soitti vielä anestesiahoitajan mukaan puudutuksen laittoon. Lääkäri yritti laittaa puudutusta ja pisti mua selkään kolme kertaa eikä onnistunut. Mä olin koko ajan niin kipeä ja Johnny kertoi myöhemmin, että mulla pyöri silmät vaan päässä. Supistukset vyöryivät päälle eikä niissä ollut yhtään taukoa. Sitten mua alkoi ponnistuttamaan ja huusin lääkärille, että pistä nyt vittu se puudute!! Eihän sitä tietenkään enää ehtinyt laittaa, kun vauva oli jo tulossa.

Anelin sitten kohdunkaulan puudutetta ja muistan kuinka epätoivoisesti piipitin, että laittakaa nyt edes se kohdunkaulan puudutus. Kätilö soitti toisen kätilön laittamaan sen ja vartin yli yksi yöllä kätilö tutki kohdunsuun, joka oli täysin auki. Kätilö puudutti kohdunkaulan puudutteella toisen puolen, jonka jälkeen oli tullut runsaasti veristä vuotoa. Vuoto onneksi rauhoittui pian ja kätilö sai puudutettua toisenkin puolen.

Tämä puudutteen laittanut kätilö jäi ponnistusvaiheen ajaksi tukemaan mun jalkaa, kun taas toinen kätilö tuki toista jalkaa ja opiskelija sai hoitaa vauvan ulostulon. Ponnistaminen alkoi saman tien, kun kohdunkaulan puudute oli saatu laitettua. Synnytys papereihin on kirjoitettu, että mä olin tässä kohtaa silmin nähden paniikin omaisessa olotilassa enkä pystynyt keskittymään ponnistamiseen. Mua jouduttiin aika napakasti puhuttelemaan ja mä ilmeisesti vähän rauhoitun sitten ja hakeuduin puoli istuvaan asentoon ja pystyin kuuntelemaan ohjeita. Nuppu syntyi sitten kahdella työnnöllä kello 1.26 3810 gramman painoisena ja 52 senttiä pitkänä ja taas multa kysyttiin, kun vauvan pää oli vain ulkona, että haluanko katsoa. No en halunnut 😉 Nupun synnyttyä mä olin edelleen ihan paniikissa ja tärisin vaan. Mä tajusin kyllä, että vauva syntyi, mutta en itkenyt liikutuksesta tai hymyillyt ja anoppikin sanoi Johnnyn lähettämästä kuvasta, että mun silmistä paistoi kauhu.

Mä en olisi synnytyksen jälkeen enää halunnut, että muhun kosketaan yhtään ja istukan synnytyskin pelotti mua kamalasti, vaikka eihän se satu. Tikkaamisen ja istukan synnytyksen aikana otin ilokaasua ja mun jalat jouduttiin laittamaan jalkatukiin, kun mun oli niin vaikea avata ja rentouttaa mun jalkoja. Tikkaamisen ajaksi Nuppu annettiin Johnnyn syliin, kun pelkäsin, että pudotan vauvan, kun tärisin ja mua pelotti edelleen niin kovin. Lopulta mä aloin rauhoittumaan, kun sain vauvan uudestaan kaikessa rauhassa rinnalle ja tiesin, ettei kukaan enää koske muhun. Saatiin Johnnyn ja vauvan kanssa jäädä ihan rauhassa synnytyssaliin kolmistaan ja me vanhemmat saatiin syötävää ja Nuppu imi rinnalla tunnin verran. Onni vauvasta tuli tässä kohtaa, tässä ihanassa ja kauniissa rauhallisessa hetkessä <3

synntystarina

Itse synnytyksestä meillä ei ole yhtään kuvaa. Eihän siinä Johnnylla tullut mieleen alkaa kuvailemaan vaimoaan.

synnytystarinaHuh huh olipas melekonen synnytys, miettii iskä 😉

synnytystarina
Mun ikioma pikkusisko <3

synnytystarina
Ja mun <3

Amalia halusi pitää rakasta pikkusiskoaan ihokontaktissa, mikä oli jotenkin niin liikuttavaa <3

synnytystarina
On se ihmeellinen, miettii isosisko..

synnytystarina
..ja isoveli!

Amalia ja Milo tulivat heti lauantaiaamuna pikkusiskoa katsomaan ja Amalia halusi jäädä mun ja vauvan luokse sairaalaan koko päiväksi. Johnny ja Milo tulivat uudestaan myöhemmin ja sain pakottaa Amalian heidän mukana kotiin syömään iltaruuan, jonka jälkeen tyttö tuli taas takaisin sairaalaan mun kummitädin ja sedän kyydillä heti vierailuajan alettua. Ja tulihan sieltä vielä isi ja Milokin iltasella, kukapa ei tämän ihanuuden luona haluaisi olla <3

synnytystarina

Sunnuntaina pääsimme kotiin ja koko perhe oli koossa <3 Kertokaa tekin teidän synnytystarinoita <3

Heipparallaa! Täällä sitä ollaan vielä yhdessä kasassa, vaikka lauantaina meinasin lähteä jo synnyttämään. En toki synnärille ehtinyt, mutta supistuksia tuli koko päivän tosi paljon ja illalla ne säännöllistyivät, mutta sitten lopahtivat. Raskausviikkoja on tänään 38+6, eli loppu häämöttää. Laskettu aika on ensi viikon tiistaina ja yhtään ei tiedä koska meidän pieni syntyy. Aikaisemmat synnytykset ovat käynnistyneet supistuksilla eikä mulla ole kummastakaan lapsivedet menneet itsestään, vaan kalvot on puhkaistu aina vasta synnärillä.

Tulevan synnytyksen suhteen olen ollut koko raskauden tosi rauhallinen, mutta nyt hieman jo jännittää, mutta enemmän hyvällä tavalla, vaikka välillä kouraiseekin semmonen vähän isompi jännitysaalto. Mä tiedän kuitenkin sen, että Johnny on valtavan ihanana tukena synnytyksessä, kuten on aina ollut ja se helpottaa paljon. Toisinaan mua oikein itkettää, kun mietin meidän tulevaa vauvaa, mä olen hänestä niin onnellinen jo nyt. Amalia ja Milo odottaa vauvaa valtavasti ja etenkin Milo pussailee ja halii vauvaa massun päältä miljoonasti päivässä.

synnytys

Vauvan odottelun lisäksi meidän arkea rytmittää Amalian esikoulu, joka on edelleen sujunut tosi hienosti ja Milon kerho kahtena päivänä viikossa, joka sekin on mennyt niin hyvin. Milon kerhokeskustelussa olen jo käynyt ja kuulin aivan ihania juttuja villiviikaristani.

Ihana ja hyvin touhukas suloinen tähtisilmä ei ole tulistunut kerhokamuilleen, mutta kyllä hän suuttua osaa ja heittäytyy sitten hetkeksi naama mutrussa ja kädet puuskassa mököttämään. On tosi paljon leikeissä mukana ja leikkii niin tyttöjen kuin poikien kanssa ja osallistuu tosi innokkaana kaikkeen touhuun”.

Mököttävää Miloa ei ole kotona nähty, vaan täällä kun tulistutaan, niin ihan näin vähällä ei päästä. Aina Miloa kerhosta hakiessa poika antaa isot halit kerhotädeille ja lähettää oikein suuren suuret lentosuukot. Hän syö aina kaikki eväänsä ja huolehti ihanasti viime kerralla siskon kaulakorun kotiin asti, kun halusi sitä lainata kerhopäiväksi. Miloa alkaa aina kutittaa tämä koru, mutta ihanasti se löytyi kerhorepun pikkutaskusta, awww.  Mä olen tosi ylpeä mun pikkuisesta!

synnytys

Yökylää, jääkiekkoa ja uusia ystäviä

Viikonloppuna Amalia pääsi mun kummitädille yöksi, joka on myös mun iskän sisko ja tosi läheinen meille. Amalia oli tästä ihan älyttömän innoissaan ja kivaa oli ollut. Mun serkkukin oli ollut miehensä kanssa siellä herkuttelemassa ja nämä kolme naikkosta olivat käyneet yhdessä ostelemassa herkkuja ja Amalia oli kovaan ääneen tokaissut: sit ei osteta kyllä mitään terveellistä!!

Seuraavana päivänä Amalia pääsi mun kummitädin ja sedän kanssa markkinoille, joissa oli päässyt ensimmäistä kertaa ponin selkään. Markkinoilla he olivat treffanneet Amalian pikkuserkkuja eli mun serkun lapsia ja olivat herkutelleet jätskit. Tyttö palautui kotiin lauantaina puoli kolmen pintaan niin onnellisena. Mä olen itse ollut mun kummitädin kanssa aina tosi läheinen ja musta on aivan ihanaa, että mun oma tytär luo nyt samanlaista suhdetta tähän valtavan ihanaan ja tärkeään ihmiseen.

Viikonloppuna me aherrettiin Johnnyn kanssa hommia aika tavalla ja nyt meidän vaatehuoneessa, joka on ollut aina ihan pommi on käytännöllinen ja hyvä säilytysjärjestelmä. Myös ulkovaraston takana ollut valtava puutarhajätekasa on viety kaatopaikalle ja huh mikä homma siinä olikin. Ehkä tästä savotasta johtuen mua supistelikin niin kovin lauantaina.

synnytys

Sunnuntaina me oltiin aamusta Tenavatohinoissa, jotka järkätään Lohjalla Tennarissa kerran kuussako tai parin viikon välein. Iida oli meidän mukana ja tohinoiden jälkeen mentiin katsomaan jäähallille Eemin lätkäpelejä. Mä aivan liikutuin, kun näin rakkaan siskonpojan siellä pelaamassa. Tapasin siellä myös monen vuoden tauon jälkeen lapsuudenystäväni perheineen ja nyt on kyllä otettava tavaksi nähdä aina välillä.

Milo kannusti Eemia ihanasti, taputti lujasti ja huusi kovaa hyvä Eemi ja tee Eemi maali!! Poika kannusti Eemiä, vaikka serkkupoika oli vaihdossa 😉 Myös Amalia nautti jääkiekon katselusta ja kannusti hänkin kovasti serkkuaan! Mua nauratti mun asu jäähallilla, mä lampsin halliin ihan vaan varvastossuista ja maximekosta muiden hytistessä takit, lakit ja huivit päällä.

synnytys

Milo on muuten löytänyt itselleen hyvän ystävän jumpasta, jossa käydään kerran viikossa. Jumppa ei ole mikään sitova harrastus eikä siellä ole ohjattua toimintaa, vaan siellä touhutaan vanhemman vastuulla. Jumpassa on ihan huippu juustomeri ja paljon kaikkea muuta ja viimeksi hyppäsin paniikissa itsekin juustomereen, kun Milo hyppäsi sinne pää edellä ja luulin, että poika jäi jumiin. Sitten yksi lapsuudenkamu ryki mua ylös sieltä ja ai luoja mikä köntys mä olin.

Milon uusi ystävä on Milolle tosi tärkeä ja ollaan jo pojan äidin kanssa sovittu, että kaveri tulee meille joku päivä leikkimään. Poika on jo viiden vanha, mutta Milo tykkää isommista kamuista ja leikit menevät tosi hyvin yhteen hieman isompien kavereiden kanssa.

Viimeksi mun serkulla kyläillessä Milon ekaluokkalainen pikkuserkku ihmetteli onko Milon ääni muuttunut ja revettiin mun serkun kanssa ihan täysillä nauruun ja oltiin vaan että ei kai se ole. Milo siis muuttaa aina isompien poikien kanssa äänensä sellaiseksi möreämmäksi ja nyt pikkuserkkukin huomasi sen 😉

Ihanaa viikkoa kaikille <3

Iiiihanaa ja super jännittävää miten pitkällä raskaus jo on!! Ihan viime hetket ovat menossa ja pian on meidän pikkuinen maailmassa. Voi kuinka häntä onkaan odotettu ja kuinka kauan tämä pieni ehti omissa haaveissani olla. Eilen puhuttiin Johnnyn kanssa illalla kuinka uskomattomalta ja edelleen ihan epätodelliselta se tuntuu, että meillä on kohta täällä taas useamman vuoden jälkeen vauva ja nyt tätä kirjoittaessa liikutun aivan kyyneliin. Sen unohtaa yllättävän nopeasti miten pieni vastasyntynyt vauva onkaan ja mitä kaikkea ihanaa se tuokaan tullessaan. Elämä on ihmeellistä ja olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen, että saamme kokea kaiken tämän vielä kolmannen kerran. Me vanhemmat odotamme innolla synnytyksen alkamista, sillä nyt raskaus on niin pitkällä, että syntymän hetki voi tapahtua milloin vain. Supistuksia tulee useita päivittäin ja aika jämäköitäkin, mutta ei vielä mitään verrattuna synnytyssupistuksiin.

raskaus

Hämmennystä vauvan asennosta

Lääkärineuvola mulla oli viime viikolla ja tänään oli jo taas normaali neuvolakäynti. Ennen lääkärineuvolaa mulla oli neljän viikon tauko neuvolakäynneistä, joka oli musta vähän outoa näin loppuvaiheessa. Lääkärineuvolassa kaikki oli hyvin, vauvan asento jäi ehkä hieman epäilyttämään ja tänään neuvolatäti totesikin, että lääkärin olisi pitänyt passittaa mut ultraääneen, jossa vauvan tarjonta olisi tarkistettu, sillä lääkäri ei sisätutkimuksessa tuntenut vauvan päätä, vaan totesi sen olevan vielä niin ylhäällä. Noh tänään vauvelin asentoa kokeili kaksikin neuvolatätiä ja kyllä se nyt vaikuttaisi siltä, että pieni on pää alaspäin. Tosin neuvolatäti tokaisi lopuksi, että hyvin sä synnytät vauvan peppu edelläkin, kun kaksi alatiesynnytystä on jo takana. Mun korvaan tämä ei nyt varsin kivalta kuulostanut, sillä ponnistuskammoisena tämä olisi kyllä hurjan pelottavaa. Mä uskon kuitenkin vahvasti siihen, kuten neuvolatäditkin, että vauva on pää alaspäin eikä mitään ylläreitä tule.

Paino oli tippunut kilon verran ja saa nähdä enteileekö tämä synnytystä, sillä Amaliaa ja Miloa odottaessa viimeisellä neuvokäynnillä oli sama homma. Mielihalut tässä kohtaa on jäiset mansikat ja porkkanat, mutta toki sinne suuhun on muutakin tungettu, sillä painoa on kaiken kaikkiaan tullut yhteensä 18 kiloa 😉

Pissahätä on koko ajan ja öisin käyn vessassa parin tunnin välein. Parina päivänä on myös väsyttänyt ihan hirveästi ja puolilta päivin tekisi mieli nukkua päiväunet. Sehän nyt ei oikein onnistu, mutta levätä olen saanut kuitenkin lasten katsellessa lastenohjelmia.

Ja kuuma, kuuma mulla on ihan koko ajan ja välillä se saa mut jopa kiukun valtaan. Ärtymystä on muutenkin ollut taas enemmän, mutta se taitaa kuulua vähän asiaan. Olisi vaan ihana olla hieman seesteisempi tämän loppuajan eikä toisinaan räjähdellä ja kiukutella kuin uhmaikäiseni.

Ihana kuitenkin pian päästä siihen ihanaan vauvakuplaan ja rauhoittua perheen kanssa kotiin ja nauttia vauvasta <3

Tänään raskausviikkoja on kasassa 35+2 ja eilen soitin jo synnytysosastolle kysyäkseni ohjeita, kun tuntuvia supistuksia oli tullut kaksi tuntia säännöllisesti noin 2 minuutin välein. Sain ohjeeksi juoda reilusti vettä, ottaa gramman panadolin, käydä makuulle jalat kohotettuina, seurailla vauvan liikkeitä ja tilanteen kehittymistä. Supistukset eivät meinanneet millään hellittää, mutta sitten ykskaks noin kahden tunnin jälkeen ne helpottivat ja niitä alkoi tulla epäsäännöllisemmin. Iltaa kohden supistukset loppuivat kokonaan ja yön sain nukuttua oikein hyvin ja tänään supistuksia on tullut vain muutama.

Sikiön paino: 2500 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 31 cm
Koko pituus: 42,5 cm

raskaus

Raskausviikko 34+3

Vauva yllätti isin ja Amalian

Tämä parivaljakko meni supistuksista aivan sekaisin, minä ja Milo olimme ihan viilipyttyjä. Johnny hoki vain ettei ole vielä valmistautunut tähän ja ryntäsi vessaan ruikuloimaan. Amalia hyppi riemusta, kiljui ja oli aivan täpinöissä. Iso itkukin neidiltä pääsi, kun tilanne niin jännitti. Lopputulema oli hyvä, siis se että supistukset hellitti ja vauva jäi vielä massuun kasvamaan, mutta tämä harmitti selkeästi isiä ja Amaliaa. Amalia ressasi myös pakkaamattomasta sairaalakassista ja alkoi pakkaamaan sitä. Ihanasti hän osasi ajatella mitä kaikkea sinne tarvitsee, toki sinne sujahti vauvalle hieman leluja, joille nyt ei ehkä ole ihan heti käyttöä 😉

Amalia ja Milo ovat syntyneet molemmat vasta lasketun ajan jälkeen ja saa nähdä miten käy tämän kolmannen kanssa. Mun oma veikkaus on tällä hetkellä se, että niin pitkälle ei tulla pääsemään, mutta koskaan ei voi tietää. Lohjan sairaalassa saan kuitenkin jo synnyttää, vaikka synnytys lähtisi jo näillä viikoilla käyntiin. Se on mulle tärkeää, koska Lohjan synnytysosasto on niin ihanan kodinomainen ja siellä olen tuntenut oloni turvalliseksi synnytyksen aikana. Toki siellä on muutamia ihania vanhoja työkavereitakin töissä ja samassa sairaalassa eri osastoilla sisko, äiti ja muutamia parhaita ystäviä, joten siksikin on ihana synnyttää tutussa talossa. Äitini ei sentään ole enää synnärillä töissä, joten ehkä tällä kertaa hän ei pidä ruokataukojaan mun ja vauvan huoneessa 😉

Mutta siis kyllä nämä supistukset nyt avasivat silmiä siihen, että pian meillä on vauva ja nyt voi jo alkaa availemaan vaippapakettia ja pesaista vielä pinnasängyn lakanoista pölyt pois. Niin jännittävää ja ihanaa <3

Miten muilla odotus sujuu? Onko supistellut paljon?