23 touko Raskausviikko 23+1, joko sä pian synnytät?

Tänään raskausviikkoja on kasassa 23+1!

Sikiön paino: 500 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 20 cm
Koko pituus: 28 cm

Raskausviikko 23+0

Sulla ei ookaan enää kauaa synnytykseen..

Heh onhan tässä vielä tovi. Himpun verran yli puolenvälin päästy, joten synnytys ei ole toivottavasti vielä lähelläkään. Kaksi tuttua on jo luullut, että vauvan laskettu aika on ihan pian ja kysyjät ovat kyllä hämmentyneet aika tavalla, kun olen kertonut, että laskettu aika on vasta syyskuun 18 päivä. Siinä ollaan sitten yhdessä naurettu!

Onhan tämä massu kasvanut hurjasti, mutta vauva ei ole mikään suuri viikkoihin nähden, vaan oikeastaan jopa muutamia päiviä pienempi. Lapsivettä on normaalisti eikä vatsan suuri koko johdu siitäkään. Toki aamuisin vatsa on pienempi kuin illasta ja nämä kuvat on räpsästy iltasella.

Mä rakastan tätä ihanaa pallomahaa ja sen sisällä olevaa vauvelia, joka muistuttaa olemassaolostaan aina, kun köllähdän sohvalle tai istuskelen hetken aikaa. Autoa ajaessa vauveli mekastaa aina ja öisin jos satun heräämään, niin vauhdissa siellä ollaan silloinkin. Saa nähdä onko tuleva vauvamme vilkas tapaus massun ulkopuolella vai rento nukkuja.

On ihanaa päästä tutustumaan uuteen perheenjäseneen ja saada kokea kolmannen kerran kaikki ne ikimuistoiset hetket vauvan ensihetkistä, vauva- ja taaperoajasta ja ihan kaikesta. Ja mikä parasta, päästä kokemaan ne kaikki yhdessä isompien sisarusten kanssa, jotka ihan oikeasti ovat jo aika isoja ja tulevat muistamaan näitä juttuja ja ymmärtämään kaiken ihan eri tavalla, kuin silloin jos olisivat pienempiä.

Neuvolakuulumiset

Tämän raskauden kolmas neuvola oli eilen ja kaikki oli vauvalla kuin myös minulla hyvin. Verenpaineet oli mukavan matalat, mitä ne on aina muutenkin, pissa puhdas eikä painostakaan ole tullut kertaakaan moitetta, vaikka sitä omasta mielestäni on aika paljon jo kertynyt. Painoa on tullut tähän mennessä 11 kiloa.

Juttelimme neuvolatädin kanssa myös tulevasta synnytyksestä ja pisteytin omat pelkoni sen suhteen, jotka tosin jäivät hyvin alhaisiksi, koska synnytys ei tällä hetkellä ole juuri edes mielessä eikä vielä ainakaan pelota tai jännitä oikeastaan yhtään. Eniten pelkään sitä, että vauvalle tai itselleni sattuisi synnytyksen aikana jotain.

Milon synnytys meni oikein kivasti, vaikka ponnistusvaiheessa taisin saada jonkin sortin paniikkikohtauksen. Tällä kolmannella kerralla yritän pysyä rauhallisena ja keskittyä hengittämiseen. Amalian synnytyksessä ponnistusvaihe teki niin kipeää ja se kesti tunnin ja tästä syystä pelkäsin juurikin sitä ihan kamalasti Milon synnytyksessä ja sain itseni paniikin valtaan. Milon ponnistusvaihe oli kuitenkin hyvin nopea, ainoastaan 8 minuuttia, joten hyvä fiilis siitä on jäänyt. Milon synnytyksessä sain pudendaali-puudutuksen, joka on ponnistusvaiheessa käytettävä kivunlievitys. Häpyhermon puudutuksella pystytään poistamaan synnytyskanavan ja ulkosynnyttimien kipuja ponnistusvaiheessa ja se todella auttoi. Kipu ei ollut lainkaan samanlaista kuin Amaliaa synnyttäessä ja aion ehdottomasti pyytää tämän puudutuksen myös kolmannen vauvan ponnistusvaiheeseen. Toki myös ilokaasu on ollut aina apuna ja sitä on lopulta saanut kätilö jopa “repiä” multa pois, joten luultavasti vetelen sitä taas niin kauan kun annetaan.

Seuraava neuvolakäynti onkin ensimmäinen lääkärineuvola!

Vauvan hankintojen suhteen en ole edennyt mihinkään, odottelen vielä sellaista innostuspuuskaa hommaan. Amaliahan olisi jo koonnut varmasti pinnasängyn ja hoitopöydän ja ostellut kaikki vauvantavarat ja vaatteet, jos vaan siihen yksin kykenisi. Ehkä mä yritän ihan jo hänen vuokseen innostua ja saada pian itsestäni jotain irti 😉

Mitäs muille odottajille kuuluu? <3