Tänään raskausviikkoja on kasassa 23+1!

Sikiön paino: 500 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 20 cm
Koko pituus: 28 cm

raskaus

Raskausviikko 23+0

Sulla ei ookaan enää kauaa synnytykseen..

Heh onhan tässä vielä tovi. Himpun verran yli puolenvälin päästy, joten synnytys ei ole toivottavasti vielä lähelläkään. Kaksi tuttua on jo luullut, että vauvan laskettu aika on ihan pian ja kysyjät ovat kyllä hämmentyneet aika tavalla, kun olen kertonut, että laskettu aika on vasta syyskuun 18 päivä. Siinä ollaan sitten yhdessä naurettu!

Onhan tämä massu kasvanut hurjasti, mutta vauva ei ole mikään suuri viikkoihin nähden, vaan oikeastaan jopa muutamia päiviä pienempi. Lapsivettä on normaalisti eikä vatsan suuri koko johdu siitäkään. Toki aamuisin vatsa on pienempi kuin illasta ja nämä kuvat on räpsästy iltasella.

Mä rakastan tätä ihanaa pallomahaa ja sen sisällä olevaa vauvelia, joka muistuttaa olemassaolostaan aina, kun köllähdän sohvalle tai istuskelen hetken aikaa. Autoa ajaessa vauveli mekastaa aina ja öisin jos satun heräämään, niin vauhdissa siellä ollaan silloinkin. Saa nähdä onko tuleva vauvamme vilkas tapaus massun ulkopuolella vai rento nukkuja.

On ihanaa päästä tutustumaan uuteen perheenjäseneen ja saada kokea kolmannen kerran kaikki ne ikimuistoiset hetket vauvan ensihetkistä, vauva- ja taaperoajasta ja ihan kaikesta. Ja mikä parasta, päästä kokemaan ne kaikki yhdessä isompien sisarusten kanssa, jotka ihan oikeasti ovat jo aika isoja ja tulevat muistamaan näitä juttuja ja ymmärtämään kaiken ihan eri tavalla, kuin silloin jos olisivat pienempiä.

raskaus

Neuvolakuulumiset

Tämän raskauden kolmas neuvola oli eilen ja kaikki oli vauvalla kuin myös minulla hyvin. Verenpaineet oli mukavan matalat, mitä ne on aina muutenkin, pissa puhdas eikä painostakaan ole tullut kertaakaan moitetta, vaikka sitä omasta mielestäni on aika paljon jo kertynyt. Painoa on tullut tähän mennessä 11 kiloa.

Juttelimme neuvolatädin kanssa myös tulevasta synnytyksestä ja pisteytin omat pelkoni sen suhteen, jotka tosin jäivät hyvin alhaisiksi, koska synnytys ei tällä hetkellä ole juuri edes mielessä eikä vielä ainakaan pelota tai jännitä oikeastaan yhtään. Eniten pelkään sitä, että vauvalle tai itselleni sattuisi synnytyksen aikana jotain.

Milon synnytys meni oikein kivasti, vaikka ponnistusvaiheessa taisin saada jonkin sortin paniikkikohtauksen. Tällä kolmannella kerralla yritän pysyä rauhallisena ja keskittyä hengittämiseen. Amalian synnytyksessä ponnistusvaihe teki niin kipeää ja se kesti tunnin ja tästä syystä pelkäsin juurikin sitä ihan kamalasti Milon synnytyksessä ja sain itseni paniikin valtaan. Milon ponnistusvaihe oli kuitenkin hyvin nopea, ainoastaan 8 minuuttia, joten hyvä fiilis siitä on jäänyt. Milon synnytyksessä sain pudendaali-puudutuksen, joka on ponnistusvaiheessa käytettävä kivunlievitys. Häpyhermon puudutuksella pystytään poistamaan synnytyskanavan ja ulkosynnyttimien kipuja ponnistusvaiheessa ja se todella auttoi. Kipu ei ollut lainkaan samanlaista kuin Amaliaa synnyttäessä ja aion ehdottomasti pyytää tämän puudutuksen myös kolmannen vauvan ponnistusvaiheeseen. Toki myös ilokaasu on ollut aina apuna ja sitä on lopulta saanut kätilö jopa “repiä” multa pois, joten luultavasti vetelen sitä taas niin kauan kun annetaan.

Seuraava neuvolakäynti onkin ensimmäinen lääkärineuvola!

Vauvan hankintojen suhteen en ole edennyt mihinkään, odottelen vielä sellaista innostuspuuskaa hommaan. Amaliahan olisi jo koonnut varmasti pinnasängyn ja hoitopöydän ja ostellut kaikki vauvantavarat ja vaatteet, jos vaan siihen yksin kykenisi. Ehkä mä yritän ihan jo hänen vuokseen innostua ja saada pian itsestäni jotain irti 😉

Mitäs muille odottajille kuuluu? <3

Tänään käytiin Johnnyn kanssa kurkkimassa meidän tulevaa syysvauvaa Femedan-klinikalla Helsingissä ja nyt selvisi vauvan sukupuoli!

Kaikki rakenteet oli kunnossa ja vauva oli oikein notkea tapaus. Kovasti piti jalkoja ja käsiä nassun edessä ja kutitteli varpaillaan jopa silmäänsä.

Kumpi hän on?

Pikkuinen näytti aivan isoveljeltään ja haaraväli paljasti sen, että Amalia ja Milo saavat syyskuussa…

tyttö vai poika

IIIIIHANAN PIKKUSISKON!!!

Mä halkean onnesta ja Amalia oli tästä uutisesta aivan onnensa kukkuloilla <3

Iskä ehdotti heti ultran jälkeen, että käymme ostamassa vauvelille jonkun vaatteen ja minähän en vastaan pistänyt ja pikkuinen prinsessa sai aika suloisia juttuja <3

tyttö vai poika

Mun sisko ja äiti oli varmoja, että meille tulee tyttö, kun taas lähes kaikilla muilla läheisillä oli poikaveikkauksia! Oliko kukaan teistä lukijoista veikannut meidän tulevan vauvan sukupuolta, menikö veikkaus oikein vai väärin? 😉 <3

Nyt mennään jo raskausviikolla 17 ja raskausviikkoja on kasassa tänään 16+1.

Sikiön paino: 135 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 11,5 cm
Koko pituus: 16 cm

Rakastan tätä raskausmassua!

Hurjaa miten nopeasti viikot menee! Tuntuu, että olen koko ajan kirjoittamassa uutta raskausviikkopostausta. Vatsa kasvaa ja on jo melkoisen kokoinen viikkoihin nähden. Rakastan tätä raskausmassua ja tykkään ehdottomasti pukeutua ihonmyötäisiin vaatteisiin, joista massu varmasti näkyy.

raskaus

Vauvan saapuminen pimeään aikaan mietityttää

Odotusaika on ihanaa ja tuntuu uskomattomalta saada viettää vielä koko kesä raskaana ja sitten syksyn tullen käpertyä kotioloihin pienen vastasyntyneen nyytin kanssa. Ehkä hieman mietityttää syysvauvan kanssa ne lukuisat pimeät kuukaudet, jotka ovat heti vastassa, mutta eiköhän niistä selvitä ihan hyvin mahtavien raskaushormonien avulla.

Reilu viikon ajan olen kärsinyt päänsärystä, joka alkaa aina siinä iltapäivästä. Tai noh ei voi sanoa, että olen kärsinyt, sillä tämä on ollut sellaista tasapaksua jomotusta enkä ole ottanut edes särkylääkettä, sillä kivun on kestänyt ihan hyvin. Tosin tänään päänsärkyä ei ole ollut, joten jospa se on jäämässä pois. Mistä lie johtunee.

Muuten olo on ollut tosi hyvä ja jaksavainen. Maanantaina on toinen neuvolakäynti ja se on siis viikolla 16+6. Siellähän sitten kuunnellaan ensimmäistä kertaa niitä ihania sydänääniä, huikeaa <3

Kertokaa te syysvauvojen vanhemmat miltä on tuntunut saada syysvauva, kun siitä alkaa ne pitkät pimeät kuukaudet?

Nyt mennään raskausviikolla 16 ja viikkoja on kasassa tänään 15+4.

Sikiön paino: 100 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 10 cm
Koko pituus: 12 cm

Onhan kaikki hyvin?

Tuntuu aika hurjalta miten nopeasti viikot vaihtuvat. Pian ollaan jo puolivälissä! Vauvan liikkeet ovat tosi hentoja ja joinain päivinä olisi kiva tarkistaa vauvan syke kotidopplerilla. Raskausoireita ei ole, joten välillä mieleen hiipii onko kaikki varmasti hyvin. Mä en ole kuitenkaan hankkinut kotidoppleria enkä taida hankkiakaan, kun liikkeet vahvistuvat varmasti ihan pian.

Amalia ja Milo olivat tosi kovia liikkumaan ja potkimaan mahassa ja tämä oli kiva. Liike alkoi aina heti, kun heräsin, ja jatkui pitkin päivää. Se oli tosi helpottavaa ja molemmista mulla on ollut istukka takana, joten liikkeet ovat tuntuneet oikein hyvin.

Tässä raskaudessa istukan sijainnin kuulee sitten rakenneultrassa siinä toukokuun alussa ja saa nähdä missä se tällä kertaa on.

Mä olen jaksanut tosi hyvin ja rakastan pientä vauvamasua. Lasten kanssa vauva on jutuissa joka päivä ja edelleen vauva saa haleja, pusuja ja kauniita sanoja molemmilta.

raskaus

Mielihalut

Uutena mielihaluna on kirsikkatomaatit. Rasia menee hetkessä ja ne on niin hyviä. Ihme ettei vatsa mene sekaisin tai edes kipeäksi tällä mättämisellä. Myös sitä tuttua Saarioisten riisipuuroa menee edelleen ja tietty perunamuusia.

Mä oon aina tykännyt paljon mausteisesta ruuasta, kaikenlaisista tacoista ja tortilloista, mutta nyt tekee mieli vaan perus kotiruokaa, kuten makkarakastiketta ja kinkkukiusausta.. Johnnyn ja mun iltasyöpöttely on jäänyt lähes kokonaan ja syön monesti iltapalaksi leipää lasten kanssa samaan aikaan tai sitten napostelen niitä kirsikkatomaatteja sohvalla lasten käytyä yöpuulle. Jopa mun lemppari ravintolan ruoka ei vaan maita ja se on kumma juttu se!

Sellaisia raskauskuulumisia tällä kertaa. Pian vaihtuukin taas jo viikko ja massu vaan kasvaa <3

Mitä muille odottajille kuuluu? <3 

 

 

Heipparallaa ja ihanaa perjantaita kaikille! Mulla on lapset mummilapäivällä ja päätin lähteä kirjoittamaan ensimmäistä raskauspostausta.

Syysvauva

Meille on siis tulossa syysvauva ja perheeseen kolmas lapsi. Laskettu aika on 18.9 eli raskausviikkoja on kasassa tänään 9+3.

Kaikki on hyvin, mitään verisiä vuotoja ei ole ollut ja raskausoireet ovat hyvin vahvat.

Neuvolassa

Ensimmäinen neuvola oli maanantaina ja siellä lähinnä täyteltiin neuvolakorttia, jee Lohjalla on vielä paperinen neuvolakortti. Tietoja laiteltiin myös tietokonejärjestelmään ja näihin touhuihin meni aika kauan aikaa.

Perusmittaukset tehtiin tietysti myös ja kaikki oli ok! Vauvan sydänääniä yritin pyytää kuunneltavaksi, mutta eipä neuvolantäti suostunut, kun viikkoja on vielä näin vähän. Mähän olen käynyt jo kahdesti varhaisultrassa ja vauvelilla on ollut kaikki hyvin. Näillä viikoilla sydänääniä kuitenkin joutuisi etsimään pitkän aikaa ja välttämättä niitä ei löytyisi, vaikka kaikki olisikin hyvin, joten parempi varmasti tosiaan oli ettei niitä nyt vielä kuunneltu. Seuraavalla neuvolakäynnillä sitten viikolla 16+jotain.

Noin 12-viikon kunnallinen ultraääni on tulossa reilu parin viikon päästä ja tätähän mä odotan ihan hirmuisesti. Jännittää tottakai ja odotan innolla pääseväni näkemään vauvan ihan vauvan näköisenä, kun nyt ultrissa vauva on ollut vain pieni möykky, jolla kuitenkin sydän on sykkinyt vahvasti.

raskaus

Lamaannuttava väsymys ja huono olo

Raskausoireita on ollut aika alusta asti ja ne on voimistuneet rytinällä. Väsymys on ihan lamaannuttavaa ja tuntuu ettei saa mitään itsestään irti. Jos voisin makaisin vain peiton alla kaikki päivät. Iltaisin käyn yöunille lähes poikkeuksetta lasten kanssa samaan aikaan ja joskus jos tsemppaan ja valvon, jotta saisin edes hetken mieheni kanssa kaksin niin nukahdan sohvalle viiden minuutin jälkeen.

Huonoa oloa on ollut enemmän kuin Amaliaa ja Miloa odottaessa ja muutamasti tutun kakomisen rinnalla on lentänyt kunnolla laatta. Tällä hetkellä ei tee mieli sopia juuri ohjelmaa tai treffejä kenenkään kanssa, kun ei yhtään tiedä mihin voimat ja olotila riittävät.

Onneksi nuo kaksi murua on jo sen verran isoja, että he ymmärtävät ja kaksikko on leikkinyt kivoja leikkejä yhdessä, vaikka täytyy myöntää, että on täällä paljon enemmän lastenohjelmat pyörineet kuin normaalisti.

Rinnat on ihan hirmuisen arat ja luoja, kun joka ilta Milo teloo niitä vahingossa kyynärpäällään nukkumaan käydessä. Ne kun on niin roikkuvat, että ovat milloin missäkin ilman rintsikoita. Rinnat on myös kasvaneet ja tuntuvat tosi pinkeiltä ja mun onkin nyt saatava aikaiseksi lähteä ostamaan isompia rintsikoita.

Ruokahimot

Ruokahimoja on ja yllättävää on se, että suklaa ei maistu. Se on jotenkin liian tuhtia ja ällöttää, mutta jess hyvä näin. Hedelmiä tekee mieli ja raikkaita salaatteja, kun vain jaksaisi sellaisia väsäillä, eikä heittää vain ranskalaisia ja nugetteja uuniin 😉 Noh olen mä jaksanut ihan kivasti ruokaa tehdä, vaikka joinain päivinä mennäänkin sieltä mistä aita on matalin.

Mä annan itseni ottaa rennosti, sillä uskon, että olo helpottuu kun alkuraskaus on takana. Sitten jaksaa taas paremmin.

Ja jee pian on piinaviikot ohi, alku oli kyllä huolta täynnä, vaikka mitään syytä ei ollut. Nyt mieli on jo rauhoittunut ja hyvin tämä varmasti menee <3

Miten te muut syysvauvojen odottajat jakselette ja tietty muutkin odottavat?

Ihanaa viikonloppua kaikille, puss <3