Posted at 20:56h
in
Yleinen
by johanna
Luvassa kuulumisia pitkästä aikaa! Viime viikon vietimme aika pitkälti kotosalla ja tämä viikko on mennyt samalla kaavalla, sillä Amalialla on huomenna laserhoito ja yritämme nyt kaikin tavoin pysyä terveinä. Amaliahan sairasti hetki sitten räkätaudin ja ehdimme jo käväistä lääkärissäkin huonojen öiden vuoksi, mutta korvat olivat onneksi terveet. Milokin rohisi aika pitkään ja kävin hänenkin kanssaan lääkärissä, mutta onneksi rohinat olivat parempaan päin. Lääkäri kehui Miloa todella reippaaksi ja jänteväksi pojaksi. Toinen vain hymyili lääkäritädille niin valloittavaa hymyä.
Jäbä nappas niin kovasti lelusta kiinni
Ja nyrkkikin heiluu!
Vähäks oon söpö!
Vähän hymyilyttää
Lääkäri soitteli viime viikolla Milon ulostenäytteistä, jotka olivat muutoin ok, mutta suolen ärtyvyyttä mittaava arvo oli koholla. Arvon tulisi olla alle 50 ja Milo paralla se oli 380. Lääkäri kertoi arvon sopivan juurikin siihen, ettei Milo siedä viljoja. Koe otetaan kevään aikana uudemman kerran, jotta nähdään mihin suuntaan se menee. Jos kyseessä olisi bakteeritulehdus, niin arvo pyörisi lääkärin mukaan tuhansissa, joten sellaista hätää ei ole. Nyt tilanne on kuitenkin rauhoittunut jo niin hyvin, että pääsen kokeilemaan maitotuotteita heti kun Milon nuha on ohi. Myöhemmin kokeilemme myös viljoja yksi viljalaji kerrallaan.
Vauhti päällä
Simmut suurina
Viikonloppuna join appelsiinimehua ja poika sai aika nopeasti tästä iho-oireita kasvojen, kaulan ja rinnanalueille sekä lisäksi myös ne perinteiset massukivut. Myös puklua riitti enemmän kuin normaalisti.
Koliikki taitaa kuitenkin olla meidän perheessä ohi, sillä Milo ei ole enää itkenyt koliikki-itkua iltaisin ja tämä jos joku on helpottavaa. Milon koliikki kesti 2 viikon iästä 2 kuukauden ikään, joten pääsimme helpolla jos näin voi koliikki-ajasta edes sanoa. Koliikin loputtua illat olivat alkuun melkoisen rauhallisia ja muutaman kerran lapset menivät lähes samaan aikaan yöunillekin. Viime päivinä Milo on ollut kuitenkin taas itkuinen ja tilanne tuntuu todella raskaalta ja uuvuttavalta. Tänään Milo on ollut päivälläkin hyvin tyytymätön ja päiväunet on nukuttu puolen tunnin, jopa vartin pätkissä.
Nyt pyytäisinkin teitä lukijoita jakamaan vertaistukea asiasta allergisen lapsen imetys. Imettäisin Miloa mielelläni vielä pitkään, mutta tuntuu raskaalta kun syön aina jotain väärää, josta pieni saa massukivut sekä ihoon lehahdusoireet. Toisinaan ruokavalioni on kunnossa ja poika voi hyvin. Olen jättänyt ruokavaliostani pois kaikki maitotuotteet, viljat, kananmunan, soijan sekä kalan ja nyt sitten pikku hiljaa kokeilen näitä takaisin ruokavalioon lääkärin ohjeiden mukaisesti. Allergiaoireita Milo saa ainakin viljoista sekä muutamista hedelmistä. Imetysdieetti voi kuulostaa hurjalta, mutta saan syötyä siitä huolimatta hyvin, vaikka pizzaa tekeekin kovasti mieli 😉 Liityin hetki sitten Facebookin imetystukiryhmään, mutta en ole ehtinyt sinne vielä viestiä näpytellä, joten olkaa kilttejä ja auttakaa te <3
Isukki poikiensa kanssa
Amaliaa veljen itku ei ole haitannut ja hän on ollut jopa ylpeä siitä. Eräänkin kerran Amalia halusi katsella Pipsa Possun jaksoa, jossa possuperheen luokse tulee yökylään sukulaispossuvauva, jolla on koliikki. Amalia pyysi jaksoa ja sanoi polleana: kyllä meidänkin vauva osaa itkeä!
Jonkun kerran itku on neitiä harmittanut muun muassa silloin kun videoiden katselut ovat kesken eikä veljen huudolta tahdo kuulla mitään. Kerran Amalia on myös pitänyt leikkien lelukutsuilta tilattuja kakunpaloja korvillaan.
Edelleenkin kun Milo tulistuu hän itkee aivan hysteerisen kovalla äänellä.
Lapsoset
Toinen nukkuu ja toinen on saanut käsiinsä eräältä lukijalta saamansa kimallevärin
Näin Amalia ei ole nukahtanut koskaan eikä tämä ole kyllä ihan Milonkaan tapaista
Amalia oli koko viime viikon arkipäivät ihanan kultainen ja hyväntuulinen. Ilmat olivat yhtä aurinkoisia ja ulkoilimme paljon. Saimme kotiimme myös kylävieraita kun Amalian ystävä Mikael tuli siskonsa ja äitinsä kanssa meille. Lapsien leikit sujuivat todella kivasti eikä riitoja juuri tullut. Nämä kaksi ovat tunteneet toisensa vastasyntyneistä asti ja ottavat usein yhteen leikkien lomassa, mutta nyt lapset olivat tainneet kasvaa niin kovasti viime näkemältä, että molemmilla oli enemmän järkeä päässä. Ulkona Mikael nauratti Amaliaa kuin mikäkin naistennaurattaja konsanaan.
Muovailut menossa! Äitiä harmitti niin kun isi oli antanut Amalian sotkea kaikki värit aivan sekaisin
Synttärilahjaksi saatuun meikkipöytään sai valot ja musiikin ja tämäkös olikin hauskaa
Amalia on vasta nyt oppinut veljensä nimen, vaikka usein vieläkin hän muistelee ensin oliko se: Sinna vai Veera? Amalia ei ole enää niin kiinnostunut Milon vaipanvaihtohetkistä sun muista hoitojutuista. Pikkuveikka on kuitenkin edelleen todella tärkeä ja yhtenä päivänä kotoa lähtiessämme Amalia huolestui emmekö ota vauvaa mukaan ollenkaan kun vein ensin vaunut autoon Milon odottaessa takapihalla (meillä on autopaikka takapihamme edessä).
Milo on aivan väsy
<3
Viime viikko olikin hiihtolomaviikko, joten Amalialla ei ollut kerhoa eikä muskaria. Tällä viikolla neiti oli maanantain kerhosta pois, jottei vaan mikään pöpö iskisi ennen laserhoitoa, mutta tänään laskin hänet kerhoon. Laserhoitoa ei haluaisi millään jättää väliin, kun hoitoon pääsee niin harvoin. Olisi aivan mahtavaa jos hoito ehdittäisiin tekemään vielä toistamiseen ennen kesää, mutta tuskinpa.
Äitini ja siskoni lapsiensa kanssa olivat elokuvissa katselemassa Risto Räppääjää. He miettivät myös Amaliaa mukaan, mutta totesimme yhdessä ettei se ehkä ole hyvä idea. Jos Amalia jaksaisi keskittyä ja pysyisi paikallaan niin hiljaa hän tuskin osaisi olla. Amalia puhuu edelleen taukoamatta ja nyt vasta muutaman kerran puhe on alkanut rassata minua ja syy tähän on se, että joskus olisi ihana olla edes sekunti päivällä omien ajatusten kanssa. Ennen Milon syntymää en koskaan kokenut Amalian höpötystä millään tapaa rasittavana, päinvastoin, vaikka moni siitä onkin kysellyt. Ihanahan se on kun toisella on paljon asiaa ja Amalia on saanut puhelahjoistaan paljon kehuja joka puolelta, niin lääkäreiltä kuin ihan maallikoiltakin.
Saimme blogiin aivan ihanan kommentin kaksostenädiltä ja keskustelimme Amalian kanssa tästä kommentista.
“Tämä selvensi omaa näkemystäni todella paljon, löysin blogisi tänään päivällä ja olen todella hartaasti ja kiinnostuneena lukenut n.90% sun postauksista, ja mä olen todella, todella…utelias ;D mietin pitkään, että mikä on tuliluomi kun en ole sellaiseen aiemmin törmännyt, tästä sain selkoa sekä toinen pojistani joka istui vieressäni kyseli aivan kaiken mitä halusi tietää.
Poikani (6, kohta 7v) tuli siihen tulokseen, että hän haluaisi mennä Amalian kanssa isona naimisiin. 😀
Amalialla on parhaat mahdolliset vanhemmat, sekä on todella reipas ja puuhakas tyttö, eikä selvästi ole jäänyt yhtään jälkeen ikäisistään! Ootte ihan mahtavia, voimia ja iloista kevättä teille!:)”
Amaliaa hymyilytti pojan kommentti kovasti, mutta sitten hän kysyi onko naimisiin haluava poika vai tyttö? Vastatessani poika Amalia tokaisi: minä en pidä pojista! Myöhemmin hän kuitenkin kysyi tulisinko minäkin mukaan sinne naimisiin?
Nuusku, äiti pyysi katsomaan kameraan!
Näihin mukaviin tunnelmiin on mukava lopettaa, palailen taas kun aika suo! Voikaa hyvin <3
