Amalia on tänä kesänä ostanut itselleen yhden oman kukan, pienen pienen kaksivärisen orvokin, jonka istutimme yhdessä kukkapenkkiin. Jokin aika sitten Amalia oli mun äidillä yökylässä ja seuraavana päivänä tyttö pääsi mummin kanssa kukkaostoksille ja sai valita neljä omaa kukkaa, jotka he mummin kanssa kahdestaan istuttivat. Paikaksi valikoitui Nuuskun hauta ja oi miten kauniita kesäkukkia siellä nyt kasvaa.

kukkapenkki

Nuuskun poismenosta tuli tässä kuussa vuosi ja koko perhe kaipaa Nuusku hauvaa edelleen. Amalia on hyvin eläinrakas ja kaipaa koiraa ihan hirmuisesti ja oikeastaan tällä hetkellä hänelle kävisi mikä eläin vain. Tyttö on ehdotellut siiliä ja pupua ja jopa kilpikonnaa.

kukkapenkki

Syksyllä meille syntyy vauva, joten tähän hätään emme hanki mitään eläintä. Mä itsekin kaipaan koiraa, mutta Milon allergiaoireet eläimille ovat isona esteenä uuden koiran hankinnalle. Milo alkoi joitain kuukausia Nuuskun kuoleman jälkeen allergisoitua mummin ja fafan hauvelille, joka on rodultaan bichon frise, aivan kuten Nuuskukin oli. Mähän olen itsekin allerginen eläimille, mutta Nuuskusta en ikinä saanut allergiaoireita eikä Milokaan.

kukkapenkki

kukkapenkki

Me puhutaan Nuuskusta edelleen päivittäin ja muistellaan lämmöllä tätä ihanaa koirulia, joka oli meille jokaiselle hyvin tärkeä ja rakas <3

kukkapenkki

Onko teillä lukijoilla perheessä lemmikkejä?

Nyt on meidän vauvalle tehty baby-box tutkimus, jolla tutkitaan keuhkojen toimintaa. Tutkimus tehtiin Helsingissä Iho-ja allergiasairaalassa. Amalia sai olla äitini luona hoidossa ja me pääsimme isin kyydillä sairaalan oven eteen isin jatkaessa sitten matkaa töihin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sairaalassa oli oltava jo kahdeksalta ja tutkimuksiin vierähti aamupäivä. Kotimatkalle lähdimme tosin vasta iltapäivästä, kun Johnny vapautui töistä. Odottelu ei meitä haitannut ja aulan sohvalla Milo päätti nukutushöyryissä punkea itsensä seisomaan ihan ensimmäistä kertaa. Aika mahtavaa ja nyt saa sitten olla silmät selässäkin, sillä seisoessa pienen jalat ovat aivan spagettia, kieppuvat miten sattuu. Milo myös rohkeasti päästää vain irti ja kallistuu taaksepäin. Äiti on kuitenkin ollut vieressä kotonakin, kun poika on sohvalla seisomaan noussut eikä haavereita ole päässyt sattumaan. Saa nähdä koska Milo nousee oikein puuta vasten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Palataan hienosta uudesta taidosta takaisin baby-box tutkimukseen. Sairaalassa hoitaja otti meidät vastaan ja Milo punnittiin ja mitattiin. Tämän jälkeen keskustelimme hieman Milon asioista, jonka jälkeen pääsimme lääkärin luokse. Lääkäri kuunteli Milon keuhkot, katsoi korvat ja teki hieman muitakin rutiinitutkimuksia.

Lääkärin jälkeen pääsimme jälleen hoitajan huoneeseen, jossa Milo sai suun kautta lääkettä, joka vaivutti pojan syvään uneen. Hetken päästä sain kantaa vauvamme tutkimushuoneeseen. Sinne se pieni jäi lääkärin ja hoitajan huomaan ja minä piipahdin kahvilassa. Palasin osastolle puolen tunnin päästä, kuten sovimme ja odottelin siellä vielä tovin aikaa, kunnes hoitaja kantoi nukutushöyryisen lapsen syliini.

Lelujen kimppuun!

Lelujen kimppuun!

Tarjosin jonkin ajan kuluttua Milolle tissiä ja hän puraisi nännistä niin kovaa ettei tosikaan. Taisi ihmetellä mitä sinne suuhun tungettiin eikä tiennyt mitä piti oikein tehdä. Milo ei ole purrut aikoihin, joten tämä liittyi varmasti humautukseen.

Aika pian Milo nukahti uudelleen ja nukkui pitkän aikaa rattaissa. Milo nukkui ihopistokokeidenkin ajan. Ihopistokokeilla eli prick-testeillä testattiin 12 eri allergeeniä muun muassa siitepöly-, eläin- ja pölypunkkiallergeenit ja lisäksi eri ruoka-allergeenejä. Kaikki testit olivat negatiivisia, mutta suolioireitahan nämä testit eivät näytä, eikä prick-testit näytteenottajan mukaan ole ihan pienillä aina kovin luotettaviakaan.

Testien jälkeen palasimme osastolle ja lääkäri kutsui meidät huoneeseensa, jossa hän kertoi tutkimustulokset. En ollut ihan kauhean tosissani ajatellut, että tutkimuksessa olisi jotain pielessä, mutta olihan siinä. Milo sai nyt kahdeksi kuukaudeksi astmalääkityksen, jonka jälkeen menemme kontrolliin ja saamme kuulla jääkö astmalääkitys pysyväksi lääkitykseksi vai vain infektion aikaiseksi. Lääkkeeksi Milo sai Flixotide kortisonivalmisteen, joka hengitellään samalla lailla babyhalerin avulla, kuten meille jo tuttu Ventoline, joka jatkuu tarvittavana lääkkeenä.

Näin siis kävi, mutta hyvähän se on, että Milo pääsi tutkimukseen ja sai apua. Nyt voi turvallisimmin mielin suunnata näin syksyn saapuessa kerhoihin ja avoimiin päiväkoteihin, jossa nuhaneniä aina riittää 🙂

Joukosta löytyy varmasti muitakin astmalääkityksen käyttäjiä, joten oletteko kilttejä ja avaatte vähän teidänkin omia ja lastenne tarinoita. Onko lääkkeet tuoneet hyvin apua vai onko lääkkeistä huolimatta jouduttu paljon osastohoitoon esimerkiksi infektioiden aikana?

Mukavaa viikonlopun jatkoa teille ihanille lukijoille <3

Kahden lapsen kanssa ei tule koskaan tylsää, sillä aikaa tylsyyteen ei ole. Meidän arjessa on ollut jo kauan selkeä rytmi, vaikka Milo vielä pieni onkin. Milo ottaa päivän aikana kolmet päiväunet tai neljät siinä tapauksessa jos pitkät unetkin ovat olleet vain puolen tunnin mittaiset. Milo nukkuu päiväunensa ulkona vaunuissa ja vaunuja on käytävä edelleen usein heiluttamassa pitkien unien aikaan ja Milon pitkät unet ovat kaksi tuntia, joskus harvoin kolme, muut unet ovat tasan puolen tunnin mittaiset ja ne riittävät. Amalia oli prikulleen samanlainen päiväuninukkuja, joten totuttu on.

Kikatus

Kikatus

Milo on kova poika hymyilemään ja jokeltelemaan. Milolla tuntuu olevan jo kova kiire päästä liikenteeseen, mutta sentään vielä ryömimään ei olla lähdetty. Hurjaa miten kiire tällä pikkumiehellä onkaan.

Silmät suurina

Silmät suurina

Kovasti on hauskaa

Kovasti on hauskaa

Ja muuttuu vaan hauskemmaksi!

Ja muuttuu vaan hauskemmaksi!

Kävin Milon kanssa tällä viikolla lääkärissä allergia-asioissa, kun oma oloni oli hieman hukassa. Milon uusin allergian kohde on puhdas riisi, täysjyväriisiä pystyn syömään, mutta puhdasta riisiä hän ei siedä. Tein riisimaidosta riisipuuroa ja sain Milon todella kipeäksi. Koen aina huonoa omaatuntoa, kun syön jotain väärää, mutta kokeilemallahan tämä käy. Nyt pääsiäisen aikaan kokeilin omaan ruokavaliooni kauraa ja se näyttäisi sopivan, ai että miten kaurapuuro maistuikaan hyvälle. Myös bataatti sopii ja se käy perunan tilalle, kun peruna ei sovi. Bataatilla aloitamme sosekokeilut, jotka lääkäri suositteli aloittelemaan jo neljän kuukauden ikäisenä.

Lääkäri laittoi Milolle lähetteen Lohjan lastenpolille maitoaltistukseen, sillä lääkärin mielestä on hyvä katsoa Milolle sopiva maito jo hyvissä ajoin etukäteen, vaikkei sitä koskaan edes tarvitsisi aloittaa. Sopivan maidon löytäminen ei ole välttämättä helppoa ja altistus tulee olemaan lapselle varmasti raskas. Se on kuitenkin tehtävä, sillä jos imetys jossain kohdin yhtäkkiä loppuu, niin olemme pulassa, sillä sopivaa maitoa tuskin löytyy ihan noin vain.

Korvike maitoihin siirtyminen pelottaa minua, sillä olemme pärjänneet imetyksellä kuitenkin aika hyvin lukuunottamatta tätä viimeisintä allergisoivaa riisiä. Milo on aika tyytyväinen päivisin ja yöt menevät hyvin. Milon iho on usein siisti eikä se ole ollut kertaakaan rikki. Korvike suo voi olla upottava tai sitten hyvä maito löytyy helposti. Mutta mitäs jos Milo allergisoituu sillekin.

Vielä jaksan oikein hyvin tätä imetysdieettiä ja itsekuria riittää, kun on hyvä motivaattori. Kun lapsi voi hyvin tiedän syöneeni oikein ja se tuntuu todella hyvältä. Painoni on tottakai tippunut, mutta ei vielä liikaa. Maitoa tulee edelleen hyvin, liikaakin monesti, joten maidon riittävyyden kanssa ei ole ongelmia, vaikka ruokavalio onkin tiukka. Johnny on kokkaillut minulle erikoisruokia, joskus ruuat ovat hyviä, mutta joskus aikamoista kuraa. Ruuat olisivat tietysti parempia, jos mausteita ja sallittuja ruoka-aineita olisi enemmän. Rakastan ruokaa ja usein kaipaan ja huomaan ajattelevani kiellettyjä ruokia, mutta tiedän ettei tämä kestä ikuisuuksia vaan vain hetken aikaa.

Mä oon söpö!

Mä oon söpö!

Hyvin mä oon kasvanut, vaikka allerginen olenkin!

Hyvin mä oon kasvanut, vaikka allerginen olenkin!

Milo on todella huomionkipeä ja tykkäisi koko ajan seurustella tai vaihtoehtoisesti olla sylissä. Hän ei pidä siitä, että äiti lähtee näkyvistä ja äiti onkin hurjan hurjan tärkeä. Välillä kun Miloa itkettää kovin niin äidin syliin päästyään hän rauhoittuu heti.

Milo ja äiti hassuttelevat

Milo ja äiti hassuttelevat

IMG_5034

IMG_5035

IMG_5036

Siskon jutut on Milosta hauskoja. Amalia alkaa aina puhumaan Milolle vauvakieltä, vaikka olen yrittänyt sanoa Amalialle, että hän voi puhua Milolle ihan normaalisti.

Kerrossängyssä. Amalia alapedissä, vauvat ylhäällä

Kerrossängyssä. Amalia alapedissä, vauvat ylhäällä

Amalia kattoi herkullisen viikonloppuaamupalan

Amalia kattoi herkullisen viikonloppuaamupalan

Myös Nuuskulle kuuluu hyvää, sillä koira on viimein saanut kipsin jalastaan, kyllähän se jo tammikuusta asti hänellä olikin. Koipi tuntuisi olevan kunnossa ja hyvä niin. Toivotaan, että Nuuskun vastoinkäymiset olisivat taas hetkeksi tässä. Nyt koiruli joutuu ottamaan joka päivä pitkän aikaa nivelrikkoon lääkettä ja se maistuu ilmeisen kamalalle. Nuusku on kuitenkin elämänsä kunnossa ja hänestä kuoriutui trimmauksen ja pesun jälkeen ihan uusi koira. Amaliasta Nuusku on nyt ihan hassun näköinen pikkukoira.

Kuvasta ei ehkä välity se, että Nuusku on elämänsä kunnossa, mutta on se, nyt on iskenyt vaan vähän väsy! ;)

Kuvasta ei ehkä välity se, että Nuusku on elämänsä kunnossa, mutta on se, nyt on iskenyt vaan vähän väsy! 😉

Johnnyn kanssa olemme viettäneet paljon aikaa yhdessä ja on ollut ihana vain kölliä iltaisin rakkaan aviomiehen kainalossa ja katsella hauskaa yhteistä sarjaa, jota olemme alkaneet Netflixistä katsoa. Sarjan nimi on Moderni perhe ja sen huumori uppoaa meihin molempiin, suosittelen!

Nyt olemme viettäneet pääsiäislomaa ja Johnny on ollut koko viikon kotona, sillä hänellä on talviloma. Postailen lomamme kuulumiset myöhemmin!

IMG_5061

IMG_5060

Mukavaa pääsiäisen jatkoa!

Luvassa kuulumisia pitkästä aikaa! Viime viikon vietimme aika pitkälti kotosalla ja tämä viikko on mennyt samalla kaavalla, sillä Amalialla on huomenna laserhoito ja yritämme nyt kaikin tavoin pysyä terveinä. Amaliahan sairasti hetki sitten räkätaudin ja ehdimme jo käväistä lääkärissäkin huonojen öiden vuoksi, mutta korvat olivat onneksi terveet. Milokin rohisi aika pitkään ja kävin hänenkin kanssaan lääkärissä, mutta onneksi rohinat olivat parempaan päin. Lääkäri kehui Miloa todella reippaaksi ja jänteväksi pojaksi. Toinen vain hymyili lääkäritädille niin valloittavaa hymyä.

Jäbä nappas niin kovasti lelusta kiinni

Jäbä nappas niin kovasti lelusta kiinni

Ja nyrkkikin heiluu!

Ja nyrkkikin heiluu!

Vähäks oon söpö!

Vähäks oon söpö!

IMG_4420

Vähän hymyilyttää

Vähän hymyilyttää

IMG_4431

IMG_4449

Lääkäri soitteli viime viikolla Milon ulostenäytteistä, jotka olivat muutoin ok, mutta suolen ärtyvyyttä mittaava arvo oli koholla. Arvon tulisi olla alle 50 ja Milo paralla se oli 380. Lääkäri kertoi arvon sopivan juurikin siihen, ettei Milo siedä viljoja. Koe otetaan kevään aikana uudemman kerran, jotta nähdään mihin suuntaan se menee. Jos kyseessä olisi bakteeritulehdus, niin arvo pyörisi lääkärin mukaan tuhansissa, joten sellaista hätää ei ole. Nyt tilanne on kuitenkin rauhoittunut jo niin hyvin, että pääsen kokeilemaan maitotuotteita heti kun Milon nuha on ohi. Myöhemmin kokeilemme myös viljoja yksi viljalaji kerrallaan.

Vauhti päällä

Vauhti päällä

Simmut suurina

Simmut suurina

Viikonloppuna join appelsiinimehua ja poika sai aika nopeasti tästä iho-oireita kasvojen, kaulan ja rinnanalueille sekä lisäksi myös ne perinteiset massukivut. Myös puklua riitti enemmän kuin normaalisti.

Koliikki taitaa kuitenkin olla meidän perheessä ohi, sillä Milo ei ole enää itkenyt koliikki-itkua iltaisin ja tämä jos joku on helpottavaa. Milon koliikki kesti 2 viikon iästä 2 kuukauden ikään, joten pääsimme helpolla jos näin voi koliikki-ajasta edes sanoa. Koliikin loputtua illat olivat alkuun melkoisen rauhallisia ja muutaman kerran lapset menivät lähes samaan aikaan yöunillekin. Viime päivinä Milo on ollut kuitenkin taas itkuinen ja tilanne tuntuu todella raskaalta ja uuvuttavalta. Tänään Milo on ollut päivälläkin hyvin tyytymätön ja päiväunet on nukuttu puolen tunnin, jopa vartin pätkissä.

Nyt pyytäisinkin teitä lukijoita jakamaan vertaistukea asiasta allergisen lapsen imetys. Imettäisin Miloa mielelläni vielä pitkään, mutta tuntuu raskaalta kun syön aina jotain väärää, josta pieni saa massukivut sekä ihoon lehahdusoireet. Toisinaan ruokavalioni on kunnossa ja poika voi hyvin. Olen jättänyt ruokavaliostani pois kaikki maitotuotteet, viljat, kananmunan, soijan sekä kalan ja nyt sitten pikku hiljaa kokeilen näitä takaisin ruokavalioon lääkärin ohjeiden mukaisesti. Allergiaoireita Milo saa ainakin viljoista sekä muutamista hedelmistä. Imetysdieetti voi kuulostaa hurjalta, mutta saan syötyä siitä huolimatta hyvin, vaikka pizzaa tekeekin kovasti mieli 😉 Liityin hetki sitten Facebookin imetystukiryhmään, mutta en ole ehtinyt sinne vielä viestiä näpytellä, joten olkaa kilttejä ja auttakaa te <3

Isukki poikiensa kanssa

Isukki poikiensa kanssa

Amaliaa veljen itku ei ole haitannut ja hän on ollut jopa ylpeä siitä. Eräänkin kerran Amalia halusi katsella Pipsa Possun jaksoa, jossa possuperheen luokse tulee yökylään sukulaispossuvauva, jolla on koliikki. Amalia pyysi jaksoa ja sanoi polleana: kyllä meidänkin vauva osaa itkeä!

Jonkun kerran itku on neitiä harmittanut muun muassa silloin kun videoiden katselut ovat kesken eikä veljen huudolta tahdo kuulla mitään. Kerran Amalia on myös pitänyt leikkien lelukutsuilta tilattuja kakunpaloja korvillaan.

Edelleenkin kun Milo tulistuu hän itkee aivan hysteerisen kovalla äänellä.

Lapsoset

Lapsoset

Toinen nukkuu ja toinen on saanut käsiinsä eräältä lukijalta saamansa kimallevärin

Toinen nukkuu ja toinen on saanut käsiinsä eräältä lukijalta saamansa kimallevärin

Näin Amalia ei ole nukahtanut koskaan eikä tämä ole kyllä ihan Milonkaan tapaista

Näin Amalia ei ole nukahtanut koskaan eikä tämä ole kyllä ihan Milonkaan tapaista

Amalia oli koko viime viikon arkipäivät ihanan kultainen ja hyväntuulinen. Ilmat olivat yhtä aurinkoisia ja ulkoilimme paljon. Saimme kotiimme myös kylävieraita kun Amalian ystävä Mikael tuli siskonsa ja äitinsä kanssa meille. Lapsien leikit sujuivat todella kivasti eikä riitoja juuri tullut. Nämä kaksi ovat tunteneet toisensa vastasyntyneistä asti ja ottavat usein yhteen leikkien lomassa, mutta nyt lapset olivat tainneet kasvaa niin kovasti viime näkemältä, että molemmilla oli enemmän järkeä päässä. Ulkona Mikael nauratti Amaliaa kuin mikäkin naistennaurattaja konsanaan.

Muovailut menossa! Äitiä harmitti niin kun  isi oli antanut Amalian sotkea kaikki värit aivan sekaisin

Muovailut menossa! Äitiä harmitti niin kun isi oli antanut Amalian sotkea kaikki värit aivan sekaisin

Synttärilahjaksi saatuun meikkipöytään sai valot ja musiikin ja tämäkös olikin hauskaa

Synttärilahjaksi saatuun meikkipöytään sai valot ja musiikin ja tämäkös olikin hauskaa

Amalia on vasta nyt oppinut veljensä nimen, vaikka usein vieläkin hän muistelee ensin oliko se: Sinna vai Veera? Amalia ei ole enää niin kiinnostunut Milon vaipanvaihtohetkistä sun muista hoitojutuista. Pikkuveikka on kuitenkin edelleen todella tärkeä ja yhtenä päivänä kotoa lähtiessämme Amalia huolestui emmekö ota vauvaa mukaan ollenkaan kun vein ensin vaunut autoon Milon odottaessa takapihalla (meillä on autopaikka takapihamme edessä).

Milo on aivan väsy

Milo on aivan väsy

<3

<3

Viime viikko olikin hiihtolomaviikko, joten Amalialla ei ollut kerhoa eikä muskaria. Tällä viikolla neiti oli maanantain kerhosta pois, jottei vaan mikään pöpö iskisi ennen laserhoitoa, mutta tänään laskin hänet kerhoon. Laserhoitoa ei haluaisi millään jättää väliin, kun hoitoon pääsee niin harvoin. Olisi aivan mahtavaa jos hoito ehdittäisiin tekemään vielä toistamiseen ennen kesää, mutta tuskinpa.

Äitini ja siskoni lapsiensa kanssa olivat elokuvissa katselemassa Risto Räppääjää. He miettivät myös Amaliaa mukaan, mutta totesimme yhdessä ettei se ehkä ole hyvä idea. Jos Amalia jaksaisi keskittyä ja pysyisi paikallaan niin hiljaa hän tuskin osaisi olla. Amalia puhuu edelleen taukoamatta ja nyt vasta muutaman kerran puhe on alkanut rassata minua ja syy tähän on se, että joskus olisi ihana olla edes sekunti päivällä omien ajatusten kanssa. Ennen Milon syntymää en koskaan kokenut Amalian höpötystä millään tapaa rasittavana, päinvastoin, vaikka moni siitä onkin kysellyt. Ihanahan se on kun toisella on paljon asiaa ja Amalia on saanut puhelahjoistaan paljon kehuja joka puolelta, niin lääkäreiltä kuin ihan maallikoiltakin.

Saimme blogiin aivan ihanan kommentin kaksostenädiltä ja keskustelimme Amalian kanssa tästä kommentista.

“Tämä selvensi omaa näkemystäni todella paljon, löysin blogisi tänään päivällä ja olen todella hartaasti ja kiinnostuneena lukenut n.90% sun postauksista, ja mä olen todella, todella…utelias ;D mietin pitkään, että mikä on tuliluomi kun en ole sellaiseen aiemmin törmännyt, tästä sain selkoa sekä toinen pojistani joka istui vieressäni kyseli aivan kaiken mitä halusi tietää.
Poikani (6, kohta 7v) tuli siihen tulokseen, että hän haluaisi mennä Amalian kanssa isona naimisiin. 😀
Amalialla on parhaat mahdolliset vanhemmat, sekä on todella reipas ja puuhakas tyttö, eikä selvästi ole jäänyt yhtään jälkeen ikäisistään! Ootte ihan mahtavia, voimia ja iloista kevättä teille!:)”

Amaliaa hymyilytti pojan kommentti kovasti, mutta sitten hän kysyi onko naimisiin haluava poika vai tyttö? Vastatessani poika Amalia tokaisi: minä en pidä pojista! Myöhemmin hän kuitenkin kysyi tulisinko minäkin mukaan sinne naimisiin?

Nuusku, äiti pyysi katsomaan kameraan!

Nuusku, äiti pyysi katsomaan kameraan!

Näihin mukaviin tunnelmiin on mukava lopettaa, palailen taas kun aika suo! Voikaa hyvin <3