07 huhti Loman jälkeinen arki

Loman jälkeen fiilis on aina katossa pitkään. Lapset viihtyvät lelujensa parissa ihanasti ja meillä on ollut todella mukavia päiviä. Toissapäivänä Amalialla oli kolme leikkikaveria ja iltapalalla vielä kaksi ystävistä. Milo touhusi isin kanssa ulkona naapurintädin ja hänen poikansa kanssa ja sisälle tultuaan totesin Johnnylle, että on ihanaa, kun en itse saa isoa perhettä niin on aina näiden muiden mukuloita täällä meillä ja he ovat kuin kotonaan. Joten usein tuntuu ihan siltä, kuin meillä olisi jo valtava perhe. Amalian ystävistä on tullut tietysti minullekin hyvin läheisiä ja minua ei koskaan haittaa, vaikka Amalian ystävät viipyvät meillä todella pitkän aikaa. Amalia nauttii suunnattomasti ystävistään ja heillä on aina ihania leikkejä. Toki nämä lurjukset tekevät välillä melkoisia juttuja, kuten pesevät meidän vessan lavuaarin, peilin ja jopa vessanpöntön kannen saippualla ja rasvalla, mutta enpä minä osaa tälläisistä suuttua. Olen vain
todennut nyt tytöille, että saunaan, kylpyhuoneeseen tai pikkuvessaan ei mennä hetkeen leikkimään.

Eräänä päivänä nauratti aivan mahdottomasti, kun yksi Amalian ystävistä oli pukenut minun läpinäkyvän pitsipaitani päällensä ja kulki siinä sitten loppupäivän. Johnnylla oli hauska ilme kotiin tultuaan, kun näki tämän asukokonaisuuden. Välillä on vain nieltävä nauru ja käännettävä pää. Mutta onhan nämä pikkumuijat ihan mahdottoman ihania ja hauskoja!

Alkuviikosta Amalia oli pitkästä aikaa kerhossa ja oli kerhoillut glitter korkokengät väärissä jaloissaan. Tyttö oli kertonut tossujensa olevan muka pesussa, vaikka repussahan ne olivat. Tänään Amalialla on yhden kerhokaverin syntymäpäivät ja lähdemme sinne sitten tyttöjen kesken. Amalia on vielä halunnut äidin mukaan juhliin ja tämä on onneksi sopinut juhlaperheille.

Ensimmäinen arkiviikko on loman jäljiltä siis pulkassa ja nyt on ihana aloitella viikonloppua! Huomenna meillä on urakkana koristella virpomisoksat, jotka pojat eilen illalla metsästä hakivat. Sunnuntaina sitten virpomaan ja tänä vuonna Milokin tulee ymmärtämään paremmin virpomisen päälle!

Kivaa viikonloppua kaikille <3

26 tammi Ihana ihana päivä

Tänään on ollut äärimmäisen kiva päivä! Aamu alkoi toki uhmalla, joka meillä on taaperon suusta voimakasta EI sanan käyttöä ja järkyttävää hermoja raastavaa huutoa, mutta eipä siinä mitään, sillä selvisimme tästä todella hyvin ja äiti oli ylpeä itsestään, kun ei menettänyt hermojaan. Olin käynyt ajoissa nukkumaan ja sain hyvät yöunet, sillä heräsimme vasta kahdeksalta ja tämä tietysti auttaa paljon siinä, että pinnaa on enemmän. Silti olen joulupukille vihainen, kun en saanut joululahjaksi peltoreita, joita kovasti ja ihan oikeasti toivoin.

Uimarannalla!

Söimme aamupalaa kaikki kolme samaan aikaan ja nautimme aamupalasta aika kauankin. Sen jälkeen alkoi ihanat leikit eivätkä lapset riidelleet lainkaan. Leikkien lomassa siivosin Amalian vaatekaapin ja keräsin pieneksi jääneet vaatteet pois. Myös Iida serkun vaatteita löytyi iso muovipussillinen ja ne odottavat Iidaa eteisen naulakossa.

Leikimme koko aamupäivän ja lounaan jälkeen naurahdin lapsille, että mehän olemme koko kööri vielä yöpaidat päällä. Kotipäivät voivat olla välillä ihan karseita, mutta tänään oli ihanan leppoisaa. Aamupäivän aikana sain valmistettua makaronilaatikonkin eikä Milo ehtinyt sählätä ollenkaan. Noh pienen palan kasvisliemikuutiosta poika ehti puraista, kun maustekaapille ehti ja olisi vielä lisääkin halunnut.

Kivat leikit jatkuivat vielä lounaan jälkeen ja Milo oli leikeissämme isä, Amalia äiti ja minä mummo. Olen aina mummon roolissa leikeissä ja Amalialla on aina liuta lapsia ja usein matkustamme jonnekin, nykyään useinmiten asuntoautolla. Tänään olimme kuitenkin rannalla ja uimapuvut oli tietysti ihan oikeasti päällä. Sentään mummon ei tarvinnut uikkareita vaihtaa, sillä mummo on niin vilukissa. Leikin aikana Amalia synnytti monta vauvaa lisää ja tämä synnytystapahtuma oli aika hauska, kun vauvat paidan alta maailmaan tupsahtivat ja samantien pääsivät rinnalle. Amalia tietää ihan oikeasti mistä vauvat syntyvät ja tietää myös sen, että se tekee kipeää.

Amalian kerhon aikana Milo nukkui päiväunia ja minä join kahvia ja luin lehteä. Järjestelin myös paikkoja ja pesin pyykkiä. Ihan kaikessa rauhassa ja ihan yksin.

Johnny tuli töistä päivällisen aikaan ja saimme kerrankin syödä yhdessä. Lapsille maistui makaronilaatikko toistamiseen samana päivänä ja äidillä oli hyvä mieli, kun lapset lappasivat tyytyväisinä murkinaa suuhun.

Nyt on ihana ilta vielä aikaa, saas nähdä mitä keksitään! Kivaa torstaita kaikille, pus <3