13 syys Muutoksen tuulet

Tänään luvassa pitkästä aikaa toivepostausta! Mä olen alkanut pikkuhiljaa käydä blogista vanhoja postauksia läpi ja muutamia kuvia olen poistanut ja pikkuisen tekstiä myös. Olen pitänyt blogia jo noin viisi vuotta ja hiljalleen jutut esimerkiksi Amaliasta ovat muuttuneet hyvin paljon pintapuolisimmiksi kuin ennen. Amalian sairaudesta ja sairauteen liittyvistä lääkärikäynneistä en ole enää kirjoittanut ja blogin nimen tulen jossain kohdin myös vaihtamaan. Tuliluomen laserhoidosta ja hoidon vaikutuksista aion jakaa kuvia edelleen, mutta muut kontrollit sairauteen liittyen ovat jääneet pois.

On selvää, että blogi muuttuu lasten kasvaessa. Mä olen tykännyt kirjoittaa erilaisista aiheista ja jutuista eikä jokaisessa postauksessa lapset ole se pääjuttu.

Keksisuu!

Meidän lapset tykkäävät olla kameran edessä ja jos eivät välillä tykkää, niin silloin ei kuvailla lainkaan. Toivepostauksen esittäjä kysyi miten saan lapset olemaan kameran edessä niin luontevasti, kun ovat lukijan mielestä aina niin edukseen kuvissa. Tämä varmasti johtuu siitä, että lapset tykkäävät olla valokuvattavana ja usein blogistani löytyy kuvia arjen hetkistä, jotka on ollut kiva taltioida. Räpsin kuvia eri tilanteista useita ja sitten valitsen blogiin ne parhaat ja onnistuneimmat kuvat. Joskus kaikki kuvat ovat huonoja ja ne jäävät sitten blogista kokonaan pois.

Lähipiiri on suhtautunut alusta asti blogiin tosi luontevasti ja hyvin. Kehuvat paljon ja tykkäävät seurailla elämäämme myös tätä kautta, vaikka monesti tietävätkin jutut jo etukäteen. Tämä on perheellemme oikea muistojen taivas ja voi että miten tulin hyvälle mielelle vanhoja postauksia lukiessa. Alku oli hyvinkin tönkköä, mutta parani pikkuhiljaa. Oli ihana lukea omia vanhoja arjen kuulumisia ja todeta, että elämämme on yhtä tasapaksua ja ihanaa edelleen. Vieläkin saunotaan ja leivotaan sitä samaa maailman parasta pannukakkua.

Mä mietin aina tarkkaan mitä julkaisen blogissa ja joskus olen jo alkanut kirjoittaa jotain juttua ja pyyhkinyt sen sitten kokonaan pois ja todennut, että en haluakaan kertoa tästä. Aika avoimin mielin tätä blogia on tullut kuitenkin tehtyä, mutta paljon on myös sellaista mistä en ikinä kirjoittaisi ja jakaisi blogissa.

Aiheet kirjoittamiseen löydän helposti. En koskaan väännä tänne mitään väkisin, vaan lähes aina kun kirjoitan näppäimistö sauhuaa hirmuisella tahdilla. Jos ei kirjoitusfiilistä ole, pidän muutaman päivän tauon.

Blogi on mulle hirmuisen rakas ja Te rakkaat lukijat olette todella tärkeitä. Teidän kommentit ovat kultaa ja niitä on ihana vastaanottaa. Joskus kommenttien vähäisyys aiheuttaa itselleni kehnon tunteen ja mietin herättääkö blogi enää mitään tunteita lukijoissa, kun yhtään kommenttia ei tule, mutta sitten voikin yhtäkkiä tulla ihan puskista jokin kommentti, joka saa hymyn huulille ja tiedän taas, että kyllä siellä tykätään ja menossa kuljette mukana edelleen. Kommentit on kuitenkin iso osa blogia ja ilman niitä tuntuisi tyhjältä kirjoittaa. Kommentit ovat kirjoittajalla tärkeitä ja vastaaminen lukijalle yhtä lailla. Mä pyrin vastaamaan jokaiseen kommenttiin, vaikka joskus siinä voi mennä jopa muutama päivä.

Blogi on antanut mulle todella paljon ja sen kautta olen saanut kokea kivoja juttuja ja päässyt tutustumaan moniin ihmisiin, myös teihin lukijoihin. Iso kiitos teille kaikille ketkä vuodesta toiseen olette mukana olleet ja tietysti samoten uusimmille lukijoille. On ihan parasta välillä saada kommentti lukijalta, joka on vasta hypännyt matkaan ja on halunnut kahlata blogin alusta asti läpi ja on kiitollinen ja onnellinen löydettyään sen <3