esikoulu Archives - Sydän vähän kallellaan

12 marras Upeita kehuja esikoulusta

Posted at 21:07h in Uncategorized by johanna 4 Comments

6 Likes

Heipä hei! Tänään pitkästä aikaa kuulumisia. Meillä oli aivan ihana yhteinen aika Amalian kanssa eilen, kun lähdimme illalla extempore keskustaan pariin vaateliikkeeseen ja kahvilaan. Amalia puhua pälpätti ja saimme kaikessa rauhassa jutella ilman keskeytyksiä. Hän kertoi paljon koulusta ja siitä kuinka kiva uusi opettaja on. Kertoi kivasta koiraleikistä, jota leikkivät luokkakavereiden kanssa välitunnilla. Kertoi miten ihanaa on olla kahdestaan ja samaa mieltä minäkin olin. Nämä ovat meidän kahden juttuja ja niin tärkeitä. Usein käymme jossain syömässä, mutta tänään menimme kahvilaan kaakaolle, jonka päällä oli hurja määrä kermavaahtoa. Amalian silmät oikein suurenivat, kun kuppi tarjoiltiin pöytään. Mä tilasin caramel laten, joka oli tosi hyvää. Lisäksi herkuttelin keksillä ja Amalia kahdella erilaisella jätskimaulla. Toinen näistä oli meille molemmille ihan uusi, sillä Amalia valitsi porkkanakakkujäätelöä. Maistelin sitä hiukan ja kyllä toimi, oli ihan porkkanakakun makuista, eli superhyvää. Mä en ole itse tehnyt ikinä porkkanakakkua, mutta mun sisko on ja se on taivaallista!

kuulumisia

Tänään käppäiltiin Nupun kanssa suoraan koululta leikkipuistoon, jonne oltiin sovittu treffit ystävän ja tämän pojan kanssa. Puistoiltiin kaikessa rauhassa ja oli ihana, kun itsellä oli aikuinen kaveri, jonka kanssa höpötellä. Me ollaan Nupun kanssa muutoin aika paljon vaan kotosalla, paitsi perjantaisin, sillä silloin käymme perhekerhossa. Kerho on tosi kiva ja Nuppu alkoi yhtenä maanantaina itkien osoittaa kerhoa, kun olisi halunnut mennä sinne leikkimään. Nuppu on rohkaistunut kerhossa hienosti lauluhetkissä ja viimeksi hän tanssi laululeikit upeasti mukana. Hän myös hakee ja palauttaa soittimet aina hienosti opettajalle ja hakee itselleen pyllyn alustan ja vie sen tomerasti takaisin paikalleen.

Johnnyn kanssa juotiin ensimmäiset glögit eilen illalla. Samalla katselimme Suomen jalkapallopeliä, joka oli huikeaa katseltavaa. Nuoret kollit tekivät upeat maalit ja Suomi voitti Ranskan 2-0. Kyllä me tuuletettiin ja heitettiin yläfemmoja ja mä kävin vähän hyppimässä keskellä olkkarin lattiaa. Ennen peliä pidettiin meidän marsuvauvoja sylissä sohvalla ja nauratti, kun molemmilla oli omat marsut rapsuteltavana lasten nukkuessa. Niin ihanaa, Kaneli ja Joda on suloisia ja Johnnykin on ihan myyty. Jopa mun sisko tykkää näistä kovasti, vaikka ei ole kovinkaan eläinrakas, kun on niin monelle eläimelle allerginen.

Iltaisin ollaan nukahdettu Johnnyn kanssa ihan yhtäkkiä monena iltana. Mulla tulee univelkaa aina tiistain treeneistä, kun ne loppuu vasta kympiltä ja siinä kestää kauan ennen kun on valmis maate ja saamaan unta, kun käy kierroksilla hyvien treenien päätteeksi. Toisaalta näin myöhäinen treeniaika mahdollistaa sen, että ehdin hyvin auttelemaan lasten iltatoimissa eikä kaikki jää Johnnylle.

kuulumisia

Tällä viikolla kävimme Nupun kanssa Milon esikoulussa esikoulu keskustelussa. Voi miten ylpeä sainkaan olla pojastamme. Eihän sieltä muuta tullut kuin kehua kehun perään. Olin uumoillutkin, että Milolla menee varmasti hienosti ja tiesin että hän on saanut paljon ystäviä. Poika on kuulemma kuin kala vedessä eskarissa, vaikka on ihan loppuvuoden lapsi ja vasta viisivuotias. Milo on kaikessa niin innokkaana aina mukana eikä jyrää ketään ja on niin ystävällinen. Ihanan kauniita sanoja. Milo kertoo kuulemma upeasti kaikesta, kun esimerkiksi aamu tai päiväpiirissä jotain kysytään tai jostain keskustellaan. Kerroin opettajalle, että Milo on ollut pienestä asti villi, mutta esikoulussa hän on kuulemma oikein rauhallinen. Haluaa aina ulos pelaamaan jalkapalloa, kun saa valita leikkiikö ulkona vai sisällä. Kouluruokaa ottaa usein tosi pienen annoksen ja on ensimmäisten joukossa palauttamassa astioita. Kotona meillä on heti ruoka tai ainakin välipala valmiina, sillä Amalia on myös kehno syömään koulussa.

Tänä aamuna Milolla oli lokerossa esikoulukaverin piirtämä piirros ja päivän päätteeksi poika muisti, että se on haettava vielä sisältä ja näytti sitä mulle innoissaan ja kehui kuinka hieno se on. On se ihanuus lapsonen!

Meillä on syksyn pihahommat ihan vaiheessa. Yhtenä päivänä haravoin pienempien kanssa ja he auttoivat keräämään lehtikasoja pussiin. Mä pidin pussia auki ja Milo ja Nuppu laittoivat lehtiä sinne. Homma tyssäsi sitten johonkin ja sitä olisi jatkettava joku päivä. Tekisi mieli leikata muutamaa puskaa myös, jotta kaikki ei olisi edessä sitten keväällä. Aika ei tahdo aina vain riittää eikä se mitään. Sisällä olen siivoillut kaappeja jonkun verran ja hyväntekeväisyyteen on menossa paljon lastenvaatteita.

Meillä on uusi joulukuusi, sellainen lumihuurrettu ja tekisi niin kovin mieli laittaa se jo esille. Kai tässä olisi maltettava vielä hetki. Muistan aina mun siskon, se laittoi joulukuusen aattona tai aatonaattona ja otti heti joulupäivänä pois. Ai sentään kuinka me ollaan monessa asiassa erilaisia, vaikka on meissä paljon samaakin.

Kivaa viikkoa kaikille <3

20 syys Sairastelua ja kuulumisia

Posted at 11:59h in Uncategorized by johanna 0 Comments

7 Likes

Hellou pitkän tauon jälkeen. Mulla on ollut nettiongelmia läppärin kanssa, mutta nyt näyttäisi taas pelittävän. Meille kuuluu muuten oikein hyvää, mutta Nuppunen on ollut vähän pipinä. Olemme käyneet lääkärissä ja nyt pieni on onneksi jo kunnossa.

kuulumisia
Kylmiä lihapullia ja lastenohjelmia!

Amalialla on mennyt koulussa kivasti ja Milolla eskarissa samaten. Amalia on pärjännyt läksyissä hienosti ja tyttö on ollut tällä viikolla innoissaan koulusta. Heillä on ollut paljon kuvaamataitoa ja käsitöitä ja niistä Amalia tykkää hirmuisesti.

kuulumisia

Milo jaksaa leikkiä ystävänsä kanssa joka ilta. Pojat pyöräilevät, scoottaavat, hyppivät trampalla ja toisinaan myös pelaavat sisällä. Majanrakennuspuuhat ovat jääneet.

Amalia sen sijaan rakastaa rauhaa ja hänestä on ihana viettää aikaa perheen kesken, joten hän ei kaipaa joka päivä itselleen leikkikaveria. Toki Amaliakin on paljon Iida-serkun ja naapurintytön kanssa, mutta ei tosiaan päivittäin.

kuulumisia

Milo on aloittanut jalkapallon. Harrastus on kerran viikossa ja se on oikein sopiva määrä näin alkuun. Kyseessä on jalkapallokerho, joka kokoontuu 14 kertaa. Katsellaan sitten sen jälkeen, josko poika haluaisi joukkueeseen, tietysti samaan kuin äitinsä. Milohan kävi tässä loppukesästä jalkapallossa, jossa oli yksi harjoitustapahtuma ja sen jälkeen kolme pelikertaa ja lopputapahtuma, jossa oli kaksi peliä ja sieltä kaikki sai mitalin. Milo oli innoissaan mitalista ja innostui todenteolla futiksesta!

kuulumisia

Amalia on pohtinut tässä myös harrastusta ja ehdotti sitten kokkikerhoa. Ihan huikea idea ja lähdin heti katselemaan tarjontaa. Yllätykseksi löysin ensi kuussa alkavan kerhon ja sen vetäjänä sattuu olemaan yksi mun ystävä.

Omassa jalkapallossa meidän joukkueella on jäljellä enää kaksi sarjapeliä ja edelleen ollaan sarjan ykkösinä. Yhtään peliä ei olla hävitty, 8 voittoa ja 1 tasapeli. Ihan huikeaa! On tässä saanut treenata ja jännittää, joten on ihan kiva, että sarja päättyy pian. Vähän alkaa ehkä väsy painaa meillä kaikilla ja itsellä ainakin siintää jo kauden päätösbileet mielessä. Pelejä on pelattu tiivillä aikataululla ja nyt onkin ihana, kun seuraava peli on vasta ensi viikon perjantaina.

Johnnylla on alkanut viimein sähly pitkän tauon jälkeen, niin mieskin on päässyt taas liikkumaan.

Viikonloppuisin ollaan vaihdettu namipäivä perjantaista lauantaihin, sillä lapset ovat aika väsyneitä perjantaisin ja käyvät yleensä ajoissa nukkumaan. Niinpä on kivempi valvoa hieman pidempään lauantaina, saunoa koko perhe yhdessä ja sitten herkutella. Nuppu käy useimmiten ennen herkkujen esille kaivamista yöunille, joten isommat saavat sitten ihanaa ja tärkeää laatuaikaa meidän vanhempien kanssa.

Nuppu rakastaa edelleen saunomista. Hän laulaa/leikkii meidän mukana saunalaulua ja haluaa aina heittää löylyä. Amalia ja Milo juoksivat viimeksi kaatosateessa nakuina ympäri mun autoa ja tulivat sitten kiireellä takaisin saunan lämpöön. Molemmat hihkuivat ja olivat niin hymyssä suin ja mä katselin heitä pyyhe päällä ovenraosta.

Nupun kanssa ollaan käyty leikkimässä kahtena perjantaina perhekerhossa ja oli ihana nähdä pitkästä aikaa kerho-opeja. Milo olisi halunnut kerhoon myös, mutta se on tietysti samaan aikaan kuin esikoulu. Kerho-opet on tulleet vuosien varrella meille todella tärkeiksi. Nuppu itse asiassa sai kerhosta postia kotiin, sillä tyttö saisi aloittaa jo kerhon, jossa Amalia ja Milokin ovat käyneet. Kerhon saa nykyisin aloittaa jo kaksi vuotta täytettyään, kun ennen ikäraja oli sen kolme vuotta. Kerho on kaksi kertaa viikossa ja siellä ollaan tosiaan ilman vanhempia. Noh Nuppu ei ole vielä aloittamassa, mutta perhekerhossa aiomme yhdessä käydä.

Tänään on ihanan aurinkoinen ilma. Meidän päivään kuuluu jalkapalloa ja menemme piiitkästä aikaa mummin ja fafan luokse syömään <3

Rentoa sunnuntaita kaikille <3

23 elo Upeasti alkanut esikoulu

Posted at 21:24h in Uncategorized by johanna 1 Comment

8 Likes

Heippa ja mukavaa sunnuntai-iltaa! Täällä on ollut aivan ihanat ilmat tämän viikon ja meillä Milokin pääsi aloittamaan viimein esikoulun keskiviikkona, kun oli toipunut flunssasta. Milo meni esikouluun niin reippain mielin ja Amaliakin pääsi pikkuveikkaa saattamaan, kun koulu alkoi tuolloin vasta kympiltä.

esikoulu

Kävimme esikoulussa sisällä ja eskariope esittäytyi meille ja näytti paikkoja. Hän puhui Milolle ja kertoi missä on Milon naulakkopaikka ja mihin poika voi laittaa reppunsa ja näytti wc-tilat. Poika oli tällöin jo aivan omissa maailmoissa ja katseli vain pää pyörien kaikkea ympärillään eikä rekisteröinyt opettajan sanoista mitään. Milo oli aivan hiljaa ja tämä kertoi siitä, että pienesti jännitti.

esikoulu

Milon ryhmä oli aloittelemassa aamupiiriä ja Milo pääsi istuskelemaan lattialle yhden tuntemansa pojan viereen. Ryhmässä ei ole muita tuttuja, mutta heti ensimmäisen päivän jälkeen poika kertoi saaneensa monta uutta ystävää. Kaikki Milon kerhokaverit sekä naapurista yksi poika ovat eri ryhmässä, mutta ei se haittaa, sillä tekevät he yhteistyötä ja Milo tutustuu niin kivasti ja saa aina jokapaikasta kavereita. Ensimmäisen päivän jälkeen opettaja sanoikin mulle, että Milo on niin reipas poika!

Esikoulun päätyttyä opettaja kertoi, että repun voi jättää esikoululle ja sen voi ottaa aina perjantaisin kotiin, mutta Milo halusi ottaa repun mukaan päivän päätteeksi ja se sopi hyvin. Uskon, että eskarilaisesta on kiva lähteä aamuisin reppu selässä. On aivan ihana, kun Milosta on niin mukava mennä esikouluun!

esikoulu

Milo on ehtinyt käydä esikoulussa nyt kolmen päivän ajan ja eniten he ovat ulkoilleet leikkien. Hieman olivat perjantaina askarrelleet ja opettajat olivat katselleet kuinka hyvin lapset handlaavat saksien käytön. Kaikilla on kuulemma ollut leikkikavereita ja tämä on tietysti tosi tärkeä.

Amalia meni kouluun kahtena aamuna Milon kanssa samaan aikaan ja Amalian jääminen koulun pihalle meni ihan loistavasti. Turhaan tätä jännitin. Vuosi lisää kasvua on tuonut varmuutta ja olin ihan fiiliksissä kuinka ihanasti ja lunkisti kaikki on sujunut.

Meillä on ollut vähän hiljaista ja hassua Nupun kanssa, mutta siis tosi mukavaa. Tuntuu hassulta, että tämä tulee jatkumaan eikä ole vain mikään pieni vaihe. Tässä huomaa, että on hieman isompi ikäero Milon ja Nupun välissä. Jotenkin tosi hellyyttävää viedä pikkuisen kanssa isommat ja jatkaa sitten kotiin kahdestaan. Saa antaa aikaansa pienelle ja olla hieman rauhallisemmissa tunnelmissa osan päivästä.

Täytyy sanoa, että olen ollut tosi onnellinen koko viikon, kun kaikki on sujunut niin kivasti. Onhan täällä toki kiukuteltu vähän, mutta pääasiassa on ollut leppoisaa ja mukavaa.

esikoulu

Pakko muuten kirjoittaa tähän loppuun ihana juttu mitä Amalia mulle yhtenä iltana sanoi. Johnny laittoi Nuppua ja Miloa nukkumaan ja me jutusteltiin Amalian kanssa kahdestaan sen sängyssä. Amalia kertoi kuinka hänestä tuntuu surulliselta, kun hänellä on vain yksi pappa (fafa) eikä hän ole saanut ikinä tavata mun iskää, eli hänen toista pappaansa. Amalia siinä sitten totesi kuinka yksikin kerta olisi ollut arvokas <3 Voi sentään miten kauniisti sanottu, Amalia osaa puhua tunteistaan niin ihanasti <3

10 elo Ihan valmis ottamaan arjen vastaan

Posted at 21:45h in Uncategorized by johanna 8 Comments

2 Likes

Johnny viettää tämän viikon kesälomaa ja tällä samaisella viikolla alkavat koulut täällä Lohjalla. Meillä lähtee Amalia toiselle luokalle ja Milo aloittaa esikoulun. Koulut alkavat torstaina ja mä olen ihan valmis siihen, että arki alkaa. Toivotaan, että kouluvuosi sujuisi suht normaalisti ja lapset saisivat opiskella koulussa ammattitaitoisten opettajien kanssa.

Amalialla vaihtuu opettaja ja tyttöä jännittää kovasti se, että en kykene enää tänä vuonna odottamaan koulun pihalla niin kauaa, että hän pääsee sisälle ja samoten en ole vastassa koulun pihalla koulun päättyessä. Tai toki niinä päivinä olen, kun tyttö pääsee ja menee kouluun eri aikaan kuin Milo esikouluun. Esikoululainen on saatettava ja haettava, joten olen Miloa viemässä ja hakemassa enkä tietysti voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Milo tosin jo sanoi, että hän selviäisi yksinkin 😉

Olemme Amalian kanssa keskustelleet tästä muutamia kertoja ja ollaan sovittu, että hän voi mennä vaikka autoon istumaan, kun pääsee koulusta tai käppäillä eskarille, joka on ihan koulun lähellä. Autosta tyttö voi vaikka soittaa mulle, jos tuntuu siltä tai jo heti koulun pihalta. Amalia ja Milo ovat ihan ääripäitä tälläisissä jutuissa ja toivon, että Nuppu olisi sitten jotain näiden kahden väliltä.

arki

Esikoulu kestää joka arkipäivä 9-13, joten meillä on Nupun kanssa sitten rutkasti kahdenkeskistä aikaa. Katselin tuossa hetki sitten avoimien päiväkotien aukioloaikoja ja ne aukaisevat ovensa syyskuussa, joten niissä ja sitten perhekerhossa tulemme varmasti käymään. Meillä tulee aika erilaista olemaan ja odotan tätä jo innolla. Kun on kolme lasta ja sitten yhtäkkiä oletkin vain yhden kanssa kahdestaan, niin onhan se tooosi helppoa ja erilaista. Toki Amalia ja Milo ovat aika isoja, omatoimisia ja viettävät paljon ystäviensä kanssa aikaa, mutta silti Amalia on mega kova puhumaan ja Milo aikamoinen häslääjä, joten se rauha ja hiljaisuus, joka on kohta täällä torpassa läsnä on ihan tervetullutta.

arki

Milo ei ole moksiskaan esikoulun aloituksesta. Olen kysellyt hieman fiiliksiä, mutta ei poika mitään ehdi kertomaan. Kouluunhan tuo luuli jo menevänsä, mutta eipä näyttänyt välittävän, kun sanoin, että esikouluun vasta, ei vielä kouluun. Mähän itse olen hieman hömelö, noh on tuo Johnnykin ja Milo on kyllä ihan samanlainen. Lisäksi pojalla on samanlainen tulinen temperamentti kuin mulla ja meillä molemmilla tuntuu olevan toisinaan kuin kaksi eri persoonaa. Välillä olemme niin sydämellisiä, empaattisia ja ihania ja joskus niin vihaa ja vitutusta täynnä. Milo tulee pärjäämään loistavasti, olen varma siitä. Hän tulee nauttimaan uusista ystävistä ja uuden oppimisesta. Uskon pojan viihtyvän eskarissa hyvin, vaikka varmasti voi alun innon jälkeen iskeä väsy, kun on tottunut aika leppoisaan kotona oloon.

arki

Amalialla menee varmasti koulussa myös hyvin. Hänellä on paljon ystäviä ja vaikka opettaja vaihtuu, niin luokka pysyy samana. Ainoa mitä itsekin jännitän on juurikin tuo saattaminen ja hakeminen, tai ei niinkään hakeminen, mutta se saattaminen. Se kun tiedän, että hän jää surkeana koulun pihalle tai pahimmassa tapauksessa itkee ja lähtee meidän perään, kun me joudumme jatkamaan matkaa esikoululle. Amalia on kertonut, että hänestä tuntuu turvattomalta, jos en ole siinä siihen asti, että hän pääsee sisälle ja tämä tuntuu mun sydämessä. Tiedän, että joku siellä nyt pyörittelee silmiään ja miettii, että mitä ihmettä, mutta lapsia on vaan niin erilaisia. Kyllä tämäkin tästä suttaantuu ja voi olla, että kaikki menee paremmin kuin hyvin, kun Amalia on taas hieman vanhempi.

Nyt olisi edessä vielä koulutavaroiden ostelua ja Milo saisi valita itselleen eskarirepun, vaikka poika ilmoitti, että ei mitään uutta reppua tarvitse. Kerhoreppu on vain liian pieni esikouluun, kun reppuun on mahduttava vaihtovaatteet, kuravaatteet ja saappaat, joita ei ainakaan Amalian eskarivuonna ollut mahdollista säilyttää eskarissa tilanpuutteen vuoksi, vaan ne oli pidettävä repussa.

Amalian kanssa ostamme vielä muutaman uuden kouluvaatteen ja kengät, jotka tyttö tarvitsee. Käymme sitten samalla jossain syömässä ja smoothie baarissa juomassa herkku smoothiet. Saadaan vähän ennen koulun alkua äiti-tytär laatuaikaa <3

Millä mielellä te ja teidän lapset olette arjen alkamisesta?

16 helmi Milo jo esikouluun!

Posted at 20:05h in Uncategorized by johanna 6 Comments

6 Likes

Tuntuu niin hassulta ja epäuskoiselta, että Milo on aloittamassa syksyllä esikoulun. Poika täytti juuri 5-vuotta joulukuun loppupuolella enkä osaa kuvitella häntä esikouluun vielä. Mutta sinne hän on kovaa vauhtia menossa ja hyvinkin innokkaana, sillä kun kerroin ilmoittaneeni hänet eskariin, poika kysyi multa ihan tosissaan: meneks mä sinne heti huomenna? 😉

Milo on sellainen pieni hölmöläinen, niin suloinen ja kaikkien kaveri. Hänelle on ihan sama onko kaveri naapurin vanhempi herra, pikkuinen vauva, 10-vuotias, samanikäinen, tyttö tai poika.

esikoulu

3 wee Milo ja pilke silmäkulmassa <3

Vaikka ihana ja söpö Milo onkin, niin toisinaan aivan tulta ja tappuraa eikä ole päästänyt meitä vanhempia kovinkaan helpolla missään vaiheessa elämäänsä.

esikoulu

Nyt poika alkaa olla kuitenkin tasapainoisempi ja kiukkutilanteita ei tule enää niin usein ja pystymme helpommin niitä selättämään. Ikä kai tuonut tähän helpotusta.

Milolla on valtavan suuri sydän, hän on kaunispuheinen ja herkkä. Hänellä on valtavan kauniit silmät ja niistä hän saa usein kehuja.

Kaunis ja herkkä poika hän ei toki koko aikaa ole ja välillä suusta pääsee niin rumia kirosanoja, tavarat lentelee ja huuto raikaa, niin että ikkunat helisee. Pääasiassa hänen kanssa on tällä hetkellä kuitenkin yllättävän helppoa!

Milo jumaloi siskojaan ja ehkä tyttöjen keskellä hänestä on kasvanut näin valloittavan ihana poika. Hän näyttää tunteensa joka hetkessä, tykkää läheisyydestä ja haluaa aina nukkumaan mennessä kainaloon.

esikoulu

Milo leikkii leikkejä laidasta laitaan, välillä pyssyt paukkuu ja miekat heiluu ja sitten taas rauhallinen kotileikki tai kiva barbileikki on parasta.

Poika rakastaa ulkoilla ja ilmoista viis, hän viihtyy aina ja keksii tekemistä ystävänsä kanssa.

Jalkapallo on lähellä sydäntä ja pelataan futista meidän eteisen käytävällä joka päivä. Naapurin pojan kanssa poika pelailee paljon ulkonakin.

Milo on innostunut kovasti pleikkaripeleistä ja osaa pelata jo huikean hyvin. Johnnyhan on ollut lapsesta asti kova pelaamaan ja tykkää siitä edelleen. Välillä pojat pelaavat yhdessä ja toki mä pelailen Milon kanssa myös välillä. Me aina vähän hassutellaan pelissä ja nauraa räkätetään sitten yhdessä ihan hulluna. Johnny on niin tosikko pelaamaan, että hassuttelu on vain mun ja Milon juttu.

esikoulu

Milo on tosi ketterä ja kaikessa liikkumisessa ja pelailussa todella hyvä ja tämä huomattiin 5-vuotis neuvolassakin. Kädentaidot ovat jääneet sitten vähän vähemmälle harjoittelulle, kun ei vaan ehdi useinkaan asettua niiden pariin. Toki kerhossa Milo askartelee hienosti, ehkäpä ryhmäpaineen ansiosta, mutta kyllä esimerkiksi oman kuvan piirtäminen on aika hauskan näköinen kyhäys vielä näin viisivuotiaanakin.

Neuvolan 5-vuotis tehtävät poika teki hyvässä yhteistyössä ja sai oikein hyvää palautetta sinnikkyydestä ja keskittymisestä. Esikouluvuosi tulee kasvattamaan varmasti paljon ja uskon pojan siinä sitten kiinnostuvan enemmän kaikesta käsillä tekemisestä. Numeroita Milo jo hienosti tunnistaa ja on ollut vähän kiinnostunut kirjaimistakin, mutta on se kaikenlainen leikki vielä se pääasia hänellä, kuten oli Amaliallakin.

esikoulu

Milolla onkin valtavasti hyviä ystäviä ja hän leikkii joka päivä ystäviensä kanssa. Ystävät ovat pojalle tosi tärkeitä.

Milo on äärimmäisen rohkea persoona, hauska, suloinen, touhukas ja villi. Hän on äärimmäisen sydämellinen ja ihana! Varmasti tulet pärjäämään oikein hienosti esikoulussa äidin kulta <3

esikoulu