Ihan valmis ottamaan arjen vastaan

Johnny viettää tämän viikon kesälomaa ja tällä samaisella viikolla alkavat koulut täällä Lohjalla. Meillä lähtee Amalia toiselle luokalle ja Milo aloittaa esikoulun. Koulut alkavat torstaina ja mä olen ihan valmis siihen, että arki alkaa. Toivotaan, että kouluvuosi sujuisi suht normaalisti ja lapset saisivat opiskella koulussa ammattitaitoisten opettajien kanssa.

Amalialla vaihtuu opettaja ja tyttöä jännittää kovasti se, että en kykene enää tänä vuonna odottamaan koulun pihalla niin kauaa, että hän pääsee sisälle ja samoten en ole vastassa koulun pihalla koulun päättyessä. Tai toki niinä päivinä olen, kun tyttö pääsee ja menee kouluun eri aikaan kuin Milo esikouluun. Esikoululainen on saatettava ja haettava, joten olen Miloa viemässä ja hakemassa enkä tietysti voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Milo tosin jo sanoi, että hän selviäisi yksinkin 😉

Olemme Amalian kanssa keskustelleet tästä muutamia kertoja ja ollaan sovittu, että hän voi mennä vaikka autoon istumaan, kun pääsee koulusta tai käppäillä eskarille, joka on ihan koulun lähellä. Autosta tyttö voi vaikka soittaa mulle, jos tuntuu siltä tai jo heti koulun pihalta. Amalia ja Milo ovat ihan ääripäitä tälläisissä jutuissa ja toivon, että Nuppu olisi sitten jotain näiden kahden väliltä.

arki

Esikoulu kestää joka arkipäivä 9-13, joten meillä on Nupun kanssa sitten rutkasti kahdenkeskistä aikaa. Katselin tuossa hetki sitten avoimien päiväkotien aukioloaikoja ja ne aukaisevat ovensa syyskuussa, joten niissä ja sitten perhekerhossa tulemme varmasti käymään. Meillä tulee aika erilaista olemaan ja odotan tätä jo innolla. Kun on kolme lasta ja sitten yhtäkkiä oletkin vain yhden kanssa kahdestaan, niin onhan se tooosi helppoa ja erilaista. Toki Amalia ja Milo ovat aika isoja, omatoimisia ja viettävät paljon ystäviensä kanssa aikaa, mutta silti Amalia on mega kova puhumaan ja Milo aikamoinen häslääjä, joten se rauha ja hiljaisuus, joka on kohta täällä torpassa läsnä on ihan tervetullutta.

arki

Milo ei ole moksiskaan esikoulun aloituksesta. Olen kysellyt hieman fiiliksiä, mutta ei poika mitään ehdi kertomaan. Kouluunhan tuo luuli jo menevänsä, mutta eipä näyttänyt välittävän, kun sanoin, että esikouluun vasta, ei vielä kouluun. Mähän itse olen hieman hömelö, noh on tuo Johnnykin ja Milo on kyllä ihan samanlainen. Lisäksi pojalla on samanlainen tulinen temperamentti kuin mulla ja meillä molemmilla tuntuu olevan toisinaan kuin kaksi eri persoonaa. Välillä olemme niin sydämellisiä, empaattisia ja ihania ja joskus niin vihaa ja vitutusta täynnä. Milo tulee pärjäämään loistavasti, olen varma siitä. Hän tulee nauttimaan uusista ystävistä ja uuden oppimisesta. Uskon pojan viihtyvän eskarissa hyvin, vaikka varmasti voi alun innon jälkeen iskeä väsy, kun on tottunut aika leppoisaan kotona oloon.

arki

Amalialla menee varmasti koulussa myös hyvin. Hänellä on paljon ystäviä ja vaikka opettaja vaihtuu, niin luokka pysyy samana. Ainoa mitä itsekin jännitän on juurikin tuo saattaminen ja hakeminen, tai ei niinkään hakeminen, mutta se saattaminen. Se kun tiedän, että hän jää surkeana koulun pihalle tai pahimmassa tapauksessa itkee ja lähtee meidän perään, kun me joudumme jatkamaan matkaa esikoululle. Amalia on kertonut, että hänestä tuntuu turvattomalta, jos en ole siinä siihen asti, että hän pääsee sisälle ja tämä tuntuu mun sydämessä. Tiedän, että joku siellä nyt pyörittelee silmiään ja miettii, että mitä ihmettä, mutta lapsia on vaan niin erilaisia. Kyllä tämäkin tästä suttaantuu ja voi olla, että kaikki menee paremmin kuin hyvin, kun Amalia on taas hieman vanhempi.

Nyt olisi edessä vielä koulutavaroiden ostelua ja Milo saisi valita itselleen eskarirepun, vaikka poika ilmoitti, että ei mitään uutta reppua tarvitse. Kerhoreppu on vain liian pieni esikouluun, kun reppuun on mahduttava vaihtovaatteet, kuravaatteet ja saappaat, joita ei ainakaan Amalian eskarivuonna ollut mahdollista säilyttää eskarissa tilanpuutteen vuoksi, vaan ne oli pidettävä repussa.

Amalian kanssa ostamme vielä muutaman uuden kouluvaatteen ja kengät, jotka tyttö tarvitsee. Käymme sitten samalla jossain syömässä ja smoothie baarissa juomassa herkku smoothiet. Saadaan vähän ennen koulun alkua äiti-tytär laatuaikaa <3

Millä mielellä te ja teidän lapset olette arjen alkamisesta?

8 Comments
  • pm
    Posted at 22:20h, 10 elokuun Vastaa

    Mä oon ihan paniikissa tytön koulun alkamisesta. En tiedä onko näin suuri stressi asiasta edes normaalia. Tyttö ei halua puhua koko koulusta. No huomenna sinne olisi jokstapauksessa memtävä. :/ Tsemppiä teille syksyyn! <3

    • johanna
      Posted at 22:40h, 10 elokuun Vastaa

      Tsemppiä ja halit sinne <3

  • Jenni Vuorinen
    Posted at 08:42h, 11 elokuun Vastaa

    Heippa! Tiedätkö yhtään että mistä se turvattomuuden tunne tulee? Pelkääkö Amalia jotain siellä koulussa, esim vanhempia oppilaita? Jotain tiettyä koululaista tai onko tyttö joutunut kiusatuksi? Toki Amalia on vielä pieni alakoululainen ja kyse voi olla ihan vain puhtaasta jännityksestäkin. Mutta uskon että kaikki menee vielä hyvin. Mukavia viimeisiä yhteisiä lomapäiviä koko teidän perheelle ❤.

    • johanna
      Posted at 12:26h, 12 elokuun Vastaa

      Heippa Jenni <3 Ei ole ollut mitään kiusaamista, mutta aika levotonta meininkiä usein siinä koulun pihalla on, niin se on varmasti yksi syy. Mä uskon kans, että hyvin lähtee sujumaan, toivotaan niin <3 Kiitos kommentistasi <3

  • Marika
    Posted at 09:46h, 11 elokuun Vastaa

    Lapset on niin erilaisia – meillä taas just tuo esikoistyttö menee rohkeasti minne vaan, mm. kesäleirille tuntematta sieltä ketään eikä paljon muutenkaan mitään jännitä, on mielellään yksin kotona välillä jne. Kun taas tuo poika ei harrasta toistaiseksi mitään, kun ei uskalla vielä mennä yksin, ja ei oikeastaan käy kavereillakaan juuri koskaan kun se jännittää. (eli kaverit tulee meille 😉 onneksi). Eskari nyt jatkuukin samassa päiväkodissa, joten sen aloituksen suhteen ei onneksi tule ongelmaa 🙂

    • johanna
      Posted at 12:27h, 12 elokuun Vastaa

      Näin ne ovat erilaisia <3 Oli ihana nähdä pitkästä aikaa kaupassa <3

  • Riina
    Posted at 19:14h, 12 elokuun Vastaa

    Meidän muksu aloitti ekaluokan tänään ja en tiedä kenellä jännitti eniten.🙊. Paljon puhuttiin etukäteen koulusta, koulumatkasta jne. Sinällään koulun tilat ovat tuttuja, kävi eskarin samassa talossa. Eniten meillä muksu jännittää koulumatkaa, vaikka se on tuttu.Ollaan nyt sovittu että alkuun jompi kumpi saattelee ja hakee.Vähitellen kokeillaan että menee puoliväliin itse jne. Aloittaa myös syyskuussa iltapäiväkerhon niin ei tarvi olla kotona pitkään itsekseen.Onneksi ollaan saatu asiat sumplittua näin.Haluan antaa muksulle rauhan kypsyä uuteen tilanteeseen. Itselläkin on samalla mielenrauha kun tietää että matkat sujuu hyvin eikä tarvitse jännittää (jostain syystä isot koirat ovat se suurin jännitys muksulle).
    Hyvää syksyn alkua teille!❤

  • Krista
    Posted at 21:45h, 13 elokuun Vastaa

    Voi ei, täällä tuli aivan kyyneleet silmiin kun kuvailit miten Amalia jää koulun pihaan ja tuntee olonsa turvattomaksi! Varmasti todella kamalaa jättää lapsi sellaiseen tilanteeseen. Voisitko tästä puhua opettajalle jos se jatkuu? Ei kai välitunnit tunnu turvattomilta? Onko koulussa koulunkäynninohjaajia, joilta saada tukea?

Post A Comment

*

code