Heippa ja mukavaa sunnuntai-iltaa! Täällä on ollut aivan ihanat ilmat tämän viikon ja meillä Milokin pääsi aloittamaan viimein esikoulun keskiviikkona, kun oli toipunut flunssasta. Milo meni esikouluun niin reippain mielin ja Amaliakin pääsi pikkuveikkaa saattamaan, kun koulu alkoi tuolloin vasta kympiltä.

esikoulu

Kävimme esikoulussa sisällä ja eskariope esittäytyi meille ja näytti paikkoja. Hän puhui Milolle ja kertoi missä on Milon naulakkopaikka ja mihin poika voi laittaa reppunsa ja näytti wc-tilat. Poika oli tällöin jo aivan omissa maailmoissa ja katseli vain pää pyörien kaikkea ympärillään eikä rekisteröinyt opettajan sanoista mitään. Milo oli aivan hiljaa ja tämä kertoi siitä, että pienesti jännitti.

esikoulu

Milon ryhmä oli aloittelemassa aamupiiriä ja Milo pääsi istuskelemaan lattialle yhden tuntemansa pojan viereen. Ryhmässä ei ole muita tuttuja, mutta heti ensimmäisen päivän jälkeen poika kertoi saaneensa monta uutta ystävää. Kaikki Milon kerhokaverit sekä naapurista yksi poika ovat eri ryhmässä, mutta ei se haittaa, sillä tekevät he yhteistyötä ja Milo tutustuu niin kivasti ja saa aina jokapaikasta kavereita. Ensimmäisen päivän jälkeen opettaja sanoikin mulle, että Milo on niin reipas poika!

Esikoulun päätyttyä opettaja kertoi, että repun voi jättää esikoululle ja sen voi ottaa aina perjantaisin kotiin, mutta Milo halusi ottaa repun mukaan päivän päätteeksi ja se sopi hyvin. Uskon, että eskarilaisesta on kiva lähteä aamuisin reppu selässä. On aivan ihana, kun Milosta on niin mukava mennä esikouluun!

esikoulu

Milo on ehtinyt käydä esikoulussa nyt kolmen päivän ajan ja eniten he ovat ulkoilleet leikkien. Hieman olivat perjantaina askarrelleet ja opettajat olivat katselleet kuinka hyvin lapset handlaavat saksien käytön. Kaikilla on kuulemma ollut leikkikavereita ja tämä on tietysti tosi tärkeä.

Amalia meni kouluun kahtena aamuna Milon kanssa samaan aikaan ja Amalian jääminen koulun pihalle meni ihan loistavasti. Turhaan tätä jännitin. Vuosi lisää kasvua on tuonut varmuutta ja olin ihan fiiliksissä kuinka ihanasti ja lunkisti kaikki on sujunut.

Meillä on ollut vähän hiljaista ja hassua Nupun kanssa, mutta siis tosi mukavaa. Tuntuu hassulta, että tämä tulee jatkumaan eikä ole vain mikään pieni vaihe. Tässä huomaa, että on hieman isompi ikäero Milon ja Nupun välissä. Jotenkin tosi hellyyttävää viedä pikkuisen kanssa isommat ja jatkaa sitten kotiin kahdestaan. Saa antaa aikaansa pienelle ja olla hieman rauhallisemmissa tunnelmissa osan päivästä.

Täytyy sanoa, että olen ollut tosi onnellinen koko viikon, kun kaikki on sujunut niin kivasti. Onhan täällä toki kiukuteltu vähän, mutta pääasiassa on ollut leppoisaa ja mukavaa.

esikoulu

Pakko muuten kirjoittaa tähän loppuun ihana juttu mitä Amalia mulle yhtenä iltana sanoi. Johnny laittoi Nuppua ja Miloa nukkumaan ja me jutusteltiin Amalian kanssa kahdestaan sen sängyssä. Amalia kertoi kuinka hänestä tuntuu surulliselta, kun hänellä on vain yksi pappa (fafa) eikä hän ole saanut ikinä tavata mun iskää, eli hänen toista pappaansa. Amalia siinä sitten totesi kuinka yksikin kerta olisi ollut arvokas <3 Voi sentään miten kauniisti sanottu, Amalia osaa puhua tunteistaan niin ihanasti <3

esikoulu

Oi sentään, meillä on täällä nyt esikoululainen ja pieni kerholainen, uskomatonta!! Amalia aloitti esikoulun toissaviikon torstaina ja ensimmäinen kokonainen viikko on eskaria takana ja pian jo toinen.

esikoulu

Ensimmäinen esikoulupäivä!

kerho

Ensimmäinen kerhopäivä!

Milon päiväkerho alkoi viime viikolla ja poika on ollut kerhossa nyt kolme kertaa. Milo käy seurakunnan päiväkerhoa ja kerho on kaksi kertaa viikossa kolmen tunnin ajan.

Kerho taipaleen piti alkaa jo tammikuussa heti Milon täytettyä kolme vuotta, mutta se ei kahden yrityksen jälkeen lähtenyt sujumaan, vaan poika itki hysteerisenä ikäväänsä. Teimme sitten päätöksen antaa pojan kasvaa ja kokeilla kerhoilua myöhemmin uudestaan, kun aika olisi kypsempi. Milo pääsikin kerhoilemaan siskon kerhon vappubileisiin huhtikuussa ja silloin se onnistui hienosti, vaikka jättötilanteessa tulikin iso itku. Sisko ja kerho-ohjaajat saivat pojan kuitenkin rauhoittumaan ja jossain kohdin päivää sain kerhosta ihanan kuvan, jossa Milo pelaili ilmapallon kanssa muiden kerholaisten joukossa. Tällä kerralla viejänä oli isi ja uskon sen olleen myös hyvä juttu, vaikka siskon tuki se taisi eniten merkata.

Miten on sujunut?

No mutta miten näillä kahdella on sitten sujunut. Heti alkuun voin kertoa, että aivan uskomattoman hyvin molemmilla ja mä olen todella helpottunut ja onnellinen. Mua mietitytti etenkin Milon kerhoilu, kun taas Amalia on kasvanut tässä viimeisen vuoden aikana niin huikeasti ja saanut rutkasti rohkeutta, että lopulta en ollut juuri lainkaan huolissani esikoulun aloituksesta. Mulla ei tullut edes itku esikoisen seistessä jonossa reppu selässä, sillä hän näytti niin onnelliselta ja levolliselta.

Ja kivaa on ollut, vaikka toki tämä on ollut iso muutos Amalialle, joka on ollut kuusi vuotta kotihoidossa ja käynyt kolmevuotiaasta kaksi kertaa viikossa kolme tuntia kerralla seurakunnan kerhossa. Eskarissa kun käydään joka arkipäivä ja päivä on neljätuntinen, 9-13. Vähän on ehkä ollut havaittavissa pientä väsymystä ja iltaisin ja viikonloppuisin sitä kaipaa hieman rauhaa eikä jaksa touhottaa kaikkea aikaa ystävien kanssa. Iltaisin nukkumaanmenoa ollaan aikaistettu ja alkuun aamuisin jouduin useampana päivänä herättelemään neitiä, joka tuhisi peiton alla niin lämpimänä täydessä unessa. Viime viikolla loppuviikosta Amalia alkoi heräillä ennen herätystä ja näin on menty siitä asti. Me tosiaan noustaan vasta hieman ennen kahdeksaa, ei sen aiemmin.

esikoulu

Kouluruoka ei vielä maistu

Eskarissa on käytössä wilma, johon opettaja laittaa aina viikko-ohjelman ja ihanan kattavasti oli kerrottu mitä kaikkea eskarissa on näinä ensimmäisinä päivinä touhuttu. Tämä on tosi kiva, sillä Amalia on toisinaan sellainen satutäti ettei aina ihan tiedä puhuuko hän totta vai ei.

Eskarilaiset käyvät koulun puolella ruokailemassa (eskaritilat ovat koulun vieressä parakissa) ja siellä otetaan ilmeisesti itse ruoka ja ainakin kannetaan tarjottimella pöytään. Amalia on kaikkiruokainen ja hyvä syömään, mutta kouluruoka ei ole juuri maittanut. Opettaja totesikin mulle yhtenä päivänä, että Amaliasta huomaa sen, että on tottunut kotiruokaan. Mua vähän nauratti, kun samaan aikaan mulla porisi uunissa herkullinen lihakastike. Noh pikkuhiljaa sitä varmasti tottuu ja onneksi nykyään ei sentään enää pakoteta syömään, mutta maistaa täytyy ja sen Amalia on tehnyt. Mä olen tarjonnut Amalialle lounaan kotosalla, kun kuitenkin mä ja Milo ruokaillaan joka päivä kotona.

Amalialla on samassa eskariryhmässä muutama kerhosta tuttu ystävä ja kivasti hän on tutustunut ja saanut lisää ystäviä. Koulun puolella ruokailun aikana hän on nähnyt naapurintyttöä ja muita meidän tuttuja ja tämä on ollut aina kivaa! Huomiseksi on sovittu eskarin jälkeen leikkitreffit yhden vanhan kerhokamun kanssa, tytöt kun joutuivat eri eskariryhmiin ja kaipaavat toisiaan.

Mites sitten tämän hepun kerhoilu

kerho

No se on lähtenyt käyntiin loistavasti ja kaksi ensimmäistä kertaa isi vei Milon kerhoon. Nyt mä vein viimeksi ekan kerran ja hyvin meni sekin! Amalia viedään aina ensin ja viimeksi Amalia seisoi vielä jonossa, kun Milo lähti jo paahtamaan reppu seljässä kerholle päin. Kyllä hieman nauratti. Kerhossa on ulkoiltu kahtena kertana, toisena kerholaiset tekivät pienen lenkin ja toisena leikkivät päiväkodinpihalla. Milo on aina syönyt kaikki eväänsä tai kurkunpätkistä on kuoret tulleet eväsrasiassa kotiin. Niitä Milo ei ikinä syö. Omien puheiden mukaan hän on leikkinyt paljon ja tykännyt kerhosta kovasti!

Ohjaajan sanoja lainaten: Milolla on mennyt kerho aivan täydellisesti! Ihan huikeaa ja hiukan olen ollut yllättynyt, hih <3

kerho

Miten muilla on lähtenyt lapsilla arki rullaamaan? 

Amalia on kuusivuotias ja aloittaa syksyllä esikoulun. Kerho loppui torstaina ja tänään illalla juhlittiin kerhon kevätjuhlaa Lohjan kirkossa. Amalia on käynyt seurakunnan kerhoa kolmevuotiaasta asti ja nyt se tuli päätökseen. Tytöstä se tuntui haikealta ja ihania kerhotätejä tulee kova ikävä, mutta toisaalta Amalia on innoissaan tulevasta ja odottaa innolla eskarin aloitusta!

Kiitos ihanat kerhotädit

Amalia on vuosien varrella tullut rohkeammaksi ja saanut loistavat eväät kerhosta ja olenkin hyvin kiitollinen ihanille kerhotädeille, jotka tekevät työtään sydämellä ja ovat luoneet varmasti jokaiseen kerholaiseen ihanan siteen. Viimeisenä kerhoaamuna opettaja otti Amalian vastaan kyynelsilmin ja kertoi tekevänsä surutyötä näiden isojen luopumisesta enkä saattanut itsekään olla itkemättä. Näki miten äärimmäisen tärkeitä nämä kerholaiset opettajille ovat ja olenkin onnellinen, että kerhoilu jatkuu syksyllä Milon toimesta ja ehkä sitten joskus myös meidän tuleva vauva saa nauttia rauhallisesta ja kivasta kerhoilusta.

Pian jo eskarilainen

Amalia on saanut kerhosta kolme hyvää ystävää ja kahden kanssa hän pääsee samaan esikouluryhmään. Tämä oli helpotus niin äidille kuin tyttärelle. Esikouluun tutustuminen oli tällä viikolla ja yllätyin kuinka rohkeasti Amalia paineli saman tien ystäviensä kanssa leikkimään eikä kertaakaan vilkuillut tai tullut luokseni. Sain täytellä kaikessa rauhassa eskaria varten muutaman lomakkeen ja kuunnella eskariopettajaa sekä avustajaa. Molemmat vaikuttivat mukavilta ja esikoulu kuulosti varsin kivalta paikalta. Mitään paineita ei tarvitse ottaa ja leikin ja tekemisen varjolla opetellaan asioita. Amalia on vasta hiljattain kiinnostunut kirjaimista, joten täällä ei vielä osata lukea tai kirjoittaa kuin mallista lukuun ottamatta omaa nimeä. Mä olen antanut Amalian keskittyä siihen tärkeimpään eli leikkiin, joka on ollut aina lähellä tytön sydäntä. Toki me ollaan vuosien varrella tehty yhdessä tehtäväkirjoja, hetki kerrallaan ja ihan Amalian omasta halusta ja pyynnöstä.

Tällä hetkellä täytyy sanoa, että en ole lainkaan huolissani kuinka tuo esikoinen tulee eskarissa pärjäämään, sillä hän on kuluneen puolen vuoden aikana reipastunut ja rohkaistunut ihan hirmuisesti. Hän nauttii siitä, että saa tehdä juttuja ilman meitä vanhempia ja tykkää leikkiä ulkona ystäviensä kanssa ihan rauhassa. Hän rohkenee vierailla ystäviensä luona yksin ja on tehnyt valtavan kasvupyrähdyksen monessa asiassa.

Amalia on tykätty kaveri ja kohtelee ystäviään aina ihanasti. Hän on empaattinen, hauska ja aivan ihana tyttö. Toki kotona välillä osoitetaan mieltä ja toisinaan paiskotaan jopa oman huoneen ovea, mutta tosi iisiä ja kivaa tämän ihastuttavan kuusivuotiaan kanssa on <3

eskarilainen

 

 

Mä oon kuvannut kameralla todella vähän ja vasta huomasin nämä pääsiäisen aikana räpsityt otokset lapsista etsimässä pääsiäispupun piilottamia pääsiäismunia. Nämä kuvat saavat olla kuvituksena tässä hieman sillisalaatti postauksessa, jossa kerron viime päivien kuulumisia!

lapset

Melkein kesä

Viikonloppu tuntui menevän hujauksessa ja lauantaina oli aivan mielettömän ihana ja aurinkoinen sää. Me vietettiin lähes koko päivä ulkona ja tehtiin vähän pihahommia sekä istuskeltiin ja nautittiin auringon lämmöstä. Lapset leikkivät milloin kenenkin pihoilla ja illalla grillattiin kaikkea hyvää yhdessä siskoni perheen kanssa ja siskontyttö Iida jäi vielä yökylään.

lapset

Jännittää!!

lapset

Niin muakin!!

Mä olin napannut ulkovarastosta jo hetki sitten pihakalusteet etupihan terdelle, koska siinä niillä on enemmän käyttöä, kuin takapihalla. Nyt terassille on levitetty pieni matto kodikkuutta luomaan ja kaivoin myös radion esille. Radio ulkona on parasta ja  napsasen sen aina päälle terassilla ollessa ja nautin Iskelmäradiosta! Iskelmäradio voittaa jopa Suomipopin musiikin suhteen ja se on mun luottokanava meidän pikkuruisessa piharadiossa.

Johnny istutti myös muutamat narsissit etupihalle ja heti näyttää paljon kivemmalta, kun on kukkia. Ihanaa päästä pian laittelemaan kesäkukkia, eihän siihen oikeasti edes kauaa mene, kun viikot tuntuvat menevän hurjaa kyytiä. Lauantaina tuntui jo melkein kesältä, niin lämmintä meidän etupihalla oli. Hassua vaan, kun muutamat lumikasat löytyi pihalta myös 😉

Lapset ovat tuoneet pihalle jo hieman sisälelujakin ja Amalialla on ollut monta kertaa kivat petsileikit ystäviensä tai Milon kanssa. Vauvaa on myös hoidettu paljon ja kärrätty naapurintytön vaunuissa tai kannettu turvaistuimessa. Ihania leikkejä näillä kaikilla!

lapset

Ohhoh prinsessa lampussa kinderit!

Kaksin esikoisen kanssa

Viime viikolla me käytiin Amalian kanssa kahdestaan uimahallissa isin tultua töistä kotiin. Milo oli hieman nuhainen ja siitä syystä mentiin Amalian kanssa kaksin. Amalia nautti tietysti tosi paljon ja nämä kahdenkeskiset jutut aina jommankumman lapsen kanssa on tosi kivoja. Amalia höpöttää aina taukoamatta ja mä sain tosi monta suukkoa uimahallissa. Saunottiin myös rauhassa ja syötiin vielä pientä iltapalaa uimahallin kahvilassa ja jälkkäriksi Amalia sai herkullisen pehmiksen!

Pojat olivat olleet pyörälenkillä ja käyneet katselemassa kalavehkeitä. Milo aikoo hankkia kesäksi ongen ja meinaa onkia sitten mun kummitädin- ja sedän mökillä.

Milon kanssa tehdyt pyörälenkit ovat kyllä mielenkiintoisia ja mietinkin viime kerran jälkeen, että pitäiskö mun olla vaan päästämättä sitä enää pyöräilemään mun kanssa, kun en meinaa kohta pysyä sen perässä enää, juosten siis. Milo paahtaa niin lujaa apupyörillä, mutta toisaalta se on myös ihan fiiliksissä jarruttamisesta, joten se pelastaa aika paljon. Mitä lujempaa jarruttaa, sitä siistimpää!

lapset

Heii tuolla ylhäällä!

Viikot on aika tohinaa, kun Amalialla on kahdesti viikossa kerhopäivä ja sitten lapsilla on kerran viikossa arkena mummilapäivä, jolloin mä teen blogihommia ja sitten on vielä perhekerho, jossa yritetään mahdollisuuksien mukaan käydä, jotta Milo tottuisi kerhoon ja kerho-ohjaajiin. Lisäksi on vielä avoin päiväkoti, jossa ollaan käyty noin kerran viikossa, välillä toki Milon kanssa kahdestaan siskon ollessa omassa kerhossa.

Amalian kerhopäivä on vain kolmen tunnin mittainen, joten paljon ehditään olla ihan vain kotonakin ja musta on itsestäkin mukava aamupäivisin touhuta ja sitten rauhoittua lounaan jälkeen hetkeksi lastenohjelmien pariin. Sitten ehtii vielä hyvin ulkoilla ja leikkiä kotona kaikessa rauhassa. Toki nyt kauniilla ilmoilla lastenohjelmat ovat jääneet, kun lapsilla on vain kiirus ulos ja näinhän se kesäkin usein menee ettei ruutuja paljon tuijotella!

Syksy tuo tullessaan isoja muutoksia

Milon kerhon aloitushan meni plörinäksi ja päätin, että yritämme uudestaan vasta syksyllä. Ollaan sovittu Amalian kerho-ohjaajan kanssa, että Milo voisi vierailla Amalia kerhossa muutaman kerran tässä ennen kesää, josko se hieman auttaisi syksyä silmällä pitäen. Hain Milolle kerhopaikkaa syksyksi aamuryhmään, niin saan sitten vietyä lapset samaan aikaan, kun Amaliallahan alkaa esikoulu, joka on joka arkipäivä 9-13. Ja lapset ovat kuitenkin virkeämpiä aamusta, joten on kivempi, että kerho on aamusta eikä iltapäivästä. Milo toki on virkeä koko päivän ajan 😉

Aika hurjaa tämä Amalian eskarin aloitus, kyllä se on jännää meille kaikille. Siinä saadaan sitten mukavasti eskari käyntiin ja sitten onkin toinen iso muutos jo nurkan takana, kun vauva syntyy syyskuun puolenvälin jälkeen.

lapset

Onnellinen saalistaan!

Kyllä se elämä taas hieman muuttuu, mutta varmasti ihanalla tavalla. Nytkin on hymy korvissa heti, kun vauvasta ja lapsista edes kirjoittaa. Äitiys ja lapset ovat ihan parasta, vaikka rankkaakin välillä on. Täytyy vain nauttia nyt, kun ne on pieniä, koska ei aikaakaan kun ne jo lähtevät maailmalle <3