Nupulle pidettiin unikoulu yöimetyksen lopettamiseksi 1 vuoden ja 2 kuukauden ikäisenä. Johnny hoiti tämän, kuten on hoitanut jokaisen lapsemme kanssa.

Meidän lapsista kukaan ei ole jättänyt yösyömisiä itsekseen tahi alkanut nukkumaan kokonaisia öitä. Edelleen täällä heräillään öisin, monesti jokainen näistä kolmesta. Toki usein Amalia saattaa vain käväistä hiljaa vessassa eikä edes herätä meitä, mutta toisinaan herättää pyytäen vettä tai mukaansa vessareissulle.

Milolla taas on tapana herätä karjumaan lähes joka yö ja välillä tämä vaikuttaa kauhukohtaukselta, mutta ei joka kerta. Juttelin yhden kaverin kanssa tästä ja hän kertoi pojallaan olleen tätä samaa ja usein silloin, kun on ollut touhukas päivä. Milohan menee tukka putkella koko päivän leikkien kavereiden kanssa tai kotona touhottaen, vaikka toki hän rentoutuu päivittäin esimerkiksi katsellen lastenohjelmia kaikessa rauhassa, mutta on aina valmiina kaikkeen touhuun mitä hänelle ehdottaa.

Toissailtana Johnny tanssi pelleillen käytävällä, kun Nuppu itkeskeli ja Milo perään toisesta huoneesta. Pistetään välillä leikiksi lasten heräily, vaikka oikeasti se on tietysti hyvin ärsyttävää. Toissailtana tanssitti huumorimielessä, välillä katsotaan sohvalla toisiamme jonkun itkiessä ja todetaan vittu mitä paskaa.

yöimetys

Mutta nyt kerron Johnnyn kertomuksen pohjalta kuinka Nupun vieroittaminen yötissistä sujuikaan

Mä itse otin ja lähdin rimpsalle, mutta olin pumpannut vähän maitoa nokkamukiin, jonka Nuppu sai juoda keinutuolissa Johnnyn sylkyssä. Lisäksi Johnny oli antanut vielä vettä.

Nuppu kävi yöunille normaalia myöhempään ja ensimmäinen herätys oli vasta kello 1 yöllä. Aiemmin Nuppu heräsi aina ensimmäisen kerran 23.00 ja söi tissiä jo tässä vaiheessa.

Johnny rauhoitteli Nuppua silittämällä ja tyttö rauhoittui 10 minuutissa. Tunnin päästä tästä hän heräsi uudestaan ja Johnny otti tällöin Nupun pinnasängystä kainaloonsa nukkumaan. Puolisen tuntia pikkuinen itkeskeli, eli ei siis mitenkään karjumalla huutanut ja sitten nukahti.

Tästä hän sitten heräili puolen tunnin välein, mutta rauhoittui aina hyvin. Aamulla Nuppu heräsi tavallista aiemmin, toki taisin tulla hieman ryminällä kotiin hyvistä hipoista 😉

Toinen yö meni aika saman kaavan mukaan, mutta rauhoittuminen oli tosi nopeaa. Unikoulun alettua iltaimetys tapahtuu aina olohuoneessa, ei makuuhuoneessa, kuten ennen.

Kolmas yö oli jo super hyvä ja herätyksiä taisi olla vain pari. Uskomatonta miten helposti unikoulu jälleen sujui!

Johnny nukkui Nupun kanssa ainakin 1,5 viikkoa ja mä koisin tämän ajan tyytyväisenä sohvalla ja välillä Amalian sängyssä. Oli ihmeellistä saada nukkua.

Unikoulu alkoi perjantaina ja viikonlopun jälkeen menin Nupun viereen Johnnyn lähdettyä töihin ja parina aamuna hän repi mun yöpaidan kaula-aukkoa vimmatusti haluten maitoa, mutta rauhoittui kuitenkin nopeasti nukkumaan ja sai tissiä sitten olohuoneen keinutuolissa.

Nykyisin herätessä Nuppu painelee jo suoraan keinutuolin luo ja tietää saavansa maitoa.

yöimetys

Päiväimetys meillä jatkunee tälläkin kertaa pitkään, niin pitkään kuin meistä molemmista hyvältä tuntuu <3

Ps. Tässä vielä linkki Milon unikoulusta, jos joku haluaa lukea.

Mukavaa viikon jatkoa kaikille <3

Tämä runo kolahti ja herkisti ja haluan jakaa sen kanssanne. Meillä imetys on jo päättynyt, mutta se kesti pitkään ja matka oli tälläkin kertaa ainutlaatuinen ja ihana.

Sinulla on kiire.
Niin kiire kasvaa isoksi
oppia: ryömimään, konttaamaan, kävelemään…
Tahtoisit jo juosta.

Et enää ehdi syliteltäväksi.
Et kerkeä rinnalle kun meillä on vieraita
tai koiria
tai olemme matkalla jonnekin
tai ulkoa kuuluu joku ääni
tai tuuli puhaltaa korvaasi

Mutta kun traktorin ääni onkin liian suuri
saan sinut syliin hetkeksi
ja rinnalle

Ja sinä puhiset ja tuhiset ja sinun pulleat kätesi leipovat minua
Ja minun ihoni on onnesta värisevä

Maito tulvii yli.
Mutta sinä et enää itke sitä
päästät irti ja kikatat ja tarraat uudelleen kiinni kuin pieni peto
juot ahnaasti silmät säihkyen

Ja minä lupaan
ensin hiljaa ja sitten ääneen
että tämä hetki on meidän
niin kauan kuin sinä haluat
ja minä

koska sinä olet minun lapseni
tai oikeammin minä olen sinun

Eikä tämä onni kuulu muille
ei isoäidille, ei lääkärille, ei neuvolantädille, eikä sille kovin viisaalle sukulaiselle, kaiken lukeneelle kaverille, eikä edes sinun isällesi

Maailma vie sinut vielä
sinä juokset sen syliin nauraen
ja minä yritän laskea irti
onnellisena ja itkien
mutta tämä hetki on meidän
niin kauan kun sinä haluat

niin ja minä.

imetys

<3

Meidän imetystaival on nyt päättynyt. Milo on vähentänyt tissin syöntiä pikkuhiljaa ja jo jonkin aikaa hän on syönyt rintaa enää aamuisin. Viikko sitten Milo ei kaivannut tissimaitoa enää aamuisinkaan ja nyt olen ollut reilu viikon imettämättä. Imetys taipaleemme on ollut tälläkin kertaa aivan ihana ja toivon hartaasti saavani joskus vielä imettää. Heh en siis Miloa, vaan vauvaa, jos sellainen perheeseemme vielä suodaan ja siis jos saan Johnnyn kalakaveriksi hommaan.

Imetys sujui Milon kanssa alusta saakka todella hyvin ja Amalian rutkasti haastellisempaa imetystarinaa voitte käydä lukemassa täällä!

Näitä imetyskuvia olisi ehdottomasti pitänyt napsia enemmän! Tässä kuitenkin muistoksi muutamia.

imetys

imetys

imetysSiskon toimesta pihvi pepun päällä!

imetys

imetys

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

imetys

Mukavaa viikkoa murut <3

Pääsimme Milon kanssa Kaksplussalle videokuvauksiin Milon ollessa vain kuukauden ikäinen. Jaoin teille viimeksi Kaksplussalla kuvatun vatsahierontavideon ja seuraavaksi jakamani video käsittelee Milon mielipuuhaa eli tietysti syömistä.

Meillä imetys on sujunut jo synnytyssalista asti aivan loistavasti. Imetin Amaliaa reilu vuoden ja tämäkin imetystaival sujui hyvin, vaikka kaikenlaisia ongelmia matkan varrella olikin. Milon kanssa imetys on ollut todella helppoa ainakin tähän asti, vaikka tietysti oman ruokavalioni suunnittelu on erittäin haasteellista pojan allergioiden vuoksi.

Ennen kuvausten alkua kävimme imetystukihenkilön kanssa läpi oikeaa imetysasentoa ja -otetta ja huomasin heti, että oma imetysotteeni oli väärä. Pidin vauvaa väärässä asennossa ja tämän vuoksi jouduin aina imettäessä painaa omaa tissiäni vapauttaakseni Milon nenän, jotta Milo sai hengitettyä nenän kautta. Muistan imettäneeni tasan samalla tyylillä myös Amaliaa ja oma äitinikin on toiminut juuri tällä samalla väärällä tyylillä. Saatuani Milon oikeaan asentoon huomasin, että nenä jää vapaaksi eikä lytisty rintaani.

Runsaan maidontulon vuoksi imetän edelleen selinmakuulla Milo massullaan päälläni. Tämä asento sopii meille loistavasti, mutta imetystukihenkilön vinkkejä voin hyödyntää sitten niissä paikoissa, joihin makuulla imettäminen ei sovellu.

Pääset videoon painamalla tästä!

Mukavaa illan jatkoa ja hyvää yötä!

Ps. yritän antaa viikonloppuna aikaa blogille. Tänään yritin kirjoittaa Johnnyn lähdettyä Milon kanssa vaunulenkille ja Amalian katsellessa keskittyneenä Pikku Kakkosta, mutta ei mennyt aikaakaan, kun neiti paukkasi paikan päälle pälättämään 😉

Luvassa kuulumisia pitkästä aikaa! Viime viikon vietimme aika pitkälti kotosalla ja tämä viikko on mennyt samalla kaavalla, sillä Amalialla on huomenna laserhoito ja yritämme nyt kaikin tavoin pysyä terveinä. Amaliahan sairasti hetki sitten räkätaudin ja ehdimme jo käväistä lääkärissäkin huonojen öiden vuoksi, mutta korvat olivat onneksi terveet. Milokin rohisi aika pitkään ja kävin hänenkin kanssaan lääkärissä, mutta onneksi rohinat olivat parempaan päin. Lääkäri kehui Miloa todella reippaaksi ja jänteväksi pojaksi. Toinen vain hymyili lääkäritädille niin valloittavaa hymyä.

Jäbä nappas niin kovasti lelusta kiinni

Jäbä nappas niin kovasti lelusta kiinni

Ja nyrkkikin heiluu!

Ja nyrkkikin heiluu!

Vähäks oon söpö!

Vähäks oon söpö!

IMG_4420

Vähän hymyilyttää

Vähän hymyilyttää

IMG_4431

IMG_4449

Lääkäri soitteli viime viikolla Milon ulostenäytteistä, jotka olivat muutoin ok, mutta suolen ärtyvyyttä mittaava arvo oli koholla. Arvon tulisi olla alle 50 ja Milo paralla se oli 380. Lääkäri kertoi arvon sopivan juurikin siihen, ettei Milo siedä viljoja. Koe otetaan kevään aikana uudemman kerran, jotta nähdään mihin suuntaan se menee. Jos kyseessä olisi bakteeritulehdus, niin arvo pyörisi lääkärin mukaan tuhansissa, joten sellaista hätää ei ole. Nyt tilanne on kuitenkin rauhoittunut jo niin hyvin, että pääsen kokeilemaan maitotuotteita heti kun Milon nuha on ohi. Myöhemmin kokeilemme myös viljoja yksi viljalaji kerrallaan.

Vauhti päällä

Vauhti päällä

Simmut suurina

Simmut suurina

Viikonloppuna join appelsiinimehua ja poika sai aika nopeasti tästä iho-oireita kasvojen, kaulan ja rinnanalueille sekä lisäksi myös ne perinteiset massukivut. Myös puklua riitti enemmän kuin normaalisti.

Koliikki taitaa kuitenkin olla meidän perheessä ohi, sillä Milo ei ole enää itkenyt koliikki-itkua iltaisin ja tämä jos joku on helpottavaa. Milon koliikki kesti 2 viikon iästä 2 kuukauden ikään, joten pääsimme helpolla jos näin voi koliikki-ajasta edes sanoa. Koliikin loputtua illat olivat alkuun melkoisen rauhallisia ja muutaman kerran lapset menivät lähes samaan aikaan yöunillekin. Viime päivinä Milo on ollut kuitenkin taas itkuinen ja tilanne tuntuu todella raskaalta ja uuvuttavalta. Tänään Milo on ollut päivälläkin hyvin tyytymätön ja päiväunet on nukuttu puolen tunnin, jopa vartin pätkissä.

Nyt pyytäisinkin teitä lukijoita jakamaan vertaistukea asiasta allergisen lapsen imetys. Imettäisin Miloa mielelläni vielä pitkään, mutta tuntuu raskaalta kun syön aina jotain väärää, josta pieni saa massukivut sekä ihoon lehahdusoireet. Toisinaan ruokavalioni on kunnossa ja poika voi hyvin. Olen jättänyt ruokavaliostani pois kaikki maitotuotteet, viljat, kananmunan, soijan sekä kalan ja nyt sitten pikku hiljaa kokeilen näitä takaisin ruokavalioon lääkärin ohjeiden mukaisesti. Allergiaoireita Milo saa ainakin viljoista sekä muutamista hedelmistä. Imetysdieetti voi kuulostaa hurjalta, mutta saan syötyä siitä huolimatta hyvin, vaikka pizzaa tekeekin kovasti mieli 😉 Liityin hetki sitten Facebookin imetystukiryhmään, mutta en ole ehtinyt sinne vielä viestiä näpytellä, joten olkaa kilttejä ja auttakaa te <3

Isukki poikiensa kanssa

Isukki poikiensa kanssa

Amaliaa veljen itku ei ole haitannut ja hän on ollut jopa ylpeä siitä. Eräänkin kerran Amalia halusi katsella Pipsa Possun jaksoa, jossa possuperheen luokse tulee yökylään sukulaispossuvauva, jolla on koliikki. Amalia pyysi jaksoa ja sanoi polleana: kyllä meidänkin vauva osaa itkeä!

Jonkun kerran itku on neitiä harmittanut muun muassa silloin kun videoiden katselut ovat kesken eikä veljen huudolta tahdo kuulla mitään. Kerran Amalia on myös pitänyt leikkien lelukutsuilta tilattuja kakunpaloja korvillaan.

Edelleenkin kun Milo tulistuu hän itkee aivan hysteerisen kovalla äänellä.

Lapsoset

Lapsoset

Toinen nukkuu ja toinen on saanut käsiinsä eräältä lukijalta saamansa kimallevärin

Toinen nukkuu ja toinen on saanut käsiinsä eräältä lukijalta saamansa kimallevärin

Näin Amalia ei ole nukahtanut koskaan eikä tämä ole kyllä ihan Milonkaan tapaista

Näin Amalia ei ole nukahtanut koskaan eikä tämä ole kyllä ihan Milonkaan tapaista

Amalia oli koko viime viikon arkipäivät ihanan kultainen ja hyväntuulinen. Ilmat olivat yhtä aurinkoisia ja ulkoilimme paljon. Saimme kotiimme myös kylävieraita kun Amalian ystävä Mikael tuli siskonsa ja äitinsä kanssa meille. Lapsien leikit sujuivat todella kivasti eikä riitoja juuri tullut. Nämä kaksi ovat tunteneet toisensa vastasyntyneistä asti ja ottavat usein yhteen leikkien lomassa, mutta nyt lapset olivat tainneet kasvaa niin kovasti viime näkemältä, että molemmilla oli enemmän järkeä päässä. Ulkona Mikael nauratti Amaliaa kuin mikäkin naistennaurattaja konsanaan.

Muovailut menossa! Äitiä harmitti niin kun  isi oli antanut Amalian sotkea kaikki värit aivan sekaisin

Muovailut menossa! Äitiä harmitti niin kun isi oli antanut Amalian sotkea kaikki värit aivan sekaisin

Synttärilahjaksi saatuun meikkipöytään sai valot ja musiikin ja tämäkös olikin hauskaa

Synttärilahjaksi saatuun meikkipöytään sai valot ja musiikin ja tämäkös olikin hauskaa

Amalia on vasta nyt oppinut veljensä nimen, vaikka usein vieläkin hän muistelee ensin oliko se: Sinna vai Veera? Amalia ei ole enää niin kiinnostunut Milon vaipanvaihtohetkistä sun muista hoitojutuista. Pikkuveikka on kuitenkin edelleen todella tärkeä ja yhtenä päivänä kotoa lähtiessämme Amalia huolestui emmekö ota vauvaa mukaan ollenkaan kun vein ensin vaunut autoon Milon odottaessa takapihalla (meillä on autopaikka takapihamme edessä).

Milo on aivan väsy

Milo on aivan väsy

<3

<3

Viime viikko olikin hiihtolomaviikko, joten Amalialla ei ollut kerhoa eikä muskaria. Tällä viikolla neiti oli maanantain kerhosta pois, jottei vaan mikään pöpö iskisi ennen laserhoitoa, mutta tänään laskin hänet kerhoon. Laserhoitoa ei haluaisi millään jättää väliin, kun hoitoon pääsee niin harvoin. Olisi aivan mahtavaa jos hoito ehdittäisiin tekemään vielä toistamiseen ennen kesää, mutta tuskinpa.

Äitini ja siskoni lapsiensa kanssa olivat elokuvissa katselemassa Risto Räppääjää. He miettivät myös Amaliaa mukaan, mutta totesimme yhdessä ettei se ehkä ole hyvä idea. Jos Amalia jaksaisi keskittyä ja pysyisi paikallaan niin hiljaa hän tuskin osaisi olla. Amalia puhuu edelleen taukoamatta ja nyt vasta muutaman kerran puhe on alkanut rassata minua ja syy tähän on se, että joskus olisi ihana olla edes sekunti päivällä omien ajatusten kanssa. Ennen Milon syntymää en koskaan kokenut Amalian höpötystä millään tapaa rasittavana, päinvastoin, vaikka moni siitä onkin kysellyt. Ihanahan se on kun toisella on paljon asiaa ja Amalia on saanut puhelahjoistaan paljon kehuja joka puolelta, niin lääkäreiltä kuin ihan maallikoiltakin.

Saimme blogiin aivan ihanan kommentin kaksostenädiltä ja keskustelimme Amalian kanssa tästä kommentista.

“Tämä selvensi omaa näkemystäni todella paljon, löysin blogisi tänään päivällä ja olen todella hartaasti ja kiinnostuneena lukenut n.90% sun postauksista, ja mä olen todella, todella…utelias ;D mietin pitkään, että mikä on tuliluomi kun en ole sellaiseen aiemmin törmännyt, tästä sain selkoa sekä toinen pojistani joka istui vieressäni kyseli aivan kaiken mitä halusi tietää.
Poikani (6, kohta 7v) tuli siihen tulokseen, että hän haluaisi mennä Amalian kanssa isona naimisiin. 😀
Amalialla on parhaat mahdolliset vanhemmat, sekä on todella reipas ja puuhakas tyttö, eikä selvästi ole jäänyt yhtään jälkeen ikäisistään! Ootte ihan mahtavia, voimia ja iloista kevättä teille!:)”

Amaliaa hymyilytti pojan kommentti kovasti, mutta sitten hän kysyi onko naimisiin haluava poika vai tyttö? Vastatessani poika Amalia tokaisi: minä en pidä pojista! Myöhemmin hän kuitenkin kysyi tulisinko minäkin mukaan sinne naimisiin?

Nuusku, äiti pyysi katsomaan kameraan!

Nuusku, äiti pyysi katsomaan kameraan!

Näihin mukaviin tunnelmiin on mukava lopettaa, palailen taas kun aika suo! Voikaa hyvin <3