09 maalis Lepolomalla hotellissa ihan yksin
Mä repäsin ja lähdin lepolomalle hotelliin ja vieläpä ihan yksin. En ole ikinä ollut hotellissa yksin ja ensin mietin että herranen aika sentään enhän minä nyt yksin, mutta sitten aloin pohtimaan asiaa tarkemmin ja päätin lähteä. Päätös oli aivan loistava ja olen ylpeä itsestäni, että lähdin.
En lähtenyt kauas kotoa, vaan varasin huoneen kotipaikkakunnaltamme. Tämä sopi mulle hyvin. Lähdin reissun päälle jo aamupäivällä, vaikka hotelliin pääsin vasta kolmelta. Kävin hieman ostoksilla ja istuin kahvilassa nauttien kahvista ja suolaisesta piirakasta. Kahvilassa tunsin oloni hieman yksinäiseksi, mutta olin todella sen tarpeessa, että sain olla ihan yksin. En missään nimessä olisi halunnut lärpätellä kenenkään kanssa, vaan olla juurikin ihan vain itseni kanssa.
Ennen hotelliin pääsyä piipahdin kirpputorilla ja kaupassa hakemassa suklaata, irtokarkkeja, linssisipsejä ja limua. Lopuksi hain vielä ravintolasta ruuan mukaan ja kahvilasta ison latten. Sitten kello näytti viimein kolmea ja suuntasin kapsäkkeineni kohti hotellia. Sain kantamuksieni kanssa hädin tuskin hotellin ulko-ovea auki ja oman huoneeni ovella nappasin yhden videon, jossa hihkuin innoissani.
Riisuin farkut jalasta ja heitin rintsikat t-paidan alta pois ja kömmin ihanan pehmeän hotellin peiton alle. Katselin vällyjen välissä kaksi tuntia tubevideoita syöden samalla herkkuja ja sen jälkeen havahduin tylsyyteen. Ihanaan tylsyyteen, siihen jota juuri kaipasin. Hiljaisuuteen ja siihen, että kukaan ei kaipaa eikä puhu mulle. Ihana rauha.
Kävin jo ajoissa vartalosuihkussa ja suihkunraikkaalle iholle oli ihana tehdä kasvonaamio. Päälleni puin pehmeän yöpaidan, jonka oli ostanut kaupoilta.
Kurkistin ikkunasta ulos ja mua nauratti niin, kun näin autoni parkissa. En ollut osannut yhtään hahmottaa minnepäin huoneeni ikkunat olivat. Vietin hotellin sängyssä koko päivän ja illan ja teki niin hyvää vain olla. Toki söin itseni aivan ähkyyn, mutta eipä tuo häirinnyt siinä sängyllä makoillessa.
Illalla katselin telkkaria ja oli hauska, kun anoppi ja mun äiti molemmat laittoivat viestiä, että ykkösellä on Kaija Koo, jos haluaisin katsoa. Viesteistä tuli niin ihana mieli.
Illan aikana soitin kotiin kolme videopuhelua ja siellä oli aina iloiset lapset. Amalian pyynnöstä esittelin huonetta ja rupattelimme rauhassa. Nuppu yritti välillä omia puhelinta itselleen, kun Milo taas ei malttanut juuri äidin kanssa jorista.
Kävin yöunille jo kymmeneltä ja nukuin läpi yön heräämättä kertaakaan. Olin laittanut herätyskellon soimaan puoli kaksitoista, kun huone oli luovutettava tasan kahdeltatoista, mutta heräsin ihan pirteänä jo kahdeksalta. Yritin saada vielä unen päästä kiinni, mutta en saanut ja olin sitten kotona jo yhdeksältä, kun oli niin kova ikävä lapsia.
Kotona olin aivan ällistynyt, sillä kaikki nukkuivat. Se oli hyvin hämmästyttävää. Amalian ilme oli ihan paras, kun hän heräsi ja näki äidin töröttävän jo sohvalla.
Aivan ihana irtiotto ja tuli todella tarpeeseen eikä varmasti jää ainoaksi kerraksi <3
Yöllä napattu kuva mun elämäni miehistä, on ne aika somia.