Joulukuu on täällä ja pohdin tänään, että tuleehan samanlainen ihana joulufiilis jouluaattona kuin muinakin. Tämä joulu tulee olemaan kuitenkin hieman erilainen, mutta uskon toki, että joulun tuntu tulee löytymään.

Me vietämme joulua oman perheen kanssa kotona. Tontun tuomat yhdet lahjat odottavat aamulla kuusen alla, josta tonttu on samalla lahjoja tuodessaan haukannut lasten hänelle jättämästä piparista ja hörpännyt maidon. Tonttu on viime vuosina jättänyt lasten joulusukkiin namia ja tästä nämä muruset ovat jo puhuneet.

Aamupalaksi nautimme riisipuuroa ja käymme joulusaunassa. Leikimme, pelailemme ja otamme rennosti. Joulupukki on käynyt meillä usein jo päivällä, jottei lasten tarvitse odottaa sitä kivointa juttua koko päivää.

Jouluruokailu on mulle yksi kohokohta ja joulupöydästä löytyy valtavasti kaikkia joulun herkkuja. Illasta saamme siskon perheen, pikkuveljeni ja äitini kylään ja heidän lähdettyä teemme siskonpedin olohuoneen lattialle. Katselemme myöhään joululeffoja ja lämmitämme ainakin Johnnyn kanssa jouluruokaa.

Haudoilla käymme jossain kohtaa päivää, vaikka itse tykkäisin käydä vasta iltasella, sillä silloin hautausmaa on niin kaunis ja tunnelmallinen.

Joululoma on ihanan pitkä ja sitä lepoa ainakin Amalia kaipaa. Amalia oli tuossa muutaman viikon tosi väsynyt kouluun ja tässä taas muutama viikko meni paremmin, mutta nyt näyttäisi taas hieman väsyttävän. Onhan tässä ollut kova uurastus, joten ymmärrän oikein hyvin, että pieni huili on paikallaan.

Amalia sai yhtenä päivänä opettajalta aivan ihanan merkinnän wilmaan: Sinulla. Amalia on lämmin sydän <3

Olen niin valtavan ylpeä tuosta ihanasta tytöstä, hän on täyttä kultaa.

Meillä on tapana joka ilta sängyssä jutella kaikessa rauhassa lasten kanssa ja silloin tulee ihania keskusteluja. Amalia ja Milo käyvät päiväänsä läpi ja molemmat puhuvat ihania juttuja ihan kaikesta. Välillä pohdimme hyvinkin syvällisiä asioita. Nämä hetket ennen unille menoa ovat tärkeitä ja ihania.

joulu

Lapset ovat olleet tohkeissaan joulukalentereistaan, vaikka pienimmälle se on aiheuttanut välillä kiukkua. Hän ei meinaa hiffata sitä, että joka päivä avataan vain se yksi luukku. Olemmekin nostaneet kalenterit aina yläilmoihin avaamisen jälkeen, jottei niitä hypistellä koko ajan ja siihen päälle kiukuta. Jokainen lapsista sai valita itse joulukalenterin. Amalia valitsi karkkikalenterin, Milo Kinder-kalenterin ja Nuppu Ryhmä Hau suklaakalenterin. Lisäksi mummi ja fafa ostivat lapsille lelukalenterit.

Täällä Lohjalla on satanut kaksi kertaa lunta. Toisella kertaa vähän enemmän ja silloin lähdimme lasten kanssa saman tien koulun ja välipalan jälkeen pulkkamäkeen. Nappasimme mukaan kaksi pulkkaa ja kaksi liukuria. Nautimme valtavasti mäenlaskusta! Johnny liittyi meidän seuraan töiden jälkeen ja kotiin päästyämme lämmitimme kaakaota ja glögiä. Näistä lumisista päivistä on otettava kaikki irti, jos niitä tulee tänäkin talvena vain vähän. Noh ehkä viime talvi oli pohjanoteeraus, on tästä talvesta lumisempi tultava, vai tainnut peräti ollakin jo.

Mulla on jalkapallo tauolla koronan vuoksi ja tämä on tosi kurja juttu. Toki näin se on oltava, mutta harmittaa se silti. Yhtenä päivänä kävin juoksemassa cooperin ja olin tosi yllättynyt siitä kuinka hyvin se meni. Juoksin 12 minuuttiin 2350m. Kyllä siinä sai kovaa tahtia pitää yllä, tulos oli hyvä, mutta erinomaiseen olisi pyrkimys ja se lähtee siitä, kun saa juostua yli 2500m. Ei se nyt hurjan kauas jäänyt. Yllätyin tosiaan noinkin hyvää tulosta, mutta kotiin päästyä Johnny ei yllättynyt ja oli niin ylpeä musta. Sanoi, että tiesi sen, että mulla on hyvä kunto ja olenhan toki treenannut ennen taukoa kovin. Kolme kertaa viikossa olen käynyt futisharkoissa enkä edes muista koska mulla olisi jäänyt harkat väliin. Edelleen jalkapallo on mulle tosi tärkeä ja koko meidän joukkue. Ikävä on näitä kaikkia ihania ystäviä.

Johnny on jäänyt etätöihin. Mies vuokrasi toimistohotellista huoneen ja työskentelee siellä yksikseen. Yksinäistä ja tylsää kuulemma, mutta näin on parempi. Johnnyn työpaikka on Helsingissä ja nyt kun hän työskentelee Lohjalla jää pitkä tunnin, talvisin vielä pidempi työmatka pois, joten tämä on meille kaikille kiva. Ei tarvitse miettiä huonoja ajokelejä, jos niitä tulee. Mä kun aina vähän stressaan Johnnyn pitkää työmatkaa kurjilla talvikeleillä. Eikä tarvitse Johnnyn äidinkään näitä murehtia.

Meillä on mennyt tässä viime päivinä tosi kivasti. Ollaan polteltu paljon takkaa ja mä olen päivällä lämmittänyt takkaa ihan itseksenikin ilman Johnnya. Ennen kun tätä arastelin. Nuppu on aina mukana hakemassa puita puukoriin ja niin tohinalla niitä laittelee. Hän on kaikessa muutenkin apuna ja tykkää kotitöistä.

Nupusta on tullut aikamoinen vauvan hoitaja. Olen miettinyt kuinka ihana ja hyvä isosisko hän olisikaan. Eilen käytiin vauvanvaunujen kanssa kävelyllä ja pieni työnsi vauvaansa niin suloisesti. Isommat olivat myös mukana ja tehtiin pitkä kävelylenkki. Jossain kohtaa Nuppu istui itse vauvanvaunuissa ja mä työnsin häntä selkä kyyryssä. Olipas huvittava näky. Milo paineli pyörällä ja Amalialla oli vauva kantorepussa. Toisinaan tutkittiin luontoa ja ihasteltiin kaunista taivasta. Milo kurvasi yhden kerran pyörällä vauvan kanssa jorpakkoon ja kaatui sinne pöpelikköön. Ei häntä onneksi sattunut. Loppumatkasta Amalia pisti puhelimestaan musiikkia soimaan ja Nuppu oli niin huvittava, kun jätti vain kärrynsä ja jorasi antaumuksella. Meitä nauratti niin kovin ja paria kävelyllä ollutta ihmistä myös <3

Voiko lapsi oikeasti ollakaan näin iloinen joulukalenterista. Joka aamu heti silmät avattuaan molemmat lapset ryntäävät avaamaan joulukalentereistaan luukut. Se innostus on joka ikinen aamu yhtä valtava.

Perjantaina 1.12 avattiin ensimmäinen joulukalenterin luukku ja torstaiyönä Amalia heräsi monta kertaa kysymään joko saa nousta avaamaan ekan luukun?

Joulukalenteri on lapsille tärkeä ja se voi varmasti välittyä näistä kuvista, jotka on napattu ensimmäiseltä aamulta, kun joulun odotus alkoi <3 joulukalenteri

joulukalenteri

joulukalenteri

joulukalenteri

joulu

Täällä odotellaan jo malttamattomina koska pääsee avaamaan ensimmäistä luukkua joulukalenterista! Me hankittiin lapsille lego joulukalenterit tänä vuonna ja lisäksi myös ihan perus suklaakalenterit. Mummilasta löytyy myös kuvakalenterit, joiden luukut lapset pääsevät avaamaan aina mummilapäivänä kerran viikossa. Tällöin lapset saavat avata myös mummin ja fafan Nappe koiran kalenterista sen päivän luukun. Mä muistan joskus vuosia sitten, että me hankittiin Nuuskulle oma kalenteri, mutta eihän se herkkupylly niistä koirankeksi ylläreistä tykännyt yhtään! Nappe on kuitenkin erilainen ja syö ihan kaikkea kurkusta puhelimiin, joten hänelle joulukalenteri on tuskin vika ostos.

joulu

joulu

joulu

joulu

Muhun on iskenyt hiljalleen koirakuume, vaikka Nuuskun menetyksen jälkeen olin aivan varma etten tule koiraa enää haluamaan. Lapsethan tietysti haluaisivat koiran tai oikeastaan ihan minkä vaan lemmikin. Amalian suosikkeja ovat koira, pupu, kilpikonna tai pikkuinen siili. Amalia rakastaa kaikkia eläimiä ja tyttö ottaisi jopa liskon tai käärmeen jos antaisi luvan.

joulu

Meillä on edelleen tapana Prisma-reissuilla piipahtaa eläinkaupassa ja lapset viihtyisivät siellä varmasti vaikka koko päivän. Jokainen elukka on saatava katsella rauhassa, jopa inhottavat torakat!

Mä tiedän, että mun koiran kaipuu on osa vauvan kaipuuta ja kyllä me nyt ensin toivomme perheeseen ihan ihmisvauvaa ja koiran hankintaa voi miettiä sitten vuosien päästä.

joulu

Keskenmenosta on toivuttu aika hyvin ja tällä hetkellä vauvan yritys on niin sanotusti käynnissä taas. Saa nähdä saako meidän perhe maailman parhaan joululahjan uuden raskauden muodossa. Tunnelmat ovat odottavat ja innokkaat!

joulu

joulu

Eilen lähetin Milon kerhohakemuksen, sillä Milo täyttää pian kolme vuotta ja voi sitten aloittaa kerhoilun. Lapset saattavat mennä eri ryhmiin, sillä Amalian aamuryhmä on täynnä. Iltapäiväryhmä on paljon rauhallisempi, joten se voisi sopia vilkkaalle Milolle paremmin. Mua ei haittaa kuskaamiset, ja mukavaa on, että kerhopäivät ovat kuitenkin samat. Amaliasta parasta tässä ratkaisussa on se, että saa viettää äidin kanssa kaksin aikaa Milon kerhon aikana ja minusta tämä on myös tosi kiva juttu!

Blogin uusi nimi paljastuu pian. Nimivaihtoehtoja on vielä useampi ja jutellaan niistä illalla Johnnyn kanssa ja sitten pyydän vielä hieman apua Kaksplussan huipuilta blogikollegoilta! Joka tapauksessa blogin uusi nimi tulee yhdeltä teistä lukijoista ja lopullisen päätöksen jälkeen hänelle lähtee yllärilahja tulemaan.

Joko teillä on muuten joulufiilistä? Mä en jotenkin meinaa sitä löytää tänä vuonna ollenkaan, vaikka kotiakin ollaan jo koristeltu jouluiseksi. Joulupuu-keräykseen osallistuimme viikonloppuna, kun olimme Amalian kanssa kaupoilla.

Kävin myös yhtenä päivänä vaatekaappini läpi ja sieltä lähtee kolme muovikassillista vaatetta uusiin koteihin. Lahjoitan vaatteet huomenna Hopelle!

Kyllä mä uskon, että se joulun tuntu sieltä pikkuhiljaa tulee <3