Johan tässä vierähti viikko edellisestä kirjoituksesta. Hulinaa pukkaa, kun arki on täällä taas ja kalenterissa jälleen merkintöjä rennon kesäloman jälkeen. On koulua, on kerhoa, on joka arkipäivä aikatauluja ja mun aivot ovat jääneet vielä kesälomalle.

Amalian ollessa esikoulussa olin aina tosi tarkka ja muistin kaikki metsäretket, eväät sun muut spesiaalimmat jutut ja luin mahdolliset wilma-viestit joka ilta tai jo päivän aikana. Nyt ensimmäisen luokan alettua mä olen ollut hajamielinen, unohtanut lukea wilmaa, unohdettu jo yhdet läksyt (toki nämä Amalia huolehtii itse ja oli itse unohtanut, että myös toisesta kirjasta tuli läksy), on unohdettu liikkakamat ja vielä kahtena peräkkäisenä päivänä (ekana päivänä suhasin tosin kotiin ja vein ne kouluun, mutta toisen unohduksen tajusin vasta myöhemmin).

Aamuisin säntäilen pitkin kotia, kun en koskaan ikinä jaksa laittaa vaatteita sun muita valmiiksi edellisenä iltana ja en voi käsittää miksi en opi tätä, sillä se helpottaisi niin paljon. Hyvin monina aamuina lähdön hetkellä on itsellä stressi ja pinna kireällä, vaikka joka aamu olemme ajoissa, ihan liiankin ajoissa ja odottelemme sitten kellojen sointia ainakin vartin verran.

Ehkä mä yritän nyt tsempata tässä ihan oikeasti ja haalia kaiken valmiiksi aamua varten jo illalla.

Miten muilla, ennakoitteko kaiken vai etsitäänkö teillä kamoja kasaan aamulla hiki otsalla? 

pyöränistuin

Mun hajamielisyys johtuu varmasti väsymyksestä. Johnnylla on ollut loman jälkeen jo useampi työmeno, jolloin hän ollut yötä pois kotoa ja lapset ovat yksin mun kontolla.

Iltaisin on ihana valvoa, kun saa lapset nukkumaan, vaikka järkevämpää olisi käydä aika pian heidän jälkeen itsekin yöunille. Oma aika ja miehen kanssa yhteinen aika on vaan niin tärkeää ja nipistän sitä sitten omista yöunista.

Hormonit tuo tietysti ihan omat juttunsa mielialaan ja väsymykseenkin ja PMS-oireet ovat tehneet paluun, kun kuukautiset alkoivat lähes kahden vuoden tauon jälkeen. Tämäkin oli taas niin koomista, sillä menkat alkoivat saaressa olevalla mökillä eikä kenelläkään tietysti ollut mitään sidettä tai tamponia mukana. Siinä sitten oli hieman sovellettava ja Johanna nukkui sitten Nupun vaippa pikkuhousuissa 😉

Noh vaikka olen ollut hieman hajamielinen ja toisinaan huonotuulinen, niin Amalian koulu on mennyt kivasti ja Milon kerho myös. Iltaisin olemme olleet yhdessä koko perhe ja Amalia on halunnut olla aika paljon rauhaksiin eikä ole niin paljon jaksanut leikkiä ystäviensä kanssa. Sama meininki oli silloin eskarin alussa.

Koulun jälkeen Amalia haluaa aina rentoutua hetken, syödä välipalan ja katsella sitten puhelimella videoita. Sen jälkeen vuorossa on läksyt, jotka hän on tehnyt tosi hienosti ilman apua. Vieressä olen aina katselemassa kuitenkin. Lukuläksyt tosin ovat tuottaneet vaikeuksia, mutta ei auta kuin treenata. Mä muistan itse, kun väänsin aina itkua keittiönpöydän äärellä juurikin lukuläksyjen kanssa ja näen Amaliassa niin paljon itseäni, kun hän tekee lukuläksyjä.

välipala

Miloa kiinnostaa Amalian läksyt ja poika on alkanut puhua omista kerhoreppuun laitetuista kerhoposteista läksyinä. Kerhopostit ovat siis erilaisia tiedotteita kerhosta. On muuten ihan hassua ajatella, että Milo on ensi vuonna esikoululainen. Jotenkin se tuntuu ihan oudolta, mutta näin se vaan on.

Onneksi on Nuppu-vauva, jonka kanssa saa jatkaa vielä kotona oloa kaikessa rauhassa. Tänäänkin olin Nupun ja Milon kanssa perhekerhossa ja oli ihana seurata miten rohkeasti Nuppu siellä tutki leluja ja jopa konttasi välillä vieraiden ihmisten keskelle hetkeksi ennen kuin tulikin kova kiire taas äidin helmoihin. Nuppu soitti hienosti marakassia laulun aikana ja sydämeni suli, kun Milo nappasi pikkusiskon syliinsä istumaan ja siinä nämä kaksi sitten olivat niin suloisina. Nuppu on aivan haltioissaan Milosta ja toisinpäin samaten ja näiden välinen suhde on aivan mielettömän ihanaa seurattavaa.

Nyt aloitamme viikonlopun ja on ihanaa, kun Johnnykin on kotona eikä miehellä ole mitään menoja. Perjantain kunniaksi herkutellaan ja aion laittaa kynttilät palamaan siistiin lasten kanssa vasta siivottuun kotiin <3

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille <3 

Noh, niin se Amalian koulu ja ekaluokka alkoi eikä mua ja Johnnya itkettänyt yhtään. Vähän alkoi kyllä jännittää siinä koulunpihalla, kun Amalia oli niin jännittynyt ja hoki, että hänellä on paljon enemmän perhosia vattassa kuin illalla. Jotenkin se oma jännitys hävisi kuitenkin ihan kokonaan, kun Amalia kutsuttiin jonoon ja hän niin reippaasti sinne meni, katseli meitä ja vilkutti ja hymyili niin iloisena eikä lainkaan jännittyneen näköisenä.

ekaluokka

Amalian opettaja ei ole meille vanhemmille mistään tuttu, mutta vaikuttaa mukavalta ja jämptiltä naiselta. Amalia itse piti opettajaa kivana ja se on tosi hyvä juttu! Ensimmäisenä koulupäivänä Amalia oli saanut kolme uutta kaveria ja vielä yhden lisää seuraavana päivänä, ihanaa! Amalian kanssa samalle luokalle pääsi kaksi hänen ystävää, toinen ystävyys on alkanut jo kerhoajoilta ja toinen esikoulusta. Luokalle tuli myös muutama puolituttu rinnakkaisesta esikouluryhmästä, mutta muita lapsia Amalia ei tuntenut entuudesta, sillä he ovat alueemme toisesta esikoulusta eikä Amalialle mitään kautta tuttuja. Itse tosin muistan muutamia lapsia perhekerhosta lasten ollessa ihan pieniä.

Amalia tutustuu uusiin ihmisiin aika helposti ja hän on kiva ja reilu kaveri. Muistan silloin ensimmäistä kertaa perhekerhoon mennessä Amalian ollessa puolivuotias vauva ajatelleeni, että autan Amaliaa kaikin tavoin saamaan ystäviä heti pienestä pitäen, jotta hänellä olisi sitten isompana hyvä tukiverkko ystävistä ja tässä olemme onnistuneet. Amalia on toki ystävystynyt ja saanut ystäviä ihan itse, mutta olen hänen kanssa käynyt tosi paljon kerhoissa ja avoimissa päiväkodeissa ja sovittu treffejä ystävien kesken. Amalia tuntee paljon ihmisiä ja on sosiaalinen ja jo heti koulunpihalle mennessä muutama tokaluokkalainen tuttu tuli Amalialle juttelemaan ja yksi Amalian sydänystävistä tuli yläpihalta antamaan Amalialla ison halin ja toivotti hyvää koulupäivää. Tämä sai mulle kyyneleet silmiin ja mietin miten onnekas Amalia onkaan, kun hänellä on näin ihania ja rakkaita ystäviä.

ekaluokka

Kysymyksiä Amalialle koulusta

Minkä arvosanan annat näille kahdelle koulupäivälle?

2/5.

Mikä oli jännittävää?

Kaikki.

Mikä oli päivässä kivointa?

Välitunti ja Aapinen.

Pelottiko joku asia?

Läksyt pelottaa, se miten mä selviydyn niistä.

Menikö aika nopeasti, vai tuntuiko koulupäivä pitkältä?

Pitkältä (ensimmäinen päivä oli 3h ja toinen 4h) 😉

Oliko välitunnit kivoja?

Oli.

Mitä teit välitunnilla?

Keinuin ja juttelin mun kavereitten kaa.

Millainen opettajasi on?

Kiva.

Amalian sanoin koulu on rankkaa, mutta kivaa! Vielä ei läksyjä ole tullut ja niitä Amalia jännittää kovin ja ne tuntuu hänestä tylsältä, vaikka olen yrittänyt kertoa, että läksyjä tulee varmasti alkuun tosi vähän ja yhdessä niitä katsellaan.

Huomenna alkaa uusi viikko ja saa nähdä mitä Amalia meinaa, kun on viisi koulupäivää takana 😉 Milo aloittaa kerhon huomenna, vaikka poika luuli jo menevänsä esikouluun. Isänsä poika, tuommoinen taivaanrannanmaalari, joka ei turhia ressaa 😉

ekaluokkalainen

Miten muilla lapsilla on koulu, eskari tai hoito lähtenyt käyntiin?

Mukavaa sunnuntai-iltaa murut <3