Koululaisen hajamielinen äiti

Johan tässä vierähti viikko edellisestä kirjoituksesta. Hulinaa pukkaa, kun arki on täällä taas ja kalenterissa jälleen merkintöjä rennon kesäloman jälkeen. On koulua, on kerhoa, on joka arkipäivä aikatauluja ja mun aivot ovat jääneet vielä kesälomalle.

Amalian ollessa esikoulussa olin aina tosi tarkka ja muistin kaikki metsäretket, eväät sun muut spesiaalimmat jutut ja luin mahdolliset wilma-viestit joka ilta tai jo päivän aikana. Nyt ensimmäisen luokan alettua mä olen ollut hajamielinen, unohtanut lukea wilmaa, unohdettu jo yhdet läksyt (toki nämä Amalia huolehtii itse ja oli itse unohtanut, että myös toisesta kirjasta tuli läksy), on unohdettu liikkakamat ja vielä kahtena peräkkäisenä päivänä (ekana päivänä suhasin tosin kotiin ja vein ne kouluun, mutta toisen unohduksen tajusin vasta myöhemmin).

Aamuisin säntäilen pitkin kotia, kun en koskaan ikinä jaksa laittaa vaatteita sun muita valmiiksi edellisenä iltana ja en voi käsittää miksi en opi tätä, sillä se helpottaisi niin paljon. Hyvin monina aamuina lähdön hetkellä on itsellä stressi ja pinna kireällä, vaikka joka aamu olemme ajoissa, ihan liiankin ajoissa ja odottelemme sitten kellojen sointia ainakin vartin verran.

Ehkä mä yritän nyt tsempata tässä ihan oikeasti ja haalia kaiken valmiiksi aamua varten jo illalla.

Miten muilla, ennakoitteko kaiken vai etsitäänkö teillä kamoja kasaan aamulla hiki otsalla? 

pyöränistuin

Mun hajamielisyys johtuu varmasti väsymyksestä. Johnnylla on ollut loman jälkeen jo useampi työmeno, jolloin hän ollut yötä pois kotoa ja lapset ovat yksin mun kontolla.

Iltaisin on ihana valvoa, kun saa lapset nukkumaan, vaikka järkevämpää olisi käydä aika pian heidän jälkeen itsekin yöunille. Oma aika ja miehen kanssa yhteinen aika on vaan niin tärkeää ja nipistän sitä sitten omista yöunista.

Hormonit tuo tietysti ihan omat juttunsa mielialaan ja väsymykseenkin ja PMS-oireet ovat tehneet paluun, kun kuukautiset alkoivat lähes kahden vuoden tauon jälkeen. Tämäkin oli taas niin koomista, sillä menkat alkoivat saaressa olevalla mökillä eikä kenelläkään tietysti ollut mitään sidettä tai tamponia mukana. Siinä sitten oli hieman sovellettava ja Johanna nukkui sitten Nupun vaippa pikkuhousuissa 😉

Noh vaikka olen ollut hieman hajamielinen ja toisinaan huonotuulinen, niin Amalian koulu on mennyt kivasti ja Milon kerho myös. Iltaisin olemme olleet yhdessä koko perhe ja Amalia on halunnut olla aika paljon rauhaksiin eikä ole niin paljon jaksanut leikkiä ystäviensä kanssa. Sama meininki oli silloin eskarin alussa.

Koulun jälkeen Amalia haluaa aina rentoutua hetken, syödä välipalan ja katsella sitten puhelimella videoita. Sen jälkeen vuorossa on läksyt, jotka hän on tehnyt tosi hienosti ilman apua. Vieressä olen aina katselemassa kuitenkin. Lukuläksyt tosin ovat tuottaneet vaikeuksia, mutta ei auta kuin treenata. Mä muistan itse, kun väänsin aina itkua keittiönpöydän äärellä juurikin lukuläksyjen kanssa ja näen Amaliassa niin paljon itseäni, kun hän tekee lukuläksyjä.

välipala

Miloa kiinnostaa Amalian läksyt ja poika on alkanut puhua omista kerhoreppuun laitetuista kerhoposteista läksyinä. Kerhopostit ovat siis erilaisia tiedotteita kerhosta. On muuten ihan hassua ajatella, että Milo on ensi vuonna esikoululainen. Jotenkin se tuntuu ihan oudolta, mutta näin se vaan on.

Onneksi on Nuppu-vauva, jonka kanssa saa jatkaa vielä kotona oloa kaikessa rauhassa. Tänäänkin olin Nupun ja Milon kanssa perhekerhossa ja oli ihana seurata miten rohkeasti Nuppu siellä tutki leluja ja jopa konttasi välillä vieraiden ihmisten keskelle hetkeksi ennen kuin tulikin kova kiire taas äidin helmoihin. Nuppu soitti hienosti marakassia laulun aikana ja sydämeni suli, kun Milo nappasi pikkusiskon syliinsä istumaan ja siinä nämä kaksi sitten olivat niin suloisina. Nuppu on aivan haltioissaan Milosta ja toisinpäin samaten ja näiden välinen suhde on aivan mielettömän ihanaa seurattavaa.

Nyt aloitamme viikonlopun ja on ihanaa, kun Johnnykin on kotona eikä miehellä ole mitään menoja. Perjantain kunniaksi herkutellaan ja aion laittaa kynttilät palamaan siistiin lasten kanssa vasta siivottuun kotiin <3

Ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua kaikille <3 

7 Comments
  • Ilona
    Posted at 20:41h, 23 elokuun Vastaa

    Hei, hauska lukea tuosta arjesta parin vuoden takaa…meidän lapset kuin ovat ihan sama sarja kuin teidän. Mutta kaksi vuotta vanhempana!
    Tyttö on nyt 3lk ja poika 1lk ja pienin tyttö täytti juuri kolme vuotta.
    Niin se elämä muuttuu ja lapset kasvavat.

    • johanna
      Posted at 08:38h, 24 elokuun Vastaa

      Hihiii ihana <3

  • Viiden äiti
    Posted at 22:37h, 23 elokuun Vastaa

    Ai kamala, kun mä nauroin ääneen ajatusta itsestäni aamuisin sinkoilemassa pitkin kotia. 😀 Meillä on 1 kappale vauvaa, 2 kappaletta kerholaista, 1 kappale eskarilaista, 1 kappale koululaista, 1 kappale miestä jonka työ meidät elättää mutta valitettavasti vei tästäkin päivästä 15tuntia..ja tietty 1 kappale kiireistä äitiä. Lisäksi tottakai 1 kappale koiraa.. 😀 Mä en ikinä uskaltaisi olla illalla pakkaamatta reppuja, laittamatta jokaisen aamun vaatteita valmiiksi pinoihin, laittamatta jo illalla kerholaisten eväitä rasioihin, ja valmistelematta aamiaista helposti saatavaksi, sekä mieluusti vielä lounasta ja välipalaakin jotta välipalan aikaan voi tehdä valmiiksi osan iltapalaa jos sen ei ole tarkoitus olla muroja tai puuroa. Mä luotan siispä sellaiseen mantraan, kuin; “Kirjoita ylös, valmistele, ennakoi!” noin niinkuin ihan humoristisessa mielessä. 😀 Tällä tavoin puolet päivän ajatustyöstä on jo tehty illalla autopilotilla valmiiksi ja lopun päivän voi käyttää kotitöihin, ruoanlaittoon ja siihen tärkeimpään eli nauruun. 🙂 Aurinkoista syksyn alkua!

    • johanna
      Posted at 08:37h, 24 elokuun Vastaa

      Kuulostaa niin hyvältä ja järkevältä! <3 Nyt aion kyllä tsempata tässä oikeasti! 🙂 Aurinkoista syksyn alkua sinne myös <3

  • Noora
    Posted at 15:08h, 29 elokuun Vastaa

    Kuulostaa kovin tutulta, kolme lasta täälläkin, tosin muutaman vuoden vanhempia kuin teillä. Mä niin aloitin tsempillä kun koulu alkoi. Molempien koululaisten todistukset heti ekaa päivää varten reppuun ja vielä oikeisiin reppuihin! Meillä nämä siis palautetaan aina kouluun ja säilytetään siellä kansioissa. Olin niin tyytyväinen itseeni. No, molemmat palautui päivän päätteeksi takaisin kotiin, koska olin unohtanut allekirjoittaa ne… 😀 No, nimet alle ja uudestaan reppuihin. Ja seuraavana päivänä toinen tuli vieläkin takaisin, kun sinne piti laittaa toiseenkin paikkaan nimi! Kolmannella yrityksellä se sitten meni oikein… Hyvin alkoi, mutta eipä tule enää opelle yllätyksenä, että ihan kaikki ei aina mene nappiin. 😉 Meillä on kolme hyvin Milon tyylistä poikaa, niin ihan pienistä ei kannata ottaa paineita. Vauhtia riittää… 😀

    • johanna
      Posted at 15:33h, 29 elokuun Vastaa

      Hahhhaaa ihana <3

  • lillamy
    Posted at 18:47h, 08 syyskuun Vastaa

    Tsemppiä arjen pyörittämiseen ja Amalialle läksyjen tekoon ❤️ voi ei toi vaippa, mulla on käynyt niin että jouduin käyttämään yhden yön ajan sukasta ja vessapaperista kyhättyä suojaa mökillä, kyllähän se hätäratkaisuna toimi, mutta voi kun olis ollut vaikka edes vaippa saatavilla niin olisin ottanut sen riemulla vastaan 😂

Post A Comment

*

code