Kuulumisia koulusta ja eskarista

Aamuisin alkaa tuntua jo syksyiseltä, vaikka päivisin lämpenee välillä niin, että saatan itse hengailla sortseissa. Koululaisia viedessä saa heidän mukaan laittaa jo takkia ja pian taitaa alkaa olla aika etsiä ulkohousut, hanskat ja pipot. Valmiiksihan ne olisi hyvä jo katsoa, jotta näkisi uupuuko jotain. Anopin naapurista saimme Milolle kahdet ulkohousut ja takkeja pojalta löytyy. Uskon, että Amaliallekin menee viime vuonna ostetut ulkkarit ja Nupulle löytynee jotain Amalian vanhoja söpöyksiä.

Meillä on ollut Nupun kanssa äärettömän rauhallista kotona isompien ollessa koulussa ja eskarissa. Viedään Amalia ja Milo aina aamuisin ja haemme Milon joka päivä yhdeltä ja Amalian miten hänellä milloinkin koulu loppuu. Hieman tulee kuskaamista, sillä Amalia ja Milo pääsevät ainoastaan yhden kerran viikossa samaan aikaan.

Nuppu on herännyt aamuisin puoli seitsemän-seitsemän aikaan, joten olen saanut pikkuisen päiväunille jo ennen yhtätoista, joten hän on saanut nukuttua ennen koululaisten hakua. Tämä toimii loistavasti, sillä sitten Nupun saa normaaliin aikaan myös yöunille eikä unensaati veny yhteentoista, kuten jokunen päivä kävi, kun laitoin hänet päiväunille vasta Amalian koulupäivän jälkeen ja tyttö pääsi vasta kahdelta. Nuppu jaksoi uskomattoman hyvin valvoa reilu kahteen, mutta simahti jo imettäessäni häntä. Nyt on kuitenkin ollut kiva, että pieni herää ajoissa aamulla ja näin sitten nukahtaa päikkäreille helposti ennen yhtätoista ensin lounaan syötyään.

kuulumisia

Nuppu on ollut syntymästään asti niin sopeutuvainen ja edelleen ihmettelen kuinka lunkisti hän ottaa esimerkiksi sen, kun ennen kello yhtä menen makuuhuoneeseen ja herätän hänet kesken päiväunien. Pieni on ihan lämmin ja töttöröö siellä peiton alla, kun avaa silmät silittäessäni häntä. Kuiskaan hänelle aina, että lähdetään hakemaan Milo esikoulusta ja Nuppu huikkaa unisena: JOO! Sitten nappaan pikkuisen syliin, puen vaatteet hänen päälle ja pieni laskeutuu siitä maahaan ja kävelee eteiseen ja laittaa kengät itse jalkaan. Temperamenttisempi tapaus saattaisi huutaa kurkku suorana ja pistää kaikin tavoin hanttiin.

kuulumisia
Milo on käynyt jalkapallokoulussa ja peleistä lähti mukaan tsemppari!

Milo on viihtynyt esikoulussa loistavasti ja poika on saanut opettajilta ihania kehuja. Eräs päivä he olivat tehneet taikatemppuja ja niitä oli kuvattu tabletilla. Milo oli sanonut opettajalle, että tämä video on kyllä näytettävä äidille.

Heidän luokassa on pehmoleluna vahvuusvaris, jolle lapset ovat saaneet kertoa omista vahvuuksistaan. Tarkemmin en tiedä mitä Milo varikselle oli kertonut, mutta opettaja kertoi olevansa aivan myyty sille mitä Milo sanoi.

Vaikka Milo eskarista tykkääkin, niin toki hänkin laskee päiviä viikonloppuun Amalian lailla, sillä kotona on vain niin mukavaa, hih. Mutta menee tosiaan esikouluun reippaasti ja innostuneena ja tämä on tosi ihanaa.

Amalian koulu on mennyt myös hienosti. Heillä oli luokassa juuri opettaja opiskelija ja Amalia tykkäsi hänestä tosi kovasti. Harmi, että hänen piti palata takaisin koulunpenkille. Koulupäivien jälkeen Amalialla on ollut toisinaan aika kova väsy eikä joka päivä ole jaksanut leikkiä ystävien kanssa. Iltaisin sänkyyn mennessä Amalia on alkanut kuunnella äänikirjaa, jotta nukkumaanmeno olisi mukavampi. Tämä on toiminut tosi hyvin. Nyt kuuntelussa on Heinähattu ja Vilttitossu.

Koululaisten ollessa koulussa me ollaan luettu Nupun kanssa paljon kirjoja. Se on tällä hetkellä yksi Nupun lempipuuha. Lisäksi teemme yhdessä kotitöitä, tiskikoneen tyhjennys on näistä Nupusta kaikkein kivointa. Hän ojentaa mulle aina astioita ja mä nostan ne kaappiin. Muoviset astiat Nuppu laittaa ihan itse sekä usein myös ruokailuvälineet. Kattilat hän nostaa aina sellaisella hauskalla ilmeellä, aivan kuin ne painaisivat tonnin. Hän tietää upeasti mihin kaikki kuuluu.

Sitten Nuppu nukkuu päiväunet ja eilen mä nukuin itsekin puolisen tuntia. Yleensä Nupun koisiessa mä syön, juon kahvia, kirjoitan blogia, teen kotihommia, istuskelen sohvalla ja selaan puhelinta. Nyt toki mullakin on tuo äänikirja hommeli puhelimessa, joten pian taidan aloittaa jonkun hyvän kirjan kuuntelun.

kuulumisia

Kauppareissut ollaan hoidettu Amalian kympin aamuina. Viedään Milo yhdeksäksi esikouluun ja sitten menty tyttöjen kesken kauppaan ja siitä viety sitten Amalia kymmeneksi kouluun. Tämä on toiminut tosi kivasti ja Amalia on aina apuna lastaamassa tavaroita hihnalle mun siirtyessä pakkaushommiin. Näin ei tule kauheaa kiirusta pakkaamisessa. Me kun ostetaan aina kerralla usein neljä kassia ruokaa. Mä en yhtään tykkää käydä kaupassa ja siksi haluan ettei kauppareissuja tarvitse tehdä usein. Mietin aina etukäteen mitä syödään ja lähes aina kirjoitan kauppalistan mukaan.

Kodinhoitohuoneen remppa on edistynyt sen verran, että ollaan käyty Johnnyn kanssa Ikeassa ja saatiin päätettyä tasot. Tasoista oltiin samaa mieltä, mutta kaapinovia on vielä mietittävä. Myös allas ja hana tuottivat suukopua. Johnnyn mielestä kodinhoitohuoneen altaan on oltava rosterin värinen ja mä haluan ehdottomasti valkoisen altaan. Katsellaan koska me saadaan valmista 😉

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

4 Comments
  • Nimetön
    Posted at 07:03h, 06 syyskuun Vastaa

    Onko kouluun niin pitkä matka, ettei koulumatkojen kulkeminne itsenäisesti esimerkiksi polkupyörällä ole mahdollista? Olisihan se erityisen hyvää hyötyliikuntaa kuitenkin.

    Olisi myös erityisen mielenkiintoista palata blogin alkulähteille ja kuulla edes yleisellä tasolla, miten Amalian perussairaus vaikuttaa arkeen tai koulunkäyntiin. Vaikuttaako se esimerkiksi oppimiseen tai jaksamiseen?

    • johanna
      Posted at 13:17h, 06 syyskuun Vastaa

      Hieman alle kaksi kilsaa, mutta Amalia ei rohkene vielä yksin kulkea ja tämä on täysin ok. Kerkiää sitä sitten ja mä kun olen kotona vielä, niin tämä kuskaaminen järjestyy 🙂
      Ymmärrän, että tämä olisi mielenkiintoista, mutta sen enempää en tästä nyt kirjoita, kuin sen, että kaikki on sujunut hyvin <3

  • Elina
    Posted at 14:04h, 09 syyskuun Vastaa

    Hei, ihan sattumalta eksyin tänne blogiin 🙂 Nyt kun mietin, niin ehkä joskus ennenkin olen lukenut juttujasi… ihanasti kuvailet arkea lasten kanssa, tuli ihan lämmin fiilis. Meillä on myös ekaluokkalainen perheessä, kun nuorempi poikanikin aloitti koulun. Meillä myös vielä viedään tai saatetaan lapsi kouluun ja haetaan ip-kerhosta. Olen onnellinen, että se on meillä mahdollista, mutta toki on paljon lapsia, joiden pitää kulkea matkat ihan itsekseen vanhempien ollessa töissä tms. Lapset on niin eritasoisia vielä siinä ikävaiheessa ja meidän poitsu on aika haaveilija kulkiessaan yksin, etten suoraan sanoen uskalla päästää vielä liikenteeseen yksin. Isovelikin alkoi vasta tokalle luokalle kulkea omatoimisesti.

    • johanna
      Posted at 18:24h, 09 syyskuun Vastaa

      Kiitos kauniista sanoistasi ja ihana, että eksyit blogiin <3 Juu lapset ovat niin erilaisia, toisille on tosi tärkeä päästä kävelemään ihan itsekseen koulumatkat, Milo kävelisi jo nyt, jos saisi 😉 Kiitos kommentistasi <3

Post A Comment

*

code