Posted at 20:51h
in
Yleinen
by johanna
Amalia pysyi terveenä ja automme starttasi kohti Lastenklinikkaa ja laserhoitoa perjantaiaamuna. Hoito oli Amalian kuudes kerta ja vaalenemista on tapahtunut jo kivasti. Keskustelin lääkärin kanssa hoitojen jatkoista ja hän kertoi, että hoitoja tullaan jatkamaan niin pitkään kuin niillä saadaan tulosta aikaan. Tämä on aivan mahtavaa ja uskon, että Amalian tuliluomet saadaan häivytettyä aika mukavasti, vaikka tiedän, että posken, nenän ja leuan alueen tuliluomet eivät koskaan tule vaalenemaan lainkaan niin hyvin kuin esimerkiksi otsan alue, mutta pääasia, että näistä hankalistakin alueista luomea saadaan joka kerta edes hieman vaaleammaksi.
Amalia on odottanut laserhoitoa koko viikon ja joka aamu hän on kysynyt joko tänään menemme laserhoitoon? Hoito on selkeästi hoidettu aina onnistuneesti ja varmasti tuttu Iho- ja allergiasairaalasta Lastenklinikalle tuleva henkilökunta tuo lapsille myös turvaa.
Leopardityttö <3
Tällä kertaa Amaliaa ei saanut huiputettua tipan laiton ajaksi kirjan katseluun, vaan tyttö seurasi silmä kovana nukutuslääkärin tipanlaittotaitoja. Amalia ei ole kertaakaan itkenyt tipan laittoa, eikä tälläkään kertaa päässyt itku. Laitan Amalian kämmenselkään aina tuntia ennen hoitoa puudutuslaastarin ja tämä on ohje, jota toivoo myös sairaalan henkilökunta. Syy tähän on se, ettei lapselle jäisi kurja olo tipan laitosta. Aina kuitenkaan Emla-puudutteen käyttö ei ole hyvä idea, sillä jos lapselta on hankala löytää suonia, puuduteaine saattaa piilottaa niitä vielä lisää. Amalialla ei ole onneksi tätä ongelmaa ja tippa laitetaan onnistuneesti aina samaan hyvään suoneen.
Nukutusaine sai Amalian hätääntymään, ja siinä vaiheessa pieneltä pääsi itku. Uni tuli kuitenkin vain sekunteja myöhemmin ja äiti joutui poistumaan leikkaussalista. Amalian laseroinnin aikana piipahdimme Johnnyn ja Milon kanssa kahvilassa, josta isi sai aamupalaa ja äiti kupin teetä. Myöhemmin isi lähti Milon kanssa vaunulenkille ja itse sain rauhassa höpötellä Amalian kohtalotoverin vanhempien kanssa. Meillä on tähän perheeseen hirmuinen välimatka ja on aivan mahtavaa nähdä hoitojen yhteydessä. Viime kesänä treffasimme Särkänniemessä ja ensi kesäksi on suunniteltava myös jotain.
Amalia oli herätessään kiukkuinen kuin ampiainen eikä kiukku hellittänyt kuin juuri ennen kotiinlähtöä. Myös Milo tulistui jossain vaiheessa ja lapsemme huusivat sitten mukavassa kuorossa.
Ai miten niin jäykkä ilme 😉
Kotona Amalia oli surullinen ja sanoi itkien ettei ole enää mageejuttutyttö, kun on pilkkuja.
Juttelimme pilkuista ja harmitus helpotti. Seuraavana aamuna Amalia totesi hyväntuulisena: äiti, niitä pilkkuja on vieläkin.. Tämän jälkeen tyttö ei ole pilkuista puhunut ja pian ne jo lähtevät vaalenemaan.
Pienesti simmu turvoksissa seuraavana aamuna
Amalia saa jokaisen laserhoidon jälkeen valita itselleen palkinnon ja tällä kertaa tyttö valitsi legoja. Amalia on innostunut kovasti legoista ja nyt on kiva kun legoukkeleilla on oma kahvilakin.
Seuraava hoitoaika meni syksyyn, kuten arvelinkin. Mukavahan se olisi ollut päästä laserointiin vielä kerran ennen kesää, mutta täytyy ajatella, että on se Amalia käynyt jo monet hoidot läpi kolmen vuoden ikään mennessä!
