marsu

Tämä tuli aika yllättäen ja ollaan koko perhe aivan äärimmäisen iloisia ja täpinöissämme. Meille saapui kaksi marsua viime torstaina, pikkuiset siskokset, joiden nimiksi lapset antoivat Kaneli ja Joda. 

marsu

He ovat aivan ihania ja voi miten onnelliseksi meidän rakas esikoinen tulikaan. Toki olemme kaikki onnellisia näistä uusista lemmikeistä, mutta Amalia varmasti ei enää paljoa onnellisempi voisi olla. Hän on niin kauan kaivannut perheeseemme eläintä, itkenyt monet itkut ja ollut joskus äärimmäisen vihainen.

marsu

Nuppu on jo kivassa iässä ja tässä kohtaa meille vanhemmille tuli tunne, että nyt olisi hyvä aika antaa koti eläimelle. Marsut ovat suloisia ja tykätään marsuista Johnnyn kanssa molemmat.

Lähdettiin sitten eläinkauppaan yhdessä koko perhe ja Milo kävi tiskillä ilmoittamassa myyjälle, että ostettaisiin marsu. Meille tulikin sitten uutena tietona, että marsuja ei enää myydä yksittäin, vaan niitä olisi otettava kerralla kaksi. Toki myydään yksittäinkin, mutta ei mielellään. Nauratti Johnnyn ilme, kun yksi marsu muuttui kertalaakista kahteen. Mutta ihanaa, että niitä on kaksi ja ovat sisaruksia. Heillä on seuraa toisistaan ja vaikuttavat tosi läheisiltä keskenään. Ihanasti makoilevat välillä päällekkäin tai vipeltävät Amalian huoneessa peräkanaa.

marsu

Eläinkauppaan oli juuri seuraavana päivänä tulossa neljä marsua, joten meillä kävi melkoinen tuuri. Hankimme siinä sitten ensin häkin, ruuat ja kaikki muut tarvittavat jutut ja seuraavana päivänä pääsimme näkemään marsut.

Marsujen nimet lapset keksivät itse. Olivat päättäneet nimet jo edellisenä iltana ennen kuin näimme marsut, mutta toisen nimi muuttui. Marsuja oli tosiaan neljä ja lapset saivat valita heistä kaksi. Valitsivat niin suloiset pikkuiset. Jodalla on vähän kuin silmälasit päässä, kun on mustat ympyrät molempien silmien ympärillä ja Kanelilla on kaunis vaaleanruskea pää. Amalia huudahti heti Kanelin nähdessä, että tämän nimi on sittenkin Kaneli eikä Joda. Joda oli siis Amalian valitsema nimi, mutta Milo halusi sitten Joda nimen silmälasipäiselle marsulle eikä halunnutkaan käyttää aiemmin valisemaansa Dumle nimeä.

marsu

Marsuilla on valtava häkki, sillä Amalian huoneessa on niin hyvin tilaa. Heillä on omat mökit, vaikka välillä ovatkin samassa mökissä. Lapset ruokkivat marsuja ja huolehtivat tästä äärimmäisen hyvin. Yhdessä otamme marsuja häkistä jaloittelemaan ja Amalian huoneessa he saavat olla ihan vapaasti. Niitä on ihana katsella, silitellä ja hoitaa. Pienenpien kanssa olemme mukana, kun marsut ovat vapaina, mutta esimerkiksi Amalia ja Iida voivat olla marsujen kanssa ihan kaksin, sillä he ovat jo niin isoja ja osaavat olla rauhallisia ja varovaisia.

Marsut ovat kesyyntyneet tosi nopeasti, vaikka myyjä kertoi, että pitää olla kärsivällinen ja kesyyntyminen vie aikaa. Toinen on kuitenkin arempi, mutta reipastunut jo tosi paljon. Syövät hyvin ja napostelivat lasten kädestä jo heti seuraavana päivänä, kun olivat tulleet meille. Joda rakastaa silitystä ja oli viikonloppuna ihan lötkönä ja nautti vain lasten silityksestä.

Ihanaa, kun on marsuja. En osannut ajatella kuinka hirmuisesti ne voivatkaan tuoda iloa <3

marsu

Tältä musta tuntuu ja se, että on onnellinen on hyvinvoinnin kannalta yksi tärkeimmistä asioista. Mä olen aina toivonut olevani tasapainoisempi ja tällä hetkellä musta tuntuu, että olen tasapainossa enemmän kuin ikinä. Mun mielialat ei heittele entiseen tapaan ja pääasiassa mulla on koko ajan hyvä olla. Tottahan täällä myrskyjäkin on ja esimerkiksi eilen kimpaannuin, kun korjasin Johnnyn jälkiä. Huusin siinä koko perheen kuullen, mutta se meni nopeasti ohi.

Olen oppinut hillitsemään tunteitani (eilen en tosin siinä onnistunut eikä aina voikaan onnistua) ja poistun joskus pieneksi hetkeksi joko toiseen huoneeseen tai sitten lasken kymmeneen, jotta kiukun tunne laantuisi. Isompia raivonpuuskia ei ole tullut aikoihin ja tästä olen tosi onnellinen. Olen ylpeä itsestäni, kun osaan hallita tunteitani koko ajan paremmin. Tämä tuo iloa ja hyvää oloa mulle ja on tietysti mukava kaikille perheenjäsenille.

Mulle tuo iloa tällä hetkellä valtavan monet asiat ja suurin onnen ja ilon tuoja on lapset ja puoliso. Mä lähetän nykyisin Johnnylle töihin tosi usein viestiä, että mullla on sitä ikävä ja mietin monta kertaa päivän aikana miten on ihana saada viettää Johnnyn kanssa kaksin iltaa lasten käytyä nukkumaan. Johnny ei näihin “lipeviin” viesteihin lähde mukaan, mutta se ei haittaa.

On ollut todella tärkeää, että olen saanut kirjoitettua blogia aktiivisesti. Tästä tulee valtavan hyvä mieli ja olen osannut organisoida itselleni paremmin kirjoitusaikaa. Olen pitänyt kirjoittamisesta kiinni enkä siirtänyt postauksen tekoa parempaan hetkeen. Mulla tulee tästä kirjoittamisesta tosi energinen olo ja silloin, kun saan asioita aikaiseksi niin olen parhaimmillani ja mulla on superhyvä olo. On se sitten blogipostaus tai ikkunoiden pesu, yhteinen metsälenkki tai mitä vaan.

Silloin taas, kun rötvään Nupun unien ajan esimerkiksi sohvalla puhelinta pläräten mua alkaa väsyttää ja olo ei ole yhtään hyvä ja energinen makoilun jälkeenkään. Toki huilata täytyy ja joka kerta Nupun käytyä päikkäreille mä syön rauhassa ja saatan katsella jonkun Youtube-videon, sarjan tai lukea blogeja. Mutta sen jälkeen on hyvä tehdä jotain ainakin useimmiten, muutoin jään sohvaperunaksi ja olo saattaa olla pitkän aikaa nuutunut.

onnellinen

Onnellisuutta lisää se, että muhun luotetaan ja saan auttaa ihmisiä. Mulle on aina ollut tärkeä tehdä hyvää ja tästä tulen todella onnelliseksi. Jos vain jotenkin voin olla avuksi, niin mielelläni olen.

Nuppu on lähentynyt paljon mummejensa kanssa (fafa on vielä pelottava, mutta pikkuhiljaa). Johnnyn äiti oli hoitamassa lapsia eilen ja Milo heti tohkeissaan kertoi, ettei Nuppu itkenyt yhtään. Ihana Milo. Jotain tapahtui Nupun täytettyä 2-vuotta, sillä sen jälkeen hän on rohkaistunut valtavasti. Tämä tuo tosi paljon iloa meille vanhemmille ja tietysti myös mummeille ja Nupulle. Tuntuu mahtavalta, että voimme tehdä juttuja Johnnyn kanssa välillä kahdestaan, kun pienimmänkin voi hyvin mielin jättää hoitoon.

Amalia askarteli yhtäkkiä lauantaiaamuna kauniin teoksen mun iskän haudalle. Mulla tuli niin liikuttunut olo, kun rakas tyttäreni näytti sen mulle ja puhui vielä samalla tosi kauniisti. Hetkeä myöhemmin sain mun kummitädiltä viestin, jossa hän oli leikkinyt snapillä ja näytti kuvassa aivan mun iskältä. He ovat siis sisaruksia. Erittäin hassu sattuma, että juuri samana päivänä ja melkein samaan kellonaikaan tapahtui tämä.

Mun jalat eivät ole kipeytyneet lainkaan jalkapallotreeneistä ja tämä on huikeaa! Olen niin onnellinen. Luulen, että suurin syy tähän on se, että treenien välissä on aina ainakin yksi välipäivä.

Kävin tänään kaupassa ja ostin heräteostoksena ison tontun. Mua nauratti, kun se istui takapenkillä ja tästä tuli ihana mieli ja hymyilytti kovasti. Nuppu vähän pelkäsi tonttua, mutta eiköhän hän totu.

Meillä on palanut takassa tuli useamman kerran ja se on rentouttavaa. Seuraavana aamuna takan lämmön tuntee, kun astelee makuuhuoneesta olohuoneeseen. Kynttilät ovat luoneet ihanaa tunnelmaa kodissamme ja talvista sisustusta on laiteltu esille.

Olen sanonut lapsille monta kertaa päivässä kuinka onnellinen olenkaan ja he ovat olleet samaa mieltä. On se Jörö-Jukka Johnnykin onnellinen ja mua aina naurattaa iltaisin, kun nauran täysillä omille jutuilleni ja näen hänen kasvoilla sen pikkupoikamaisen hymyn, kun häntäkin naurattaa, mutta on vaan pakko olla silleen, että luoja sä oot niin hölmö ja älytön…

Ihanaa viikkoa kaikille <3

Mulla on ollut jo pidemmän aikaa ajatuksena kirjoittaa siitä kuinka hyvin olen saanut apua PMS-oireisiin. Olen kuitenkin halunnut tsekkailla olojani useamman kuukauden, jotta näen oikeasti onko näistä varmasti apua. Ja sen voin kertoa, että on ollut!

PMS

Mulla on ollut useita vuosia vaikeat PMS-oireet ja olen valtavan helpottunut, että olen viimein löytänyt keinoja, joista olen saanut apua. Mitään zen-ihmistä musta ei saa eikä ole tarkoituskaan, mutta pahimmista oireista olen päässyt eroon ja tätä kautta myös syyllisyyden tunteista, joista kärsin käyttäydyttyäni paskasti.

Näistä olen saanut apua PMS-oireisiin:

  • yksi tärkeimmistä on ruoka-ajoista huolehtiminen! Muista syödä ja huolehdi myös välipaloista. Tällöin verensokeri pysyy tasaisena eikä iske nälkäkiukkua
  • sokerin poisjättäminen. Tämä on ollut varmasti suurin syy siihen, että voin nykyisin paremmin ja oloni on tasaisempi. Ennen napsin herkkuja usein ja joka ilta mätin hirmuisen määrän herkkuja. Ei mua haitannut jalkapalloharkkojen jälkeen se, että vedin karkkipussillisen namia ja perään vielä sipsiä suolaisen himoon. Päivisin kun iski nälkä, niin mikäs sen parempaa kuin huitaista salaa suklaapatukka huiviin ja jättää kunnollinen välipala välistä. Aikamoista sokereiden heittelyä ja erittäin huono yhdistelmä tälläiselle ei niin tasaiselle ihmiselle. Ja siis edelleenkin herkuttelen, mutta kerran viikossa herkkupäivänä enkä pysty enää mättämään silloinkaan entiseen malliin. Sokerin jätin pois kylmästi ja se sujui hyvin
  • magnesium ja vitamiini. Monivitamiinia olen syönyt vuosia, mutta lisäsin kaveriksi magnesiumin. Otan sitä kaksi kertaa päivässä
  • tietyt ruoka-aineet ovat olleet avuksi ja niitä kannattaa suosia toki muutenkin. Terveellinen ja monipuolinen ruokavalio. Parsakaali on paras!

Eipä tässä montaa “kikkaa” ollut, mutta nämä ovat auttaneet mua. Tietysti on hyvä muistaa huolehtia omasta ajasta, liikunnasta, tehdä mukavia asioita, nukkua hyvin, hymyillä ja ajatella positiivisesti ja osata olla kiitollinen pienistäkin asioista.

Kaisa Jaakkolan sivuista on ollut mulle apua ja vinkit on haalittu häneltä <3

Lisätkää kommenttiboxiin vinkkejä, joista te olette saaneet apua PMS-oireisiin!

Kiitollisuudesta kirjoittaminen tuntuu unohtuvan joka kuukausi ja taas kirjoitan tästä kuukauden myöhässä. Tarkoituksena olisi tehdä postaus kiitollisuudesta joka kuukausi. Tässä linkki edellisiin kiitollisuuden aiheisiin.

Kiitollinen näistä tällä hetkellä:

  • perhe ja läheiset (nämä toki kuuluvat kiitollisuuden aiheisiin aina, mutta haluan mainita nämä nyt tässä. Olemme viettäneet oman perheen kanssa ihania hetkiä, sellaisia rauhallisia höpöttelytuokioita ja paljon kainalossa pitämistä. Rakastan sitä, kun lapset ovat mun kainalossa tai sylissä, se on parasta. Olemme viettäneet aikaa yhdessä siskon ja mun äidin kanssa ja nämä treffit ovat ihan parhaita ja nauretaan aina holtittomasti. Mun äiti on lähentynyt Nupun kanssa ja se tuntuu niin ihanalta, tästä olen äärimmäisen kiitollinen ja siitä kuinka onnellinen mun äiti tästä on
  • Johnnysta, joka on antanut mulle mahdollisuuden harrastaa aika intensiivisesti jalkapalloa. Johnny on ottanut illoista vetovastuun mun ollessa harkoissa/peleissä, hoitanut lapset, kodin ja tietysti käynyt normaalisti töissä. Olen tosi kiitollinen Johnnylle tästä ja mies tietää kuinka paljon jalkapallo mulle merkitsee. Eilen kävin ensimmäistä kertaa reilu 15-vuoteen juoksulenkillä yksin ja kotiin päästyäni Johnny kehui mua tosi paljon ja oli tehnyt mulle urheilujuoman valmiiksi, vaikka ei mun sellaista ollut tarkoitus edes juoda. Aivan ihana ele ja meinasi itku tulla kuinka ihana ja ajattelevainen tuo mies onkaan
  • Nuppu-taaperosta, toki jokaisesta meidän lapsesta, mutta tämä ihana ja hassu taapero on vaan jotain niin suloista, hömppää, naurua ja iloa tuovaa. Ilmeet ja eleet ovat niin hupaisia, ja Nupusta on tullut pikkuhiljaa semmoinen pieni koomikko, joka hauskuuttaa meidän koko perhettä. Välillä hänellä tulee samanlainen räkättävä nauru kuin mulla ja sitten hörötetään molemmat kuin heikkopäät

kiitollisuus

  • huumorista. Meidän koko perheellä on melkoinen huumorintaju. Me hassutellaan tosi paljon ja nauretaan joka päivä niin paljon. Se on ihan huikeaa ja antaa hirmuisesti hyvää oloa. Eilen mun joukkueesta kaksi nuorta pelaajaa tuli lainaamaan palloa, kun olivat menossa potkimaan. Mä päätin antaa heille Nupun muovisen pallon, josta oli ilmaakin lähtenyt. Pelikaveri oli ottamassa multa palloa ja oli kuulemma hetken miettinyt oonko mä tosissani (multa kun voi odottaa kaikenlaista) ja sitten repesi ihan täysillä nauramaan ja hyvä ettei kaatunut pihalla mun autoa päin. Pieni hassuttelu on hyvästä!
  • jalkapallon tauosta. Meillä on tosiaan reilu kahden viikon tauko ja tämä tuntuu tosi hyvältä. On aikaa perheelle, jota kaipasin ja perhe kaipasi ja nyt tuntuu tosi hyvältä ja rauhalliselta
  • lasten ensi viikolla alkavasta syyslomasta! Ihan mahtavaa, syysloma on pian täällä. Mitään suunnitelmia meillä ei ole ja Johnny käy normaalisti töissä, mutta se että ei ole kuskailuja ja aamuisin pakollista lähtöä mihinkään tuntuu hyvältä. Ja se lasten ilo mikä heillä on tulevasta lomasta!

kiitollisuus

  • syksyn kauneudesta. Tykkään syksystä, tykkään toki kaikista vuodenajoista, mutta nyt syksy tuntuu ihanalta ja niin raikkaalta
  • siitä kuinka kivasti meillä on syksy mennyt, Amalialla koulu ja Milolla esikoulu. Stressasin hieman koulun ja esikoulun alkua ja huomasin olevani aika kireä. Lopulta kaikki meni paremmin kuin ikinä olisin voinut kuvitella ja olen tästä valtavan helpottunut, onnellinen ja kiitollinen
  • Eilisestä juoksulenkistä. Mä siis juoksin noin 6 kilometriä. Juoksin ensin mun siskolle yhtä soittoa ja vauhti oli enemmän kuin hölkkä. Join siinä lasillisen vettä ja kävin pissalla ja oli tarkoitus kävellä kotiin, mutta mitäpä tein. Hölkkäsin ja kävelin ja juoksin välissä useamman spurtin ihan täysillä. Sen verran mua kainostutti, että ennen täyteen juoksuun lähtöä vilkaisin olan yli ettei kukaan näe mun touhuja. Jos viinanjuonti menee joskus överiksi, niin näyttää se menevän tämä jalkapallokin 😉
  • siitä miten hyvä olo mulla on. Mä olen onnellinen ja se tunne on yksi parhaista tunteista <3

Mistä sä olet kiitollinen? <3

Siis niin uskomatonta!!! Ollaan koko joukkue vähän puulla päähän lyöty. Me voitettiin nelosdivarissa koko sarja ja näin noustiin kolmosdivariin, jossa tulemme pelaamaan ensi kauden. Tuntuu tosi hyvälle ja on kyllä niin voittajafiilis! Eihän tälläistä kukaan meistä ajatellut, mutta siinä kohtaa, kun voitettiin kolmosesta neloseen pudonnut joukkue, niin mieleen hiipi voisiko tässä ihan oikeasti käydä niin, että hoidetaan homma kotiin ja voitetaan koko sarja! Ja niinhän siinä kävi ja maanantaina viimeisen sarjapelin jälkeen Länsi-Uusimaa-lehti otti meistä kuvia samalla, kun kuohuviiniä roiskutettiin naamaan. Ihan huikeaa!!! Kovalla työllä, maailman parhaalla joukkuehengellä, parhailla valmentajilla, suurenmoisella sisulla ja periksiantamattomuudella me tämä tehtiin yhdessä koko joukkue.

kolmosdivari

kolmosdivari

Nyt jäätiin pienellä lomalle, jalat saa huilia ja palataan sorvin ääreen syysloman jälkeen. Sitten treenataankin ja kovaa. Kolmosdivari on kova sarja ja heittopusseiksi emme aio.

Jalkapallotreenien lisäksi aion tehdä omatoimisia juoksulenkkejä, jotta saan kuntoa kohotettua. Myös nopeutta aion harjoitella ja Johnnyn kanssa voisimme mennä silloin tällöin kahdestaan kentälle tekemään vetoharjoituksia. Johnny on ollut aikoinaan jalkapallossa maalivahtina ja on siinä ihan super.

Johnny on ihan innoissaan mun futisharrastuksesta ja mies on henkeen ja vereen jalkapallomiehiä. Hän on ylpeä musta ja se on ihan huikeaa, vaikka mua aina välillä naurattaa. Amaliakin aina kehuu mua ja meidän koko jengiä ja se tuntuu niin liikuttavalta. Lapset aina jaksavat kysyä miten meni treenit ja pelit ja tuntuu ihanalta, että heitä aidosti kiinnostaa. Kannustusjoukoissa he ovat aina kotipeleissä, vaikka monesti se menee enemmän leikkimiseksi ja makkaran syömiseksi 😉

Kotipeleissä on ollut paljon kannustajia (eikä ainoastaan meidän sukua, heh) ja se on ollut upeaa. Kiitos kaikille kannustajille, kiitos koko joukkueelle, tämä on ollut huikean hieno ja jännittävä matka <3

Tämä laji on vienyt mun sydämen enkä olisi ikinä uskonut puolitoista vuotta sitten pelaamaan ryhtyessäni, että olisin nyt tässä, menossa kolmosdivariin upeiden, hauskojen ja rakkaiksi tulleiden ystävien kanssa <3

kolmosdivari
Siinä sitä mennään eikä meinata 😉