Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
oma elämä Archives - Sydän vähän kallellaan
 

Kerroinkin täällä, että kärsin asentohuimauksesta tuossa joululomalla ja onneksi se on nyt helpottanut tai siis loppunut kokonaan. Asentohuimaus on tosi ikävä vaiva ja mulla sitä kesti vain viikon verran, joten ilmeisen helpolla pääsin. Pyörrytys oli inhottavaa ja pää pyöri kuin karuselli ihan täysillä. Asentohuimaus on sisäkorvaperäistä huimausta, joka johtuu toimintahäiriöstä sisäkorvan kaarikäytävissä. Kehon asentoa ja tasapainoa aistiviin nesteen täyttämiin kaarikäytäviin kertyvä sakka saa aikaan virheaistimuksen, joka tuntuu kiertohuimauksena 2–20 sekuntia asennon muutoksen jälkeen. Huimaus tulee usein vain pään ollessa tietyssä asennossa. Näin lukee terveyskirjastossa.

Asentohuimaus iski ihan yhtäkkiä aamulla, kun olin heräilemässä. Päässä pyöri ihan hulluna eikä meinannut hellittää ollenkaan. Meni aikaa ennen kuin pääsin sängystä ylös ja silloinkin tosi varovasti sai liikkua seinistä kiinni pitäen. En juurikaan jaksanut olla hereillä ja nukahdin aika nopeasti sohvalle. Sain nukuttua pari tuntia ja herätessä huimaus iski taas.

Ennen huimauksen alkua olin edellisenä päivänä maannut hammaslääkärissä lähes tunnin ja mietinkin vaikuttiko se asento jotenkin asentohuimauksen puhkeamiseen, vai oliko vain sattumaa.

asentohuimaus
Lääkärissä en käynyt tämän vaivan vuoksi, mutta siskon mieliksi soitin terveyskeskukseen ja hoitaja epäili samaa kuin minä itsekin, eli asentohuimausta. Huimauksen hoitona on tietynlaiset jumppaliikkeet. Alkupäivinä en halunnut tehdä niitä, kun huimaus ja paha olo oli niin kovaa lähes koko ajan, mutta seuraavalla kerralla jos tämä siis mulla uusii, niin teen liikkeet heti, sillä ne tähän kurjaan vaivaan auttavat. Useimmat joutuvat toistamaan jumppaliikkeitä useampana päivänä, mutta mulla riitti yksi kerta.

Jumppa oli tosi inhottava, kun piti kääntää pää ja odottaa, että huimauskohtaus menee ohi. Mulla meinasi ihan itku päästä ja Johnny tsemppasi mua vieressä. Jumpan jälkeen oksensin. Onneksi tämä auttoi, toki olo oli hieman hutera vielä joitain päiviä, mutta nyt ollut jo pidemmän tovin täysin normaali.

Halusin tästä kirjoitella, jos jollekin lukijalle tämä joskus iskee, niin ei turhaan hätäänny. Toki huimauksen syynä ei tietenkään aina ole asentohuimaus, vaan joskus syy saattaa olla vakavakin ja silloin on tietenkin hakeuduttava hoitoon.

Mukavaa talvista viikon jatkoa <3 Hurjaa, että huomenna on jo torstai. Mulle ja lapsille se on aina melkein jo viikonloppu, kun ollaan niin lähellä perjantaita <3

Tämä tuli niin tarpeeseen. Hengähdystauko arjesta. Viikot tuntuvat samanlaisilta ja kotona tulee oltua valtavasti. Arki on siis aika samanlaista päivästä toiseen ja ihmisiä tulee nähtyä hyvin vähän. Yhteyttäkään ei juuri jaksa ottaa kehenkään ja tämä on kyllä tosi tylsä juttu. Tätä se tuntuu olevan tosi monella.

hiihtokisat

Oli ihanaa, kun futiskaveri ehdotti pientä hassunhauskaa hiihtokisaa. Hän kyhäsi tästä jopa julisteen, jossa komeili meidän jalkapallovalmentajien ja mun pää. Repesin ihan täysin julisteen nähtyäni.

Pukeutuminen kisaan oli hauskinta ja ensin suunnittelin asuksi kylpytakkia, mutta iso tyyny pyllynä jäi vähän turhan piiloon. Niinpä kaivoin isäni vanhat verkkarit jalkaan ja Johnnyn nahkatakin päälleni. Lainasin turvallisuussyistä Milolta heijastinliivin tekstillä supersankari ja heitin kypärän päähän. Järkky peruukki sekä Nupun somat sydänlasit ilman linssejä kruunasivat asun.

Hiihtokisassa en pärjännyt, mutta puvusta irtosi pokaali! Meillä oli ihan mielettömän hauskaa ja nauru raikasi. Yksi oli kumossa heti alkuun.

hiihtokisat

Seuraavaksi kilpailemme mäenlaskusta, mutta ilman perinteistä pulkkaa. Saa nähdä mitä siitä tulee 😉

Meidän oli tarkoitus ottaa pieni irtiotto ja lähteä Flamingon kylpylään ja olla hotellissa yksi yö. Koronan vuoksi tämä ei onnistunut ja lapset ja me vanhemmat olimme tästä tietysti harmissamme ja yritimme kuumeisesti keksiä tilalle jotain muuta. Päät löi täysin tyhjää, kunnes mulla tuli mieleen loistava idea, joka sai lasten silmät tuikkimaan. Järjestäisimme hotellin kotiin!

Tässä meidän hotelli päivämme kotona tekstien ja kuvien muodossa

Aamu alkoi tietysti herkullisella hotelliaamupalalla. Johnny kattoi pöytään häälahjaksi saamamme Iittalan kuoharilasit, joista nautimme omena -ja appelsiinimehua. Kilistelimme kaikki yhdessä ja toivotimme ihanaa hotellipäivää!

hotelli kotona

hotelli kotona

Lapset saivat ihka ensimmäistä kertaa kotona nutellaleipiä ja pieninkin herkkusuu tykkäsi niistä valtavasti. Lisäksi tarjolla oli munakokkelia, papuja, ja pekonia.

hotelli kotona

hotelli kotona

Illaksi olimme ostaneet dippejä, joita Nuppu innoissaan heiluttelee tässä kuvassa!

hotelli kotona

Olimme sopineet, että puhelimet ja tabletti pysyvät poissa lähes koko päivän ja keskitymme toisiimme, kuten hotellilomalla kuuluukin. Tämä onnistui hienosti meiltä jokaiselta! Tässä kuvassa Amalia ja Milo ottivat pienen yhteisen tabletti hetken muutaman herkun kanssa lukkojen takana, jotta pikkusisko ei häiritse.

hotelli kotona

Päivän aikana pelailimme yhdessä ja erikseen. Tässä Milo pelaa suosikkipeliään, eli labyrinttiä yhdessä isin kanssa. Me tytöt taas muovailemme pöydän toisella puolella. Nupun kanssa otettiin myös yksi matsi muumi chocoa. Se on Nupun lempparipeli. Yhteiset pelihetket on aina kivoja!

hotelli kotona

hotelli kotona

Sitten päästäänkin siihen hotellipäivän kohokohtaan. Vuokrattiin palju ja tässä ollaan lämmityspuuhissa. Kaikki halusivat osallistua ja lapset olivat riemuissaan.

hotelli kotona

hotelli kotona

hotelli kotona

Lounas haettiin Subwaysta ja Amalia nautti sen patjan päällä olohuoneessa. Hymy on herkässä koko ajan, niin ihana päivä on!

hotelli kotona

Nuppu nukkuu päiväunia ja äiti tekee samaa sohvalla.

hotelli kotona

Meidän päiväuniaikana isommat lapset pelasivat isin kanssa monopolia.

hotelli kotona

Paljun lämmitys kesti tovin jos toisenkin, mutta nyt se on vihdoin valmis!

hotelli kotona

Voi sitä lasten ilon ja onnen määrää. He uiskentelivat kaikki kolme murua niin kauan.

hotelli kotona

hotelli kotona

hotelli kotona

hotelli kotona

hotelli kotona

Uiskentelun jälkeen oli herkkujen ja leffan aika. Nuppu kävi tässä kohtaa jo yöunille ja minäkin simahdin siskonpetiin. Johnny, Amalia ja Milo valvoivat myöhään, nauttivat herkuista ja katselivat uuden jouluelokuvan.

hotelli kotona

Päivä oli kerrassaan upea. Meillä oli todella mukavaa ja rentoa. Ihanaa leppoista yhdessäoloa. Päivän aikana oli suunnitelmissa leipoa joulutorttuja ja tehdä metsäretki lähimetsään kera torttujen ja kuuman kaakaon, mutta aika ei riittänyt näihin puuhiin. Tämänhän voisi toteuttaa vaikka nyt viikonloppuna <3

Kuukausittainen postaus kiitollisuudesta tänään. Nyt kun mieli on ollut alamaissa, niin voisi kuvitella että kiitollisuuden aiheita olisi vaikea löytää. Niitä ei tosiaan välttämättä juuri sillä surun hetkellä huomaakaan tai osaa ajatella, mutta tällä hetkellä mielen ollessa parempi niitä tuntuu taas löytyvän. Voi kun osaisi olla kiitollinen myös vaikeiden tunteiden ollessa päällä, se helpottaisi valtavasti. Tätä mun on syytä harjoitella ja uskon tähän suurimman tekijän olevan pysähtyminen hengitysharjoituksiin ja rauhallisiin meditaatiohetkiin.

Kiitollinen:

  • perheestä. Oma rakas pieni perheeni sekä siskon perhe, että äitini. He ovat olleet viime ajat mun tukena ja heiltä olen saanut rakkautta ja voimia
  • ystävistä ja teistä virtuaaliystävistä. Teidän viestit merkitsevät enemmän kuin ikinä voisitte kuvitellakaan
  • siitä, kun mieli paranee ja huomaa kuinka energia lähtee virtaamaan ja on ihana tehdä asioita, kuten kirjoittaa ja höpsötellä miehen ja lasten kanssa. Se kun nauru ja ilo palaa elämään synkän jakson jälkeen
  • meditaatiohetkistä. Eilen laitoin pitkästä aikaa Youtubesta hengitysharjoituksen päälle, otin hyvän asennon sohvalla viltin alla ja vain hengitin rauhallisen musiikin tahtiin. Tunsin rauhaa ja tunsin olevani onnellinen ja kiitollinen

kiitollinen

  • joulukuusesta ja joulukoristeista. Meille on tullut joulu, kaikki koristeet on esillä ja kuusi on niin kaunis, että sitä tulee ihailtua jatkuvasti
  • höpsöstä Nuppusesta. Nupusta on tullut aika viikari. En tiedä mistä hän on oppinut lällättelyn, mutta lällättää, kun nappaa jonkun kielletyn tavaran, heiluttaa sitä kädessään ja laittaa samalla kielen ulos suusta
  • levosta. Nukuin pienet päikkärit viikonloppuna ja nukahdin aikaisin yöunille ja nukuin aamulla pitkään. Kaipasin lepoa, olin tosi väsynyt. Oli ihanaa kerätä voimia. Tänään viikonlopun jälkeen olo tuntui todella levänneeltä ja hyvältä
  • lumesta ja sen tuomasta kauniista maisemasta
  • kynttilöistä ja joulun tuoksuisista saippuoista
  • hyvästä iltapalasta miehen kanssa kahdestaan lasten nukkuessa yöunia. Ollaan herkuteltu juustoilla, valkosipulikatkaravuilla, mozzarellatikuilla, sipulirenkailla, jalopeno poppersseilla, ruislastuilla ja pikku kurkuilla
  • Amalian lämpimistä halauksista ja Milon suukosta joka ikinen kerta, kun hän lähtee ystäväänsä hakemaan. Yhtenä päivänä katsoin ikkunasta kuinka hän lähti kirmaamaan pikku pyörällään ja kääntyikin sitten oitis takaisin, soitti ovikelloa ja hihkaisi hymy korvissa äiti suukko unohtui!

Mistä te olette kiitollisia juuri nyt? <3

 

Kiitos aivan äärettömän paljon kommenteista, joita olen saanut edellisen postauksen jälkeen. Tällä hetkellä tuntuu paremmalta ja isot kiitokset saa rakkaat tukijoukot, jotka ovat kerta toisensa jälkeen mut nostaneet ylös. Kiitos rakas aviomies, sisko ja äiti <3 Mua itkettää ihan hirveesti tätä kirjoittaessa, mutta tuntuu hyvälle ja taas kerran siltä, että täältä noustaan ja pian taas hymyilyttää enemmän kuin surettaa.

Mä oon elänyt aina tosi tunteella ja se ei ole aina ihan helppoa. Toisaalta näin mä olen just mä enkä haluaisi olla kukaan muukaan. Mulla on kyky luoda ympärille hyvää mieltä ja naurua, mä rakastan olla ihmisten tukena ja auttaa muita, mutta aina silloin tällöin huomaan kuinka putoan itse pohjamutiin ja tunteet heilahtaa täysin ääripäähän.

Tätä tämä on ollut aina ja paljon olen saanut apua tähän. Joka kerta Johnny sanoo, että selviät tuosta ja pian se menee ohi. Ja näin se on aina ollutkin, se tuntuu vaan niin raskaalta juuri sillä hetkellä, kun tunne on päällä eikä siitä näe minkäänlaista ulospääsyä eikä itse usko, että selviää ja pian taas helpottaa.

Mun elämässä on tapahtunut niin valtavasti isoja valtavan surullisia asioita ja ne on toki vahvistanut mua ihan hurjasti ja kasvattanut ja tehnyt musta just mut. Silti sitä ajautuu toisinaan niihin ajatuksiin kuinka eri tavalla asiat olisivat voineet mennä ja oliko kaikki tämä ihan tarpeellista.

Meidän lasten kanssa on puhuttu aina hyvin avoimesti kuolemasta, mutta Milo on nyt esikoululaisena alkanut kysellä enemmän menetetyistä ihmisistä ja se hämmästys ja ihmetys minkä oma rakas lapsi suhun luo, kun hän pienellä äänellä ihmettelee kuinka ihmeessä äiti sun pikkusisko on voinut kuolla niin pikkuisena, vain kaksivuotiaana. Sehän on äiti ihan pikkuinen, Nupun ikäinen. Vaikeita asioita, eihän tälläistä saata itsekään ymmärtää. Sitten mietin omassa päässäni oman isäni menetystä, jos kuolisin saman ikäisenä, kuolisin neljän vuoden päästä, ihan kamalaa.

mieliala
Iskä ja mä!

Paljosta on selvitty ja paljon on suojelusenkeleitä, näin ajattelen ja se ajatus luo mulle itselle sellaista turvaa ja sitä, että en kertakaikkiaan voi menettää enää yhtäkään tärkeää ihmistä liian aikaisin <3