27 syys Nuppu täytti 2-vuotta!
Se olisi sunnuntaiaamupäivä nyt ja Nuppu nukahti juuri päiväunille ja mä siirryin ulos terassille kirjoittamaan. Aurinko paistaa ja on tosi lämmin. Mulla on toppi päällä ja varpaat paljaina.
Amalia ja Johnny keräävät puista pudonneita lehtiä ja aikovat askarrella yhdessä jotain. Milo scoottailee tuossa vieressä ja odottaa ystäväänsä. Totesi tuossa, että voisin samalla tässä sitten katsella, kun he keulivat pyörillä.
Milo tykkää hirmuisesti, kun katson hänen touhujaan. Sulkapalloa mailalla pomputellessaan hän pyytää usein mua laskemaan montako kertaa osuu palloon ilman, että se tippuu maahan. Milo on aina niin fiiliksissä kaikesta touhusta ja on hurjan taitava monessa asiassa. Mä jaksan aina kerta toisensa jälkeen tsempata ja kehua lapsia, ja musta tämä on vanhempana hurjan tärkeää.
Syksyn kauniit värit näkyvät jo kauniisti. Mä tykkään syksystä paljon, rakastan tätä väriloistoa ja pimeneviä iltoja ja pientä hämäryyttä päivisin. Sateen ropinaa ja kynttilöiden kaunista paloa. Tänään on aivan loistava ulkoilusää, aurinko paistaa ihanasti.
Tällä viikolla saatiin viimein siistittyä pihaa, varastoa ja laitettua terassikalusteet ja pavinjongin kankaat pois. Kankaat on tarkoitus vielä pestä, jotta ovat sitten ensi kesänä puhtaat. Terassituolit Johnny pesi painepesurilla ja ne ovat nyt varastossa. Istutettiin Milon ja Nupun kanssa kolmeen ruukkuun syyskukat ja ne ovat tosi kauniita.
Mummi loihti hienon synttärikakun Nupulle!
Nuppu täytti 2-vuotta tiistaina ja pikkuisen syntymäpäiväjuhlat vietettiin eilen. Meillä oli tosi vähän vieraita, mutta se ei menoa haitannut. Nauru raikasi ja juhlat olivat oikein onnistuneet ja rennot. Siskon miehelle niin rennot, että hän nukahti sohvalle 😉
Nuppu hieman ujosteli ruokapöydässä mun kummitätiä, jota on ujostellut jostain syystä aina. Tällä kertaa ei kuitenkaan päässyt itku, mutta katsekontaktia hän ei Tellu-tätiin ottanut, vaan nypläsi aina jotain sormillaan. Jäätyämme sitten oman perheen, siskon perheen ja mun äidin kanssa Nuppu selkeästi rentoutui ja hihkui ja kikatti ilosta. Hän pomputti ilmapalloja Milon kanssa ja nauroi ja kiljui niin kovin.
Nuppu oli juhlissa ihan mummin tyttö, ja mun äiti oli tosi onnellinen tästä. Nuppu meni jopa ihan itse mummin syliin ja tämä oli pieni ihme. Sellaista tyttö ei ole tehnyt ikinä.
Synttärisankari sai ihania lahjoja, kauniita vaatteita, suloisen kirjan, palapelin ja pikkuisen barbin. Lahjojen avaamisessa auttoi sisko, serkku ja pikkuserkku. Nuppu leikki esikoululaisen pikkuserkkunsa kanssa pitkän aikaa leikkihuoneessa ja mietin, että on hän kasvanut niin isoksi tytöksi. Ei yhtään enää mikään vauva, vaikka hän meidän kuopus onkin.
Toisaalta tuntuu haikealta, että lapset kasvavat niin nopeasti, mutta onhan se mahtavaa seurata tätä heidän kasvua lähietäisyydeltä koko ajan. Mä olen tosi kiitollinen ja onnellinen, että saan olla heidän kanssa kotona ja meillä on paljon rauhallisia hetkiä yhdessä.
Ensi viikolla olisi ihana jos vihdoin pääsisimme Johnnyn kanssa kahdestaan syömään. Johnnyn äiti tulisi lapsia hoitamaan. Me emme ole olleet kahdestaan kertaakaan kahteen vuoteen, joten alkaa olla jo aika olla. Toki me vietämme joka ilta aikaa yhdessä lasten nukkuessa, sillä valvomme molemmat aika pitkään. Silti nyt tuntuu siltä, että on annettava toiselle enemmän aikaa ja perheelle myös. Mulla on huomenna viimeinen sarjapeli jalkapallossa ja sen myötä sarja päättyy. Pidämme ilmeisesti muutaman viikon tauon jalkapalloharkoista ja tämä tulee varmasti kaikille meille tarpeeseen. Kovasti ollaan töitä tehty ja se kantoi hedelmää. Tästä teen oman postauksen pian!
Ihanaa uutta viikkoa kaikille <3
Synttärisankari!!
