01 maalis Meidän Milo

Amalia on melkoinen persoona ja mietin jo raskausaikana tuleeko pikkuveli jäämään siskonsa varjoon, mutta tämä pieni vilkas pojanviikari on totaalisesti hänkin melkoinen persoona eikä näin ole päässyt käymään.

Milo on ollut aina hyvin vikkelä eikä juurikaan paikallaan, mutta nyt kahden vuoden rajapyykin jälkeen on pojasta kuoriutunut ihana leikkikaveri, joka jaksaa jo paremmin keskittyä tekemisiinsä. Poika tykkää askarrella, maalata, tehdä palapelejä, auttaa äitiä kotitöissä ja ruuanlaitossa sekä leikkiä kaikenlaisia leikkejä. Siskon ja siskon kamujen kanssa on huippua leikkiä isosiskoleikkiä ja Milo tykkää olla tässä leikissä vauva. Milo rakastaa pelata sählyä ja jalkapalloa ja odotan jo kesää, jotta poika pääsee pelaamaan oikein kunnolla kotipihalla. Milo tykkää kaikista kulkuneuvoista ja traktorit ja rekat huomataan aina liikenteessä, kuten tietysti myös piipaa-autot. Kotona Milolla on paljon pikkuautoja, kaivuri, bussi ja muutama rekka-auto ja näillä on kiva leikkiä.

Milo osaa jo hienosti pukea itse, ja oikeastaan kaikki on saatava tehdä itse. Milon sanavaraston kaksi käytetyintä sanaa on: ite ja ei! Milo on temperamenttinen ja hermo palaa pojalla nopeasti. Suuttuessaan hän saattaa viskoa tavaroita tai vain karjua ihan täysillä. Milo kiipeilee edelleen keittiöntasoille vetimien avulla, mutta on onneksi lopettanut jatkuvan käsienpesun vessassa. Milo on todella ehtiväinen ja välillä poika on pursottanut saippuaa päähän tai vaatteisiinsa, toisinaan hän livahtaa ulos tai antaa Nuuskulle kilopäin meetvurstia.

Milo rakastaa temppuilua ja on oppinut paljon eri temppuja Iida serkulta, joka käy voimistelussa. Milo oli juuri täyttänyt vuoden, kun hän osasi jo kuperkeikan, joten ketteryyttä riittää. Milo osaa hyppiä sohvalta ja arkkupöydältä hienosti alas ja tasajalkaa pomppimaankin hän oppi jo todella aikaisin.

Tästä yllä olevasta kaivuripaidasta on kerrottava hauska tarina. Olimme Johnnyn ja lasten kanssa laulamassa kirkossa joululauluja, kun Milo iski silmänsä takana istuvaan ehkä jopa yläaste ikäiseen tyttöön. Silmäpeliä aikansa käytyään poika avasi vauhdilla hupparinsa vetoketjun, heitti paidan päältään ja hymyili leveää hymyä tässä hihattomassa kaivuripaidassa saaden tytön ja hänen vanhempansa miltein repeämään nauruun!

Milo on hyvin hoikka poika, vaikka hän syö paljon. Lisäämme pojalle öljyä puuroihin ja välillä myös ruokiin, jotta energiansaanti olisi riittävä. Milo käy painokontrolleissa nyt vain puolen vuoden välein ja verikokeita on otettu laajasti painoasian vuoksi, mutta kaikki on ollut onneksi hyvin ja lääkäri on todennut pojan olevan hyvin liikkuvainen ja rakenteeltaan hoikka.

Milo sairastaa astmaa, ja annamme hänelle astmalääkettä aamuin illoin. Tämä tosin ei vaikuta pojan elämään millään tavoin ja vähäiset flunssatkin on selätetty nykyään oikein hienosti. Atooppista ihottumaa tai allergiaa on edelleen ja tämä näkyy aika vaikeinakin iho-oireina. Ihon hoito on tärkeää ja kortisonia kuluu kyllä välillä vähän liikaakin. Nyt tämän kuun astmakontrollissa ajattelin kysäistä uusista ruoka-aine allergiatesteistä, jotta osaisimme vältellä ruokia, jotka ihottumaa mahdollisesti aiheuttavat. Harmiksemme Iho- ja allergiasairaalassa ei uskota allergioihin jos ne eivät testeissä näy ja meillähän Milolla on testit näyttäneet negatiivista pikkuvauvasta asti.

Milo rakastaa läheisiään ja tykkää ihan hirmuisesti isoista pojista. Esimerkiksi HopLopista poika voi lähteä kirmaamaan isojen koululaisten perässä aivan tohkeissaan. Milo puhuu jo paljon sanoja, mutta ei lauseita. Hän tulee kuitenkin sanojen avulla oikein hyvin ymmärretyksi ja perhepiirissä me tiedämme pojan tarkoittavan kankilla kännykkää ja kalulla kaivuria 😉 Nämä ovat nämä kaksi “hieman” epäselvää sanaa, muutoin sanat tulevat ihan oikein. Kankista olemme me muutkin alkaneet puhua, Iidaa ja naapurintyttöä myöden.

Eemi serkku on todella tärkeä ja rakas Milolle!

Milo rakastaa halimista ja suukkojen antamista ja tykkää lähetellä myös lentosuukkoja. Milo on huumorintajuinen ja hänen hassuille jutuille ja tempauksille saa nauraa vedet silmissä joka päivä.

Milo lukee joka ilta isänsä kanssa iltasadun ja nukkuu äidin vieressä vanhempien sängyssä. Milo nukkuu oikein hyvin, muutamasti herättää äidin laittamaan peittoa paremmin ja etsimään pudonneen tutin. Milo syö siis vielä tuttia unilla ja välillä hetkittäin myös päivällä, mutta tästä luovumme sitten kesemmällä.

Milo on aikamoinen koheltaja, mutta hän ei pienistä itkeskele. Oikeastaan jos itku pääsee haaverin yllättäessä, niin silloin melkein tietää, että tulee verta. Ihme kyllä pojalla on hampaat tallessa, tämän aina toisinaan joutuu tarkistamaan. Kerran on leukaa vähän liimattu terveyskeskuksessa, mutta muuten näiltä reissuilta olemme välttyneet.

Ohhoh äiti lensin tänne!

On ollut mainio ja opettavainen matka tämän pikkuisen kanssa, jonka menossa ei vauhtia puutu. Äiti on oppinut jo luottamaan pojan taitoihin, vaikka ikää on vasta kaksi, mutta kyllähän moni läheinen välillä silmänsä sulkee Milon touhuja katsellessa <3 🙂 Minkälaisia kaksivuotiaita muilta löytyy?