23 elo Upeasti alkanut esikoulu
Heippa ja mukavaa sunnuntai-iltaa! Täällä on ollut aivan ihanat ilmat tämän viikon ja meillä Milokin pääsi aloittamaan viimein esikoulun keskiviikkona, kun oli toipunut flunssasta. Milo meni esikouluun niin reippain mielin ja Amaliakin pääsi pikkuveikkaa saattamaan, kun koulu alkoi tuolloin vasta kympiltä.
Kävimme esikoulussa sisällä ja eskariope esittäytyi meille ja näytti paikkoja. Hän puhui Milolle ja kertoi missä on Milon naulakkopaikka ja mihin poika voi laittaa reppunsa ja näytti wc-tilat. Poika oli tällöin jo aivan omissa maailmoissa ja katseli vain pää pyörien kaikkea ympärillään eikä rekisteröinyt opettajan sanoista mitään. Milo oli aivan hiljaa ja tämä kertoi siitä, että pienesti jännitti.
Milon ryhmä oli aloittelemassa aamupiiriä ja Milo pääsi istuskelemaan lattialle yhden tuntemansa pojan viereen. Ryhmässä ei ole muita tuttuja, mutta heti ensimmäisen päivän jälkeen poika kertoi saaneensa monta uutta ystävää. Kaikki Milon kerhokaverit sekä naapurista yksi poika ovat eri ryhmässä, mutta ei se haittaa, sillä tekevät he yhteistyötä ja Milo tutustuu niin kivasti ja saa aina jokapaikasta kavereita. Ensimmäisen päivän jälkeen opettaja sanoikin mulle, että Milo on niin reipas poika!
Esikoulun päätyttyä opettaja kertoi, että repun voi jättää esikoululle ja sen voi ottaa aina perjantaisin kotiin, mutta Milo halusi ottaa repun mukaan päivän päätteeksi ja se sopi hyvin. Uskon, että eskarilaisesta on kiva lähteä aamuisin reppu selässä. On aivan ihana, kun Milosta on niin mukava mennä esikouluun!
Milo on ehtinyt käydä esikoulussa nyt kolmen päivän ajan ja eniten he ovat ulkoilleet leikkien. Hieman olivat perjantaina askarrelleet ja opettajat olivat katselleet kuinka hyvin lapset handlaavat saksien käytön. Kaikilla on kuulemma ollut leikkikavereita ja tämä on tietysti tosi tärkeä.
Amalia meni kouluun kahtena aamuna Milon kanssa samaan aikaan ja Amalian jääminen koulun pihalle meni ihan loistavasti. Turhaan tätä jännitin. Vuosi lisää kasvua on tuonut varmuutta ja olin ihan fiiliksissä kuinka ihanasti ja lunkisti kaikki on sujunut.
Meillä on ollut vähän hiljaista ja hassua Nupun kanssa, mutta siis tosi mukavaa. Tuntuu hassulta, että tämä tulee jatkumaan eikä ole vain mikään pieni vaihe. Tässä huomaa, että on hieman isompi ikäero Milon ja Nupun välissä. Jotenkin tosi hellyyttävää viedä pikkuisen kanssa isommat ja jatkaa sitten kotiin kahdestaan. Saa antaa aikaansa pienelle ja olla hieman rauhallisemmissa tunnelmissa osan päivästä.
Täytyy sanoa, että olen ollut tosi onnellinen koko viikon, kun kaikki on sujunut niin kivasti. Onhan täällä toki kiukuteltu vähän, mutta pääasiassa on ollut leppoisaa ja mukavaa.
Pakko muuten kirjoittaa tähän loppuun ihana juttu mitä Amalia mulle yhtenä iltana sanoi. Johnny laittoi Nuppua ja Miloa nukkumaan ja me jutusteltiin Amalian kanssa kahdestaan sen sängyssä. Amalia kertoi kuinka hänestä tuntuu surulliselta, kun hänellä on vain yksi pappa (fafa) eikä hän ole saanut ikinä tavata mun iskää, eli hänen toista pappaansa. Amalia siinä sitten totesi kuinka yksikin kerta olisi ollut arvokas <3 Voi sentään miten kauniisti sanottu, Amalia osaa puhua tunteistaan niin ihanasti <3
