16 elo Raskausviikko 35+2, alkoiko synnytys?

Tänään raskausviikkoja on kasassa 35+2 ja eilen soitin jo synnytysosastolle kysyäkseni ohjeita, kun tuntuvia supistuksia oli tullut kaksi tuntia säännöllisesti noin 2 minuutin välein. Sain ohjeeksi juoda reilusti vettä, ottaa gramman panadolin, käydä makuulle jalat kohotettuina, seurailla vauvan liikkeitä ja tilanteen kehittymistä. Supistukset eivät meinanneet millään hellittää, mutta sitten ykskaks noin kahden tunnin jälkeen ne helpottivat ja niitä alkoi tulla epäsäännöllisemmin. Iltaa kohden supistukset loppuivat kokonaan ja yön sain nukuttua oikein hyvin ja tänään supistuksia on tullut vain muutama.

Sikiön paino: 2500 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 31 cm
Koko pituus: 42,5 cm

Raskausviikko 34+3

Vauva yllätti isin ja Amalian

Tämä parivaljakko meni supistuksista aivan sekaisin, minä ja Milo olimme ihan viilipyttyjä. Johnny hoki vain ettei ole vielä valmistautunut tähän ja ryntäsi vessaan ruikuloimaan. Amalia hyppi riemusta, kiljui ja oli aivan täpinöissä. Iso itkukin neidiltä pääsi, kun tilanne niin jännitti. Lopputulema oli hyvä, siis se että supistukset hellitti ja vauva jäi vielä massuun kasvamaan, mutta tämä harmitti selkeästi isiä ja Amaliaa. Amalia ressasi myös pakkaamattomasta sairaalakassista ja alkoi pakkaamaan sitä. Ihanasti hän osasi ajatella mitä kaikkea sinne tarvitsee, toki sinne sujahti vauvalle hieman leluja, joille nyt ei ehkä ole ihan heti käyttöä 😉

Amalia ja Milo ovat syntyneet molemmat vasta lasketun ajan jälkeen ja saa nähdä miten käy tämän kolmannen kanssa. Mun oma veikkaus on tällä hetkellä se, että niin pitkälle ei tulla pääsemään, mutta koskaan ei voi tietää. Lohjan sairaalassa saan kuitenkin jo synnyttää, vaikka synnytys lähtisi jo näillä viikoilla käyntiin. Se on mulle tärkeää, koska Lohjan synnytysosasto on niin ihanan kodinomainen ja siellä olen tuntenut oloni turvalliseksi synnytyksen aikana. Toki siellä on muutamia ihania vanhoja työkavereitakin töissä ja samassa sairaalassa eri osastoilla sisko, äiti ja muutamia parhaita ystäviä, joten siksikin on ihana synnyttää tutussa talossa. Äitini ei sentään ole enää synnärillä töissä, joten ehkä tällä kertaa hän ei pidä ruokataukojaan mun ja vauvan huoneessa 😉

Mutta siis kyllä nämä supistukset nyt avasivat silmiä siihen, että pian meillä on vauva ja nyt voi jo alkaa availemaan vaippapakettia ja pesaista vielä pinnasängyn lakanoista pölyt pois. Niin jännittävää ja ihanaa <3

Miten muilla odotus sujuu? Onko supistellut paljon? 

12 elo Lasten mietteitä synnytyksestä

Meidän perheen yhteinen kesäloma päättyy tänään, sillä Johnny aloittaa huomenna työt kolmen viikon kesäloman jälkeen. Kauaahan mies ei töissä ehdi olla, kun isyysloma kolkuttelee jo ovella. Ajatelkaa mulla on raskausviikkoja kasassa tänään jo 34+5 ja laskettu aika on ensi kuussa! Tämän kesän aikana vauvoja on syntynyt tosi paljon etuajassa ja saa nähdä milloin meidän pieni näkee päivänvalon.

Raskausviikko 32+1

Avointa keskustelua lasten kanssa

Amalia ja Milo ovat molemmat pohtineet paljon vauvan syntymää, synnytystä ja sitä minkälainen vauva sitten on. Meidän perheessä asioista on aina puhuttu avoimesti eikä täällä pimpit tai pippelit ole mitään etupyllyjä. Molemmat lapset ovat jo hyvin pienistä asti tienneet, että vauvat syntyvät äidin pimpistä tai sitten mahasta leikkauksen avulla.

Nyt kuusivuotiaana Amalia on pohtinut kuinka isoksi pimppi oikein tulee syntymän hetkellä ja minä olen sitten kertonut mitä supistukset aiheuttavat. Lapset ymmärtävät asioita ihan älyttömän hyvin ja Amalia onkin kysynyt tuleeko vauvan syntymän aikana äidiltä pissa vauvan päälle ja tähän olen todennut ettei pissa tule, mutta kakka kylläkin. Tämä sai hienoisen irvistyksen neidin kasvoille, mutta selitin heti perään ettei se äidin kakka vauvan päälle tule ja kätilö siivoaa sen heti sängyn päällä olevalta suojalta pois.

Luonnollisesti molemmat lapset ovat kysyneet sattuuko synnytys äitiä ja Amalia on miettinyt myös sitä voiko äidille tai vauvalle käydä pahasti. Milo on kysynyt tuleeko touhussa verta ja pojan kasvoille levisi vekkuli hymy, kun kerroin, että kyllä siinä aina vähän verta tulee. Milohan on ollut jo alta kaksivuotiaasta asti ihan fiiliksissä omista haavereista, joissa tulee hieman verta ja pikkuisesta asti hän on esimerkiksi Miia tädille nostanut housun puntit ylös ja esitellyt innokkaana polvensa haaverit.

Musta on hyvä, että lapset kyselevät asioita eivätkä pohdi niitä vain hiljaa mielessään. Toki kaikki lapset eivät välttämättä pohdikaan asioita niin laajasti kuin toiset. Amalia oppi puhumaan jo tosi varhain ja on siitä asti janonnut tietoa monista asioista ja ollaan niistä sitten puhuttu yhdessä lapsen ikätasoisesti.

Kaikilla meillä on hyvä mieli lähenevästä synnytyksestä ja vauvan tuloa odotellaan kovasti. Milo pussaa ja halii nykyään lähes aina mun massua, kun kävelee mun ohi tai tulen vaikka kaupasta kotiin. Iltaisin nukkumaan mennessä vauva saa paljon pusuja ja haleja sekä hauskaa ja suloista höpötystä. Milo on aina vauvalle jutellessaan sellaisen ujon ja niin valtavan onnellisen näköinen <3

Minkälaisia mietteitä teidän lapsilla on ollut synnytyksestä ja vauvan tulosta?