23 huhti Unelmissa vauva ja kuulumisia

Heippa kaikille! Meillä on ollut melkoinen juhlien viikonloppu, sillä perjantaina juhlimme Amalian kerhokaverin syntymäpäivillä, eilen Iidan synttäreillä ja vielä tänään kummipoikamme 2-vuotis syntymäpäivillä!

Iidan synttärit alkoivat kaverisynttäreillä, joihin vein Amalian ja pyyhälsin sitten itsekseni ruokakauppaan. Pojat odottelivat kotosalla, Milolla oli melkoinen kiukkupäivä. Poika ei suostunut päiväunille ja oli aika kiinni mammassa koko päivän. Milo on ihan hassu, kun se kutsuu minua aina mammaksi eikä äidiksi. Milo on oppinut jo pikkuisena tuon mamma sanan, kun Iida kutsui jonkin aikaa äitiä ja isäänsä mamiksi ja daddyksi. Milolle tämä mamma jäi vain päälle enkä usko, että siitä koskaan eroon päästäänkään ja mikäs siinä. Tosi suloinen hän on, kun mammaksi sanoo minua hennolla pienellä äänellään.

Amalia ja Iida leikkivät koko sukulaissynttäreiden ajan Iidan uusilla leluilla ja Milo leikki kovasti siskoni ja hänen miehensä kummipojan kanssa. On ihan outoa, kun meidän lapset ovat jo sen verran isoja ettei heitä tarvitse koko ajan pitää silmällä, vaan he leikkivät nätisti toisten lasten kanssa. Viime vuonna Iidan juhlissa Miloa sai vahtia koko ajan ettei hän vaan laita suuhunsa mitään pientä. Toki Milo törysi näissäkin juhlissa tippumalla sängystä, vaikka mummi oli ihan vieressä ja nyt poskessa komeilee oikeasti pitkästä aikaa mustelma. Milo raivostui myös silmin nähden, kun hän ei saanut pelata sählyä tai huitoa lastenjuhlien ongintakepillä.

Pojat jätskillä!

Silti vaikka nyt elämä on helpottanut paljon, niin olisin ehdottomasti valmis aloittamaan kaiken alusta uuden vauvan kanssa. Vauvakuumeeni alkaa olla niillä leveleillä nyt, että oksat pois. Toki olen yrittänyt pitää asiasta hiljaisempaa eloa, vaikka välillä sivulauseessa unelmaani saatan miehelleni väläyttää. Ihan tulee kyynel silmään jo tätä kirjoittaessa, niin toivottu pieni murunen perheeseemme olisi. Harmi ettei toinen osapuoli ole edelleenkään asiasta lainkaan samaa mieltä.

Torstaina meillä oli Kaksplussalla blogitapaaminen ja lähdin Johnnyn matkassa Helsinkiin jo aamusta. Veimme yhdessä lapset ja Nuuskun mummin ja fafan tykö hoitoon ja tulimme Johnnyn työpaikalle. Konttorilla sitten kirjoittelin blogia ja Johnny teki omia töitään. Oli ihan hassua, kun molemmat olimme samassa huoneessa omissa oloissamme emmekä puhuneet mitään. Ehdimme myös lounaalle kahdestaan, jonka jälkeen auton nokka kääntyi kohti Pasilaa ja Kaksplussaa.

Meidän koulutus Kaksplussalla oli tosi hyödyllinen ja joka kerta on ihana nähdä muita bloggaajia. Tällä kertaa mukana oli useampi uusi portaali bloggaaja ja oli ihana päästä hieman tutustumaan myös heihin. Musta olisi kiva järjestää jotkut yhteiset kemut bloggaajien kesken, mutta ei meistä vaan kukaan saa mitään aikaiseksi. Kemuissa pääsisi tutustumaan aina paremmin, kun olisi enemmän aikaa höpistä kaikenlaista.

Mä luen usein Kaksplussan blogeja ja on meillä ihan huipputiimi kasassa. Paljon erilaisia bloggaajia ja on ollut ilo kuulua tähän joukkoon jo pian neljän vuoden ajan. Huh huh on tätä kirjoittamista tullut tehtyä jo aika tovi ja on ihan mahtavaa, että teitä seuraajia on näin paljon! Kommentointi on vähentynyt hurjasti, kun ihmiset lukevat paljon postauksia kännykällä ja usein kommentointi jää. Itsekin olen laiska kommentoimaan, vaikka lähes aina postaukset, joita luen herättävät paljon tunteita ja olisikin ehdottoman tärkeätä jättää kommentti.

Nyt voisikin pitkästä aikaa kysyä, että minkälaisista blogeista Te lukijat tykkäätte ja jos pidätte omaa blogia, niin linkatkaa se kommenttiboxiin!

Me vietetään Johnnyn kanssa aikaa yhdessä lasten käytyä yöunille lähes joka ilta, mutta viikonloppuisin nautin eri tavalla näistä illoista ja pitkään valvominen ei ressaa, kun tietää, että aamulla on toinen auttelemassa aamuhommissa. Meillä on ollut jo pidempään ihan luksusta se, että lapsukaiset nukkuvat aamuisin pitkään ja tänäänkin Amalia heräsi äidin kanssa kahdeksalta ja pojat vasta yhdeksän jälkeen. Aika muutos siihen, kun jossain kohdin heräsimme Milon kanssa monta kuukautta puoli viiden-viiden korvilla.

Vielä tuohon unelmaani palatakseni olen pistänyt merkille, että useimmilla ihmisillä on aina pitkä lista asioita miksi ei kannattaisi enää saada vauvaa, mutta itse kuulun taas tästä ääripäähän, sillä minä en keksi ainuttakaan huonoa puolta kolmannesta lapsesta. Meillä on molemmat lapset olleet huonoja nukkumaan ja vauva-aika on ollut toisinaan tosi raskasta, mutta silti niin palkitsevaa ja ihanaa aikaa. Olen ihan valmis yöheräämisiin, vauvan kantamiseen ja siihen kaikkeen työmäärään mitä uusi vauva mukanaan saattaisi tuoda enkä tosiaan näe tässä mitään, en niin mitään huonoa puolta. Äitini ystävä hetki sitten sanoi minulle, että sä vain olet tuollainen äiti-ihminen ja se on ihan totta. Meidän perheessä olisi hyvin tilaa ja rahkeita siihen, että täällä saisi kasvaa vielä yksi ihana pieni ihminen. Kun on kaksi upeaa lasta saanut kasvatettua näin ihaniksi ja mahtaviksi ihmisiksi, niin miksei siihen pystyisi vielä yhden kanssa. Ja sitä paitsi kyllä se kolmas vauva jo aika helppo olisi, Johnny ei vaan tahdo uskoa, kun Milosta sanoin aikoinaan samaa ja kuinkas sitten kävikään 😉

Mukavaa sunnuntai-illan jatkoa ja isot tsempit Pikkuleijonille illan kultapeliin!! <3