Mä olen aina halunnut äidiksi ja sitten, kun se viimein tapahtui se oli juuri niin upeaa mitä olin kuvitellut. Se onnentunne on ihan huikea, kun vastasyntynyt vauva saapuu maailmaan ja tuntuu melkein uskomattomalta, että se maailmaan putkahtanut vauva on ihan oikeasti sun ikioma. Se on sun lapsesi loppuelämäsi ja saat hoitaa ja pitää huolta siitä aina tai ainakin melkein. Vaikka lapset varttuvat aikuisiksi mä toivon, että meidän välimme pysyvät yhtä lämpiminä ja tykkäisin kovasti jos lapset kävisivät sitten aikuisina välillä lapsuudenkodissa olemassa ihan yötäkin. Tällä hetkellä Amalia on vielä sitä mieltä, että hän ei muuta ikinä meidän vanhempien luota pois, vaikka jossain kohdin oli kyllä muuttamassa Iida serkun kanssa sitten isoina kaksin samanlaiseen taloon kuin Annelilla ja Onnelilla.

asukuva

Uskon, että tulemme varttumaan Johnnyn kanssa tässä kodissa vanhoiksi ja varmasti saatamme pitää lastemme huoneetkin ennallaan tai ainakin ne mitä he mahtavat huoneisiinsa kotoa muuttamisen jäljiltä jättää. Musta se on ihana ajatus ja emmehän me välttämättä tarvitse ylimääräisiä huoneita mihinkään.

Lapset on meille molemmille kaikki kaikessa ja ajattelemme kaikessa lapsia ensin. Heidän vuoksi sitä tekisi mitä vain ja he ovat ne tärkeimmät tässä elämässä.

lapset

asukuva

Haluan ehdottomasti säilyttää hyvät välit lapsiini aina ja toivon, että aikuisinakin he jakavat elämäänsä kanssamme. Me puhumme lasten kanssa paljon ja vietämme heidän kanssa aikaa ja nautimme siitä. Olemme läsnä, leikimme ja hassuttelemme, lohdutamme ja rakastamme ja tämä on ihanin tehtävä mitä olen ikinä saanut tehdä. Vaikka lasten kanssa on välillä pinna piukealla ja joskus on raskasta olla lasten välisten taisteluiden erotuomarina ja toisinaan lapset ärsyttävät ihan muuten vain, niin silti nämä hetket ovat vain hetkiä elämässä, tulevat ja menevät ja kuuluvat elämään. Eihän elämä ole aina helppoa ja pelkkää iloa ja hyvää mieltä.

Yritän vaalia elämässä kuitenkin hyviä hetkiä ja nauttia hyvästä olosta täysillä. Sitten, kun on mieli maassa ja kiukuttaa, yritän löytää hyviä asioita, juttelen puolisoni ja usein myös siskoni kanssa ja he auttavat ja löytävät aina oikeat sanat, joilla mielialani kohenee.

Mä toivon ehdottomasti, että saisin olla omille lapsilleni se tukeva muuri, johon he voivat hyvinä ja huonoina hetkinä tukeutua ja toivon, että he tietävät, että minuun he voivat luottaa ja kertoa mitä vaan. Me olemme Johnnyn kanssa molemmat aika rentoja vanhempia, annamme lasten toteuttaa itseään paljon ja itse mietin aina tarkkaan koska on syytä kieltää lapsia enkä kiellä heitä turhaan. Toisinaan näkee vanhempia, jotka kieltävät lapsilta ihan oikeasti aivan hölmöjä asioita ja mietinkin välillä, että ymmärtävätkö nämä vanhemmat sen, että saattavat tällä tavalla “pilata” lapsen mielikuvituksen. Tarvitseeko leikin olla aina jollain tapaa kehittävää vai olisiko vaan järkevämpi antaa lapsen toteuttaa itseään ja olla ihan vain lapsi.

asukuva

Joskus itsekin meinaan olla jo kieltämässä jonkin puuhan, joka ehkä sillä hetkellä ärsyttää itseäni, jos puuha aiheuttaa esimerkiksi ylimääräistä vaivaa minulle tai sotkua, mutta sitten mietin taas hiukan eteenpäin ja annan lasten leikkiä ja huomautan sitten vain, että sotkut on siivottava. Lasten riemu ja tekemisen ilo korvaa monessa asiassa kymmenkertaisesti sen, että olisinkin kieltänyt homman. Olen myös joskus kieltänyt jonkin asian ihan vain liian hätäisesti sen kummemmin ajattelematta, ilman mitään järkevää syytä ja pyörtänyt sitten päätökseni ja sanonut lapsille, että olipas äiti nyt vähän höhlä, kun sanoi ei ja voitte te sittenkin tehdä sen. On hyvä osata myöntää itsekin virheensä ja korjata asia eikä vain jääräpäisesti pitää päätään. Kuitenkin jos oikeasti kiellän jonkun puuhan tai asian niin siinä kannassa pysyn eikä se muuksi muutu ja myös lapset tietävät sen. Siinä kun ei ole mitään järkeä, että ensin aina kieltää ja joka kerta pyörtää sitten päänsä lasten vinkuessa tai jankuttaessa asiansa puolesta.

lapset

Tälläisiä ajatuksia tähän iltaan ja lopuksi jaan vielä blogisiskoni hyvän kirjoituksen lasten kieltämisestä. Oli mielestäni oikein hyvä kirjoitus!

Mukavaa pian koittavaa viikonloppua murut <3

syksy ja glögi

Nyt alkaa toden teolla syksyn viima tuntumaan, vaikkakin takana on muutama aivan ihanan kaunis päivä ja aurinko on taas jopa lämmittänyt. Me avasimme lasten kanssa glögikauden jo elokuussa, kun Amalia huomasi kaappiin jääneet glögitölkit. Kyllähän kiltti äiti sitten glögit pisti porisemaan ja nautiskelimme mukilliset, Milo ehkä lusikallisen heti aamutuimaan. Ehkä parasta tässä kotona olossa on se ettei ole lähes ikinä kiire minnekään ja suunnitelmia voi tehdä ihan lasten halujen mukaan tai oman mielihalun ja jaksamisen mukaan. Me nukumme nykyään aina pitkään ja aamuisin lojumme sohvalla Amalian kanssa usein pitkänkin aikaa ennen pikkuisen heräämistä. Milo koisii tosiaan aina pisimpään ja pojan herättyä jatkamme rennoissa tunnelmissa ja nautiskelemme rauhallisista aamuista.

syksy ja glögi

Amalian kerhoaamuina on toki pistettävä hieman vipinää kinttuihin, mutta tämäkin on vain kahtena aamuna viikossa. Viimeisimpänä kerhoaamuna Milo nukkui ja nukkui ja lopulta hän heräsi, kun nostin unisen pikkuruisen syliin ja kannoin autoon. Hieman fleecetakkia vain yökkärin päälle ja menoksi. Jatkoimme sitten aamuhommia siskon kerhon aikana, mutta puoliltapäivin hakiessa siskoa kotiin pikkumies oli edelleen yökkärihousuissa. Ja mitäpä sen väliä, joskus on kiva viettää pyjamapäiviä!

syksy ja glögi

Vaikka Milo nukkuu aamusin pitkään, hän käy myös yöunille ajoissa. Ehkä tällä hetkellä on menossa jonkinlainen kasvuvaihe ja poika tarvitsee enemmän unta. Toisaalta päiväunia Milo ei enää nuku lainkaan, joten tietysti yöunet ovat tästäkin syystä pidemmät.

Amalia valvoo veljeään pidempään ja saattaa usein jopa leikkiä vielä ulkona ystäviensä kanssa veljen käydessä jo yöpuulle. Tarjoamme aika usein Amalialla ja naapurintytölle iltapalan ulos ja tytöt ovat tästä innoissaan ja sitten loput iltapuuhat sujuvat sutjakkaammin sisällä. Amalia usein pyytää lisäaikaa ulkoilulle ja annan sitä aina, sillä muistan omasta lapsuudesta miten ihanaa oli saada olla ulkona kamujen kanssa vielä hetkisen pidempään.

Toisinaan Amalia valvoskelee meidän vanhempien kanssa Milon nukkuessa ja tämä on tytöstä parasta. Mikäs onkaan mukavampaa kuin rakennella isin kanssa kaksin pikku legoja kaikessa rauhassa tai katsella videoita äidin sylissä tai kainalossa. Myös Amalian kanssa yhteiset iltasatuhetket ovat meille tytöille hyvin tärkeitä sekä myös se, kun laitan tyttöä yöpuulle. Nämä ovat tärkeitä hetkiä enkä itse koe niitä ikinä ärsyttäviksi tai aikaa vieviksi, vaikka usein Amalia nukkumaan mennessä höpöttää kuin papupata. Rakastan sitä hetkeä, kun tyttö nukahtaa käsi kädessäni joka ilta hyvällä mielellä.

syksy ja glögiGlögihetki äidin ja isin kanssa..

syksy ja glögi

syksy ja glögiAika onnellisen näköinen pimu!

Miltäs teistä tuntuu syksyn tulo, onko ihanaa vai ihan kamalaa?

äitienpäivä

Meidän perheessä kuolemasta on puhuttu aina suoraan, myös lasten kanssa. Se on ollut melkein jo välttämättömyys, sillä Amalia on pienestä iästään huolimatta ollut jo neljissä hautajaisissa. Perheestämme on poistunut useampi rakas ihminen ja tietenkin lasten kanssa on käytävä näitä asioita läpi. Amalia on ollut pienestä asti hyvin ajattelevainen ja kiinnostunut ihan kaikesta, joten kysymyksiä tietysti riittää. Usein iltaisin laittaessani Amaliaa yöpuulle hän alkaa jutella meidän turvanamme olevista enkeleistä. Amalia tietää, että isäni on kuollut ja hän puhuu aina niin kauniisti Rike papasta, vaikka ei ole koskaan saanut häntä tavata. Olen kuitenkin kertonut isästäni ja hieman alle kaksivuotiaana kuolleesta pikkusiskostani, jota Amalia kutsuu Jenni tädiksi ja Amalia pitää myös heitä osana meidän perhettä. En ole puhunut, että siskoni kuoli lapsena eikä sitä ole ollut tarvettakaan kertoa, mutta Amalia kuitenkin tietää, että Jenni täti on hänen suojelusenkelinään ja pitää Jenni tätiä tärkeänä.

Amalia puhuu paljon myös mummeistani eli hänen isomummeista ja nämä kaksi ihanaa mummelia saivat olla Amalian elämässä useamman vuoden. Amalia lähettää lähes joka ilta hyvänyöntoivotukset suukkojen kera kaikille poismenneille rakkaillemme ja minusta tämä on hyvin kaunista. Herkistyn aina valtavasti näistä hetkistä, mutta huoneen pimeydessä tyttäreni ei näe kyyneleitäni. Yötä vasten, kun ei ole kiva olla surullinen, vaikka muuten meillä tunteita näytetäänkin paljon. Tietenkin Amalia vaistoaa ikäväni ja minä hänen, mutta minusta nämä hetket ovat kauniita, tärkeitä ja arvokkaita, vaikka tietenkin myös surullisia.

Amalia miettii samalla aina minkälaista taivaassa on. Onkohan Saarenmummilla, Maikki mummilla ja muilla läheisillä siellä vaatteita ja mihin ne pissaa, onko niillä siellä vessanpönttöjä? Vastaan aina, että tottakai on ja Amalia jatkaa ja kysyy sitten syövätköhän he pilvenhattaraa?

Olen puhunut siitä, että joskus vielä tapaamme nämä rakkaat ja Amalia on ollut hyvin onnellinen tästä. Olen kertonut, että nyt me elämme onnellisesti täällä ja poismenneet rakkaamme samoin siellä. Kaikilla on hyvä olla ja kaikilla on paljon rakkaita ympärillä.

Me käymme toisinaan haudoilla ja usein lapset ovat mukana. Amalia haluaa aina jutella haudalla Jenni tädille, Rike papalle ja isomummeilleen ja hän puhuu aina todella kauniisti.

Isomummien kuolemasta on ollut tietysti helpompi puhua, mutta myös isäni poismenon olen saanut hyvin selitettyä sillä että isäni sydän ei vain enää jaksanut, koska se oli niin kipeä.

Milo on vielä niin pieni, ettei hän muista isomummejaan, mutta Nuuskun kuoleman hän on ymmärtänyt. Milo lähettää hyvin usein ulkona ollessa taivaalle lentosuukkoja ja osoittaa taivaalle ja sanoo: Nuusku taivaal..

Kaikissa perheissä ei välttämättä jutella kuolemasta näin avoimesti, mutta meille tämä on ollut luonnollista. Vaikka perheemme on kuolemaa kohdannut ei Amalia ole koskaan puhunut tai pelännyt, että me vanhemmat kuolisimme saatika hän itse. Hän ei osaa pelätä sellaista ja hyvä niin. Monta tuikkivaa ja niin rakasta tähteä on taivaalla ja me muistelemme heitä lämmöllä ja rakkaudella myös lasten kanssa <3 Miten Te lukijat olette käsitelleet kuolemaa lastenne kanssa?

No niin nyt vihdoin ja viimein esittelyssä Milon huone! Milon huone on hieman pienempi kuin Amalian, mutta silti oikein kivan kokoinen. Halusimme Amalian huoneen lailla myös Milon huoneeseen yhden tapettiseinän ja muut seinät maalasin valkoisella. Mietin tapettivaihtoehtoja aika paljon ja selasin netin syöväreissä erilaisten lastenhuoneiden sisustuskuvia. Mietin räikeän keltaisen ja mintunvihreän välillä ja lopullinen päätös oli sitten ihan selkeä, sillä halusin Milon huoneen hyvin rauhalliseksi ja seesteiseksi värimaailmaltaan. Niinpä pojan huoneen seinään tuli raidallinen mintunvihreä tapetti, joka on ostettu Lohjan Latvalasta. Tapetti valinta oli juuri oikea ja seinällä se näytti aivan täydelliseltä!

pojan huone

pojan huone

Milon huoneeseen on tulossa vielä seinähylly, joka olisi tarkoitus hankkia Ikeasta jahka sinne taas päästään. Vaatekaappina toimii Ikean lipasto, samainen kun Amalialla. Lasten makuuhuoneista ei löydy lainkaan kiinteitä vaatekaappeja emmekä ole niitä kaivanneetkaan. Verhoksi mummi loihti suloisen kapan isomummin pitkistä pitsiverhoista.

pojan huone

Kattolamppuna on muumivalaisin, joka roikkui vanhan kotimme eteisessä. Milon huoneen matto oli pitkään hakusessa ja pohdin jo tilata samanlaisen vaalean virkatun maton Milolle mikä meillä on keittiössä, mutta lopulta luovutin ja suostuin Johnnyn haluamaan autoratamattoon. Löysin Ikeasta kauniin autoratamaton, joka miellytti myös minun silmää ja olen ollut todella tyytyväinen mattovalintaan. Milo tosin ei ole leikkinyt autoratamatolla kertaakaan, toisin kuin luulimme, mutta ehkä sitten joskus. Mä itse rakastin leikkiä pienenä tälläisellä matolla ja oli ihanaa, kun naapureilta löytyi tälläinen matto, kun olin pieni.

pojan huone

Koulupöytä löytyi Facebookin Lohjan Roskalava-ryhmän kautta ja vihreä pinnatuoli on kahden euron kirppislöytö. Vanha helmitaulu löytyi antiikkimarkkinoilta ja se on lähinnä sisustuselementti, vai näettekö te Milon sillä leikkimässä. Myöskään koulupöydän äärellä en ole poikaa nähnyt kertaakaan, mutta varmasti myöhemmin siinä voi olla kiva piirrellä. Tässä vaiheessa ei tulisi mieleenkään antaa pojalle kyniä omaan huoneeseen, mutta mutta joskus sitten, kun aika on kypsä!

pojan huone

Milo leikkii toisinaan omassa huoneessa ja välillä hän voi korjailla leikkityökaluilla autoja suht pitkänkin aikaa. Korjailu onkin Milon lempipuuhaa ja hän osaa jo hienosti käyttää ihan oikeaakin porakonetta. Yhtenä päivänä alkoi irrota jo mummoni tekemän nukkekodin kattopuut, joten uusavutonta pojastamme tuskin tulee.

pojan huone

pojan huone

Sellainen huone meidän Milolla! Mitä tykkäsitte?

Ps. Tästä linkistä pääsee kurkkimaan vielä Amalian huonetta, jos on mennyt ohi 🙂