Posted at 16:21h
in
Uncategorized
by johanna
Heipparallaa! Meillä on takana iiihana pieni miniloma Flamingossa. Johnny on lomaillut tällä viikolla ja Amaliakin sai alkuviikosta pari vapaapäivää eskarista. Lähdettiin reissuun maanantaina heti puoli kymmenen pintaan aamusta, jolloin Nuppu meni ensimmäisille päiväunille. Nuppu ei juuri välitä autossa matkustella eikä ollakaan viitsitty lähteä ajelemaan pidempiä matkoja, kun en itse mahdu takapenkille istumaan ja pahan mielen yllättäessä Nuppu huutaa aivan naama punaisena. Amalia istuu autossa keskellä ja hyssyttää siinä sitten aina Nuppua ja antaa tuttia, mutta eipä se useinkaan auta. Nyt matka meni kuitenkin tosi hyvin, sillä Nuppu nukkui alkuun ja loppumatkasta oli ihme ja kumma hiljaa hereillä.
Vantaalle päästyämme veimme auton Flamingon parkkihalliin, jätimme kamat autoon ja nappasimme mukaan vain Nupun hoitokassin ja vaunut. Käytiin respassa kyselemässä mihin aikaan hotellihuoneen mahtaisi saada ja jatkettiin sitten Jumboon ostoksille. Me ollaan Amalian kanssa kovia shoppailemaan ja ostin Nupulle useamman Newbien vaatteen Kappahlista. Ostettiin myös muutama samisteluvaate tytöille ja Milo osti itselleen hurjan Hulk-puvun ja ison Nerf-pyssyn.
Syömässä käytiin Chicosissa, jossa oli pieni leikkinurkkaus, joka oli meidän pelastus. Mä meinasin jo heti alkuun, että skipataan koko ravintolareissu ja mennään vaan Heseen, kun siinä Chicosin ulkopuolella katseltiin ruokalistaa ja Milo siitä sitten vauhdikkaasti ehti juosta ravintolaan ja juoksi ja kiljui samaan aikaan ravintolaa ympäri Johnnya karkuun mun kiroillessa mielessäni miljoonat kirosanat ja purressa hammasta yhteen. Noh siinä sitten pojan kiinnioton jälkeen totesin Johnnylle, että eihän tästä tule helvettiäkään, mutta mies totesi vaan rauhallisesti, että tuleehan tästä ja tottakai me mennään sinne syömään ja niin me mentiin ja kaikki meni loistavasti ja olin niin iloinen hyvästä ravintolakokemuksesta lasten kanssa ja etenkin Milo sai paljon kehuja hyvästä käytöksestä.
Syönnin jälkeen Milo halusi näyttää mulle jotain hurjaa yhdestä pelikaupasta ja olihan se aika hurja juttu, kun kaupassa ylimmällä hyllyllä oli sellainen jostain vanhasta kauhuleffasta mulle tuttu Chucky-nukke, jolla oli puolet naamasta veressä. Tämän Milo oli siellä bongannut ja tietty se oli äidille näytettävä. Me vähän siis jakaannuttiin ostoksilla niin, että pojat menivät keskenään ja me tytöt keskenään, mutta pitihän äidin tosiaan tämä nähdä.
Ostosten ja syömisten jälkeen napattiin Johnnyn kanssa kahvit mukaan ja lähdettiin koko porukka kohti hotellin respaa. Saimme huoneen ja hengailimme siellä hetken aikaa, kunnes lähdimme kylpylän puolelle uimaan. Ostimme Amalialle ja Milolle kellukkeet, sillä Johnny piti heistä yksin huolta.
Nuppu pääsi myös hieman uiskentelemaan ja tykkäsi kovasti. Uinnin päälle hän söi hanakasti tissiä, jonka jälkeen nukahti mun syliin ja siinä sitten pikkuinen rakas tuhisi posket punaisina pikkuiset röyhelö-uimahousut jalassa mun kylpytakin sisällä makoisia unia tunnin verran. Se oli niin liikuttavaa ja ihanaa, kun hän nukkui siinä mun iholla, aivan kuin vastasyntynyt vauva. Oli niin rentoa itsekin makoilla vaan tunti siinä paikallaan, kuunnella kylpylän kohinaa, hiljaista musiikkia, katsella ihmisiä ja kaunista nukkuvaa vauvaani. Välillä silmäni osuivat muuhun perheeseeni ja heidän onnelliset kasvot saivat sydämeni lepattamaan ja olin niin onnellinen.
Nuo kolme rakasta laskivat hurjan monta kertaa eri vesiliukumäistä ja me Nupun kanssa katselimme heidän menoa. Välillä katselin, kun Johnny ui lapset selässään ja he olivat niin suloisia.
Johnny uskaltautui hyppäämään hyppytornista, jonka korkeus on viisi metriä ja se meni niin hyvin ja rohkeasti, kun viimeksi hän hyppäsi pienemmästä tornista aivan tutisevin jaloin kyykyssä ensin tietysti miljoonasti alas kurkkien ja empien uskaltaako vai ei.
Meidän lapset ovat vauvoista asti rakastaneet vettä ja Nuppu näyttää olevan samaa maata. Toisaalta he eivät myöskään pelkää yhtään vettä ja se plus Milon vauhdikkuus eivät aina ole ihan kiva yhdistelmä. Pikkualtaassa ollessamme katsoimme, että Milo oli menossa pikkualtaan liukumäkeen, mutta eipä sitten mennytkään, vaan jatkoi matkaa pikkualtaan vieressä olevaan vesiliukumäkeen ja ehti laskea sen alas ja siitä sitten jatkoi juoksujalkaa seuraavaan isoon vesiliukumäkeen ja juuri ennen kuin Johnny ehti sinne ylös, niin poika laski jo mäkeä alas. Noh eipä näissä kummassakaan mitään vaaraa ollut ja yksin niistä laskettiin ja Milolla oli kellukkeet, mutta siitä huolimatta yksin ei olisi saanut mihinkään mennä ja piti pysyä isin lähellä koko ajan ja tästä olimme useamman kerran puhuneet.
Myöhemmin Milo laski vielä pikkualtaassa pienimmästä liukumäestä ja laskun päätteeksi heitti kunnon kuperkeikan siihen päälle hirmuisella vauhdilla. Näki oikein, että teki päähän kipeää, kun vettä oli niin vähän altaassa ja pää kolisi tietysti pohjaan, mutta poika vaan siinä lunkisti hihkaisi hymynkare huulilla: ei sattunut!
Nupun kanssa istuskellessa huomasin kuinka monet lapset odottivat niin kiltisti aina kaikessa rauhassa vanhempiaan, mutta muutaman Milon kaltaisen mukulan bongasin ja jotenkin hymyilytti, kun vanhemmat saivat nousta perään yhtä vauhdikkaasti, kun mekin tämän neljä vuotta. Se on aina helpottavaa nähdä muitakin vilkkaita ja vauhdikkaita lapsia.
Kylpylässä mulla ei ollut Nupulle hoitokassia mukana, vaan vain kaksi pyyhettä ja kylpytakin taskussa yksi vaippa, harso ja tutti tuttinarussa. Flamingossa on ihanan lämmintä eikä siis yhtään sellaista viileää, kuin normaalisti uimahalleissa, joten uinnin jälkeen ei tarvinnut pukea vaatteita, vaan Nuppu sai hengailla ihan vaan vaipassa ja lopulta ilkosillaan pyyhkeen sisässä, kun iso vahinko yllätti siihen ainokaiseen vaippaan. Luojan lykky ettei altaassa tullut tämä vahinko.
Yleensähän vauvat eivät kakkaa uinnin aikana eikä ainakaan Amalian ja Milon vauvauinnissa kukaan ikinä kakannut veteen. Vauvauintiin mennessä syöttäminen suositellaan toteutettavan jo tunti tai puolitoista tuntia ennen uintia eikä siis juuri ennen uimaan menoa.
Useamman tunnin uiskentelun jälkeen menimme hotellihuoneeseen, jossa isommat lapset pääsivät vaahtokylpyyn ja me aikuiset peseydyimme suihkussa. Nupun olin suihkuttanut jo kylpylässä suihkutiloissa ennen vaipan laittoa, joten hän sai suoraan yöpuvun päällensä.
Ihan ei reissu lopulta mennyt kuin strömsössä, sillä mun ollessa suihkussa huoneen oveen koputettiin ja siellä oli hotellivirkailija, joka kertoi, että meidän on vaihdettava huonetta, sillä palohälytys ei toiminut meidän kerroksessa. Ei auttanut kuin pakata kaikki tavarat, jotka perus meidän perheellä oli jo aivan levällään pitkin huonetta ja mentävä respaan kuulemaan minkä huoneen saisimme. Pieni pudotus siinä sitten oli ylhäältä vitoskerrokseen.
Kyllähän tämä show hieman ketutti, mutta emme antaneet sen lannistaa hyvää fiilistä. Tosin lapset harmittelivat etteivät pääse aamukylpyyn, kun huoneen vaihdon jälkeen ei ollut kylpyammetta lainkaan. Me ei yleensä olla mitään valittajatyyppejä Johnnyn kanssa kumpikaan, mutta tästä aiomme reklamoida, vaikka toki pientä hyvitystä tästä saimme.
Huoneen vaihdon jälkeen haimme pikaisesti kaupasta iltaherkut ja Hesestä ruuat ja herkuttelimme siinä sitten sängyssä kaikki yhdessä Nupun jo nukkuessa yöunta.
Aamulla Nuppu herätti huonosti nukutun yön jälkeen jo puoli seitsemältä ja aamupalalle lähdimme jo ennen kahdeksaa. Lapset söivät aika huonosti aamupalaa ja ai että nauratti, kun Milo halusi hakea ihan yksin Amalialle pienen suklaadonitsin ja ajattelin sitten, että menköön ja poika toi donitsin siskolleen sitten niillä ottimilla, jotka olivat donitsien tarjoiluvadissa. Siinä hän piti “pihtejä” tiukasti yhdessä ja hienosti ojensi donitsin Amalialle.
Ennen kotiinlähtöä lapset saivat leikkiä vielä Flamingon leikkipaikka Naurusaaressa ja piipahdimme nopeasti Jumbon puolella. Kotiin lähdimme yhden jälkeen ja Nuppu nukkui taas autossa päiväunet ja kotimatka meni hyvin.
Isommat lapset olivat aika väsyneitä koko loppupäivän ja vähän me vanhemmat myös. Se on jännä miten nämä mukavat reissut voivat väsyttää! Nyt jatkellaan vielä hetki Johnnyn lomaa 🙂
