Se olis maanantai ja uusi viikko edessä. Mä tykkään maanantaipäivistä, vaikka suurin osa ihmisistä taitaa niitä inhota, mutta musta se on aina uuden alku ja fiilis on useimmiten loistava! Viikonloppuna sain nukkua molempina aamuina pitkään, kiitos rakkaan mieheni, joka omasta halusta halusi antaa oman nukkumisvuoronsa mulle ja mähän en empinyt, vaan otin sen tietysti vastaan. Ja mähän aamuisin nukun, nukkuisin varmaan vaikka koko päivän, jos olisi mahdollista.

Lauantaiaamun herätys oli hieman erilainen, kun mun sisko pölähti Nuppu sylissä meidän makuuhuoneeseen ja räväytti valot päälle. Se oli tuomassa mulle siskontytön jalkapallojoukkueen hyväksi tilaamiani vaatteita ja oli ihan ihmeissään, kun vetelin vielä sikeitä ja kello oli jo puoli yksitoista aamupäivällä. Monethan eivät aikuisiällä osaa enää nukkua pitkään, mutta mulle ei ole tätä vanhetessa tapahtunut.

Tosin aina kun nukun pidempään, niin mulla kestää jotenkin käynnistyä päivään kauemmin, kuin lasten kanssa noustessa. On se silti niin luksusta jäädä vaan nukkumaan, etenkin kun öisin Nuppu vielä heräilee tissille. Viime viikolla vietettiin imetysviikkoa ja meillä on sujunut imetys tällä kolmannellakin kerralla tosi hyvin. Tulen imettämään Nuppua varmasti pitkään tai näin ainakin itse toivon eikä Nupun suunnalta ole vielä tullut sellaista viestiä ettäkö hän olisi jättämässä tissimaitoa, vaan neiti syö päivisin ja öisin useamman kerran edelleen.

maanantai

Tänään Milo oli kerhossa ja Nuppu valvoi koko aamupäivän, vaikka olin varma, että saan pikkuisen nuhanenän unille jo kymmenen jälkeen. Toisinaan Nuppu nukkuu kahdet unet, juurikin tällöin jos hän menee päiväunille tosi aikaisin. Nyt on kyllä huomannut ettei hän enää monestikaan mene, vaan valvoo siihen saakka kunnes olemme hakeneet Amalian koulusta. Toki Amalialla on yksi kahden päivä ja silloin Nuppu nukkuu unet ennen isosiskon hakua ja onhan hän aika väsy jo silloin, kun haemme Amaliaa yhdeltä, mutta jaksaa parhaiten, kun pääsee vähän touhuamaan koulun pihalla.

Tänään sujui loistavasti, kun menimme Milon kerhon jälkeen moikkaamaan välitunnilla olevaa Amaliaa koulun pihalle tai siis aidan takaa me hänen kanssa höpöttelimme ja siitä jatkoimme leikkipuistoon siksi aikaa kunnes pääsimme hakemaan Amalian yhdeltä. Leikkipuistossa laitoin Nupun vauvakeinuun ja Milo keinui pikkusiskon vieressä lautakeinussa. Lapsia nauratti niin kovin, kun vuorotellen läpsäisin heidän kengänpohjiin ja sitten aina taputin omat kädet yhteen. Oli ihana nähdä miten molemmat nauttivat ja muakin nauratti ja hymyilytti niin.

maanantai

Amalian päästyä koulusta paahdoimme kotiin, siinä sitten Nupulle nopea vaipanvaihto, tissi suuhun ja unille. Tänään on pikkuisella plakkarissa reilu kahden tunnin unet, eli aivan mahtavat unoset! Mä tein aamulla ruuan valmiiksi, vaikka söimmekin aika paljon normaalia lounasaikaa myöhemmin. Ruokana oli herkullista lihakastiketta ja söimme kaikki kolme massut pulleiksi. Nuppu sai maistella tätä sitten päivällisellä.

Nuppu on tosi suloinen aina, kun paistan pannulla jotain. Hän ottaa kauhan käteen, nousee uunia vasten ja yrittää ylettää kauhalla paistamaan itsekin. Ihanuus! Hän on muutenkin kaikessa apuna, niin tiskikone hommissa kuin pyykkihuollossa. Märät pyykit muija ottaa niin hanakasti koneesta ulos ja välillä meinaa olla koko taapero pesukoneessa, jotta tulee takaakin kaikki pyykit pois.

Meillä on Nuppu nyt hieman nuhassa ja Milolla oli angiina, johon pojalla on vielä muutamia päiviä antibioottikuuria jäljellä. Johnnykin oli viime viikolla sairaslomalla ja haahuili täällä kylpytakki päällä ja nukkui vähän väliä. Mua ehkä vähän nauratti ja ärsytti katsella miestä se kolme päivää tuossa ja olinkin onnellinen, kun hän pääsi perjantaina töihin. Mulla ei jotenkaan Johnnya kohtaan tule sitä sairaanhoitajan hoivaviettiä, vaikka sitä se aina reilu 37 lämmössä yrittää uikuttaa 😉

maanantai

Mites muut, mitkä fiilikset maanantaipäivästä? <3

Heipparallaa, niin on arkiviikko taas vierähtänyt ja viikonloppu alkaa. Me aiotaan perjantain kunniaksi herkutella ja katsella leffaa yhdessä isompien lasten kanssa. Nuppu nukkuu nykyisin useimpina päivinä vain yhdet unet, joten hän menee varmasti jo kahdeksan jälkeen yöunille.

Viime perjantaina isommat valvoivat myös pidempään, käytiin saunassa ja syötiin kiuasnakkeja, perunasalaatin ja italiansalaatin kera. Siinä me posket punaisina istuttiin kaikki neljä pöydän ääressä herkutellen hyvästä ja hieman erilaisesta iltapalasta ja meillä kaikilla oli tosi onnellinen olo.

Meillä oli tässä pari viikkoa joka ilta jotain iltamenoa, mutta nyt on takana pari rauhallisempaa viikkoa ja ai että miten ollaan nautittu. Ollaan tehty lenkkejä monena iltana kauniissa syyssäässä, ihasteltu syksyn kauneutta ja höpötelty Johnnyn kanssa isompien pyöräillessä edellä. Milo oppi juuri pyöräilemään ilman apurenkaita ja menee jo täyttä häkää.

perhe

Meidän lenkki alkaa aina ihanasti, mutta on päättynyt joka kerta Amalian kiukkuun, kun ei ollakaan menty serkkujen luo tai kauppaan, vaikka joka kerta ollaan lähdetty ihan vain lenkille ilman sen kummempaa määränpäätä eikä olla sovittu mitään serkuille menosta tai muusta. Joka kerta tästä tulee kuitenkin kiukku ja tämä kielii ehkä vähän väsymyksestä, joka kouluviikolla saattaa iskeä. Naurattaa oikein, kun lähdetään aina niin reippaina ja onnellisina hymyssä suin ja tullaan kotiin suupielet alaspäin, mutta tätähän se toisinaan on ja onneksi Amalian kiukunpuuskat menevät nopeasti ohi.

perhe
Lohjalla vieraili sirkus viime sunnuntaina ja olin siellä Amalian ja Milon kanssa! Tämä olikin Milon eka kerta sirkuksessa!

Milolla on huomenna kerhokamun synttärit ja parin viikon päästä poika pääsee HopLop-synttäreille ensimmäistä kertaa. Milo on ollut vasta kerran kaverisynttäreillä ja aivan ihanaa, että nyt on kahdet juhlat tiedossa.

Milo on leikkinyt tosi paljon naapurin kanssa pihalla, he ovat olleet useamman kerran tuossa lähimetsässä ja heillä on ollut tosi kivoja leikkejä. Amalia on ollut iltaisin paljon sisällä meidän kanssa pyörälenkkejä lukuun ottamatta ja huomaa, että hän kaipaa koulupäivien jälkeen rauhallista puuhaa. Amalia piirtää paljon, katselee videoita ja leikkii petseillä.

Läksyjen teko on sujunut kivasti ja lukeminen on mennyt hurjasti eteenpäin. On hassua kuinka paljon Amalia on oppinut kaikkea näin lyhyessä ajassa. Matikka on hänelle helppoa, ainakin läksyt aina ja nyt lukeminenkaan ei ole enää kamalaa pakkopullaa.

Amalian koululle pääsikin viikko sitten perjantaina seuraamaan koulutunteja ja meiltä meni mummi sinne aamupäiväksi ja mä menin sitten Milon ja Nupun kanssa viimeiseksi tunniksi. Milo oli lopputunnista hieman levoton, oli tosin muutama oppilaskin ja näinhän se perjantain viimeisellä tunnilla saattaa välillä olla. Oli kuitenkin hauska seurata tuntia ja hienosti kaikki tekivät tehtäviä.

perhe

Syysloma alkaa ensi viikon jälkeen ja sitä Amalia odottaa jo kovasti. Johnny pitää myös lomaviikon ja meinataan mennä ainakin kylpylään yhdeksi yöksi ja sitten ollaan pitämässä ihka ensimmäistä kertaa lapset saa päättää päivän! Tästä lupaan tehdä sitten ihan oman postauksen, saa nähdä mitä meidän mukulat keksivät!

Tänään meinataan saunoa ja meillä onkin nyt hieno sauna, kun Johnny vahasi sen mustaksi. Miehen projekti alkoi jo kesälomalla heinäkuussa ja viime perjantaina se tuli vihdoin valmiiksi ja pääsimme nauttimaan löylyistä pitkän tauon jälkeen. Saunan lattia jäi hieman liukkaaksi vahauksen jälkeen ja siinä täytyy olla varovainen.

Amalia ja Milo keksi tässä kerran suihkussa ollessa hauskan leikin ja he liukuivat kylpyhuoneen lattiaa pitkin mahallaan. Ai että näytti hauskalta, Milo tosin tuli pari kertaa niin vauhdikkaasti, että liukui kodinhoitohuoneeseen asti.

Tänään saunan jälkeen olisi ihana nauttia takkatulen lämmöstä. Takkatuli on jotain aivan ihanaa ja niin rauhoittavaa. Taitaa olla nyt niin, että takkaa on poltettava vasta Nupun mentyä yöunille, sillä meillä ei ole siihen mitään “ritilää” tai muuta eteen ja Nuppu aivan varmasti menisi koskemaan kuumaan lasiin.

perhe

Ihanaa viikonloppua kaikille <3 Mitä teillä on suunnitelmissa? <3 

Pidempään meitä seuranneet tietävätkin, että multa löytyy temperamenttia ja vihaisena tahtoo tulla ylilyöntejä ja tänään mä kirjoitan näistä hyvinkin avoimesti. Mä tiedän, että sellaisen viilipytty ihmisen on vaikea ymmärtää sitä, että joskus on kylmät perunat kattilasta lennelleet pitkin lattiaa ja kattila iskeytynyt niin kovalla voimalla kylpyhuoneen puuoveen, että kattila on mennyt soikeaksi. Näin meillä on kuitenkin käynyt ja kattilan heittäjänä on ollut tämä mukava, iloinen, huolehtivainen, lapsiaan ja perhettään rakastava äiti, joka kuitenkin vihaisena heittäytyy välillä melkoisen raivon valtaan. Alan tosiaan joskus viskelemään tavaroita, paukuttamaan ovia ja huutamaan niin kovin, että ikkunatkin melkein helisee. Ja se huuto mitä sieltä suusta pääsee ei ole tosiaankaan aina lapsille soveltuvaa, vaikka lapset sen toki kuulevatkin.

Mun “huutohuone ja paukutteluhuone” on meidän kodinhoitohuone/kylppäri ja kylppärin puuovea mä olen temponut niin paljon, että siinä ei ole enää lukkoa, kun se putosi. Toki paukutan välillä muitakin ovia, mutta tuonne pakenen piiloon päästelemään höyryjä, jottei lapset näe kun äiti takoo nyrkkejä seinään tai hakkaa ovea edestakaisin kiinni-auki pari kertaa. Toki he kuulevat tämän meuhkaamisen, sehän on selvä. Välillä pakenen tuonne muulloinkin ja hengittelen hetken ja palaan sitten sorvin ääreen rauhoittuneena ja näin kun osaisin aina toimia, niin olisin erittäin tyytyväinen.

ylilyönnit

Moni ehkä miettii mitä meidän lapset ovat tästä äidin käytöksestä mieltä ja eniten syyllisyyttä mulle aiheuttaakin juuri se miten hirveää ja surullista on, jos mun lapset pelkäisi mua. Me käydään jokainen raivonpuuska läpi ja mä kerron mistä syystä mulle se iski ja kerron myös sen, ettei se ole missään nimessä heidän vikansa eikä mun tulisi käyttäytyä niin.

Joskus Amalia on sanonut mulle, että muista äiti karhuhengitys ja se on tosi liikuttavaa ja niin mä vedän henkeä oikein isosti ja alkava raivon tunnetila laskee.

Moni puhuu aina kiihtyvänsä nollasta sataan, mutta tuskin se ihan kaikilla näin oikeasti on. Itse olen tehnyt tämän asian kanssa töitä 20-vuotiaasta asti ja edelleen näin 33-vuotiaana työstän asiaa ja opettelen, että saisin tunnetilan laskemaan tietyillä keinoilla, joista olenkin täällä kirjoitellut. Joskus vaan joudun sen tunteen valtaan sekunneissa ja sitten mennäänkin ja lujaa yli. Mutta kehitystä on tullut rutkasti, vaikka tuo kattila episodi sattuikin viime viikolla.

Joskus mä olen hakannut itseäni raivonpuuskassa ihan täysillä päähän, mutta tätä en ole enää vuosiin tehnyt, sillä pelkään, että saisin aivoverenvuodon. Koskaan en ole kuitenkaan koskenut lapsiin, en ole antanut luunappeja, en tukistanut, läpsinyt, lyönyt tai millään tavalla satuttanut heitä ja tätä en tekisi ikinä, vaikka olisin miten raivon vallassa.

Mun raivari tulee ja menee ja se on nopeasti ohi. Syyllisyys siitä ei sitten yhtä nopeasti menekään, mutta enää en jää ahdistuneena iltaisin rypemään, kuten ennen. Meidän perhe tietää, että tämä on mun suuri heikkous ja yritän kamppailla ja tehdä töitä sen kanssa ja se, että asiat käydään läpi ja pyydän anteeksi on helpottanut pikkuhiljaa omaa syyllisyyttä, vaikka näin olen toiminut aina. Ehkä olen oppinut armollisemmaksi itseäni kohtaan tässä asiassa. Mähän rakastan äitiyttä ja kaikkea tätä, välillä mä vaan uuvun ja silloin on etenkin vaara ylilyönneille.

ylilyönnit

Nyt kesän alussa olen löytänyt itselleni harrastuksen, ja tämä on tuonut ihan hirmuisesti hyvää oloa itselleni ja se, että lähden omaan juttuuni on tehnyt todella hyvää. Oma aika on niin tärkeää, mutta mun on ollut sitä vuosien aikana tosi vaikea ottaa, vaikka siihen olisi ollut aina mahdollisuus. Jotenkaan en ole löytänyt sitä omaa juttua ja vaikka mulle on kuinka toitotettu, että lähde kävelylle ynnä muuta, niin Johnnyn töistä tullessa olen halunnut viettää aikaa yhdessä koko perhe enkä suoraan sanoen ole jaksanut edes lähteä mihinkään lampsimaan.

Eilen meillä oli ihana päivä lasten kanssa, mutta hieman ennen Johnnyn kotiintuloa huomasin, että mun pinna tiukkeni ja sanoinkin miehelle heti, että keitän meille kahvit ja painun hetkeksi omaan rauhaan makuuhuoneeseen kahvikupin ja puhelimen kanssa. Kerroin tämän myös Amalialle ja hän piti sitä hyvänä ideana. Ja miten hyvä idea se olikaan, olin poissa ehkä vartin jos sitäkään ja kuin uudestisyntynyt sen jälkeen ja miten pienellä jutulla.

Amalia on tosi ajattelevainen ja ymmärtää jo niin paljon ja hänen kanssa on helppo puhua. Meillä lapset osaa ja uskaltaa näyttää kaikki tunteensa enkä mä ole suinkaan ainoa “raivopää” täällä. Tämä kertoo myös sen, että mä en ole pilannut lapsia mun käytöksellä eivätkä he pelkää mua, sillä he uskaltavat ja voivat näyttää kaikki tunteensa avoimesti eikä meidän perheessä jätetä mitään sisälle kytemään, vaan höyryt päästellään ulos. Samoin ilon tunteet täällä kuuluu ja näkyy ja onneksi niitä on meillä rutkasti enemmän. Täällä rakastetaan täysillä ja ollaan onnellisia, vaikka kattilat välillä lentääkin <3

Ps. Lopuksi linkkaan ihanan Sallan ja Marian Kasvukipuja-podcastin tähän! Käykäähän kuuntelemassa.

Tässä jaksossa he puhuvat näistä samoista asioista ja mua vähän repeilytti, kun Salla sanoi kaatavansa joskus tuolin, kun miettii sitä sotkua, joka jonkun esineen heittämisestä voi tulla. Mä meinaan olen tehnyt tätä samaa 😉 

Tätä postausta multa on toivottu vertaistuen vuoksi ja musta näistä asioista on syytä puhua ja muutenkin kaikki kamalatkin ajatukset ja tunteet on tärkeä puhua ulos eikä jättää sisälle. Puhuminen kannattaa aina ja todella auttaa.

Mutta nyt jutellaan. Onko muilla vaikea hallita tunteita ja minkälaisia ylilyöntejä teillä on tullut? Puhutaan rohkeasti <3 

Meillä juhlittiin sunnuntaina perheemme pienintä, eli Nuppu-vauvaa, joka täytti 1-vuotta! En voi uskoa, että tuo pieni murunen on jo yksivuotias. Napsin nämä kuvat sankarista maanantaina isompien ollessa koulussa ja kerhossa ja aika suloisia kuvia tulikin napattua. On se suloinen, ihana ja niin rakas meille kaikille <3 Onnea vielä Nuppu rakas <3

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

yksivuotias

Näköjään viime kirjoituksesta vierähti viikko ja tiedättekö mitä? Mä olen taas HopLopissa kirjoittamassa, sillä Amalialla on jälleen tänäkin keskiviikkona uuden koulukaverinsa synttärit. Tuolla synttäriporukka on diskohuoneessa herkuttelemassa ja kohta pamahtavat varmasti leikkimään. Mä istun mukavasti tässä pehmeällä sohvalla läppäri sylissä ja nautin kirjoittamisesta.

Meillä on ollut tosi kiireistä ja viime viikolla oli menoa joka arki-ilta ja sama jatkuu tälläkin viikolla. Mä en liiemmin välitä iltamenoista, vaan tykkään siitä, että saamme viettää illat ihan rauhassa perheen kesken, vaikka toki aika usein lapsilla saattaa olla ystäviä, mutta kuitenkin niin, että ollaan kotona. Mä väsyn hirmuiseen juoksuun joka ilta ja usein väsymys ei iske heti, vaan sitten kun rauhoittuu.

vanhempainilta

Mitä kaikkea meillä sitten on ollut?

No näitä HopLop-synttäreitä kahdet ja Amalia on toivonut mun jäävän henkiseksi tueksi ja mukavahan tässä on olla ja kirjoitella kaikessa rauhassa. Huomenna on Milon kerhon iltatapahtuma ja lisäksi mulla on ollut kaksi jalkapallopeliä, viime perjantaina Espoossa ja tämän viikon maanantaina täällä Lohjalla. Treenit tähän päälle ja sitten muutamia muita menoja.

Viikonloppuisin ei ole ollut ohjelmaa, paitsi tietysti nyt tulevana viikonloppuna, sillä Nuppu täyttää 1-vuotta ja rakkaan synttärit pidämme ihan oikeana synttäripäivänä sunnuntaina.

Käytiin tyttöjen kanssa tällä viikolla ostamassa juhlatarvikkeita ja Amalia sai päättää teeman siskon synttäreille. Kakku on tilattu, mutta voileipäkakkua en ole muistanut tilata, vaikka monena päivänä se on käynyt mielessä. Amalia laskee öitä Nupun syntymäpäiviin ja kysyy joka aamu mikä päivä on ja laskee siitä sitten. Onhan tämä iso etappi ja ihanaa, kun sisarukset ovat täpinöissään sankarinkin puolesta, joka ei vielä ymmärrä tulevasta juhlapäivästä mitään.

anhempainilta

Nuppu otti ensiaskeleet viikonloppuna, mutta lisää ei ole ottanut. Hän seisoo hienosti ilman tukea vähän aikaa ja usein vähän huomaamatta lelu kädessä. Heti, kun vauva hoksaa seisovansa ilman, että pitää mistään kiinni hän laskeutuu äkkiä istumaan.

Nyt Nupulle on iskenyt nuha, mutta eiköhän se ohi mene ennen juhlia. Milokin oli tuossa ihan vähän yskänen, mutta ei pahasti.

vanhempainilta

Amalia halusi, että kirjoitan häneltä terkut koulunkäynnistä. Se sujuu hyvin eikä enää jännitä, siinä tytön terveiset! Eilen koululla pidettiin vanhempainilta ja me oltiin siellä molemmat Johnnyn kanssa. Nuppu oli mukana ja Johnnyn äiti tuli hoitamaan isompia. Oli hauska päästä Amalian pulpetin ääreen istumaan ja kurkkimaan pulpetin sisään. Niin oli siistiä ja kotona tyttö sanoikin, että he olivat siivonneet pulpetit päivällä ja kysyi vielä näinkö hänen sormivirkkaustyön.

Oli kiva tutustua opettajaan hiukan ja kuulla muutenkin koulumaailmasta enemmän. Luokka oli hyvin viihtyisä ja seinillä oli paljon lasten tekemiä askarteluja ja ne loivat tosi ihanan tunnelman. Amalian luokkakamut on tosi kivoja ja Amaliaa kouluun viedessä olen itsekin saanut tutustua moneen lapseen.

vanhempianilta

Opettaja kävi läpi välituntisääntöjä ja kysyi sitten tuleeko meillä vanhemmilla mieleen jotain lisättävää. Johnny sanoi rohkeasti, että hänestä listaan voisi lisätä sen, jos joku oppilaista näkee, että jotain toista sattuu niin menee heti kertomaan välituntivalvojalle. Tästä opettaja onkin lasten kanssa kuulemma puhunut ja hyvä niin.

Opettaja jutteli myös siitä kuinka ensimmäinen luokka on tosi raskas lapsille, kun kaikki on niin uutta. Koulumaailma on niin eri kuin esikoulu. Lapset saattavat olla koulun jälkeen kiukkuisia ja väsyneitä ja läksyt kannattaakin hoitaa heti alta pois eikä jättää iltaan. Tämä on huomattu, muutamasti on jäänyt iltaan ja kiukuksihan se tekeminen on mennyt. Välillä haasteita on tuonut se, kun Nuppu on ehtinyt nukkua päikkärit ennen kuin Amalia pääsee koulusta ja sitten pikkumuijan perässä saa mennä enkä voi rauhassa keskittyä Amalian läksyihin. Ei ole reilua Amaliaa kohtaan, että esimerkiksi lukuläksyn aikana pomppaan vähän väliä Nupun luokse. Tällöin olemme jättäneet läksyt siihen ajankohtaan, kun Johnny on tullut töistä, jotta jompikumpi meistä vanhemmista saa antaa täyden huomion Amalialle.

vanhempainilta

Iltaisin ollaan valvottu Johnnyn kanssa aika pitkään ja lopulta nukahdettu molemmat sohvalle. Me vietetään joka ilta aikaa yhdessä ja tämä on tosi tärkeää parisuhteen kannalta. On aivan ihana nauttia toisesta iltaisin, silloin ei koskaan mene riitelyksi, vaan ollaan vaan lunkisti ja kaikki on tosi ihanasti. Lasten valveilla ollessa, etenkin iltapuuhien aikaan mulla monesti kiristyy pinna, kun en enää jaksaisi, vaan kaipaisin jo hiljaisuutta ja rauhaa ja tällöin kilahtelen vähän kaikille, noh Nupulle en sentään.

Tänään kävikin tuuri, kun pienemmät nukkuivat jo, kun tulimme Amalian kanssa kotiin. Pian Nuppunen sieltä heräilee varmaan maitoa ottamaan, mutta jatkaa sitten unia seuraavaan syöttökertaan.

Aiheuttaako muille vanhemmille iltapuuhat ja nukkumaan meno hampaiden kiristelyä? 

Nyt kynttilät palamaan ja nauttimaan rauhallisesta illasta <3