Meillä oli aivan ihana torstai eilen. Mitään ihmeellistä se ei vaatinut, päivä oli vaan kerrassaan alusta loppuun niin mukava, rento, rauhallinen ja kaikilla oli hyvä mieli koko päivän.

Aamu alkoi normaalisti Nupun kömpiessä sängystä pois. Herään aina tähän ja siirrymme sitten sohvalle peiton kanssa, otan pikkuisen kainaloon ja imetän häntä makuuasennossa lämpimän peiton alla. Rauhallisen imetyshetken jälkeen laitoin telkkarin päälle ja Nuppu katseli mun viekussa telkkua ja mä ummistelin vielä silmiä. Amalia oli myös hereillä ja katseli puhelintaan sohvan toisessa nurkassa. Aamutoimiin ei ollut vielä kiirusta, sillä kello näytti vasta hieman yli seitsemää.

Lopulta aloittelimme tyttöjen kanssa aamuhommat; hammaspesut, aamupalan syönti, pesut ja pukemiset. Nuppu käy aina pyytäessäni herättämässä Milon, joka nukkuisi ohi eskarin, jos olisi mahdollista. Milo tykkää, kun pikkusisko herättää hänet pusuilla, kutituksella ja kiipeilemällä päällä ja näin hän teki tänäkin aamuna.

Milolla ei kauaa nokka tuhise aamuhommissa. Vessaan, hammaspesu, aina sama aamupala, äiti saa valita vaatteet ja sitten poika onkin jo valmis.

Aamu oli ihana ja rento ja kaikki sujui mukisematta. Nappasin koululaisista kuvat, kun olivat niin suloisia.

ihana torstai

ihana torstai

Nupun kanssa jatkoimme koululta matkaa kauppaan ja apteekkiin. En yleensä käy Citymarketissa ruokaostoksilla, mutta tänään menimme sinne, sillä siellä on apteekki. Nuppu istua törötti kärryissä ja minä katselin ja ihastelin kuinka hienoksi Citymarket onkaan remontoitu. Hedelmä ja vihannesosasto on kyllä mielettömän laaja ja oli ihana katsella kaikkea ja ruuaksikin teki mieli tehdä värikkäistä kasviksista jotain.

Ostimme tarpeet kantarellikastikkeeseen sekä toiseksi päiväksi kanafileitä, keltaista ja punaista paprikaa, kesäkurpitsaa ja kirsikkatomaatteja. Kotoa lisätään uunipellille vielä perunoita, valkosipulinkynsiä ja sipulia. Lisäksi ostin turkkilaista jogurttia, josta teen kastikkeeksi tzatsikia.

Heräteostoksena ostin Nupulle kengät. Toki hän tarvitsi kipeästi ne, joten se oli tarpeellinen ja pakollinen ostos. Musta on jotenkin tosi vaikea ostaa lapsille kenkiä, mä oon siinä jotenkin niin huono. Aina mietin onkohan ne nyt varmasti hyvät, vaikka lapsi on aina ostoksilla mukana ja sovitamme kenkiä.

Kotiin päästyämme kello oli hieman yli kymmenen, joten huolellisen käsienpesun ja ruokatavaroiden purkamisen jälkeen hyppäsimme takaisin autoon ja ajoimme lounaalle intialaiseen ravintolaan. Siellä meitä odotti mummi ja täti. Olen käynyt Amarissa lounaalla viimeksi keväällä ennen koronahässäkkää, joten oli ihana päästä vihdoin syömään sinne.

Nuppu oli niin kiltisti, piti mua kädestä kiinni, kun laitoin meidän lautasille ruokaa. Nuppu söi oikein reippaasti ja tykkäsi ruuasta kovasti. Jälkkäriksi vedimme Nupun kanssa vielä omppupiirakkaa vaniljakastikkeen kanssa. Mun äiti ja sisko tyytyivät vain kahviin, mahat oli kuulemma liian täynnä.

Nuppu siivosi hienosti omaa paikkaansa ja keräsi lattialle pudonneet ruuat. Pyyhki oikein tohinalla ruokalappunsakin servetillä ja kiitti ruuasta. Syöminkien jälkeen pyysin äitiä ja siskoa meille sumpille ja niin ajelimme peräkanaa meidän luo. Nuppu leikki kovasti mummin kanssa ja me juoruttiin siskon kanssa ruokapöydän ääressä.

Lopulta kello alkoi lähestyä yhtä, joten oli lähdettävä hakemaan Miloa eskarista. Heitimme Nupun kanssa mummin kotiin ja haimme Milon. Mummi lupasi hakea Amalian koulusta kahdelta, jotein sain laitettua Nupun päiväunille heti yhden jälkeen, kun olimme kotona.

Milo söi välipalaa ja katseli hetken lastenohjelmia, mutta halusi pian mennä ulos harjoittelemaan pyörällä keulimista. Poika pyysi mut katsomaan ja istuskelin terassilla kahvikuppeineni ja katselin miten hienosti Milo on sinnikkäällä harjoittelulla oppinut koko ajan enemmän ja enemmän keulimaan.

ihana torstai

Amalia oli iloinen, kun näki mummin ja mummin koiran Zeron olevan koulun pihalla vastassa. He tekivät pienen lenkin koirulin kanssa ja sitten mummi toi Amalian autolla kotiin. Mummi antoi Amalian mukana lapsille jäätelöt ja Amalia ja Milo nautiskelivat jätskinsä auringonpaisteessa terassilla. Hetki oli niin ihana. Katselin siinä, kun lapset lipoivat hymyillen jätskejään ja näyttivät niin onnellisilta.

Amalia söi jätskin jälkeen välipalaksi herkkuleipää. Olin ostanut tuoretta leipää, joka oli niin herkullista, että söimme Amalian kanssa viimeiset palat tänä aamuna. Ja siis kukaan muu ei leipää ehtinyt ottamaan kuin vain me kaksi. Siinä sitten seuraavaksi Amalia dataili jonkun aikaa, jonka jälkeen hän teki läksyt.

Nuppu heräsi päiväunilta vasta kolmen jälkeen ja halusi makoilla kaikessa rauhassa mun sylissä.

Lapset ehtivät syödä päivällisen jo ennen Johnnyn kotiintuloa. En tehnytkään ruuaksi kantarellikastiketta vielä eilen, vaan lapset söivät edelliseltä päivältä jäänyttä jauhelihakastiketta ja makaronia. Meille aikuisille sitä ei riittänyt ja päätimme hakea illalla jotain hyvää syötävää lasten nukkuessa.

Niinpä me vanhemmat joimme tässä kohtaa sitten vain kahvit. Ruuan jälkeen Amalia soitti ystävänsä meille ja Milo lähti hakemaan omaa ystäväänsä. Johnny päätti lähteä Nupun kanssa pyörälenkille ja mä jäin viimeistelemään illan blogikirjoituksen.

Johnny ja Nuppu olivat lenkillä tunnin ja molemmat olivat niin punaposkisia kotiin tultuaan. Mä olin ehtinyt viimeistellä tekstin loppuun, imuroida ja vaihtaa sänkyyn puhtaat lakanat. Sauna oli päällä ja kynttilät paloivat ruokapöydällä. Oli ihanan siistiä ja rauhallista. Lasten kaverit lähetettiin kotiin ja kävimme iltapalalle ennen saunaan menoa, jotta saunan jälkeen saisimme lapset sitten suht sukkelasti sänkyyn. Ja saatiinhan me muutaman lattia on laavaa-leikin jälkeen.

ihana torstai

Lapset saivat nukkua kaikki kolme meidän vanhempien sängyssä, jotta sain heidät nukkumaan ennen kuin Johnny tulisi ruokaa hakemasta. Ja kaikki menikin niin nappiin, ulko-ovi kävi ja ruuat tuli ja samaan aikaan mä suljin makkarin oven ja jätin tuhisevat muruset nukkumaan. Meillä oli Milon kanssa ihanat keskustelut ennen nukahtamista. Ja joka kerta, kun nukumme kaikki yhdessä mun sydän lepattaa, kun lapset kertovat toisilleen kuinka rakastavat toisiaan. Meillä puhutaan tosi paljon rakastamisesta ja halataan ja pussataan hirmuisesti ja tämä on musta tosi tärkeää <3

Siis niin uskomatonta!!! Ollaan koko joukkue vähän puulla päähän lyöty. Me voitettiin nelosdivarissa koko sarja ja näin noustiin kolmosdivariin, jossa tulemme pelaamaan ensi kauden. Tuntuu tosi hyvälle ja on kyllä niin voittajafiilis! Eihän tälläistä kukaan meistä ajatellut, mutta siinä kohtaa, kun voitettiin kolmosesta neloseen pudonnut joukkue, niin mieleen hiipi voisiko tässä ihan oikeasti käydä niin, että hoidetaan homma kotiin ja voitetaan koko sarja! Ja niinhän siinä kävi ja maanantaina viimeisen sarjapelin jälkeen Länsi-Uusimaa-lehti otti meistä kuvia samalla, kun kuohuviiniä roiskutettiin naamaan. Ihan huikeaa!!! Kovalla työllä, maailman parhaalla joukkuehengellä, parhailla valmentajilla, suurenmoisella sisulla ja periksiantamattomuudella me tämä tehtiin yhdessä koko joukkue.

kolmosdivari

kolmosdivari

Nyt jäätiin pienellä lomalle, jalat saa huilia ja palataan sorvin ääreen syysloman jälkeen. Sitten treenataankin ja kovaa. Kolmosdivari on kova sarja ja heittopusseiksi emme aio.

Jalkapallotreenien lisäksi aion tehdä omatoimisia juoksulenkkejä, jotta saan kuntoa kohotettua. Myös nopeutta aion harjoitella ja Johnnyn kanssa voisimme mennä silloin tällöin kahdestaan kentälle tekemään vetoharjoituksia. Johnny on ollut aikoinaan jalkapallossa maalivahtina ja on siinä ihan super.

Johnny on ihan innoissaan mun futisharrastuksesta ja mies on henkeen ja vereen jalkapallomiehiä. Hän on ylpeä musta ja se on ihan huikeaa, vaikka mua aina välillä naurattaa. Amaliakin aina kehuu mua ja meidän koko jengiä ja se tuntuu niin liikuttavalta. Lapset aina jaksavat kysyä miten meni treenit ja pelit ja tuntuu ihanalta, että heitä aidosti kiinnostaa. Kannustusjoukoissa he ovat aina kotipeleissä, vaikka monesti se menee enemmän leikkimiseksi ja makkaran syömiseksi 😉

Kotipeleissä on ollut paljon kannustajia (eikä ainoastaan meidän sukua, heh) ja se on ollut upeaa. Kiitos kaikille kannustajille, kiitos koko joukkueelle, tämä on ollut huikean hieno ja jännittävä matka <3

Tämä laji on vienyt mun sydämen enkä olisi ikinä uskonut puolitoista vuotta sitten pelaamaan ryhtyessäni, että olisin nyt tässä, menossa kolmosdivariin upeiden, hauskojen ja rakkaiksi tulleiden ystävien kanssa <3

kolmosdivari
Siinä sitä mennään eikä meinata 😉

 

2-vuotta

Se olisi sunnuntaiaamupäivä nyt ja Nuppu nukahti juuri päiväunille ja mä siirryin ulos terassille kirjoittamaan. Aurinko paistaa ja on tosi lämmin. Mulla on toppi päällä ja varpaat paljaina.

Amalia ja Johnny keräävät puista pudonneita lehtiä ja aikovat askarrella yhdessä jotain. Milo scoottailee tuossa vieressä ja odottaa ystäväänsä. Totesi tuossa, että voisin samalla tässä sitten katsella, kun he keulivat pyörillä.

Milo tykkää hirmuisesti, kun katson hänen touhujaan. Sulkapalloa mailalla pomputellessaan hän pyytää usein mua laskemaan montako kertaa osuu palloon ilman, että se tippuu maahan. Milo on aina niin fiiliksissä kaikesta touhusta ja on hurjan taitava monessa asiassa. Mä jaksan aina kerta toisensa jälkeen tsempata ja kehua lapsia, ja musta tämä on vanhempana hurjan tärkeää.

Syksyn kauniit värit näkyvät jo kauniisti. Mä tykkään syksystä paljon, rakastan tätä väriloistoa ja pimeneviä iltoja ja pientä hämäryyttä päivisin. Sateen ropinaa ja kynttilöiden kaunista paloa. Tänään on aivan loistava ulkoilusää, aurinko paistaa ihanasti.

Tällä viikolla saatiin viimein siistittyä pihaa, varastoa ja laitettua terassikalusteet ja pavinjongin kankaat pois. Kankaat on tarkoitus vielä pestä, jotta ovat sitten ensi kesänä puhtaat. Terassituolit Johnny pesi painepesurilla ja ne ovat nyt varastossa. Istutettiin Milon ja Nupun kanssa kolmeen ruukkuun syyskukat ja ne ovat tosi kauniita.

2-vuotta
Mummi loihti hienon synttärikakun Nupulle!

Nuppu täytti 2-vuotta tiistaina ja pikkuisen syntymäpäiväjuhlat vietettiin eilen. Meillä oli tosi vähän vieraita, mutta se ei menoa haitannut. Nauru raikasi ja juhlat olivat oikein onnistuneet ja rennot. Siskon miehelle niin rennot, että hän nukahti sohvalle 😉

Nuppu hieman ujosteli ruokapöydässä mun kummitätiä, jota on ujostellut jostain syystä aina. Tällä kertaa ei kuitenkaan päässyt itku, mutta katsekontaktia hän ei Tellu-tätiin ottanut, vaan nypläsi aina jotain sormillaan. Jäätyämme sitten oman perheen, siskon perheen ja mun äidin kanssa Nuppu selkeästi rentoutui ja hihkui ja kikatti ilosta. Hän pomputti ilmapalloja Milon kanssa ja nauroi ja kiljui niin kovin.

Nuppu oli juhlissa ihan mummin tyttö, ja mun äiti oli tosi onnellinen tästä. Nuppu meni jopa ihan itse mummin syliin ja tämä oli pieni ihme. Sellaista tyttö ei ole tehnyt ikinä.

Synttärisankari sai ihania lahjoja, kauniita vaatteita, suloisen kirjan, palapelin ja pikkuisen barbin. Lahjojen avaamisessa auttoi sisko, serkku ja pikkuserkku. Nuppu leikki esikoululaisen pikkuserkkunsa kanssa pitkän aikaa leikkihuoneessa ja mietin, että on hän kasvanut niin isoksi tytöksi. Ei yhtään enää mikään vauva, vaikka hän meidän kuopus onkin.

Toisaalta tuntuu haikealta, että lapset kasvavat niin nopeasti, mutta onhan se mahtavaa seurata tätä heidän kasvua lähietäisyydeltä koko ajan. Mä olen tosi kiitollinen ja onnellinen, että saan olla heidän kanssa kotona ja meillä on paljon rauhallisia hetkiä yhdessä.

2-vuotta

Ensi viikolla olisi ihana jos vihdoin pääsisimme Johnnyn kanssa kahdestaan syömään. Johnnyn äiti tulisi lapsia hoitamaan. Me emme ole olleet kahdestaan kertaakaan kahteen vuoteen, joten alkaa olla jo aika olla. Toki me vietämme joka ilta aikaa yhdessä lasten nukkuessa, sillä valvomme molemmat aika pitkään. Silti nyt tuntuu siltä, että on annettava toiselle enemmän aikaa ja perheelle myös. Mulla on huomenna viimeinen sarjapeli jalkapallossa ja sen myötä sarja päättyy. Pidämme ilmeisesti muutaman viikon tauon jalkapalloharkoista ja tämä tulee varmasti kaikille meille tarpeeseen. Kovasti ollaan töitä tehty ja se kantoi hedelmää. Tästä teen oman postauksen pian!

Ihanaa uutta viikkoa kaikille <3

Amalia on aloittanut kirjoittelemaan elämästään kauniiseen pehmokantiseen kirjaseen. Musta tämä on ihana idea ja juttua on jo useampi sivu. Amalia kirjoittaa ihanan rehellisesti ja kauniisti. Juttuahan hänellä riittää.

lapsi kirjoittaa

Amalian luvalla jaan yhden sivusen, jonka tyttö kirjoitti minusta

Hei taas. Tänään kerron perheestä. Ekana kerron äidistä. Äiti on rakas ja mukava ja hän on kaunis. Se pitää lupauksia. Äitin lempiruoka on spagetti ja jauhelihakastike mummin tekemänä. Äitin nimi on Johanna ja hän harrastaa jalkapalloa Lopa-joukkueessa. Äitin horoskooppi on jousimies. Äitillä on hyvä huumorintaju. Äiti on kolkytneljä. Äitillä on vaaleet hiukset. Äiti huolehtii hyvin. Äitin lempieläin on koira. Äitillä on ollut marsu, koira ja pupu ja toinen koira. Äitin lempijäätelö on minttu. Äitin lempiruokapaikka on Amar. Äitin lempijuoma on kahvi ja äitin lempiväri on pinkki. Äitillä on koruja, mutta ei tatuointeja. Äiti on kaikille kiva. Äitin lempihedelmä on banaani. Tykkää kuumasta vedestä. Äiti on vilukissa. Äiti ei tykkää käärmeistä tai liskoista. Hei hei <3

lapsi kirjoittaa

Tämä teksti oli mun mielestä tosi suloinen. En malta odottaa, että pääsen lukemaan juttua muistakin meidän perheenjäsenistä. Innostus kirjoittamiseen on tosi hyvä, siinähän se kirjoitustaito karttuu.

lapsi kirjoittaa

Aurinkoista keskiviikkoa <3

Hellou pitkän tauon jälkeen. Mulla on ollut nettiongelmia läppärin kanssa, mutta nyt näyttäisi taas pelittävän. Meille kuuluu muuten oikein hyvää, mutta Nuppunen on ollut vähän pipinä. Olemme käyneet lääkärissä ja nyt pieni on onneksi jo kunnossa.

kuulumisia
Kylmiä lihapullia ja lastenohjelmia!

Amalialla on mennyt koulussa kivasti ja Milolla eskarissa samaten. Amalia on pärjännyt läksyissä hienosti ja tyttö on ollut tällä viikolla innoissaan koulusta. Heillä on ollut paljon kuvaamataitoa ja käsitöitä ja niistä Amalia tykkää hirmuisesti.

kuulumisia

Milo jaksaa leikkiä ystävänsä kanssa joka ilta. Pojat pyöräilevät, scoottaavat, hyppivät trampalla ja toisinaan myös pelaavat sisällä. Majanrakennuspuuhat ovat jääneet.

Amalia sen sijaan rakastaa rauhaa ja hänestä on ihana viettää aikaa perheen kesken, joten hän ei kaipaa joka päivä itselleen leikkikaveria. Toki Amaliakin on paljon Iida-serkun ja naapurintytön kanssa, mutta ei tosiaan päivittäin.

kuulumisia

Milo on aloittanut jalkapallon. Harrastus on kerran viikossa ja se on oikein sopiva määrä näin alkuun. Kyseessä on jalkapallokerho, joka kokoontuu 14 kertaa. Katsellaan sitten sen jälkeen, josko poika haluaisi joukkueeseen, tietysti samaan kuin äitinsä. Milohan kävi tässä loppukesästä jalkapallossa, jossa oli yksi harjoitustapahtuma ja sen jälkeen kolme pelikertaa ja lopputapahtuma, jossa oli kaksi peliä ja sieltä kaikki sai mitalin. Milo oli innoissaan mitalista ja innostui todenteolla futiksesta!

kuulumisia

Amalia on pohtinut tässä myös harrastusta ja ehdotti sitten kokkikerhoa. Ihan huikea idea ja lähdin heti katselemaan tarjontaa. Yllätykseksi löysin ensi kuussa alkavan kerhon ja sen vetäjänä sattuu olemaan yksi mun ystävä.

Omassa jalkapallossa meidän joukkueella on jäljellä enää kaksi sarjapeliä ja edelleen ollaan sarjan ykkösinä. Yhtään peliä ei olla hävitty, 8 voittoa ja 1 tasapeli. Ihan huikeaa! On tässä saanut treenata ja jännittää, joten on ihan kiva, että sarja päättyy pian. Vähän alkaa ehkä väsy painaa meillä kaikilla ja itsellä ainakin siintää jo kauden päätösbileet mielessä. Pelejä on pelattu tiivillä aikataululla ja nyt onkin ihana, kun seuraava peli on vasta ensi viikon perjantaina.

Johnnylla on alkanut viimein sähly pitkän tauon jälkeen, niin mieskin on päässyt taas liikkumaan.

Viikonloppuisin ollaan vaihdettu namipäivä perjantaista lauantaihin, sillä lapset ovat aika väsyneitä perjantaisin ja käyvät yleensä ajoissa nukkumaan. Niinpä on kivempi valvoa hieman pidempään lauantaina, saunoa koko perhe yhdessä ja sitten herkutella. Nuppu käy useimmiten ennen herkkujen esille kaivamista yöunille, joten isommat saavat sitten ihanaa ja tärkeää laatuaikaa meidän vanhempien kanssa.

Nuppu rakastaa edelleen saunomista. Hän laulaa/leikkii meidän mukana saunalaulua ja haluaa aina heittää löylyä. Amalia ja Milo juoksivat viimeksi kaatosateessa nakuina ympäri mun autoa ja tulivat sitten kiireellä takaisin saunan lämpöön. Molemmat hihkuivat ja olivat niin hymyssä suin ja mä katselin heitä pyyhe päällä ovenraosta.

Nupun kanssa ollaan käyty leikkimässä kahtena perjantaina perhekerhossa ja oli ihana nähdä pitkästä aikaa kerho-opeja. Milo olisi halunnut kerhoon myös, mutta se on tietysti samaan aikaan kuin esikoulu. Kerho-opet on tulleet vuosien varrella meille todella tärkeiksi. Nuppu itse asiassa sai kerhosta postia kotiin, sillä tyttö saisi aloittaa jo kerhon, jossa Amalia ja Milokin ovat käyneet. Kerhon saa nykyisin aloittaa jo kaksi vuotta täytettyään, kun ennen ikäraja oli sen kolme vuotta. Kerho on kaksi kertaa viikossa ja siellä ollaan tosiaan ilman vanhempia. Noh Nuppu ei ole vielä aloittamassa, mutta perhekerhossa aiomme yhdessä käydä.

Tänään on ihanan aurinkoinen ilma. Meidän päivään kuuluu jalkapalloa ja menemme piiitkästä aikaa mummin ja fafan luokse syömään <3

Rentoa sunnuntaita kaikille <3