Ihanaa, nyt alkaa viikonloppu! Tätä on odotettu, sillä parin viikon sairastelun jälkeen on ihana viettää tavallinen viikonloppu terveinä koko porukka. Johnny on ollut influenssan jäljiltä väsynyt ja nukahtanut aika ajoissa iltaisin eikä hänestä ole ollut seuraa. Jotenkin on ihan ikävä sitä omaa miestä, jonka kanssa yleensä vietämme aikaa joka ilta. Hassuttelemme, syömme ja katselemme ohjelmia. Tänään viikonlopun kunniaksi on suunnitelmissa hakea ruokaa lasten käytyä yöunille, herkutella ja katsella telkkaria. Ennen tätä käymme saunassa yhdessä koko perhe.

Huomenna lupasimme lapsille, että saavat yökyläkaverit ja tämä on Milolle ensimmäinen kerta, kun hänelle tulee ystävä yöksi. Viimeksi, kun Amalialla oli ystävä yökylässä, niin Milo oli tosi surkeana tästä ja niinpä päätimme nyt, että molemmat saavat kamut yökylään samaan aikaan. Aika kivaa, pojat jo sanoivat valvovansa koko yön ja verhot laitetaan kiinni ettei vaan yökyläläisen vanhemmat näe, heh 😉

Tytöillä on myös suunnitteilla valvoa pitkään ja tänään leikkien lomassa sanoivat mulle, että aikovat mennä tänä iltana jo kahdeksalta nukkumaan, jotta jaksavat huomenna valvoa. Niin ja aikovat kuulemma nukkua saunassa 😉

Putousta katsellaan ainakin tyttöjen kanssa ja pidetään huomenna sitten porukalla herkkuilta. Meistä vanhemmista toinen voisi lähteä kaikkien mukuloiden kanssa kauppaan namiostoksille, jotta jokainen saa sellaisia herkkuja, joista pitää.

Sunnuntaina mulla on taas futsal-pelit Helsingissä ja Johnny ja Nuppu lähtevät näillä näkymin kannustamaan. Kiva päästä taas pelaamaan. Viimeksihän me voitettiin ensimmäinen peli ja toisesta tuli tasapeli.

Aika kivoja juttuja tiedossa tälle viikonlopulle!

arjen iloja
Nuppu nukenvaatteissa!

Mutta nyt niitä ihania arjen iloja tältä viikolta

  •  aurinko, joka jo lämmittää!! Tänään on ollut aivan ihana ilma ja hörppäsin ensimmäiset terassikahvit!
  •  Milon kanssa kaksin vietetty aika. Milo oli tällä viikolla molemmat kerhopäivät poissa kovan yskän vuoksi ja Nuppu nukkui päiväunensa jo ennen kuin haettiin Amalia koulusta. Niinpä me Milon kanssa saimme viettää aikaa ihan kahdestaan. Pelasimme yhdessä pleikkarilla painia ja höpöttelimme ja halimme paljon.
  •  päiväunet. Mulla on keskiviikkoisin jalkapallotreenit aika myöhään ja olen kotona sieltä vasta puoli yksitoista. Siinä sitten käy aika kierroksilla jonkun tovin, ja suihkun, syönnin, venyttelyn ja telkkarin katselun jälkeen uni tulee aina aika paljon normaalia myöhemmin. Tästä syystä oli ihana nukkua päiväunet torstaina.
  •  lasten ystävät. Molemmilla lapsilla on niin kivoja ystäviä ja etenkin Milo viipottaa ystäviensä kanssa ihan hirmuisesti.
  •  hyvät jalkapallotreenit ja onnistumisen tunne. Aloitin jalkapallon kesällä ja kovalla treenillä, huippu valmentajien ja pelikavereiden avulla olen kehittynyt yllättävän paljon ja olen niin fiiliksissä tästä.
  • kivat ja iloiset perheen yhteiset touhut iltaisin. Tuolileikki, tanssiminen ja pötköttely ja höpöttely koko perheen kesken.

Ihanaa viikonloppua kaikille <3 

Minkälainen viikko muilla on ollut? 

Heippahei viikon takaisen hiljaisuuden jälkeen. Meillä sairastelut eivät loppuneet vatsatautiin, sillä Johnny sairastui influenssaan samana päivänä, kun mulle iski oksennustauti. Ensin vitsailtiin miesflunssaa, mutta kyllä se kunnon tauti olikin kyseessä. Mies oli korkeassa kuumeessa neljä-viisi päivää ja edelleen on väsynyt ja voipunut, vaikka kuumetta tai edes lämpöä ei ole ollut perjantain jälkeen. Tänään Johnnylla on vielä sairaslomapäivä ja saa nähdä kuinka hän jaksaa töissä huomisesta eteenpäin.

Meillähän on koko perheellä influenssarokotukset otettuna ja ollaan siitä asti joka vuosi otettu, kun Milolla todettiin astma ja hän kuuluu sen vuoksi riskiryhmään. Toivotaan nyt, että me muut emme sairastu tautiin.

Tänään ei juuri muita kuulumisia ole kuin tätä sairastelua, joten ajattelin kirjoitella hieman Nupusta, joka täyttää tässä kuussa 1,5-vuotta! Aika hurjaa kuinka vauhdilla aika on mennyt, mutta kyllä tässä on nautittu tästä suloisesta ja ihanasta tytöstä aivan valtavasti joka hetki.

Nuppu

Nuppu on ollut tosi tyytyväinen ja helppo lapsi. Ollut hurjan terve ja omaa hyvin rauhallisen temperamentin. Hän on aivan huippu soma ja mulla tulee hänestä mieleen tosi usein pikkuinen mummo. Me kutsutaan häntä mummoksi välillä vieläkin, kuten vauvanakin.

Nuppu

Tytön takaletti on ottanut kunnon kasvupyrähdyksen ja Johnnyn mielestä sille pitäisi tehdä jotain, mutta eihän sitä vielä raaski. Välillä kun pikkuinen juoksee lujaa ja takatukka hulmuaa sivuille, hän näyttää aivan Pelle Hermannilta tai Tohtori Sykeröltä.

Nuppu on innostunut tosi paljon pukemisesta ja käy vähän väliä eteisessä laittamassa milloin kenenkin kenkiä jalkaan sekä pukemassa pipoja ja hanskoja. Välillä hän yrittää pukea päälleen nukenvaatteita ja omasta vaatekaapistaan tai pyykkinarulta hän valitsee aina päälleen veljen vanhan Ryhmä Hau-paidan. Myös isosiskon mekot on ihania ja niitä on saatava päälle.

Nuppu ei vielä höpisi oikein mitään, mutta muutama sana ollaan sentään saatu. Joo on käytetyin ja hän sanoo sen sellaisella kovalla ja tosi hassulla äänellä. Keinutuolissa pikkuinen rakastaa kiikkua ja pääsee kiipeämään sinne itse ja keinuu kovin ja hokee samalla: kääkkää kääkkää. Myös hei hei Nuppu osaa sanoa, mutta siinäpä ne taitaa olla.

Tyttö ymmärtää hienosti puhetta ja osaa toimia sen mukaan. Aina sitä häkeltyy miten hyvin hän ymmärtää ja miten viisas pieni ihminen voikaan olla.

Nuppu

Nuppu rakastaa kylpeä ja käydä suihkussa. Uimahallissa hän on innostunut kaikista pienimmästä altaasta, kun siellä tulee kahden pingviinin nokasta vettä ja sitä on kiva ottaa eri kippoihin.

Nuppu leikkii paljon kaikkia leikkejä. Kokkaa leikkikeittiössä, latailee pyssyjä, pelaa jalkapalloa, työntelee vauvoja vaunuissa ja rakentelee isoilla legoilla. Hän rakastaa ulkoilua ja siellä lempipuuha on keinuminen, trampalla hyppiminen ja jalkapallo.

Nuppu tykkää kovasti ruuasta, mutta kalasta hänelle tulee ihottumaa. Lempiruoka on ehdottomasti puuro!

Nuppu ei ole järin hurjapää, vaan saattaa kontata peruuttaen esimerkiksi pienen ohuen patjan päältä. Toisaalta hän kyllä rohkenee hyppiä sohvalta pehmeään peittokasaan, jonka veikka hänelle usein rakentaa, mutta päätöntä meno ei ole ikinä eikä meillä ole pahemmin haavereita sattunut.

Nuppu on kova antamaan suukkoja ja haleja ja tämä on niin ihanaa. Hän halaa sisarukset usein aamuisin, aivan kuten minäkin halaan joka aamu lapset.

Nuppunen on meidän pieni hyväntuulinen ilopilleri, joka ilostuttaa meitä kaikkia hirmuisesti. Tuo pieni täydellinen ihminen oli niin tärkeä ja kovasti toivottu perheeseemme. Olen niin kiitollinen hänestä, kuten jokaisesta lapsestamme <3

Nuppu

Minkälaisia taaperoita muilla on? <3

Heipparallaa ja ihanaa aurinkoista keskiviikkoa kaikille. Hiihtoloma on vietetty ja arki alkoi maanantaiaamuna, kun Johnny lähti töihin muutaman ylimääräisen vapaan jäljiltä ja lapset kouluun ja kerhoon viikon mittaisen loman jälkeen.

Viikko hujahti tosi nopeasti ja meillä kävi hieman ohraisesti, sillä heti Johnnyn vapaiden alettua Milo sairastui vatsatautiin. Poika oksensi keskiviikkoyönä ja torstai meni koko päivä pötkötellessä. Milo oli ihan veto pois. Torstai ja perjantai olivat kuitenkin niin sanottuja terveitä päiviä eikä meistä kukaan muu sairastunut, joten lähdimme lauantaina koko perhe Sealifeen kaloja katselemaan.

Sealife

Reissu meni kivasti ja Nuppukin tykkäsi katsella kaloja. Amalia ja Milo napsivat innoissaan kaloista kuvia ja Milo meni välillä monta akvaariota meitä edellä ja palasi sitten innoissaan takaisinpäin näyttämään ottamiaan kuvia.

Kotimatkalla pysähdyimme Mäkin autokaistalle tilaamaan sapuskaa. Lohjalla ei ole ollut enää aikoihin Mäkkiä, joten Helsingissä käydessä pysähdytään usein ostamaan hamppareita.

Vaikka vaikutti, että olimme selvinneet vatsataudista, niin eipä oltukaan, sillä lauantaiyönä Nuppu oksensi sänkynsä ja itsensä aivan kauttaaltaan. Pieni raasu itki ja oikein tärisi sängyssään, kun nostin hänet syliini ja suihkuun. Taisi säikähtää kovasti ja onhan oksentaminen kamalaa. Pesun jälkeen otin hänet loppuyöksi kainalooni ja siinä hän tuhisi tyytyväisenä eikä oksentanut toistamiseen.

Sealife

Se oli nyt vähän erilainen loppuloma se, mutta ei se haittaa. Eilen Milo sai kipsin pois ja lähdetään tässä sitten jossain kohdin kylpylälomalle. Päästään uiskentelemaan, syömään hyvin ja viettämään yhdessä ihanaa aikaa. Lapset odottavat tätä jo kovin ja kerhotäti kysyikin maanantaina, ollaanko lähdössä reissuun, kun Milo puhui, että lähdette Rodokselle torstaina. Amalia on siis höyrynnyt, että lähtisimme kylpylään jo tämän viikon torstaina ja Milo on käsittänyt, että lähdemme Rodokselle. Onneksi Milo on sopeutuvainen eikä hän ollut moksiskaan, kun kerroin, että emme ole lähdössä etelään, vaan kylpylään täällä Suomessa.

Sealife

Tällä viikolla Amalialla on kolmet kaverisynttärit ja lauantaina mä olen menossa futisjengin kanssa keilaamaan, syömään ja juomaan. Nyt tosin Johnny on saanut lenssun ja mä sairastin vatsataudin eilen. Tänään on kuitenkin jo hyvä olo, mutta mies makaa reporankana 😉

Toivotaan, että pöpöt hellittävät ja aurinkoiset säät jatkuvat, tässähän tekee mieli keittää jo terassikahvit!

Ihanaa viikkoa kaikille ja mukavaa hiihtolomaa, niille ketkä sitä viettävät tällä viikolla <3

Eilen se alkoi, hiihtoloma siis ja tässä lomaillaan nyt tämä viikko. Johnnylla ei varsinaisesti ole tässä kohtaa lomaa, mutta hän pitää torstain ja perjantain vapaata, kun on ollut työmatkoja viikonloppuisin.

Amalia on ikionnellinen, kun ei ole koulua ja saa ottaa aamut rauhassa. Nukkua pitkään ja katsella kaikessa rauhassa videoita. Ei tarvitse heti sängystä noustua syödä aamupalaa, vaan voi vaan käpertyä peiton alle sohvalle puhelin kädessä.

Yleensä kouluaamuisin annan Amalian nukkua mahdollisimman pitkään, mutta sitten aamuhommat onkin tehtävä tohinalla ja tästähän neiti ei juuri perusta. Tai siis ihan kivasti niihin nyt aikaa jää, mutta sillä tavalla ihan vaan oleiluun ei aamuisin ole pahemmin aikaa.

hiihtoloma

Johnny yllätti ja antoi ystävänpäivänä kukkia <3 

Nuppu on nukkunut tässä lomalla kahdeksaan ja isommat yhdeksään. Eilinen, eli ensimmäinen hiihtolomapäivä oli tosi ihana.

Aamu alkoi lastenohjelmien parissa ja jatkui siitä sitten aamutoimien jälkeen yhteisellä jalkapallopelillä. Me oltiin Amalian kanssa samalla puolella ja Milo ja Nuppu samalla. Amalia pelasi tosi hienosti, hän ei pelkää palloa, vaan menee tilanteisiin veljeään vastaan oikein hyvin. Pelataan aina tuossa meidän pitkällä käytävällä, sillä vaikka pallo on pehmeä, niin kyllä koriste-esineet saisi tippumaan ja rikkoutumaan, jos päästäisi pelaamaan muualle.

Nuppu on tykännyt palloista aina ja kuljettaa palloa tosi hienosti. Tämä yhteinen pelaaminen oli jälleen oikein mukavaa ja ihana aloitus päivälle.

Tämän jälkeen isommat menivät kahdestaan rakentelemaan pikku legoja, jotka on meillä kodinhoitohuoneessa. Nuppukin olisi tietysti halunnut rakkaiden sisarusten mukaan ja hakkasi hetken nenän edestä suljettua ovea itku silmässä.

Onneksi äidin seura lopulta kelpasi ja katselimme hieman kirjoja, leikimme leikkihuoneessa ja teimme yhdessä kotitöitä.

Amalia ja Milo rakentelivat legoja yli tunnin ja sen jälkeen tekivät yhdessä innoissaan majan keinutuoliin. Nuppu niin ihanasti keinutti heitä samalla hokien: kääkkää kääkkää 🙂

hiihtoloma

Lounaaksi söimme kalapuikkoja, perunoita, kermaviilikastiketta ja kurkkua. Milo rakastaa kalapuikkoja ja Amalia kermaviilikastiketta!

Johnnyn tultua töistä lähdin Amalian kanssa kahdestaan ravintolaan syömään. Tämä oli Amalian toive hiihtolomalle. Istuimme vierekkäin, kuten aina ravintolassa ja meillä oli tosi hauskaa. Nauroimme paljon ja juttelimme kaikesta.

Amalia tilasi lehtipihvin ranskalaisilla ja mä valitsin kerrankin jotain muuta, kun ainaisen saman kasvisruuan, jonka tarjoilijakin on muistanut jo iät ja ajat ulkoa. Valitsin aika saman ruuan, mutta kanalla ja oli sekin tosi hyvää, mutta seuraavaksi taas samaa vanhaa parasta.

Amalia sai jälkkäriksi jätskiä kaikilla höysteillä, eli kinuskikastikkeella ja kermavaahdolla. Mä skippasin jälkkärin, kuten yleensä aina, sillä olin syönyt alkupalaksi taivaallista katkarapukeittoa.

Ruokailun jälkeen kysyin Amalialta haluaisiko hän lähteä vielä Latvalaan kiertelemään ja tottahan hän halusi. Ihailtiin kaikkea siinä sisustuspuolella ja ostin kaksi uutta koristetyynyä ja suloisen pikkuruisen tarjottimen, johon mahtuu juuri kaksi kahvikuppia. Tarjoilin tästä Johnnylle iltasumpit ja mies katseli tarjotinta hyvällä ilmeellä.

Amalia osti liimaa askarteluihin, sillä se oli päässyt juuri loppumaan ja lisäksi neiti osti punaista hilettä. Amalia askartelee tosi paljon ja hänellä on mielettömiä ideoita. Viimeisin tekele oli taas aivan upea ja kysyin onko tyttö saanut idean Youtube-videoista, mutta Amalia totesi: en, tämän keksin ihan itse, mutta kyllä mä niistä videoista välillä inspiroidun. Ai luoja, mua nauratti, mutta pidättelin ja nauroin sisäänpäin.

hiihtoloma

Kotiin lähtiessä huomasin Johnnyn laittaneen viestiä, josko toisimme makkaraa ja niinpä pysähdyimme vielä kauppaan. Pojat aikoivat laittaa takkaan tulen ja grillata takkamakkarat.

Kotona Amalia vielä meikkasi mut ja toisen silmän rajausta hän pyyhki hermostuneena monta kertaa, kunnes lopulta mun piti tehdä se itse. Lopputulokseksi Amalia antoi 4/5 ja Milo 4/15 😉

Milo oli aivan ihana illalla, kun lauleskelin Daa-da daa-da-laulua. Poika sanoi: mul tulee äiti kyyneleitä ja kysyin, että oliko se niin ihanan kuuloista, niin kyllä kuulemma oli.

Ihana päivä kerrassaan <3

Miten muilla hiihtolomalaisilla on mennyt? 

Tuntuu niin hassulta ja epäuskoiselta, että Milo on aloittamassa syksyllä esikoulun. Poika täytti juuri 5-vuotta joulukuun loppupuolella enkä osaa kuvitella häntä esikouluun vielä. Mutta sinne hän on kovaa vauhtia menossa ja hyvinkin innokkaana, sillä kun kerroin ilmoittaneeni hänet eskariin, poika kysyi multa ihan tosissaan: meneks mä sinne heti huomenna? 😉 

Milo on sellainen pieni hölmöläinen, niin suloinen ja kaikkien kaveri. Hänelle on ihan sama onko kaveri naapurin vanhempi herra, pikkuinen vauva, 10-vuotias, samanikäinen, tyttö tai poika.

esikoulu

3 wee Milo ja pilke silmäkulmassa <3

Vaikka ihana ja söpö Milo onkin, niin toisinaan aivan tulta ja tappuraa eikä ole päästänyt meitä vanhempia kovinkaan helpolla missään vaiheessa elämäänsä.

esikoulu

Nyt poika alkaa olla kuitenkin tasapainoisempi ja kiukkutilanteita ei tule enää niin usein ja pystymme helpommin niitä selättämään. Ikä kai tuonut tähän helpotusta.

Milolla on valtavan suuri sydän, hän on kaunispuheinen ja herkkä. Hänellä on valtavan kauniit silmät ja niistä hän saa usein kehuja.

Kaunis ja herkkä poika hän ei toki koko aikaa ole ja välillä suusta pääsee niin rumia kirosanoja, tavarat lentelee ja huuto raikaa, niin että ikkunat helisee. Pääasiassa hänen kanssa on tällä hetkellä kuitenkin yllättävän helppoa!

Milo jumaloi siskojaan ja ehkä tyttöjen keskellä hänestä on kasvanut näin valloittavan ihana poika. Hän näyttää tunteensa joka hetkessä, tykkää läheisyydestä ja haluaa aina nukkumaan mennessä kainaloon.

esikoulu

esikoulu

Milo leikkii leikkejä laidasta laitaan, välillä pyssyt paukkuu ja miekat heiluu ja sitten taas rauhallinen kotileikki tai kiva barbileikki on parasta.

Poika rakastaa ulkoilla ja ilmoista viis, hän viihtyy aina ja keksii tekemistä ystävänsä kanssa.

Jalkapallo on lähellä sydäntä ja pelataan futista meidän eteisen käytävällä joka päivä. Naapurin pojan kanssa poika pelailee paljon ulkonakin.

Milo on innostunut kovasti pleikkaripeleistä ja osaa pelata jo huikean hyvin. Johnnyhan on ollut lapsesta asti kova pelaamaan ja tykkää siitä edelleen. Välillä pojat pelaavat yhdessä ja toki mä pelailen Milon kanssa myös välillä. Me aina vähän hassutellaan pelissä ja nauraa räkätetään sitten yhdessä ihan hulluna. Johnny on niin tosikko pelaamaan, että hassuttelu on vain mun ja Milon juttu.

esikoulu

Milo on tosi ketterä ja kaikessa liikkumisessa ja pelailussa todella hyvä ja tämä huomattiin 5-vuotis neuvolassakin. Kädentaidot ovat jääneet sitten vähän vähemmälle harjoittelulle, kun ei vaan ehdi useinkaan asettua niiden pariin. Toki kerhossa Milo askartelee hienosti, ehkäpä ryhmäpaineen ansiosta, mutta kyllä esimerkiksi oman kuvan piirtäminen on aika hauskan näköinen kyhäys vielä näin viisivuotiaanakin.

Neuvolan 5-vuotis tehtävät poika teki hyvässä yhteistyössä ja sai oikein hyvää palautetta sinnikkyydestä ja keskittymisestä. Esikouluvuosi tulee kasvattamaan varmasti paljon ja uskon pojan siinä sitten kiinnostuvan enemmän kaikesta käsillä tekemisestä. Numeroita Milo jo hienosti tunnistaa ja on ollut vähän kiinnostunut kirjaimistakin, mutta on se kaikenlainen leikki vielä se pääasia hänellä, kuten oli Amaliallakin.

esikoulu

Milolla onkin valtavasti hyviä ystäviä ja hän leikkii joka päivä ystäviensä kanssa. Ystävät ovat pojalle tosi tärkeitä.

Milo on äärimmäisen rohkea persoona, hauska, suloinen, touhukas ja villi. Hän on äärimmäisen sydämellinen ja ihana! Varmasti tulet pärjäämään oikein hienosti esikoulussa äidin kulta <3

esikoulu