Heipparallaa! Aika synkkä päivä ollut. Mulla on palanut kynttilät jo useampana sateisena päivänä ja ne luo ihanaa tunnelmaa. Eilen aamusta ihailtiin lasten kanssa valtavan kovaa sadetta terassilla ennen eskariin ja kouluun lähtöä. Vettä tuli todella lujasti ja lasten innostus niin ihanaa katseltavaa.

Tänään ajattelin laittaa jakoon aika perusohjeen, vaikka itse teinkin näitä ensimmäistä kertaa. Muistan kuinka söin pasteijoita mummoni luona pienenä joka sunnuntai. Meillä oli tapana käydä mummoni luona sunnuntaisin. Mummo asui maalla ja ajelimme sinne koko perhe yhdessä heti aamusta ja mummo tarjosi meille aina maukkaita pasteijoita. Vietimme mummolassa koko päivän ja se oli niin kivaa! Monesti mulla oli siellä ystäväkin mukana ja leikimme barbeilla, jotka olimme pakanneet mukaan. Nämä ovat ihania muistoja. Mummon luokse tuli aina myös isäni sisko, eli mun kummitäti perheineen ja tämä oli ihana tapa ja mummolleni varmasti hyvin tärkeää <3

munariisipasteijat

Munariisipasteijat:

Lehti- tai voitaikinaa

3 kananmunaa+1 voiteluun

50g voita

1,5dl riisiä

suolaa

aromisuolaa

pippuria

Ota voi sulamaan kippoon. Keitä riisi ja kananmunat. Laitoin hieman suolaa riisiveden joukkoon. Keitetyt munat rikoin munaleikkurilla ja sekoitin voin ja riisin kanssa. Mausteet perään ja täyte on valmis. Täytettä ei kannata änkeä liikaa taikinan päälle, jotta se mahtuu kiinni. Haarukalla voi litistää reunat kiinni. Muista voidella pasteijan pinta kananmunalla ja lopuksi viiltää veitsellä pintaan viiltoja. Uuni 225 asteeseen ja pasteijat saavat paistua noin vartin verran.

Täytettä tuli aika reilusti ja mä ostin kaupasta karjalanpiirakoita, joiden päälle sai käytettyä lopun vähän kuin munavoina.

Ohje oli täältä, lisäsin itse vain aromisuolan, sillä muistan mummoni käyttäneen sitä. 

munariisipasteijat

Maukkaita herkkuhetkiä!

Sarjataulukko näyttää mahtavalta! Täytyy sanoa etten ihan heti uskonut, että voisimme joukkueena pelata näin upeasti, mutta seitsemän peliä, seitsemän voittoa!! Meidän futisjoukkue on huippu, se koostuu niin monenlaisista pelaajista ja joukkuehenki on täysi kymppi! Meidän joukkueessa ei kukaan säti toistaan, vaan kannustaa. Tietysti ohjeita huudetaan ja näin pitääkin olla, mutta ikinä koskaan ketään ei lytätä tai kenellekään olla ilkeitä.

Meillä tsempataan aina ja on mahtava kuulla kuinka alhaalta maalivahtia myöden kannustetaan ja tästä saa niin paljon lisäbuustia ja tulee sellainen olo, että tänne se pallo! Tai kun yrittää juosta hassun näköisenä nopean nuoren tytön perässä ja jengi kannustaa, niin on kyllä huikeaa.

Mullahan on hassu juoksutyyli, ensin jalkapallon 1,5-vuotta sitten aloittaessani en osannut juuri edes juosta, mutta olen oppinut, vaikka hassulta näytänkin. Menen juostessa vähän kuulemma kyyryssä ja kädet viuhtoo nyrkissä siinä vieressä antaen vauhtia tai hidastaen 😉 Viime pelissä mun sisko ja joukkuekaveri olivat vaihdossa ja siskoa oli repeilyttänyt, kun olin lähtenyt kuin ammuttu vastustajan perään ja samaan aikaan toinen joukkuekaveri oli repeillen tokaissut siskolleni, kato Johannaa! 😉 Ja kyllä se juoksu kannatti, vaikka en palloa pois saanutkaan, niin vastustajalta tuli harhasyöttö ja meidän joukkue sai pallon. Aina kannattaa ja täytyy pelata tilanteet loppuun ja tämä on mun vahvuus. Nopeutta, kun saisi lisää, niin hyvä olisi. Ja kuntoa tietysti rutkasti lisää.

jalkapallo

Me treenataan kolme kertaa viikossa ja kahdet treenit on kaksi tuntia ja yhdet tunnin. Mä käyn treeneissä aina, montaakaan ei ole välistä jäänyt. Mulla on aivan sama innostus päällä edelleen mikä oli aloittaessa. Treeneissä on aina niin kivaa ja siellä tulee välillä huikeita onnistumisia. Peleihin, kun saisi saman rennon fiiliksen, niin hyvä olisi.

Meillä on kotipeleissä yllättävän paljon kannustajia ja meidän ja siskon perhe on katsomossa joka kerta. Paristi ollaan saatu kannustajiksi mun kummitäti perheineen ja mun äiti on ollut myös useamman kerran. Niin ja onhan tuo lasten fafakin ollut yhtä peliä tiirailemassa hieman kauempaa.

Meidän joukkueessa on kaiken ikäistä ja tasoista pelaajaa. On niitä jotka ovat pelanneet vuosia, mutta myös sellaisia, jotka ovat aloittaneet jalkapallon vasta aikuisiällä. On viiskymppistä ja neljätoistavuotiasta, eli ikähaitari on suuri. Ja tästä syystä on vielä mielettömämpää, että meidän joukkuehenki on niin loistava! Nuoret ja vanhemmat, kaikki tullaan niin hyvin toimeen, toki meillä on aika huumorintajuista porukkaa jengissä.

Meillä on kaksi valmentajaa ja molemmat ovat aivan huippuja, niin valmentajina kuin ihmisinä. Tykkään heistä tosi paljon. He osaavat valmentaa hyvin ja oma kehitys on ollut huimaa. Mulla on hirmuinen palo tulla paremmaksi ja vahvemmaksi pelaajaksi. Motivaatio on huipussaan ja tämä jalkapallo on tosi hyvää vastapainoa kotiäitiydelle.

jalkapallo
Kuva lainattu täältä.

Mitä harrastuksia tai muita omia juttuja teillä on?

Aamuisin alkaa tuntua jo syksyiseltä, vaikka päivisin lämpenee välillä niin, että saatan itse hengailla sortseissa. Koululaisia viedessä saa heidän mukaan laittaa jo takkia ja pian taitaa alkaa olla aika etsiä ulkohousut, hanskat ja pipot. Valmiiksihan ne olisi hyvä jo katsoa, jotta näkisi uupuuko jotain. Anopin naapurista saimme Milolle kahdet ulkohousut ja takkeja pojalta löytyy. Uskon, että Amaliallekin menee viime vuonna ostetut ulkkarit ja Nupulle löytynee jotain Amalian vanhoja söpöyksiä.

Meillä on ollut Nupun kanssa äärettömän rauhallista kotona isompien ollessa koulussa ja eskarissa. Viedään Amalia ja Milo aina aamuisin ja haemme Milon joka päivä yhdeltä ja Amalian miten hänellä milloinkin koulu loppuu. Hieman tulee kuskaamista, sillä Amalia ja Milo pääsevät ainoastaan yhden kerran viikossa samaan aikaan.

Nuppu on herännyt aamuisin puoli seitsemän-seitsemän aikaan, joten olen saanut pikkuisen päiväunille jo ennen yhtätoista, joten hän on saanut nukuttua ennen koululaisten hakua. Tämä toimii loistavasti, sillä sitten Nupun saa normaaliin aikaan myös yöunille eikä unensaati veny yhteentoista, kuten jokunen päivä kävi, kun laitoin hänet päiväunille vasta Amalian koulupäivän jälkeen ja tyttö pääsi vasta kahdelta. Nuppu jaksoi uskomattoman hyvin valvoa reilu kahteen, mutta simahti jo imettäessäni häntä. Nyt on kuitenkin ollut kiva, että pieni herää ajoissa aamulla ja näin sitten nukahtaa päikkäreille helposti ennen yhtätoista ensin lounaan syötyään.

kuulumisia

Nuppu on ollut syntymästään asti niin sopeutuvainen ja edelleen ihmettelen kuinka lunkisti hän ottaa esimerkiksi sen, kun ennen kello yhtä menen makuuhuoneeseen ja herätän hänet kesken päiväunien. Pieni on ihan lämmin ja töttöröö siellä peiton alla, kun avaa silmät silittäessäni häntä. Kuiskaan hänelle aina, että lähdetään hakemaan Milo esikoulusta ja Nuppu huikkaa unisena: JOO! Sitten nappaan pikkuisen syliin, puen vaatteet hänen päälle ja pieni laskeutuu siitä maahaan ja kävelee eteiseen ja laittaa kengät itse jalkaan. Temperamenttisempi tapaus saattaisi huutaa kurkku suorana ja pistää kaikin tavoin hanttiin.

kuulumisia
Milo on käynyt jalkapallokoulussa ja peleistä lähti mukaan tsemppari!

Milo on viihtynyt esikoulussa loistavasti ja poika on saanut opettajilta ihania kehuja. Eräs päivä he olivat tehneet taikatemppuja ja niitä oli kuvattu tabletilla. Milo oli sanonut opettajalle, että tämä video on kyllä näytettävä äidille.

Heidän luokassa on pehmoleluna vahvuusvaris, jolle lapset ovat saaneet kertoa omista vahvuuksistaan. Tarkemmin en tiedä mitä Milo varikselle oli kertonut, mutta opettaja kertoi olevansa aivan myyty sille mitä Milo sanoi.

Vaikka Milo eskarista tykkääkin, niin toki hänkin laskee päiviä viikonloppuun Amalian lailla, sillä kotona on vain niin mukavaa, hih. Mutta menee tosiaan esikouluun reippaasti ja innostuneena ja tämä on tosi ihanaa.

Amalian koulu on mennyt myös hienosti. Heillä oli luokassa juuri opettaja opiskelija ja Amalia tykkäsi hänestä tosi kovasti. Harmi, että hänen piti palata takaisin koulunpenkille. Koulupäivien jälkeen Amalialla on ollut toisinaan aika kova väsy eikä joka päivä ole jaksanut leikkiä ystävien kanssa. Iltaisin sänkyyn mennessä Amalia on alkanut kuunnella äänikirjaa, jotta nukkumaanmeno olisi mukavampi. Tämä on toiminut tosi hyvin. Nyt kuuntelussa on Heinähattu ja Vilttitossu.

Koululaisten ollessa koulussa me ollaan luettu Nupun kanssa paljon kirjoja. Se on tällä hetkellä yksi Nupun lempipuuha. Lisäksi teemme yhdessä kotitöitä, tiskikoneen tyhjennys on näistä Nupusta kaikkein kivointa. Hän ojentaa mulle aina astioita ja mä nostan ne kaappiin. Muoviset astiat Nuppu laittaa ihan itse sekä usein myös ruokailuvälineet. Kattilat hän nostaa aina sellaisella hauskalla ilmeellä, aivan kuin ne painaisivat tonnin. Hän tietää upeasti mihin kaikki kuuluu.

Sitten Nuppu nukkuu päiväunet ja eilen mä nukuin itsekin puolisen tuntia. Yleensä Nupun koisiessa mä syön, juon kahvia, kirjoitan blogia, teen kotihommia, istuskelen sohvalla ja selaan puhelinta. Nyt toki mullakin on tuo äänikirja hommeli puhelimessa, joten pian taidan aloittaa jonkun hyvän kirjan kuuntelun.

kuulumisia

Kauppareissut ollaan hoidettu Amalian kympin aamuina. Viedään Milo yhdeksäksi esikouluun ja sitten menty tyttöjen kesken kauppaan ja siitä viety sitten Amalia kymmeneksi kouluun. Tämä on toiminut tosi kivasti ja Amalia on aina apuna lastaamassa tavaroita hihnalle mun siirtyessä pakkaushommiin. Näin ei tule kauheaa kiirusta pakkaamisessa. Me kun ostetaan aina kerralla usein neljä kassia ruokaa. Mä en yhtään tykkää käydä kaupassa ja siksi haluan ettei kauppareissuja tarvitse tehdä usein. Mietin aina etukäteen mitä syödään ja lähes aina kirjoitan kauppalistan mukaan.

Kodinhoitohuoneen remppa on edistynyt sen verran, että ollaan käyty Johnnyn kanssa Ikeassa ja saatiin päätettyä tasot. Tasoista oltiin samaa mieltä, mutta kaapinovia on vielä mietittävä. Myös allas ja hana tuottivat suukopua. Johnnyn mielestä kodinhoitohuoneen altaan on oltava rosterin värinen ja mä haluan ehdottomasti valkoisen altaan. Katsellaan koska me saadaan valmista 😉

Ihanaa viikonloppua kaikille <3

Mulla on ollut jo jonkun aikaa ajatuksena kirjoittaa siitä kuinka hyvin olen saanut apua PMS-oireisiin. Olen kuitenkin halunnut tsekkailla olojani useamman kuukauden, jotta näen oikeasti onko näistä varmasti apua. Ja sen voin kertoa, että on ollut! Tässä kierrossa en ensi kertaa kuukausiin huolehtinut apua tuovista asioista ja jessus mitkä PMS-oireet on ollut! Ne on kestäneet nyt kolme päivää ja tänäänkin heti aamusta meni pata jumiin, kun Johnny erehtyi soittelemaan kuulumisia ja vielä toisen kerran kotoa lähtiessä, kun huomasin, että Nupun kahdet kengät olivat jääneet sateeseen ja kaksia ei löytynyt ollenkaan. Otin kipakan puhelun miehelleni, joka oli hoitanut Nupun sisälle eilen ja sitten luuria korvaan vaan. Johnny inhoaa sitä, kun laitan luurin korvaan ja teen sitä suuttuessani lähes aina. Tänään kirjoitan näistä kolmen päivän PMS-oireista ja pian teen postauksen niistä keinoista, joilla olen näiltä suht hyvin välttynyt.

Olen kirjoittanut PMS-oireista ennenkin ja tässä niistä postaus: vaikeat PMS-oireet.

Käy kurkkaamassa ainakin postauksen ihanat kuvat, siellä on kuvia Nuuskustakin <3

PMS-oireet

Minkälainen hirviö olenkaan ollut

  • kiroillut luvattoman paljon ihan koko perheen kuullen (pahimpana esimerkkinä eilen futikseen lähtiessä, kun mun toinen lenkkari oli jossain teillä tietämättömillä ja mä tokaisin siskon, Johnnyn ja Nupun kuullen: kuka vittupää mun lenkkarin on johonkin laittanut?!! Sisko siinä sitten huuteli pöntöltä, että olitko se vittupää sinä itse 😉
  • mun päässä voi olla oikein hyvä olo ja sekunnissa se alkaa kihistä pienimmästäkin syystä
  • Johnny laittoi tsemppiviestiä töistä: “ota kuppi kahvia ja leiki vähän Nupun kanssa, niin varmasti mieli paranee..” Mun vastaus: haista paska! Johnny näytti viestin pomolleen ja olivat saaneet hyvät naurut
  • en jaksa kuunnella yhtään jankkaamista. Amalia jankuttaa “aika” paljon siitä kuinka kovasti hän haluaisi koiran tai marsun. Yleensä jaksan tätä hyvin ja keskustelemme asiasta, mutta viime päivinä silmäni ovat pyörähtäneet vittuuntuneina samantien ympäri ja olen sanonut etten jaksa nyt puhua tästä
  • Nuppu harvemmin ärsyttää mua millään tavalla, mutta nyt sekin on saanut mut ärsyyntymään ja olen jopa pikkuiselle puhunut kurjasti. Toki Johnnyakin ärsytttää, kun Nuppu raahaa jatkuvasti keittiöntuolia, jonka avulla kiipeää kaapeille ottamaan pastilleja. Jotenkin nyt tuntuu, että Nuppu ehtii joka paikkaan. Tänäänkin aamusta hän kaatoi Amalian veden pöydälle ja terassin pöydältä ehti kaataa mun siihen jättämän vanhan kahvin. Vahinkohan tuo kahvin kaataminen oli, kun ei hän edes nähnyt, että kupissa oli kahvia. Noh näissä tilanteissa olin lunkki, omassa päässä vaan pyöri kirosanat pajatson lailla
  • tokaisin Johnnylle vihaisesti, etten nyt jaksa yhtään hänen tyhmiä vitsejään
  • Amalia ja Johnny katselee aina toisiaan tietyllä ilmeellä, kun mulla on menkkakiukku. Tämä on ihan hauska mun mielestä
  • kovat äänet ketuttaa niin paljon. Täysillä huutava urheilu telkkarista tai Amalian ja Milon katsomat ohjelmat
  • ai luoja, kun yrittää tehdä jotain keittiössä ja Johnny astelee keittiöön ja on edessä. Nuppu taas pyörii välillä jaloissa, niin että siihen meinaa kompastua ja ai että kun se sieppaa
  • mietin pikkuruisen asunnon hommaamista, jonne lähtisin aina PMS-oireiden ajaksi. Johnny sanoi, että voimme tehdä varastosta mulle sellaisen, sekin olisi ihan varteenotettava vaihtoehto
  • paistoin Amalialle munakasta ja juteltiin samalla Johnnyn kanssa ja se sanoi, että huomaanko itse, että en ole yhtään oma itseni. Siinä sitten aloin parkua ja huusin, että huomaan tietysti ja toivoisin hänen osaavan käsitellä mua 18-vuoden yhteiselon jälkeen

Mulla on ollut jo useamman vuoden hankalat PMS-oireet. Olen kiukkuinen raivopää, tosi alakuloinen, kireä ja ajatukset on lähinnä vain tosi negatiivisia. En ole oma itseni lainkaan.

Mun mielestä näistä on tärkeä puhua, sillä moni kärsii tästä ja niistä voi olla vaikea puhua. Vertaistuki on tärkeää. Mä voin suoraan sanoa, että olen ollut nämä kolme päivää niin kamala, että itse en katselisi itseäni päivääkään.

Mutta hei positiivista, mikään tavara ei ole lentänyt eikä ovet paukkuneet 😉

Muita kiukuttelijoita? Laittakaahan tarinoita tulemaan!

Heipä hei! Tänään kuvia meidän olohuoneesta, joka on kokenut sisustuksellista muutosta. Käytävän seinältä on siirtynyt iso ikkuna olohuoneeseen ja tämä toi paljon kodikkuutta aiemmin tyhjälle seinälle. Lisäksi olen siirtänyt sisustustikkaat olohuoneen nurkasta toiselle puolelle olohuonetta ja tikkaiden tilalla on nyt kukkapöytä, jonka päälle nappasin pöytälampun makuuhuoneesta. Tästä tuli soma nurkkaus pienellä muutoksella ja mikäs ihanampaa syksyn viiletessä kuin käpertyä sohvannurkkaan lämpimän viltin alle lueskelemaan lehtiä.

Pariovessa roikkuvan kauniin sydämen olen ostanut Lohjan menneen ajan joulumarkkinoilta. Eihän tuota ulos raaskinut laittaa ja niin se löysi paikkansa tuosta.

Sohvanpäälliset on juuri pesty ja sohva on kuin uusi. Sohvatyynyt on Lohjan Latvalasta. Vilteille hankin Ikeasta suloisen korin ja myös olohuoneen molemmat juuttimatot ovat Ikeasta. Aikaisemmin keinutuolin alla oli valkoinen pyöreä virkattu matto, mutta nyt se on vaihtanut paikkaa leikkihuoneen lattialle ja sopii sinne kivasti.

olohuone

olohuone

olohuone

Pian alkaa olla niin viileää, että voi alkaa poltella takkaa. Takkatulen ihailu on mainio rauhoittumiskeino ja mulla on aina ihana olo, kun takassa palaa tuli.

Tykkään kesästä valtavasti, mutta olen ihan valmis syksyyn. Jokaisessa vuodenajassa on niin paljon kivoja juttuja ja on ihana fiilistellä jokaista vuodenaikaa.

olohuone

olohuone

Rentouttavaa iltaa ja hyvää yötä <3