Vihdoin olen valmis kirjoittamaan kolmannen lapsemme syntymästä eli tässä tulee synnytystarina <3

synnytystarina

synnytystarina
Isi leikkasi taitavasti napanuoran!

synnytystarina

Synnytys oli aivan kamala ja eteni niin nopeasti etten pysynyt ollenkaan mukana. Kontrolli petti aivan täysin ja tämä oli yksi suurin pelkoni synnytyksessä.

Tämä yllätti hieman, sillä olin ollut koko raskauden ajan äärimmäisen rauhallinen synnytystä kohtaan, ihan raskauden loppuun asti ja sitten kaikki menikin täysin päinvastaisesti enkä ollut lainkaan rauhallinen synnytyksen aikana, vaan järkyttävän paniikin vallassa.

synnytystarina

Supistuksia mulla oli ollut paljon raskausviikosta 35 alkaen ja välillä jopa kellotin supistuksia ja kahdesti soittelin ihan synnärille asti.

synnytystarina
Ensikosketus pikkusiskoon <3

synnytystarina
Isin sydän suli <3

synnytystarina
Niin kuin kaikkien meidän <3

Synnytyssupistukset alkoivat lopulta vasta raskausviikolla 40+3. Ennen supistusten alkamista luulin, että mulla meni lapsivedet. Kirjoitin juuri postausta blogiin ja mulla oli vain pyyhe ympärilläni ja yhtäkkiä, kun nousin alkoi jotain valumaan ja Johnnykin näki, että jotain sieltä tulee ja tottahan luultiin sen olevan lapsivettä. Sitä se ei kuitenkaan ollut, vaan ehkä sitten limatulppaa, sillä vessaan mennessä pyyhkiessä tuli vähän veristä limaa/vuotoa. Noh tästä synnytyssupistukset lähtivät kuitenkin käyntiin jo vartin päästä eli perjantai-iltana kello 21. Anoppi tuli meille siinä ennen yhtätoista illalla ja synnytyssairaalassa olimme puoli kaksitoista. Sairaalan pihalla mun supistukset alkoi olla jo kovia ja takerruin Johnnyyn ja itkukin taisi päästä.

Sairaalassa meidät otti vastaan kätilöopiskelija, joka ohjasi meidät tutkimushuoneeseen. Opiskeli tarkasti kohdunsuun tilanteen ja olin kolme senttiä auki. Lapsivesitesti otettiin myös ja se oli negatiivinen. Kävin antamassa vielä pissanäytteenkin, joka oli musta täysin turhaa tässä vaiheessa ja opiskelija puhui, että katsotaan mihin tässä mennään. Hän mietti ilmeisesti onko synnytys edes kunnolla käynnissä, kun en ollut kai tässä kohtaa tarpeeksi kipeän näköinen ja supistukset olivat kuulemma aika lyhyitä. Jotenkin ehkä sitten tsemppasin hänen paikalla ollessa, koska kyllä mua sattui.

Tutkimushuoneessa opiskelija laittoi mut käyrään, jolla seurataan vauvan sydänääniä ja supisten vahvuutta ja kestoa ja vauvan reaktiota supistuksiin. Halusin seisoa, mutta käyrät hävisivät koko ajan, kun en pystynyt olla paikoillani. Kokeiltiin sitten sängyllä, mutta jo muutamien sekuntien jälkeen pomppasin sieltä pystyyn, kun en kestänyt supistuksia makuuasennossa.

Käyrää siinä sitten yritettiin väkisin ottaa, mutta ei se tuottanut tulosta, sillä olin niin kipeä enkä pysynyt paikoillani. Supistuksen tullessa mä nojasin Johnnyyn tai oikeastaan roikuin hänen kaulassa ja kätilöopiskelija hieroi voimakkaasti mun selkää ja se tuntui hyvältä, vaikka kivut olivatkin mahan puolella.

En muista missä kohdin kätilö tuli siihen opiskelijan kanssa, mutta tunnin jouduimme tutkimushuoneessa viettämään, kunnes pääsimme viimein synnytyssaliin. Puoli yhdeltä yöllä olimme salissa ja sain heti ilokaasua ja vaihdoin sairaalavaatteet. Olin niin kipeä, että Nupun syntymän jälkeen huomasin, että olin vaan heittänyt mun pikkuhousutkin lattialle.

Hengittelin ilokaasua jumppapallon päällä ja olin tosi kipeä, mutta tolkuissani vielä, vaikka paniikki teki tuloa. Kymmenen minuutin päästä tästä kätilö teki sisätutkimuksen ja olin viisi senttiä auki. Kätilö puhkaisi samalla lapsivesikalvot, sillä kunnollista käyrää ei edelleenkään saatu, kun oli niin kipeä enkä pysynyt paikoillani. Kalvojen puhkaisun jälkeen vauvan päähän saatiin pinni, joka rekisteröi vauvan sykkeen koko ajan, jotta nähdään, että vauva voi hyvin. Tämä oli mulle tärkeää ja halusin itsekin, että kalvot puhkaistaan juurikin sen vuoksi, että tiedän että vauva voi hyvin.

Tämän jälkeen kaikki menikin sitten niin vauhdikkaasti, että kontrolli petti aivan täysin ja supistuskivut olivat sietämättömiä. Opiskeli laittoi mulle tipan ja kätilö soitteli anestesialääkärin puudutuksen laittoon. Ennen lääkärin tuloa mä ehdin kivuissani huitaisemaan kättäni niin, että tippa irtosi. Sain töryttyä myös selkäni, joka pestiin puudutusta varten, sillä huitaisin kädelläni sinne ja selkä on pidettävä tietysti steriilinä. Siinä meni sitten uusiksi selänpesu ja tipan laitto.

Anestesialääkäri tuli kello yksi yöllä eli puoli tuntia siitä, kun olimme päässeet synnytyssaliin ja soitti vielä anestesiahoitajan mukaan puudutuksen laittoon. Lääkäri yritti laittaa puudutusta ja pisti mua selkään kolme kertaa eikä onnistunut. Mä olin koko ajan niin kipeä ja Johnny kertoi myöhemmin, että mulla pyöri silmät vaan päässä. Supistukset vyöryivät päälle eikä niissä ollut yhtään taukoa. Sitten mua alkoi ponnistuttamaan ja huusin lääkärille, että pistä nyt vittu se puudute!! Eihän sitä tietenkään enää ehtinyt laittaa, kun vauva oli jo tulossa.

Anelin sitten kohdunkaulan puudutetta ja muistan kuinka epätoivoisesti piipitin, että laittakaa nyt edes se kohdunkaulan puudutus. Kätilö soitti toisen kätilön laittamaan sen ja vartin yli yksi yöllä kätilö tutki kohdunsuun, joka oli täysin auki. Kätilö puudutti kohdunkaulan puudutteella toisen puolen, jonka jälkeen oli tullut runsaasti veristä vuotoa. Vuoto onneksi rauhoittui pian ja kätilö sai puudutettua toisenkin puolen.

Tämä puudutteen laittanut kätilö jäi ponnistusvaiheen ajaksi tukemaan mun jalkaa, kun taas toinen kätilö tuki toista jalkaa ja opiskelija sai hoitaa vauvan ulostulon. Ponnistaminen alkoi saman tien, kun kohdunkaulan puudute oli saatu laitettua. Synnytys papereihin on kirjoitettu, että mä olin tässä kohtaa silmin nähden paniikin omaisessa olotilassa enkä pystynyt keskittymään ponnistamiseen. Mua jouduttiin aika napakasti puhuttelemaan ja mä ilmeisesti vähän rauhoitun sitten ja hakeuduin puoli istuvaan asentoon ja pystyin kuuntelemaan ohjeita. Nuppu syntyi sitten kahdella työnnöllä kello 1.26 3810 gramman painoisena ja 52 senttiä pitkänä ja taas multa kysyttiin, kun vauvan pää oli vain ulkona, että haluanko katsoa. No en halunnut 😉 Nupun synnyttyä mä olin edelleen ihan paniikissa ja tärisin vaan. Mä tajusin kyllä, että vauva syntyi, mutta en itkenyt liikutuksesta tai hymyillyt ja anoppikin sanoi Johnnyn lähettämästä kuvasta, että mun silmistä paistoi kauhu.

Mä en olisi synnytyksen jälkeen enää halunnut, että muhun kosketaan yhtään ja istukan synnytyskin pelotti mua kamalasti, vaikka eihän se satu. Tikkaamisen ja istukan synnytyksen aikana otin ilokaasua ja mun jalat jouduttiin laittamaan jalkatukiin, kun mun oli niin vaikea avata ja rentouttaa mun jalkoja. Tikkaamisen ajaksi Nuppu annettiin Johnnyn syliin, kun pelkäsin, että pudotan vauvan, kun tärisin ja mua pelotti edelleen niin kovin. Lopulta mä aloin rauhoittumaan, kun sain vauvan uudestaan kaikessa rauhassa rinnalle ja tiesin, ettei kukaan enää koske muhun. Saatiin Johnnyn ja vauvan kanssa jäädä ihan rauhassa synnytyssaliin kolmistaan ja me vanhemmat saatiin syötävää ja Nuppu imi rinnalla tunnin verran. Onni vauvasta tuli tässä kohtaa, tässä ihanassa ja kauniissa rauhallisessa hetkessä <3

synntystarina

Itse synnytyksestä meillä ei ole yhtään kuvaa. Eihän siinä Johnnylla tullut mieleen alkaa kuvailemaan vaimoaan.

synnytystarinaHuh huh olipas melekonen synnytys, miettii iskä 😉

synnytystarina
Mun ikioma pikkusisko <3

synnytystarina
Ja mun <3

Amalia halusi pitää rakasta pikkusiskoaan ihokontaktissa, mikä oli jotenkin niin liikuttavaa <3

synnytystarina
On se ihmeellinen, miettii isosisko..

synnytystarina
..ja isoveli!

Amalia ja Milo tulivat heti lauantaiaamuna pikkusiskoa katsomaan ja Amalia halusi jäädä mun ja vauvan luokse sairaalaan koko päiväksi. Johnny ja Milo tulivat uudestaan myöhemmin ja sain pakottaa Amalian heidän mukana kotiin syömään iltaruuan, jonka jälkeen tyttö tuli taas takaisin sairaalaan mun kummitädin ja sedän kyydillä heti vierailuajan alettua. Ja tulihan sieltä vielä isi ja Milokin iltasella, kukapa ei tämän ihanuuden luona haluaisi olla <3

synnytystarina

Sunnuntaina pääsimme kotiin ja koko perhe oli koossa <3 Kertokaa tekin teidän synnytystarinoita <3

Täällä ollaan sairasteltu, toivottavasti te olette pysyneet terveinä <3 Syksyn ja talven mukana tulivat pöpöt ja meillä on parikin flunssaa tässä ollut ja vauvakin oli ensimmäisessä nuhassa jo pariviikkoisena. Viime perjantaina Milo tosiaan oksensi, mutta ihme ja kumma me muut emme sairastuneet. Oksennustauti on niin ällö ja olenkin niin iloinen, kun emme sitä saaneet, etenkään Nuppu vauva.  Ennen oksennustautia Milolla oli flunssaa ja silmätulehdus ja nyt sama kombo oli Amalialla ja tyttö oli alkuviikon eskarista pois, kuten myös tuon perjantain, jolloin Milo oksensi. Nyt Amalian toivuttua Milo on nuhainen (TAAS) ja jälleen toivotaan ettei Nuppu sairastuisi.

vauva

Eräs teistä lukijoista laittoi mulle viestiä, josko Milon oksentaminen olisikin johtunut influenssarokotuksesta. Poika sai rokotuksen torstaina ja oksensi perjantaiaamuna. Milo oksensi vain yhden kerran ja oli koko päivän täysin normaali ja ruoka maistui tavallisesti eikä tauti tosiaan tarttunut kehenkään meistä. En lähtenyt selvittämään voisiko rokotus edes aiheuttaa oksennuksen, ehkäpä..

vauva

Mun sisko ei ole ollenkaan pöpökammoinen, toisin kuin mä ja he tulivat meille lauantaina tapettihommiin. Me muijat kaitsimme lapsia miesten tapetoidessa. Vielä on yksi seinä tapetoimatta ja saa nähdä tuleeko siskon mies huomenna taas hommiin. Olohuoneesta tuli aivan ihana ja tapettivalinta oli täysi kymppi, vaikka ihan pikkuriikkisin mietin pientä tapetinpalaa seinään mallaillessa, että onko tapetti nyt ihan varmasti se täydellinen valinta. Tilattiin tapetit Tapettitalosta ja sieltä lähetettiin ennen tilaamista pieni tapetinpala, jotta saimme nähdä livenä minkälainen tapetti on. Tätä kannattaa ehdottomasti hyödyntää.

Esittelen uudistuneen olohuoneen heti, kun se on täysin valmis.

vauva

Tänään leivottiin lasten kanssa pipareita ja Nuppu nukkui kahdesti hetken aikaa ulkona ja yhden pitkän pätkän sisällä. Nuppu oli aamupäivällä tosi itkuinen ja luulen sen johtuneen mun iltasyömisistä. Hän reagoi tiettyihin syömisiini ja tacolautanen on yksi näistä. Liekö maissilastut vaiko cheddar tai guacamoledippi aiheuttaa massukipua. Salsaa mä en ole laittanut ollenkaan, kun se on sen verran vahvaa. Noh nyt jätän tämän herkun, sillä tämä mahakipu tästä ruuasta ei ollut suinkaan eka kerta. Muuten en ole rajoittanut syömisiä, paitsi tietty herneet, sipulin, ruisleivän ym olen jättänyt syömättä, kuten jokaista lastamme imettäessäni.

vauva

Illalla innostuimme koko perhe laittamaan joulukoristeita joululaulut taustalla raikaen. Nyt on tonttuja siellä täällä ja vitsit miten täpinöissä lapset taas olikaan <3

vauva

Mukavaa iltaa kaikille <3

Joko te olette laitelleet joulukoristeita esille? 


Joko teitä alkaa kyllästyttää vauva höpötykset? Mua ei, kuten arvata saattaa 😉

Nuppu vauva täytti kaksi kuukautta eilen ja kuvasin pikkuista lauantaina, kun olimme hetken aikaa kahdestaan. On hän niin kaunis, suloinen, ihana ja täysin meidän sydämet valloittanut rakas <3

vauva

Aika paljon hän on muuttunut näiden kahden kuukauden aikana. Kasvanut ihan hirmuisesti ja alkanut seurata koko ajan enemmän ympärillä tapahtuvia asioita. Hymyjä tulee jo aivan valtavasti ja pian hän varmaan nauraa jo ääneen ja sekös onkin ihanaa. Vauvan ensimmäinen nauru on jotain aivan käsittämättömän hellyttävää ja siinä tulee aina liikutuksen kyyneleet. Muistan kuinka Amalia nauroi ensi kerran siskoni luona mun sylissä, kun Eemi serkku pomppi iloisena meidän edessä. Se ihan pienen vauvan kikatus on vain niin suloista ja pian sen saa taas kuulla.

kaksi kuukautta

vauva

Kaksi kuukautta ja neuvolakuulumiset

Nupulla oli kahden kuukauden neuvola eilen ja kaikki oli hyvin. Paino oli 5495g ja pituus 59,2cm. Painoa ja pituutta tulee tasaisesti ja rintamaito riittää hänelle oikein hyvin. Isommat sisarukset olivat neuvolassa mukana ja saimme isompien kanssa influenssarokotteet.

Ollaan otettu rokote joka vuosi Milon kuuluessa riskiryhmään astman vuoksi ja vaikka enää Milolla ei ole astmalääkitys käytössä kuin flunssan aikaan, niin poika on hyvä suojata kovalta taudilta ja tietysti Nuppu vauva siinä mielessä, että me emme kantaisi tätä ikävää tautia kotiin, jolloin olisi isompi riski, että Nuppu sairastuu siihen. Nuppuahan ei vielä rokotettu, sillä hän on liian pieni.

Nuppu tosin sai rotavirusta vastaan rokotuksen, jonka neuvolantäti antoi hänelle suun kautta. Tyttö maiskutti lääkkeen mielissään eikä pulautellut tai sylkenyt sitä pois. Hieman oli itkua illalla, liekö rokotus vaivasi ja tänä aamuna Amalia totesi Nupun vaipan nähdessään, että sehän on kuin uima-allas, “pienet” ruikulit siis. Nyt on todella tärkeää huolehtia tosi hyvästä käsihygieniasta, sillä kakan mukana on elävää virusta, joka tarttuu.

vauva

Se kammoksuttu tauti

Tänä aamuna valmistauduimme eskariin lähtöön aamutoimia tehden ja meillä oli Milon ja Nupunkin kanssa kyläilyreissu tiedossa. Kaikki kuitenkin peruuntui, sillä Milo alkoi oksentaa. Niinpä Amalia sai vapaapäivän ja jäi kotiin eskarista ja tämä viikonloppu menee kotona. Milo tosiaan oksensi vain kerran ja on voinut oikein mainiosti. Toivotaan ettei me muut sairastuta, etenkään Nuppu. Milo ei olekaan ollut ikinä vatsataudissa ja poika täyttää ensi kuussa jo neljä vuotta, joten aika hyvin hän on säästynyt. Amaliakaan ei ole tainnut olla oksennustaudissa kuin kaksi kertaa ja molemmat kerrat tauti on ollut hyvin lievä, vain yksi-kaksi oksennusta.

No jospa tämä riittää taudeista, siirrytään mukavampiin juttuihin.  Meillä tosiaan tämä pimeä aika on mennyt tosi mukavasti ja syynä tähän on Nuppu. Kyselinkin teiltä lukijoilta silloin raskaana ollessa onkohan syysvauvan kanssa raskasta valvoa, kun on niin pitkä pimeä aika heti vastassa. Te kaikki syysvauvan saaneet kerroitte ihanasti kuinka tunnelmallista ja ihanaa aikaa oli saada pieni nyytti syksyllä ja oli ihanaa vain käpertyä vauvakuplaan syksyksi. Ja turhaan tosiaan huolin, sillä juuri tuollaista tämä on ollut. Moni on “kironnut” tätä pimeää aikaa, mutta mä en ole edes huomannut sitä. Nauttinut vain, poltellut kynttilöitä heti aamusta, istunut vauva sylissä takkatulen valossa ja ollut äärettömän onnellinen.

vauva

Pianhan tämä marraskuu on jo hurahtanut ohi ja alkaa joulukuu ja joulunodotus.

Joko te lukijat odotatte joulua? 

vauva

Me ollaan laitettu lasten kanssa ulos jouluvalot ja sisällä meillä on valaisemassa olohuoneen ikkunassa tähti ja keittiön ikkunassa sydän. Vaihdoin myös patterit pallovaloihin, jotka luovat ihanasti tunnelmaa. Niin ja kynttilöitä poltellaan paljon ja takkakin on lämmennyt jo useamman kerran. Joulukoristeet ovat vielä ullakolla ja tänä vuonna taidetaan malttaa joulukuulle asti ennen niiden kaivamista.

vauva

Meillä on olohuoneessa menossa pieni remppahomma. Johnny on repinyt lasten kanssa tapetteja ja mä olen maalannut ikkunaseinän valkoiseksi. Muille kolmelle seinällä tulee tapetti, joka oli tarkoitus nyt viikonloppuna siskoni miehen toimesta laittaa, mutta oksennustaudin vuoksi se peruuntui. Maalaushomma olikin yksi helvetin työmaa, sillä ajattelin pääseväni helpolla ja maalasin tapetin päälle. Maalasin kahteen kertaan, mutta aina vain tapetin vaaleat raidat paistoivat läpi. Noh nyt on sitten laitettu lisäksi vielä kaksi kerrosta pohjamaalia ja yksi kerros sisustusmaalia päälle. Mitäpäs sitä muuta olisikaan halunnut monena iltana lasten nukkuessa tehdä kuin maalata ja maalata, mutta nyt on homma valmis, joten en valita.

Odotan jo niin kovin uusien tapettien pääsemistä seinille. Olohuone olikin viimeinen remppahuone, sillä nyt on jokainen huone saatu meidän näköiseksi. Toki kodinhoitohuoneessa, pikkuvessassa ja kylppärissä emme ole tehneet mitään muutoksia. Haaveillaan vähän molemmat Johnnyn kanssa saunan maalaamisesta tummemmaksi eli ehkä se on sitten seuraavaksi työn alla sitten joskus. Mä olen edelleen ihan rakastunut meidän kotiin ja viihdyn kotona hirmu hyvin.

vauva

Tänään on Lohjalla joulukadun avajaiset ja katsotaan lähteekö Amalia ja Johnny kahdestaan sinne vai ollaanko vaan puhumatta Amalialle koko hommasta.

Huomenna on käytävä ainakin ruokakaupassa, jos ei nyt sairastuta Johnnyn kanssa. Muuten viikonloppu menee tosiaan kotosalla ja kotipihalla.

vauva

Ihanaa viikonloppua! Poltelkaa kynttilöitä ja rentoutukaa <3


Tänään on ollut tärkeä päivä, Lapsen oikeuksien päivä ja me olemme viettäneet tätä päivää tosi ihanasti.

Amalian eskarissa lapset saivat pukeutua halutessaan aikuisiksi ja esikoulunopettaja oli pukeutunut esikoululaiseksi. Aivan ihanaa heittäytymistä opettajalta, kun hän oli aamulla eskarilaisia vastassa hymyssä suin muutama hammas puuttuen, töyhtö rusetilla päässä ja mekko päällä. Lapset kättelevät joka aamu opettajan ovella sisällä mentäessä, mutta tänään hassu ope olikin tosiaan lapsi ja heitti lapsille yläfemmoja tai kätteli varpailla. Lapset saivat hoitaa päivän aikana aikuisten juttuja, Amalia oli saanut vahtia leikkiä toisen ystävänsä kanssa.

Lapset olivat itse saaneet suunnitella tämän päivän ja olivat toivoneet, että saisivat pelata kummien kanssa, joten tätä kuului kivaan päivään myös. Eskariin sai ottaa tänään lelun ja Amalialla oli mukana LOL-pallosta saatu kissa.

Lastentapahtumissa

Aamulla Amalian viemisen jälkeen kurvasin Milon ja Nupun kanssa Lohjan Harjulaan lastentapahtumaan. Tapahtumassa oli “töissä” koululaisia ja Milo kiersi innoissaan kaikki tehtäväpaikat ja leikkipaikat. Milo rakastui hammaskeijuun ja hammaspeikkoon ja heitä poika kävi moikkaamassa monta kertaa.

lapsen oikeuksien päivä

Nuppua ihasteltiin kovasti ja ihanahan hän onkin. Välillä tyttö nukkui aivan sikeästi mun sylissä, mutta oli myös hereillä ja tarkkaili kovasti silmät suurina. Kummitätinsä sylissä hän käväisi, mutta itku tuli heti. Myöhemmin ei sentään enää itkettänyt, kun kummitäti otti hänet syliin, niin ettei Nuppu nähnyt kenen sylissä on. En tiedä voiko Nuppu jo vierastaa, mutta sen muistan, että Amalia alkoi vierastaa jo hyvin varhain. Täytyykin tsekata vauvakirjasta tämä juttu.

Vietimme aikaa lastentapahtumassa siihen asti, että saimme hakea Amalian samalla. Lähtiessä nappasimme vielä ilmaiset makkarat matkaan, joita hotkimme jo autolle kävellessä. Nuppu nukahti turvaistuimeen ja kotona imetin häntä vielä hieman lisää ja laitoin ulos vaunuihin nukkumaan, joissa hän nukkui pitkät unet.

Päivällisen jälkeen saimme Johnnyn kotiin ja ehdotin miehelle, josko lähtisimme koko perhe Vivamon lastentapahtumaan. Reippailimme sinne kävellen ja lapset pääsivät leipomaan sämpylöitä mummojen kanssa. Leipomisen jälkeen kiersimme lyhtyjen valossa ulkona tehtäväradan, jossa käsiteltiin lapsen oikeuksiin liittyviä asioita, kuten leikkiä, turvallisuutta, ystäviä, syömistä, oppia ja terveyttä. Amalia totesikin tässä kotona hienosti, että “on oikeus saada kavereita ja ne saa olla minkä vaan näköisiä sekä saada oma nimi”.

Tapahtuman lopuksi yhden kerholaisen äiti piti lauluhetken ja hän lauloi niin kauniisti ja osasi ihanasti eläytyä lasten kanssa. Nuppu nukkui yllätys yllätys lähes koko ajan ja nukkui vielä kotimatkankin isompien lasten mutustellessa samalla itse leipomiaan sämpylöitä.

lapsen oikeuksien päivä

Nyt isommat lapset ovat nukkumassa ja pienin on tässä meidän kanssa hereillä ja takkatuli roihuaa takassa ja on hyvin onnellinen ja ihana olo <3

Miten te olette viettäneet lapsen oikeuksien päivää?

Tänään kerron hieman enemmän meidän pienestä Nuppu vauvasta. Nuppu tulee viikon päästä kaksi kuukautta ja aika on mennyt hurjan nopeasti ja vauva on kasvanut valtavasti ja muuttunut vastasyntyneestä pienestä ruttuisesta kääröstä pyöreäposkiseksi vauvaksi. Edelleen Nuppu neiti käpertyy kippuraan mun rinnalle ja massun päälle ja tuhisee siinä niin tyytyväisenä ihan kuin vastasyntynyt, mutta sohvalla maatessa potkii ja huitoo käsillään vimmatusti ja nyt on alkanut viime päivinä ääntelemään pikkuisen. Hymyjä tulee jo useampi päivässä ja aamulla tytön herätessä hän hymyilee niin valloittavasti meille, kun toivotamme hymyjen kera hänelle hyvät huomenet ja tietty vähän lepertelemme, koska hän on vaan niin ihana.

vauva

Nuppu syö rintamaitoa ja imetys on onnistunut loistavasti ja hän kasvaa hyvin. Jostain syystä Nuppu suuttuu aina iltasella syönnin aikana ja alkaa huutamaan todella kovaa. Sitten hän ottaa taas pienet hörpyt, päästää rinnasta irti ja huutaa taas. Yritän aina useamman kerran tarjota rintaa, mutta aina se päättyy itkuun ja sitten annan olla. Myöhemmin imetys taas onnistuu normaalisti eikä päivisin ole tätä ongelmaa eli onko se sitten pientä rintaraivoa vai mitä, koska hän selvästi haluaisi kuitenkin syödä. Rintaraivoksi tämä on kuitenkin pientä, Amalian kanssahan oli silloin aikoinaan kunnon haasteita tämän raivon kanssa.

Mulla tulee maitoa paljon ja Nuppu puklailee usein syönnin jälkeen, kuten jokainen meidän lapsista. Tällä viikolla Johnny oli lähdössä töihin musta kauluspaita päällä, jossa oli mukavat puklutahrat olkapäällä ja selässä.

Milo haluaa aina auttaa Nupun hoidossa ja puklua pyyhkiessä poika meinaa joka kerta oksentaa. Milolla on tosi herkkä oksennusrefleksi, mutta silti hän aina urhoollisesti auttaa vedet silmissä yökkien ja mua naurattaa niin kovin.

Nuppu seurailee katseella jo kovasti. Viihtyy eniten sylissä eikä lainkaan yksinään leikkimatolla tai viltin päällä. Hän nukkuu edelleen ihan hurjan paljon, joka tuntuu vieläkin todella oudolle Amalian ja Milon vauvavuosien jälkeen. Usein Nuppu nukkuu koko päivän ajan, tietysti heräten syömään useamman kerran ja valvoo vasta illasta noin viidestä alkaen. Yöunille tyttö käy lähes joka ilta kymmeneltä ja nukumme alkuyön sohvalla ja siirrymme sitten makuuhuoneeseen. Nuppu nukkuu aina reilu kolmen tunnin pätkän, kun käy nukkumaan ja sitten heräilee lopun yön noin kahden tunnin välein syömään. Aamulla vauveli herää toisinaan samaan aikaan meidän kanssa ja välillä jää nukkumaan pidempään.

vauva

Nuppu on tosi rauhallinen ja nukkuu tosiaan paljon, mutta on alkanut nyt hetki sitten itkeskelemään iltaisin tosi kovin, mutta vain korkeintaan tunnin, joka ei sinällään tunnu missään, vaikka onhan se toki kurjaa, kun toisella on paha olla eikä mikään auta. Pienellä tulee ihan kyyneleitäkin itkiessä. Sattuuko sitten massuun vai mikä on, mutta aika nopeasti se onneksi ohi menee.

Nuppu kulkee tosi kivasti mukana, kun kuljetan Amaliaa ja Miloa eskariin ja kerhoon, vaikka välillä hän varmaan miettii, että taasko me mennään. Lapsethan menevät samaan aikaan aamusta, mutta Milo pääsee kerhosta jo kahdeltatoista, kun Amalia taas vasta yhdeltä, joten pientä suhaamista on näinä kahtena Milon kerhopäivänä.

Yhtenä aamuna Nuppu heräsi vasta puoli yhdeksältä ja pikaisten aamutoimien jälkeen lähdimme eskarille ja yhdeksältä eskarin pihalla katsoin Nuppua ja hän oli nukahtanut turvakaukaloon ja mietin, että kyllä tämä on meidän lapsista kummallisin 😉

Me ollaan tosi onnellisia, että Nupun kanssa sujuu näin hyvin, sillä Amalian ja Milon vauvavuosien jälkeen tämä on oikein ihanaa ja hieman ihmeissämme tässä ollaan, että voiko tämä vauva todella olla näin lunkki.

vauva

Nuppu on tosi paljon sylissä ja me kaikki rakastetaan pitää häntä sylkyssä. Mä olen pitänyt kaikkia meidän lapsia vauvoina tosi paljon sylissä ja lähellä mua (Amalia ja Milo tykkäävät vieläkin olla sylissä ja lähellä) ja meidän läheiset tietääkin sen, etten juurikaan tarjoa Nuppua kenellekään syliin, mutta toki annan kun pyytävät, vaikka nappaankin herkästi takaisin jos pieni alkaa itkeä 😉

Nuppu ei hätkähtele mekkalaa, ja hyvä niin, sillä meillä sitä piisaa, kun lapset tanssivat ja musiikki pauhaa ja muutenkin täällä on aika kovaäänistä porukkaa.

On hassua miten ihanasti Milo ja Amalia saavat Nupun rauhoittumaan ja etenkin Milo pomppaa pienenkin äänen kuullessaan pikkusiskon luo poskea silittämään ja vauva rauhoittuu lähes aina. Amalia hytkyttää tarvittaessa aamuisin pikkusiskoa turvakaukalossa niin, että hän nukahtaa ja molemmat isosisarukset ovat aina tosi avuliaita kaikessa.

vauva

Milo haluaa aina olla kartalla missä pikkusisko nukkuu, jos hän ei huomaa mihin laitan Nupun nukkumaan ja toisinaan pojan on ihan pakko käydä myös nukkuvaa Nuppua silittämässä, vaikka olen yrittänyt sanoa ettei menisi siskon nukkuessa paijaamaan, koska välillä vauva herää tähän.

Milolla on aina vauvan luo mennessä sellainen jäykkä ilme ja kieli on sivulla ja hän “puree” sitä, mutta niin hellästi Milo siskoaan aina silittää ilmeestä huolimatta eikä koskaan ole ilkeillyt mitään. Tuo ilme on vaan sellainen, kun välillä mullekin tulee sellainen olo, että tekisi mieli oikein rutistaa vauvaa, kun se on niin ihana. Tajuskohan kukaan mitä mä tarkotan, vai ollaanko me Milon kanssa vaan outoja, heh?

Mä kylvetän Nuppua aika usein ja hän rakastaa kylpyhetkiä eikä ikinä itke. Pesen tytön rasvalla lääkärin ohjeen mukaan ja rasvaillaan ihoa muutenkin. Paha ihottuma, joka hoitui viikon kortisonikuurilla ei ole palannut ja mietinkin olisiko se ollut allerginen reaktio siitä mun kefexin-kuurista, jonka jouduin syödä rintatulehdukseen. Tosi ihanaa, jos päästiin näin helpolla eikä ruoka-aine allergiaa olekaan.

Nupun kanssa on helppo liikkua joka paikassa ja kahdesti ollaan käyty Nupun ja Amalian kanssa kolmisin kaupungilla ja Nuppu on nukkunut vaan vaunuissa koko ajan. Olen saanut siirrettyä hänet lähdön hetkellä vielä turvakaukaloon ja syöttänyt vasta kotona. Nuppu on päässyt jo useamman kerran perhekerhoon ja jumppaan, joissa käydään Milon kanssa. Muuten ollaan oltu paljon kotosalla ja nautittu vauva-arjesta.

vauva

Meidän elämä on helpottunut ja tullut paljon paremmaksi ja onnellisemmaksi Nuppu vauvan syntymän jälkeen. Mä sain mitä mä niin kovin kaipasin. Kaipasin välillä niin, että sattui oikein ja mä olen niin kiitollinen tästä vauvasta, että halkean onnesta aina kun katson häntä ja meidän koko perhettä <3

vauva

Minkälaisia vauvoja muilta löytyy?