Pikainen päivitys tänne blogin puolelle, sillä tiedän, että täällä saatetaan odotella vauvauutisia.  Vauva nauttii olostaan edelleen äidin massussa eli yhdessä kasassa ollaan. Toivotaan, että seuraavan kerran saan tulla kertomaan vauvan syntyneen, sillä me aletaan olla kaikki Miloa lukuun ottamatta aika valmiita. Tänään raskausviikkoja on 40+3 ja supistuksia on ollut edelleen ja ne ovat jo aika kivuliaita. Silmiä saa jo sulkea ja hengitellä ja hytkytellä itseään, mutta supistukset eivät vaan ole tarpeeksi säännöllisiä. Josko vauveli tänä yönä kuitenkin päättäisi syntyä.

Ensimmäistä kertaa olen malttamaton, ärsyyntynyt ja väsynyt näihin viimeisiin päiviin odotusta. Amaliaa ja Miloa odottaessa en ollut, mutta nyt supistukset ovat kiusanneet niin monta viikkoa. Lähes joka ilta tuntuu siltä, että tänään on se päivä, jolloin vauva syntyy, ja sitten kun ei olekaan huomaan turhautuvani päivä päivältä enemmän. Olen kiroillut, paiskonut ovia ja tavaroita ja ollut huonolla tuulella. Eilen aamulla Johnny sai aika murhaavan katseen, kun tokaisi ennen töihin lähtöä, että miten sä et vaan saa sitä vauvaa ulos? Ööö haista paska ja painu vittu sinne töihin saattoi olla vaimon kaunis vastaus. Eilen tokaisin miehelle, että eihän vauva nyt tälläseen hulluun perheeseen halua syntyä, parempi hänellä on olla tuolla massun sisällä 😉

raskaus

No juu, kaikesta tästä huolimatta pian hän syntyy ja saamme kokea kaiken sen ihmeen kolmannen kerran. Täydellisen pienen valmiin vauvan, joka on saanut kasvaa vatsassani. Sen pienen ihanuuden, joka on meidän ikioma ja jota rakastetaan jo ihan hirmuisen paljon <3

Nyt se on täynnä, raskausviikkoja on kasassa 40+0 ja tänään on vauvan laskettu aika! Supistuksia on tullut tänäänkin ihan mukavasti ja nyt iltaa kohden jopa säännöllisemmin. Monena iltana olen ajatellut ja ääneenkin sanonut, että tänään tulee lähtö ja vauva syntyy. Aina kuitenkin käyn nukkumaan ja nousen uuteen päivään vauva massussa.

Amalia oli tänä aamuna aivan maansa myynyt ja tyttö oli jo eilen eskarissa sanonut jäävänsä parille vapaalle, kun oli varma, että pikkusisko olisi syntynyt yöllä. Odottavan aika on pitkä ja Amalia alkaa olla aika kypsä. Mä ymmärrän Amaliaa, sillä hän on jo iso tyttö ja tuleva pikkusisarus on valtavan iso ja ihana asia hänelle. Amalia on ihanasti jaksanut odottaa pitkän raskausajan, mutta nyt nämä viimeiset päivät alkavat olla jo liikaa. Pian kuitenkin pitkä odotus palkitaan enkä malta odottaa, että isosisko ja isoveli pääsevät katsomaan pikkusisarustaan ensimmäistä kertaa.

raskaus

On se raskaana oleva nainen hehkeä 😉

Nyt peukut pystyyn, että supistukset jatkuvat ja voimistuvat ja pääsisimme tositoimiin jo vaikka tänä yönä. Tätä kirjoittaessa tulee ihan itku, niin kovin me pienokaistamme luoksemme jo odotamme <3

Tämän kirjoituksen kuvituksena on meidän etupihan terassi ja edelleen pelargoniat jaksavat kukkia. Mä tykkään istuskella tässä terassilla ja hörppiä vaikka kahvia tai katsella lasten touhuja. Tällä terassilla lapsilla on ollut kesän aikana tosi monet leikit ja siinä on ollut kiva leikkiä petseillä ja barbeilla. Ovikoristeen olen ostanut markkinoilta ja se on musta hirmu soma.

terassi

Milolla peruuntui tänään kerho ohjaajien sairastumisen vuoksi, ja ollaankin vietetty ihan kotipäivää. Saatiin mun sisko meidän seuraksi ja pelailtiin kolmisin maatila lottoa, joka on Milon lemppari peli tällä hetkellä. Herkuteltiin myös berliinimunkit ja katseltiin Milon autoleikkejä ja korjaushommia.

Amalian eskarin jälkeen ajelin lasten kanssa isin työmaalle. Johnnyhan on Helsingissä töissä, mutta työmaita on pitkin poikin Suomea ja tänään mies veti työhousut jalkaan ja oli päivän töissä täällä Lohjalla. Milo ihailee työmiehiä ja olihan se melkoista nähdä isi työhousut jalassa. Johnny on jo useamman vuoden hoitanut firmassaan projektipäällikön hommia, joten Milo tietää, että isi ei ole sellainen työmies, jota poika ihailee, mutta tänäänpäs sitten olikin 😉

Työmaalta lähtiessä ostettiin kaupasta jäätelöt ja nautittiin ne ihanassa auringonpaisteessa. Johnny oli kotona työpäivän jälkeen jo ajoissa, kun työmatkaa ei juuri ollut ja tämä päivä ja ilta on ollut tosi kiva. Tässä mä terdellä kirjoittelen tätä postausta ja vieressä pauhaa iskelmäradio ja Amalia askartelee ystävänsä kanssa ihania askarteluita hieman jo syksyn väriä saaneista lehdistä ja muista luonnonmateriaaleista, joita he keräilivät meidän pihasta.

Pojat ovat hakemassa päivälliseksi pizzaa ja kebabia, joten herkkuja on tiedossa! Eilenkin tuli kyllä herkuteltua, sillä vein Amalian meidän lemppari ravintolaan syömään ja ai että miten me molemmat nautimme. Me käydään aina välillä tyttöjen kesken kahdestaan syömässä ja se on tosi ihanaa. Istuttiin taas vierekkäin, Amalia tilasi itse oman juoman, ruuan ja jälkkärin ja höpöteltiin koko ajan hymyssä suin.

Syönnin jälkeen pelastettiin isi ja Milo kaatosateelta ja ukkoselta, jota he olivat paossa yhdessä kaupassa. Pojat sattuivat lähtemään pyörällä hoitamaan yhtä Johnnyn työjuttua ja huono sää oli yllättänyt kotimatkalla. Milo pelkää ukkosta ja onneksi olivat ehtineet kaupan sisätiloihin ennen kunnon pamausta ja sadetta.

Illalla Johnny lähti hakemaan pyörää kaupan pihasta ja eiköhän joku mummeli antanut pahaa silmää, kun äijä oli vaan nostanut pyörän autoon sisään. Oli Johnny sitten sanonut, että pyörä on hänen ja se jäi siihen, kun ukonilma yllätti. Eipähän tarvitse lukea lohjalais-ryhmästä tästä pyörävarkaasta 😉

terassi

Huomenna mä taidan muuten mennä sittenkin vielä neuvolakäynnille, jonka ajan sain viime viikon perjantaina enkä edes viitsinyt laittaa sitä kalenteriin, kun kuvittelin, että olisin jo synnyttänyt ennen sitä. Täällä sitä ollaan kuitenkin vielä vauva massussa ja raskausviikkoja on tänään 39+2. Tämän kolmannen vauvan kohdalla olen malttamattomampi tässä loppuraskaudessa ja synnytys pyörii mielessä paljon. Tämä johtunee varmasti näistä kovemmista supistuksista, jotka alkoivat raskausviikolla 35+, jolloin soittelin ihan synnärille asti. Mietin joka päivä, että tänään se varmasti alkaa, mutta ei sitten kuitenkaan, hih. Hyvin mielin tässä vielä odotellaan ja saan nukuttua hyvin, toki pissalla joutuu ramppaamaan, mutta unen päästä saan aina heti uudestaan kiinni, joten ei tässä hätää. Selkäkään ei ole ollut yhtään kipeä ja muitakaan vaivoja ei juuri tunnu olevan, paitsi hiki ja kiukku toisinaan. Närästystä on ollut ihka ensimmäisen kerran nyt loppuraskaudessa ja välillä tulee pikku oksu suuhun asti. Närästystä en olekaan kokenut ikinä ennen ja tosi vähäistä tämäkin on ollut eikä sen hillitsemiseksi ole mitään lääkettä tarvinnut ottaa.

terassi

terassi

Mutta mutta odotus siis vielä jatkuu. Pian vauva on kuitenkin täällä <3

Iiiihanaa ja super jännittävää miten pitkällä raskaus jo on!! Ihan viime hetket ovat menossa ja pian on meidän pikkuinen maailmassa. Voi kuinka häntä onkaan odotettu ja kuinka kauan tämä pieni ehti omissa haaveissani olla. Eilen puhuttiin Johnnyn kanssa illalla kuinka uskomattomalta ja edelleen ihan epätodelliselta se tuntuu, että meillä on kohta täällä taas useamman vuoden jälkeen vauva ja nyt tätä kirjoittaessa liikutun aivan kyyneliin. Sen unohtaa yllättävän nopeasti miten pieni vastasyntynyt vauva onkaan ja mitä kaikkea ihanaa se tuokaan tullessaan. Elämä on ihmeellistä ja olen äärettömän kiitollinen ja onnellinen, että saamme kokea kaiken tämän vielä kolmannen kerran. Me vanhemmat odotamme innolla synnytyksen alkamista, sillä nyt raskaus on niin pitkällä, että syntymän hetki voi tapahtua milloin vain. Supistuksia tulee useita päivittäin ja aika jämäköitäkin, mutta ei vielä mitään verrattuna synnytyssupistuksiin.

raskaus

Hämmennystä vauvan asennosta

Lääkärineuvola mulla oli viime viikolla ja tänään oli jo taas normaali neuvolakäynti. Ennen lääkärineuvolaa mulla oli neljän viikon tauko neuvolakäynneistä, joka oli musta vähän outoa näin loppuvaiheessa. Lääkärineuvolassa kaikki oli hyvin, vauvan asento jäi ehkä hieman epäilyttämään ja tänään neuvolatäti totesikin, että lääkärin olisi pitänyt passittaa mut ultraääneen, jossa vauvan tarjonta olisi tarkistettu, sillä lääkäri ei sisätutkimuksessa tuntenut vauvan päätä, vaan totesi sen olevan vielä niin ylhäällä. Noh tänään vauvelin asentoa kokeili kaksikin neuvolatätiä ja kyllä se nyt vaikuttaisi siltä, että pieni on pää alaspäin. Tosin neuvolatäti tokaisi lopuksi, että hyvin sä synnytät vauvan peppu edelläkin, kun kaksi alatiesynnytystä on jo takana. Mun korvaan tämä ei nyt varsin kivalta kuulostanut, sillä ponnistuskammoisena tämä olisi kyllä hurjan pelottavaa. Mä uskon kuitenkin vahvasti siihen, kuten neuvolatäditkin, että vauva on pää alaspäin eikä mitään ylläreitä tule.

Paino oli tippunut kilon verran ja saa nähdä enteileekö tämä synnytystä, sillä Amaliaa ja Miloa odottaessa viimeisellä neuvokäynnillä oli sama homma. Mielihalut tässä kohtaa on jäiset mansikat ja porkkanat, mutta toki sinne suuhun on muutakin tungettu, sillä painoa on kaiken kaikkiaan tullut yhteensä 18 kiloa 😉

Pissahätä on koko ajan ja öisin käyn vessassa parin tunnin välein. Parina päivänä on myös väsyttänyt ihan hirveästi ja puolilta päivin tekisi mieli nukkua päiväunet. Sehän nyt ei oikein onnistu, mutta levätä olen saanut kuitenkin lasten katsellessa lastenohjelmia.

Ja kuuma, kuuma mulla on ihan koko ajan ja välillä se saa mut jopa kiukun valtaan. Ärtymystä on muutenkin ollut taas enemmän, mutta se taitaa kuulua vähän asiaan. Olisi vaan ihana olla hieman seesteisempi tämän loppuajan eikä toisinaan räjähdellä ja kiukutella kuin uhmaikäiseni.

Ihana kuitenkin pian päästä siihen ihanaan vauvakuplaan ja rauhoittua perheen kanssa kotiin ja nauttia vauvasta <3

Heippa kaikille! Nyt ollaan uudessa blogikodissa täällä Lifiellä ja tämä on ihka ensimmäinen postaus täällä! Blogin osoite, jonka ilmoitin viimeisessä kirjoituksessani Kaksplussalla on muuttunut. Alusta vaihtuikin tuttuun wordpressiin bloggerin sijasta ja blogin uusi osoite on www.sydanvahankallellaan.com. Mä olen tosiaan tällä wordpressin alustalla kirjoittanut viimeiset viisi vuotta, joten on tosi kiva jatkaa samalla tutulla ohjelmalla. Kaikki uudet postaukset jaan edelleen blogin Facebook-sivuille, joten käy tykkäämässä siellä, niin jutut eivät mene ohi! Myös Instagram päivittyy säännöllisesti, etenkin videopuoli.

Toivottavasti te ihanat vanhat lukijat pysytte matkassa mukana blogimuutosta huolimatta ja olisi mahtavaa saada mukaan myös uusia lukijoita!

Ketäs me ollaan?

Näin ensimmäisen postauksen kunniaksi voisin kertoa hieman kuka olen ja keitä perheeseeni kuuluu ja muuta pientä hömppää meidän perheestä.

Mä olen reilu kolmekymppinen Johanna Lohjalta ja meillä on kaksi lasta, 6-vuotias Amalia tyttö ja 3-vuotias Milo poika. Odotamme tällä hetkellä kolmatta lastamme, jonka laskettu aika on kahden viikon päästä, iiiik!! Perheeseemme kuuluu myös aviomieheni Johnny, hassu koheltaja ukko, jonka kanssa yhteistä matkaa on kuljettu jo 15-vuoden ajan.

blogimuutto

blogimuutto

blogimuutto

Me eletään tosi perhekeskeistä elämää ja perhe ja lapset on meille molemmille vanhemmille kaikki kaikessa. Mä olen ollut yli kuusi vuotta kotiäitinä, joka jatkunee vielä useamman vuoden vauvan synnyttyä. Koulutukselta olen sairaanhoitaja ja mulla oli vielä hetki sitten vakituinen työpaikka muistisairaiden vanhusten parissa, mutta irtisanouduin työstäni, sillä halusin jäädä vielä kotiin hoitamaan lapsia, vaikka nuorin täyttikin kolme vuotta.

Olen opiskellut merkonomiksi ennen hoitajan opintoja ja kouluja käydessä työskennellyt monessa eri paikassa.

Blogia olen pitänyt pian kuusi vuotta ja kirjoitan paljon perhe-elämästä, muun muassa lapsista, raskaudesta ja äitiydestä. Olen rehellinen kirjoittaja ja kirjoitan myös vanhemmuuden haasteista, jaksamisesta ja vaikeistakin aiheista.

Asutaan todella rakkaassa ja ihanassa vaaleansinisessä omakotitalossa ja intohimoni on sisustaminen. Rakastan maalaisromanttista sisustustyyliä!

Raskauden ja synnytyksestä toipumisen jälkeen haluaisin aloitella liikkumista pikku hiljaa, siihen kun ei ole ollut enää moniin vuosiin paloa. Se toisi mulle omaa aikaa, sillä mulla ei oikeastaan ole mitään omia juttuja, paitsi tietty tämä blogi!

Luonteeltani olen äkkipikainen, kuten rakas poikanikin ja yritän opetalla kärsivällisemmäksi ja paremmaksi ihmiseksi joka päivä, mutta näin raskaana ollessa siinä on omat haasteensa, heh 😉 Johnny ja Amalia ovat rauhallisempia ja etenkin Johnny omaa ihan uskomattomat lehmän hermot.

blogimuutto
Rauhallinen pelihetki!

blogimuutto
Ja seuraavassa hetkessä patajumiin!

Meidän molemmat lapset ovat tosi avoimia, iloisia, suloisia, huumorintajuisia, tunteensa näyttäviä, suorapuheisia ja aivan mahdottomia höpöttäjiä. Toisinaan taas todella ärsyttäviä tappelupukareita ja pienempi melkoinen uhmaraivopää, mutta kaikin puolin molemmat niin rakastavia ja ihania lapsia.

blogimuutto

Nyt odotamme kaikki innolla synnytystä ja VAUVAA ja tuntuu huikealta päästä kokemaan kaikki tämä vielä kolmannen kerran <3

Hyppää mukaan seuraamaan meitä ja käy tutustumassa vanhoihin postauksiin! Ihana olla täällä <3