Meidän vauvan iho on mennyt ärtyneelle ihottumalle kasvoista, kaulalta sekä rintakehältä. Ihottumaa on myös selässä ja hieman käsissä. Neuvolatäti varasi ajan neuvolalääkärille ja neuvolalääkäri laittoi lähetteen Lohjan lastenpolille, jonne pääsimme heti seuraavana päivänä. Kokenut lastenlääkäri tutki vauvan ja määräsi viikon kortisonivoidekuurin ja muutaman muunkin rasvan. Kuukauden päästä on uusi aika ja jos iho on edelleen huono, niin sitten mietitään allergia-asioita. Iho rauhoittui ihan hirmuisesti vain muutaman rasvauksen jälkeen, mutta saa nähdä palaako ihottuma kuurin jälkeen. Vauva voi kuitenkin oikein hyvin ja on tyytyväinen. Milon kanssa ei ole rasvojen kanssa hetkeen tarvinnut enää läträtä, mutta nyt alkaa sitten rasvailu vauvelin kanssa. Pääasia, että pikkuinen voi muuten hyvin.

Tavallista arkea

Tämä viikko ollaan elelty tavallista arkea, sillä viime viikon syysloma hurahti ja Amalia palasi taas esikouluun ja Milo kerhoon. Kuskaukset ovat sujuneet oikein hyvin ja turhaan jännitin niitä. Herää itse tarpeeksi ajoissa ja laittaa illalla reput valmiiksi. Niin ja ulkovaatteet, meillä kun on käynyt niinkin, että kumpparit ovat löytyneet aamulla ulkoa märkinä tai takki jäänyt isin autoon.

Eilen Amalialla oli eskarissa valokuvaus ja oli ollut puhetta, että lapset voisi olla eskarissa jopa hieman ennen yhdeksää. Noh meillä kävikin sitten lähtiessä niin, että vauva itki lohduttomasti turvakaukalossa eikä autonavaimet olleetkaan tutusti avainnaulakossa. Puhelu miehelle, joka ei avaimiin ollut koskenut ja hermoromahdushan siinä ehti tulla. Onneksi Johnny soitti muutaman minuutin päästä ja sanoi nähneensä toiset autonavaimet keittiössä ja niin päästiin lähtemään. Eskarin kello näytti paria minuuttia vaille yhdeksää, mutta kaikki lapset istuivat jo luokkahuoneessa valmiina kuvaan. Kyllä mua niin harmitti ja eniten tietysti oma hermoiluni. No luultavasti tälläisiä aamuja on luvassa toistekin, eihän kaikki aina suju jouhevasti, vaikka kuinka yrittää ennakoida.

vauva

Mihin ihme porukkaan mä oon syntynyt… 😉 <3

Tällä viikolla olin ensimmäisen kerran näiden kolmen lapsen kanssa yön yli yksin, kun Johnnylla oli Porissa hommia kahtena peräkkäisenä päivänä ja oli tietysti järkevämpi, että mies jää sinne yöksi, kun ajomatka on niin pitkä. Johnny oli itse ajatellut tulevansa kotiin, mutta mä ehdotin tätä ja sanoin pärjääväni lasten kanssa. Ja hyvinhän meillä meni. Amalia sai nukkua meidän sängyssä ja mä nukuin vauvan kanssa sohvalla neljään asti, kunnes Milo huuteli sängystä ja menimme sitten vauvan kanssa makkariin jatkamaan unia. Aamulla kellon soidessa olin pakahtua onnesta, kun katselin noita kolmea murusta, jotka viekukkain tuhisivat. Amalia ja Milo ihan lähekkäin ja vauva pinnasängyssä heidän vieressä, kolme maailman rakkainta.

Huomenna vauvan ristiäiset

Ja eilen vasta kävin Amalian ja vauvan kanssa kaupoilla hankkimassa juhlavaatteita. Vähän mattimyöhäisiä tässä ollaan, mutta kaikki saatiin hankittua. Kukatkin tilattiin samalla reissulla ja vauvan mekko tuli pikatoimituksena postiin torstaina. Jotenkin olen vain niin uppoutunut tähän vauvakuplaan ettei oikein mihinkään tee mieli lähteä ja ristiäisjututkin jätin viime tinkaan.

Perjantaina oltiin sentään aamupäivä Milon ja vauvan kanssa perhekerhossa ettei nyt ihan mökkihöperöidytä ja oli aivan ihanaa. Milosta oli hauskaa, kun äiti ja vauva olivat mukana ja yritämme ottaa tavaksi käydä perjantaisin kerhoilemassa. Vauva oli hereillä lähes koko ajan ja valvoi siis aamu seiskasta yhteentoista, kunnes simahti aivan lötkönä mun olkapäälle naama rutussa. Vauva alkaa olla pidempiä aikoja hereillä, vaikka edelleen tuntuu, että hän nukkuu aivan valtavasti. Milo nautti kerhosta kovasti ja leikki välillä itsekseen ja välillä kavereiden kanssa. Hartaushetken aikana poika piti ylpeänä pikkusiskoaan sylissä ja kyllä tämän äidin sydän taas lepatti <3

Ps. Huomenna illasta kannattaa olla kuulolla, sillä paljastan vauvan nimen täällä silloin, jännää <3

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Oi sentään, kuukausi on mennyt siitä, kun meidän pieni tyttäremme syntyi. Kuukausi on mennyt nopeasti, mutta olemme nauttineet rauhassa jokaisesta hetkestä tämän pikkuisen ihanuuden kanssa. Tämän kolmannen vauvan tulo meidän perheeseen on ollut täydellistä ja olemme hänestä niin äärettömän onnellisia. Eilen isi sai ensihymyn tyttäreltään ja myöhemmin saman päivän aikana vauveli hymyili myös minulle ja tänä aamuna Amalialle heti, kun Amalia heräsi ja kiirehti vauvan luokse keittiöön. Tosin siskoni sanoi tänään, että hän huomasi lauantaina poikansa Eemin synttäreillä, että vauva olisi hymyillyt mun kummitädille, mutta sisko oli vain ajatellut ettei vauveli vielä voi hymyillä.

vauva

Tänään suhasin vauvan kanssa ensi kertaa eskariin ja kerhoon viemään isommat, sitten palasimme hetkeksi kotiin, kunnes hurautimme neuvolaan ja sieltä kiireenvilkkaan hakemaan Miloa kerhosta hieman aiemmin, sillä pappi oli tulossa meille ristiäisiä “suunnittelemaan”. Oli siinä hieman menoa ja onneksi vauveli nukkui automatkat eikä itkenyt. Siinä meinaa iskeä paniikin poikanen, kun pieni vauva rääkyy naama punaisena takapenkillä ja itse istut ratin takana.

Neuvolassa oli kaikki hyvin ja pikkuinen on kasvanut oikein hienosti. Paino oli jo 4490 g ja pituus 56,2cm. Syntymämitat oli 3810g ja 52 cm. Huomenna käväisemme vielä näyttämässä vauvan ihoa neuvolalääkärille. Iho on aika ärtyneen näköinen kasvoista, kaulalta ja hieman myös massusta ja neuvolatädit (toinenkin kävi ihoa katsomassa) meinasivat, että vauvalle näyttäisi tulevan allergiaoireita rintamaitoni kautta.  Eihän se toki mikään ihme olisi, jos muistatte Milon vauva-ajan. Onneksi tyttö voi hyvin eikä oireile muuten, iho ei kutise eikä näytä vaivaavan häntä. Saa nähdä mitä neuvolalääkäri huomenna sanoo.

Haluan jakaa tähän loppuun ihanan runon, jonka lähetimme ristiäiskutsuna. Niin herkkä ja kaunis <3

“Katso” sanoi Nalle Puh ja osoitti maahan.
“Mitä?” kysyi Nasu.
“Uudet jalanjäljet. Kahden seuraan on liittynyt kolmas.”

Runo lainattu täältä.

vauva

Ja niin se arki alkoi ja Johnny palasi töihin kolmen viikon isyysloman jälkeen. Arki ei tosin alkanut aivan normaalisti, sillä lapsilla on tämä viikko esikoulusta ja kerhosta syyslomaa. Ja se on kiva juttu, saamme nyt rauhassa viikon touhuilla ja olla neljästään tässä kotosalla. Amalia aloittelikin lomansa aivan ihanasti, sillä Johnnyn äiti vei tytön Flamingoon hotelliin yöksi ja tietysti kylpylään myös. Shoppaillakin Amalia ehti ja olivat syöneet illallisen kreikkalaisessa ravintolassa. Hotellilla ennen nukkumaanmenoa oli vielä herkut maistuneet ja aamulla sain kuvan iloisesta Amaliasta, joka kylpi ihanassa vaahtokylvyssä. Milo sai siskolta tuliaisia, aika hurjan näköisen naamarin ja halloween-paidan ja muutaman nerf-auton.

Muita suunnitelmia syyslomalle meillä ei ole, varmasti ulkoillaan ja lenkkeillään vaunujen kanssa ja ollaan ihan lunkisti. Tässä ollaan paranneltu Milon kovaa yskää ja mun rintatulehdusta ja vauvallakin oli jo ensimmäisen nuha, joka ei onneksi äitynyt kovin pahaksi ja nenätipat ja nenän niisto on auttanut eikä lääkäriin ole tarvinnut lähteä.

vauva
Olen mä jo aika paljon kasvanut kolmessa viikossa!

Ristiäiset meillä on kahden viikon päästä ja Amalia yrittää kysellä vauvan nimeä joka ikinen päivä. Hölösuu neidille sitä ei voi kertoa, sillä muuten sen tietää kaikki läheiset ja me kun ollaan aina haluttu pitää nimi salassa ristiäisiin asti.

Meillähän oli vauvalle nimi jo raskausaikana ja koko nimi oli Johnnyn keksimä ja musta oli jotenkin ihanaa, että nimi oli kokonaan miehen keksimä, kun ei Johnny ole näihin nimiasioihin koskaan heitellyt kuin pilailu ehdotuksia. Mutta siinä raskausajan kuluessa nimi ei vaan tuntunut enää täysin oikealta ja nimenhän pitää olla ehdottomasti täydellinen eikä mikään sellainen mitä toinen ei nyt kuitenkaan ihan täysillä halua ja niinpä nimi meni vaihtoon yhteisymmärryksessä. Mua häiritsi nimessä kovasti se, että mun yhden nuoruudenkamun tytöllä on samainen nimi.

Mulla on ollut mielessä yksi ihana nimi, ollut jo vuosia ja siitä Johnnykin tykkäsi kovasti. Vauvalle tulee etunimen lisäksi kaksi toista nimeä, samoin kuin Milolla on. Mä odotan ristiäisiä jo hirmuisesti ja sitä, että vauvan ihanan nimen saa kuulla kaikki muutkin ja saamme alkaa kutsumaan häntä nimellä muutenkin kuin hiirenhiljaa tai iltaisin kolmisin ollessamme.

vauva

Vauvalla on ollut edelleen pientä masuvaivaa tästä mun antibiootista, jota joudun syömään rintatulehdukseen. Onneksi nyt on jo kahdeksas päivä ja kuuri kestää kymmenen päivää. Öisin vauva on heräillyt aika paljon ja yhtenä yönä hän nukkui jonkin aikaa mun massun päällä. Muuten hän nukkuu omassa pinnasängyssä. Päivisin vauvaa on itkettänyt välillä kovin hetken aikaa, mutta nopeasti kipu on mennyt ohi.

vauva
Johnny nappas mahtavan kuvan, kun aloin huristelemaan imurilla ja mitä tekikään vauva, hih 😉

Musta on ollut ihana olla yksin lasten kanssa eikä ole tuntunut lainkaan hankalalta. Mä edelleenkin olen ihan ihmeissäni tämän meidän vauvelin kanssa, joka viihtyy hetkiä sitterissä, jotta saan laitettua aamupalaa isommille ja itselleni eikä tarvitse hötkyillä, vaan hän ihan oikeasti vain viihtyy ja tuijottaa esimerkiksi kattolamppua. Täällä talossa ei olla tälläisiin vauvoihin totuttu.

Lauantaina pikkuinen tulee kuukauden ja meillä on vauvakuvaukset. Mulle järjestettiin baby shower-kutsut (joista en ole muuten ehtinyt täällä edes kirjoittaa) ja rakkaat ystävät ja sukulaiset antoivat lahjaksi lahjakortin vauvakuvaukseen ja nyt se pääsee käyttöön. Tarkoitus oli otattaa kuvat ihan pikkuriikkisestä vastasyntyneestä, mutta mä havahduin vauvakuplasta varaamaan aikaa valokuvaukseen vasta vauvan ollessa reilu viikon ikäinen eikä aikoja ollut kuin vasta nyt, mutta aika kiva ikuistaa kuukauden ikäinen rakas ja onhan hän pieni vieläkin.

vauva

Nyt me jatkellaan iltaa tässä sohvalla kolmisin isompien lasten nukkuessa. Syödään Johnnyn kanssa nachopelti ja katsellaan ihan hulvatonta Pitääkö olla huolissaan sarjaa ja tuijotellaan meidän pientä ihanuutta vähän väliä <3

Huhhuh mikä kamala tauti rintatulehdus onkaan!! Onneksi nyt aletaan olla voiton puolella, mutta antibioottikuuri tässä tarvittiin. Mulla ei ole ollut koskaan ennen rintatulehdusta, vaikka muistankin molempien vauva-ajoilta siinä alussa, että rinnat olivat välillä hyvin pinkeinä ja muhkuraisina ja Milon kanssa kerran yhtenä yönä nousi pientä lämpöäkin, mutta selvisin kotikonstein ja sain rinnan tyhjennettyä. Tällä kertaa kotikonstit eivät auttaneet ja kuume huiteli 39 asteessa, joten varasin ajan lääkäriin, jossa todettiin selvä rintatulehdus ja lääkäri määräsi mulle 10 päivän antibioottikuurin.

vauva

Tietysti tämä rintatulehdus iski juuri siinä kohdin, kun Johnnylla oli se yksi työpäivä seuraavana päivänä. Noh anoppi riensi hätiin ja vei Amalian esikouluun ja haki myös ja tyttö pääsi mummin ja fafan luokse leikkimään. Milokin olisi päässyt, mutta ei halunnut, sillä poika on kovasti yskäinen ja halusi olla äidin ja vauvan kanssa kotona. Meillä päivä sujuikin ihan tosi hyvin ja leppoisasti. Leikittiin hieman, luettiin kirjoja, pelailtiin maatila-lottoa ja muumi-chocoa ja katseltiin tietty lastenohjelmia.

vauva

Vauva on reagoinut rintamaidon kautta antibioottiin hieman, mutta ei täällä mitään suurempia itkuja ole ollut, mutta huomaa, että hieman masua vaivaa.

Täytyy muuten sanoa, että noin korkea kuume oli ihan hirveä enkä mä ole ollut kuumeessa vuosikausiin ja muutenkin olen kipeä aika harvoin. Onneksi nyt olo on jo oikein hyvä eikä kuumetta ole ollut ja rintakin on alkanut tyhjenemään pikkuhiljaa eikä ole enää ollenkaan niin kipeä ja pinkeä kuin muutama päivä sitten.

Kaikki on täällä oikein hyvin muilta osin ja vauveli on kasvanut hirmuisesti eikä vaikuta enää niin paljon vastasyntyneeltä, nyyh. Jalat ja kädet käy välillä vimmatusti ja katseella hän jo seurailee, vaikka tosi paljon vielä nukkuukin ja käpertyy syliin edelleen kuin vastasyntynyt. Huomenna hän tulee kolme viikkoa ja eilen illalla mietittiin Johnnyn kanssa miten hirmuisen nopeasti aika rientää ja ensi kesänä tuo ihanuus saattaa jo juosta tuolla pihalla. Me ollaan kaikki ihan rakastuneita tähän pieneen ihanaan tyttöön <3

vauva

Onko muut kärsineet rintatulehduksesta?

Täällä elellään edelleen ihanassa vauvakuplassa eikä mulla ole mikään kiire pois. Tuntuu taas hieman erilaiselta olla äiti tämän kolmannen vauvan kohdalla ja nyt ei malttaisi muuta kuin pitää vauvaa lähellä. Toki huomioin isommatkin lapset, mutta täytyy sanoa, että Johnny on ottanut isommista todella paljon enemmän vastuuta.

vauva

Pojat ovat käyneet kahdestaan sienimetsällä, uimahallissa ja leikkineet tunteja pihalla majaa rakentaen sun muuta touhuten. Ollaan käyty koko perhe yhdessä vaunulenkillä ja molemmat lapset ovat päässeet työntämään vauvaa vaunuissa. Tänään oltiin koko perhe jumpassa ja vauva nukkui koko ajan isin sylissä ja mä sain touhuta isompien kanssa.

Vauva saa edelleen valtavasti haleja ja pusuja meiltä kaikilta ja on tärkeä, ihana ja niin rakas lisä meidän perheeseen. Hän on se, joka tästä joukosta puuttui ja täydensi meidän perheen täydelliseksi. Mä olen vauvasta niin äärettömän kiitollinen ja onnellinen ja Johnny ja lapset tietysti myös.

vauva

Milo on tosi temperamenttinen luonteeltaan ja tottahan hän on osoittanut mieltään meille vanhemmille. Vauvaa kohtaan hän on ollut kuitenkin tosi kiltti. Kerhotäti kuvasi Miloa viimeksi hakiessamme aika osuvasti: “Milo on ihana kaunosielu, vaikka räjähteleekin”. Milo on siis tosi hellä ja ihana, mutta toisessa hetkessä hän voi olla silmittömän raivon vallassa. Eli on täällä hattarassa ollut sitä perus meidän perheen myrskyäkin enkä itsekään ole pysynyt enää joka hetki viilipyttynä.

vauva

Vauvalle tuli eilen ikää kaksi viikkoa ja Johnny on vielä ensi viikon kotona. Yhdeksi kokonaiseksi päiväksi mies menee ensi viikolla töihin, lähtee siis tosi aikaisin aamulla ja palaa ehkä vasta lasten jo nukkuessa yöunta. Siinä sitten pitäisi selviytyä aamulla eskarille ja kerholle yhdeksäksi, nythän vauveli on koisinut aamuisin ihan rauhassa perheen pisimpään ja saanut päivävaatteet päälle joinain päivinä vasta puolen päivän aikaan. Noh luultavasti imetän vauvan, puen ulkovaatteet yökkärin päälle, laitan turvakaukaloon ja menoksi ja sitten jatkamme laiskasti aamuhommia kahdestaan kotiin päästessä.

vauva

Vauva on muuten edelleen tosi rauhallinen ja nukkuu paljon. Hereillä ollessa hän on silmät suurina ja niin suloisena. Hän nukahtaa aina rinnalle ja maito tuntuu olevan unilääkettä hänelle. Ihana rakas maitosuu. Imettäminen on musta tällä kolmannellakin kerralla tosi ihanaa ja onnistunut oikein hyvin. Neuvolassa ollaan käyty kaksi kertaa, kun ensimmäinen kerta oli  jo viiden vuorokauden iässä, sillä kotiuduimme sairaalasta varhain, vauvan ollessa vain 1,5 vuorokautta. Toinen neuvola oli vauvelin ollessa 12 vuorokautta ja hienosti oli syntymäpaino ylitetty. Tämä äiti hehkuu kuulemma vauvaonnea ja näinhän se on, tosi onnellinen olen koko meidän perheestä.

On ollut ihana pesiä rauhassa kotona eikä tee juuri mieli edes käydä missään. Kaupassa ollaan käyty kahdesti vaunuilla, kerran Johnnyn ja vauvan kanssa kolmisin ja kerran Amalian ja vauvan kanssa kolmisin. Vaunulenkillä kävin yksin ensimmäistä kertaa eilen ja ai että miten nautin. Pikkuinen nukkui koko matkan, mutta heräsi heti kotipihaan päästyämme ja vaunujen pysähdyttyä. Vielä ei olla jätetty vauvaa vaunuihin nukkumaan ulos, vaan hän on nukkunut päivisin kehdossa, pinnasängyssä, meidän vanhempien sängyssä ja toki paljon sylissäkin. Öisin hän nukkuu pinnasängyssä ja heräilee yöllä syömään, mutta käy sitten takaisin nukkumaan. Koen, että olen saanut unta ihan hyvin enkä ole kovasti väsynyt. Iltaisin käyn aina joko vauvan kanssa samaan aikaan yöunille tai vartti hänen perästä, joten Johnny ei ole musta saanut enää seuraa iltaisin, mutta vauvan kasvaessa sitten taas saa.

vauva

PS. Synnytystarinaa on pyydelty paljon, mutta valitettavasti en ole vielä valmis siitä kirjoittamaan. Kirjoitan sitten, kun tuntuu hyvältä ja jos ei tunnu, niin se saa jäädä kirjoittamatta. Vauvalla oli kaikki hyvin synnytyksen ajan, mutta minulle se oli liian vauhdikas ja siitä jäi kamala olo, joka on onneksi pikkuhiljaa alkanut helpottaa. Vauvan syntymämitat olivat 52cm ja 3810g täyttä rakkautta <3

vauva