Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
Yleinen Archives - Page 15 of 106 - Sydän vähän kallellaan
 

Tänään torstain kunniaksi jakoon herkullinen ruokaohje. Me tehtiin näitä täytettyjä lettuja tosi usein nuorempina, mutta sitten ehkä kyllästyttiin ja ne jäi. Nyt muistettiin nämä herkulliset letut viime viikonloppuna ja pakkohan niitä oli heti sunnuntaina väsätä. Tämä täyte taitaa olla prikulleen sama kuin tekemäni jauhelihapiirakan täyte.

täytetyt letutNiin hyvää, että mä aloin jo syömään ennen kuin muistin, että piti kuvata ruoka 😉

Täytetyt letut

400g jauhelihaa
1 iso sipuli
3 reilun kokoista valkosipulinkynttä
2 isoa suolakurkkua
1 paprika
1 pieni tölkillinen herkkusieniä
1,5-2 prk smetanaa
mausteeksi reilusti grillausmaustetta, jauhelihamaustetta, paprikamaustetta, chilimaustetta sekä pippurisekoitusta
(chiliä vähän hillitymmin)
juustoraastetta
reilusti lettuja
(meillä oli kaksi valmista lettupakettia eineshyllystä, yhteensä 12 lettua, mutta ahkera voi paistella letut itse omasta taikinasta)

Paista jauheliha ja sipuli. Lisää joukkoon puristetut valkosipulinkynnet, mausteet ja pilkottu paprika. Lopuksi vielä pilkotut herkkusienet ja suolakurkut. Siirrä sitten täyte kulhoon ja sekoita smetanat joukkoon. Lisää täytettä lettujen päälle ja kierrä letut rullalle ja päälle juustoraastetta. Paista lettuja noin 200 asteessa sen hetken, että juusto on sulanut mukavasti.

täytetyt letut

täytetyt letut

Tarjoile raikkaan salaatin kanssa. Herkullisia ruokahetkiä!

Moikka! Mä ajattelin tehdä tästä raskaudesta tälläisen raskausviikko-postaussarjan eli joka tiistai, kun mulla vaihtuu uusi raskausviikko tulen rustaamaan jotain tuntemuksia ylös.

Nyt alkoi siis raskausviikko 11 ja viikkoja on kasassa tänään 10+0!

Sikiön paino: 2,5-4 g
Sikiön pituus päästä peppuun (CRL): 33–41 mm

Mulla on koko ajan ruoka mielessä ja nyt parin päivän aikana pahoinvointi on hellittänyt tosi paljon. Myös lamaannuttava väsymys alkaa helpottaa, ihan parasta!

Mieli on herkillä ja tunteet heittelevät paljon. Ihan alussa oikeastaan heti plussaamisen jälkeen olin jonkun viikon tosi pahantuulinen. Nyt se pahantuulisuus on ollut taas läsnä eilisen ja tämän aamun. Kaipaisin toisinaan vaan täyttä rauhaa enkä ketään häsäämään tai kyselemään. Johnny kun pääsee töistä, niin tottahan mies alkaa höpöttää ja jessus, kun tämä ottaa päähän ja muutamasti olen tiuskaissut etten jaksa nyt puhua, vaan haluan olla vain hetken yksin.

Mä olen kokenut tämän alkuraskauden hieman “haastavana”, sillä olen pelännyt paljon keskenmenoa enkä ole osannut vieläkään ihan nauttia raskaudesta. Uskon, että parin viikon päästä ultraäänen jälkeen voi mielikin rauhoittua ja saan olla ihan aidosti onnellinen.

raskausviikot

Tässä mä odotan Miloa!

Oma saamattomuus ärsyttää, kun ei oikein jaksa mitään. Lasten kanssa olisi kiva tehdä sitä ja tätä, mutta mitään ei jaksa. Mä olen tottunut olemaan hyvin energinen, joten tämä todella ketuttaa. Olen kuitenkin mennyt ihan oman vointini mukaan ja ottanut iisisti ja se on ihan ok. Tiedänhän mä sen, että pian jaksan taas paremmin, kun alkuraskauden oireet helpottaa ja tämä pelko pikkuhiljaa väistyy…

Aurinkoista viikkoa kaikille <3

 

 

Heipparallaa ja ihanaa perjantaita kaikille! Mulla on lapset mummilapäivällä ja päätin lähteä kirjoittamaan ensimmäistä raskauspostausta.

Syysvauva

Meille on siis tulossa syysvauva ja perheeseen kolmas lapsi. Laskettu aika on 18.9 eli raskausviikkoja on kasassa tänään 9+3.

Kaikki on hyvin, mitään verisiä vuotoja ei ole ollut ja raskausoireet ovat hyvin vahvat.

Neuvolassa

Ensimmäinen neuvola oli maanantaina ja siellä lähinnä täyteltiin neuvolakorttia, jee Lohjalla on vielä paperinen neuvolakortti. Tietoja laiteltiin myös tietokonejärjestelmään ja näihin touhuihin meni aika kauan aikaa.

Perusmittaukset tehtiin tietysti myös ja kaikki oli ok! Vauvan sydänääniä yritin pyytää kuunneltavaksi, mutta eipä neuvolantäti suostunut, kun viikkoja on vielä näin vähän. Mähän olen käynyt jo kahdesti varhaisultrassa ja vauvelilla on ollut kaikki hyvin. Näillä viikoilla sydänääniä kuitenkin joutuisi etsimään pitkän aikaa ja välttämättä niitä ei löytyisi, vaikka kaikki olisikin hyvin, joten parempi varmasti tosiaan oli ettei niitä nyt vielä kuunneltu. Seuraavalla neuvolakäynnillä sitten viikolla 16+jotain.

Noin 12-viikon kunnallinen ultraääni on tulossa reilu parin viikon päästä ja tätähän mä odotan ihan hirmuisesti. Jännittää tottakai ja odotan innolla pääseväni näkemään vauvan ihan vauvan näköisenä, kun nyt ultrissa vauva on ollut vain pieni möykky, jolla kuitenkin sydän on sykkinyt vahvasti.

raskaus

Lamaannuttava väsymys ja huono olo

Raskausoireita on ollut aika alusta asti ja ne on voimistuneet rytinällä. Väsymys on ihan lamaannuttavaa ja tuntuu ettei saa mitään itsestään irti. Jos voisin makaisin vain peiton alla kaikki päivät. Iltaisin käyn yöunille lähes poikkeuksetta lasten kanssa samaan aikaan ja joskus jos tsemppaan ja valvon, jotta saisin edes hetken mieheni kanssa kaksin niin nukahdan sohvalle viiden minuutin jälkeen.

Huonoa oloa on ollut enemmän kuin Amaliaa ja Miloa odottaessa ja muutamasti tutun kakomisen rinnalla on lentänyt kunnolla laatta. Tällä hetkellä ei tee mieli sopia juuri ohjelmaa tai treffejä kenenkään kanssa, kun ei yhtään tiedä mihin voimat ja olotila riittävät.

Onneksi nuo kaksi murua on jo sen verran isoja, että he ymmärtävät ja kaksikko on leikkinyt kivoja leikkejä yhdessä, vaikka täytyy myöntää, että on täällä paljon enemmän lastenohjelmat pyörineet kuin normaalisti.

Rinnat on ihan hirmuisen arat ja luoja, kun joka ilta Milo teloo niitä vahingossa kyynärpäällään nukkumaan käydessä. Ne kun on niin roikkuvat, että ovat milloin missäkin ilman rintsikoita. Rinnat on myös kasvaneet ja tuntuvat tosi pinkeiltä ja mun onkin nyt saatava aikaiseksi lähteä ostamaan isompia rintsikoita.

Ruokahimot

Ruokahimoja on ja yllättävää on se, että suklaa ei maistu. Se on jotenkin liian tuhtia ja ällöttää, mutta jess hyvä näin. Hedelmiä tekee mieli ja raikkaita salaatteja, kun vain jaksaisi sellaisia väsäillä, eikä heittää vain ranskalaisia ja nugetteja uuniin 😉 Noh olen mä jaksanut ihan kivasti ruokaa tehdä, vaikka joinain päivinä mennäänkin sieltä mistä aita on matalin.

Mä annan itseni ottaa rennosti, sillä uskon, että olo helpottuu kun alkuraskaus on takana. Sitten jaksaa taas paremmin.

Ja jee pian on piinaviikot ohi, alku oli kyllä huolta täynnä, vaikka mitään syytä ei ollut. Nyt mieli on jo rauhoittunut ja hyvin tämä varmasti menee <3

Miten te muut syysvauvojen odottajat jakselette ja tietty muutkin odottavat?

Ihanaa viikonloppua kaikille, puss <3

Siinä se nyt on, blogin uusi nimi!!! Mitä tykkäätte?

Mä olen itse tosi innoissani uudesta nimestä. Kaksplus-sivut uudistuivat juuri ja tähän samaan syssyyn vaihtui myös blogini nimi ja banneri. Vielä sivuilla saattaa olla epäkohtia, mutta niitä korjaillaan koko ajan. Ison sivuston muutos on todella työläs. Laittakaa tekin lukijat viestiä, jos joku ei toimi tai tuntuu hankalalta, niin pistän viestiä sitten eteenpäin!

blogin uusi nimi

Blogin uusi nimi on mun lemppari artisti Kaija Koon biisin nimi. Kappale on erittäin herkkä ja kaunis ja nimi sopii blogilleni täydellisesti. Keksimme oikeastaan Johnnyn kanssa yhdessä tämän, sillä mies ehdotti josko selaisin Kaijan biisejä ja niinhän se uusi nimi sieltä heti pomppasi ja tiesin saman tien, että tässä se on!!

blogin uusi nimi

Blogia olen pitänyt pitkälti yli viisi vuotta, joka on tosi pitkä aika. Amalia oli vauva kun aloitin ja nyt tyttö täytti jo kuusi vuotta. Jutut Amaliasta on muuttunut paljon pintapuolisimmiksi ja tein päätöksen, että blogini ensimmäisten vuosien postaukset eivät näy enää julkisesti. Olen kahlannut muiden vuosien postaukset läpi ja sieltä nappasin osan myös pois.

Youtube-kanavalta poistin kaikki ihanat videot, koska siellä oli hirvittävän ilkeää kommentointia. Harmittaa tietysti kovasti, sillä suurin osa katsojista on jäänyt kaipaamaan videoita. Päätös oli kuitenkin oikea eikä ollut enää sen arvoista pitää videoita siellä.

blogin uusi nimi

Tämä tietysti sai valtavan tunneryöpyn aikaan ja mietin jo ihan tosissani jos sulkisin koko blogin ja jättäisin homman tähän. Mieheni oli kuitenkin eri mieltä ja sitten mietin teitä lukijoita ja päätin vielä jatkaa poistamalla vain aikaisempia postauksia.

Into tähän hommaan ei ole vieläkään aivan löytynyt, tietysti tämä raskaus vaikuttaa paljon myös, mutta toivotaan, että tämä tästä. Olisihan se ihana taltioida tämäkin raskausaika ja tuleva vauvavuosi.

Nämä mietteet ovat mulle aivan uusia, sillä koko tämän pitkän blogi taipaleen aikana mulle ei ole tullut ikinä mieleenkään lyödä hanskoja tiskiin ja olen nauttinut hommasta tosi paljon.

Ps. Suoritin arvonnan teidän kaikkien kesken ketkä ehdotitte blogilleni uutta nimeä ja arvonnan voittaja on Sande nimiehdotuksella Vaaleanpunaista ja pitkää pinnaa. Käy kurkkaamassa Sande sun sähköposti ja onnea voitostasi <3

Mainos SOS-Lapsikylä

Mä koin elämäni raskaimman ja surullisimman vastoinkäymisen teini-iässä, kun menetin mun isäni. Asuin iskän kanssa kahdestaan, joten jäin isäni kuoleman jälkeen yksin. Olin vasta 15-vuotias, kapinallinen ja pahassa murrosiässä.

Mä olin ajellut juuri edellisenä päivänä bussilla ystäväni kanssa
Meilahden sairaalaan iskää moikkaamaan, kun oli vaan sellainen tunne, että on pakko mennä. Muistan kuinka iskä raotti silmiään pikaisesti, kun pidin häntä kädestä ja kerroin kuinka paljon häntä rakastan. Muistan, että oli vaikeaa puhua hänelle, kun teho-osaston hoitaja ei voinut lähteä sängyn viereltä, vaan jouduin puhumaan hoitajan läsnä ollessa.

Seuraavana yönä näin kummallista unta kuolevasta syöpää sairastavasta tytöstä ja aamulla heräsin ovikellon soittoon, kun äitini ja kummitätini toivat raskaat suru-uutiset isäni kuolemasta.

Kuolisinpa itsekin

Tää oli mulle tosi kova paikka eikä elämä iskän kuoleman jälkeen ollut helppoa tai suoraan sanottuna en mä olisi enää halunnut itsekään elää.

isän menettäminen

isän menettäminen

Mä olisin ehdottomasti tarvinnut enemmän apua ja lopulta mun pelastus oli mun paras ystävä, joka muutti mun luokse asumaan. Vuosi yhdessä oli aika hullu ja elämä oli tosi villiä, mutta mulla oli siinä joku tärkeä koko ajan vierellä.

Vuosi iskän kuoleman jälkeen mä rakastuin Johnnyyn, joka todella pelasti mut ja opetti taas elämään. Valo palasi enkä mä sen jälkeen enää ajatellut haluavani kuolla.

isän menettäminen

Mun iskä kuoli sydänsairauteen vain 39 vuotiaana, juuri siinä kohdin, kun mä olisin tarvinnut häntä ehkä eniten. Olihan mulla muitakin aikuisia elämässä, kuten äiti, iskän sisko ja mun mummot. Siitä huolimatta se tärkein hävisi, se jonka kanssa mä elin sillä hetkellä ja joka oli mulle se tärkein ihminen koko maailmassa.

isän menettäminen

Miten mä selvisin

Ehkä ei ollut ihan järkevää jäädä asumaan yksin niin nuorena ja vielä valtavan suuren surun keskellä.

Mä olin kuitenkin tosi nuori ja muutenkin vaikeassa ja herkässä iässä. Ei mun olisi kuulunut kasvaa yksin aikuiseksi, vaan aikuisen kanssa.

Kyllä mä sanon, että selvisin isäni kuolemasta mun ystävän ja Johnnyn avulla. Mä olin niin rikki, että harva sitä näki. Mä hukutin mun pahan olon alkoholiin enkä halua edes ajatella millä tiellä mä olisin nyt, jos Johnny ei olisi astunut mun elämään.

SOS-Lapsikylä tukena

Mun on vaikea kertoa mistä mä sain hädänhetkellä apua, koska en mä valitettavasti sitä saanut. Nyt asia saattaisi olla toisella tapaa, kun esimerkiksi SOS-Lapsikylä tarjoaa tukea lapsille, jotka ovat menettäneet vanhempansa tai eivät voi asua heidän kanssaan ja juuri tälläistä apua mäkin olisin aikoinaan kaivannut.

SOS-Lapsikylä tukee heikommassa asemassa olevia lapsia ja perheitä, niin Suomessa kuin maailmallakin. Järjestö pystyy tarjoamaan lapselle mahdollisuudet kasvaa turvallisessa sijaisperheessä ja moniammatillisen yhteisön tukemana. SOS-Lapsikylä panostaa sijaishuollossa kasvaneiden nuorten opiskeluun ja tukeen itsenäistymisvaiheessa ja tämä on todella tärkeää.

Juuri siksi tämä kampanja on ehdottomasti tärkein missä saan olla mukana ja en miettinyt hetkeäkään osallistumistani kuukausilahjoittajaksi SOS-Lapsikylälle. Jos mä voin auttaa lahjoituksen avulla edes yhtä lasta, joka kokee turvattomuutta, huomiotta jättämistä, väkivaltaa ynnä muuta, niin olen onnellinen ja ehdottomasti oikealla asialla.

Monella lapsella ei kuitenkaan loppupeleissä käy näin hyvin miten kävi mun kohdalla.

Lisätietoja SOS-Lapsikylästä löydät täältä.