Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
Yleinen Archives - Page 25 of 106 - Sydän vähän kallellaan
 

syysvaatteet

Viimein paljon toivottuja kuvia lasten syysvaatetuksesta! Lähes kaikki kamppeet löytyivät omista kaapeista, osa on kirpputorilöytöjä, osa taas uusina ostettu ja Remun haalarit on saatu Travalle Remulta jo viime vuonna.

Milosta sain napattua yhden onnistuneen kuvan ulkovaatteissa ja tässä kuvassa Milolla on päällä kirpputorilta löydetty Lassien takki ja Amalian vanhat Jonathanin ulkoiluhousut. Ulkoiluhousut ovat 98 centtiset ja vielä reilut, mutta kyllä ne menossa mukana jo pysyvät! Milolta löytyy myös kirkkaan keltainen Remun haalari ja näillä kahdella asulla poika pärjää hienosti tämän syksyn ja varmasti vielä kevään.

syyspuvut

Amalialle hankin Lindexistä mustat ulkoiluhousut muutama viikko sitten ja kuvassa päällä oleva Lassien takki on entisen naapurintytön vanha. Amalialta löytyy myös suloinen panda kuvioinen takki, joka on ostettu H&M:stä jo aikaa sitten ja se on ollut käytössä myös aikaisempina välikausina.

syysvaatteet

Ampsulla on myös kaksi lähes käyttämätöntä välikausihaalaria, Remulta viime vuonna saatu kukkakuosinen haalari sekä viime vuonna itse ostettu pinkki musta Reiman haalari. Pari viikkoa sitten taistelimme eräänä kerhoaamuna ulkovaatteista, sillä tyttö ilmoitti ettei halua käyttää enää haalaria, vaan haluaa ulkoiluhousut. Haalariin hän kuitenkin sinä aamuna pukeutui itkua vääntäen, mutta päätin hankkia ulkoiluhousut, jotta vältämme taistelut jatkossa. Minusta tämä on asia, josta lapsi saa päättää itse. En halua pakottaa joka päivä lastani haalariin, jos hän kokee sen epämiellyttäväksi. Uskon kyllä, että tässä syksyn aikana tyttö tulee varmasti pukemaan myös haalareita päällensä, mutta valinnan hän saa tehdä itse.

välikausivaatteet

syysvaatteet

Välikausihanskoja, sormikkaita, lapasia, kurahanskoja, pipoja, huiveja ja villasukkia löytyy mukavasti sekä molemmille lapsille sopivat kuravaatteet. Tänä syksynä pääsimme oikeasti todella helpolla hankintojen suhteen, sillä ainoat hankinnat olivat Amalian ulkoiluhousut ja kumpparit. Kurahousut- ja takin Amalia sai Iida serkulta ja Milo peri siskonsa kurahousut ja pojan molemmat kuratakit ovat löytyneet kirpputorilta.

välikausivaatteet

välikausivaatteet

Myös Milon fleeceasu on Iida serkulta ja oli ihan pakko kuvata tähän vielä aika mainio 10 euron talvihaalari löytö Lohjan tarjoustalosta!

välikausivaatteet

Välikausikenkinä toimivat Milolla Amalian vanhat Nokian mustat vuorelliset kumisaappaat ja Amalialla suloiset kumpparit! Ihan oikeat välikausikengät voisi vielä hankkia, joten laittakaa vinkkiä mitä suosittelisitte? Kertokaa myös minkälaisia välikausikamppeita teiltä löytyy ja joko joku ahkera on ehtinyt jo talvikamppeitakin hankkia?

Meillä asuu täällä 2-vuotias pikkuinen poika, joka on useimmiten aivan ihastuttavan suloinen ja hassu, mutta lähes päivittäin myös aivan kamala raivopää. Uhmaahan tämä tietysti on, mutta tästä on hyvä puhua, sillä siellä ruutujen takana on varmasti lukuisia vanhempia, joilla on samanlaista helvettiä välillä.

taapero

Taapero voi menettää malttinsa lähes mistä vain ja välillä sitä onkin aivan ällikälle lyöty mistä se taas tulistui. Vanhempana sitä osaa aika hyvin arvioida lastaan ja tietää mistä mahdollisesti saattaa syttyä iso kiukku.

Viimeisimmällä HopLop-reissulla kaikki meni oikein hienosti siihen saakka, kunnes Milo sai poletilla toimivasta karkkikoneesta ainoastaan yhden karkin. Se oli meidän viimeinen poletti ja olin jo sanonut etten osta poletteja enää lisää. Annoin jo periksi poletin laiton karkkikoneeseen ennen ruokailua ihan vain siitä syystä, ettei taapero saisi hirmuista hepulia. Olin luvannut molemmille yhdet karkit ennen ruokaa, mutta nyt se koura antoikin vain yhden namin, kun yleensä sillä saa useamman karkin. Amalia isona tyttönä totesi heti Milon saavan namun, mutta ei se auttanut, sillä Milo alkoi olla jo silmittömän vihainen siitä, että koneesta tuli vain yksi nami ja poika tulistui niin, että se ainokainenkin karkki lensi useamman metrin hirmuisella voimalla.

taapero

Noh siinä yritin sitten ehdottaa sitä ruokailua ja mentiinkin jo valitsemaan juomia, mutta kaikki oli tietysti taaperolle EI EI! Tunnen poikani ja tiesin hänen voivan käyttäytyä tällä hetkellä hyvin arvaamattomasti. Karkkihyllystä tai juomahyllystä voisi pian alkaa lennellä tuotteita, joten totesin tiukkaan sävyyn, että lähtisimme sitten kotiin jos ruokailu ei onnistu. Olisi turha tilata ruuat ja pelätä sitten pöydässä sitä, kun ruuat alkavat lennellä pitkin poikin ja taapero karjuu ja lähtee pöydästä menemään ja voi pahimmassa tapauksessa rikkoa jotain tai ehkä jopa satuttaa toista lasta. Näin ei tosin ole ikinä käynyt, mutta mahdollista se olisi ollut.

Kenkiä laittaessa Amalia aneli Milolta parempaa käytöstä ja siinä kohdin Milo ehti heittää melkein kenkänsä menemään. Minä nappasin sitten pojan kainaloon samalla noukkiessa pojan kenkiä ja Amalia veti omia kenkiään jalkaan aivan hirvittävän lujaa itkien. Meidän meno kuului varmasti koko HopLoppiin!

Ulkona kävin vielä saman sisällä käydyn keskustelun muutamasti ja lupasin, että voimme palata sisälle jos Milo käyttäytyy ruokailun ajan ja tietysti muutenkin. Meillä oli hyvin vielä leikkiaikaa, joten tämä raivokohtaus tuli todella kurjalla hetkellä. Onneksi pääsimme pihalla nopeasti sopuun ja Amalia oli niin onnellinen, että pääsi jatkamaan vielä touhuja. Milokin käyttäytyi ja oli kuin mitään ei olisi ollutkaan. Loppuaika sujui oikein kivasti ja meillä oli todella hauskaa!

taapero

Milolla on ollut jo pitkään tapana huutaa sylissä auuu auuu sattuu, jos hän ei halua olla sylissä ja tämä on äärettömän inhottavaa. Yhtenä päivänä kerhon edessä hän teki tätä samaa ja yksi äiti totesi nauraen, että ihan kuin nipistelisin poikaani koko ajan salaa, kun hän huutaa noin. Yleensähän esimerkiksi kaupassa emme saa selitettyä vieraille ihmisille poikamme perätöntä huutelua ja onhan se todella kamalaa, kun moni varmasti luulee, että pidämme pojasta esimerkiksi liian lujaa kiinni tai jotain muuta. Yliveto on kuitenkin ollut ystäväni hyvin pienenä puhumaan oppinut tyttö, joka on huutanut äidilleen suuttuessaan älä lyö! Ja kuuna päivänä häntä ei ole tietenkään lyöty.

Tämä HopLopissa sattunut välikohtaus vitutti tietysti ja vähän jopa hävetti, vaikka yleensä en koskaan häpeile lasten kiukuttelua. On oikeasti hirmuisen helpottavaa välillä nähdä toisia raivopää-lapsia ja tästä syystä haluan tästä kirjoittaakin. Tietenkään ei pidä verrata omaa lastaan toisten usein niin kiltteihin lapsiin. Kaikki kun olemme erilaisia ja joku juttu voi olla tässä kohdin helpompi jollain lapsella ja myöhemmin ehkä me taas pääsemme jostain asiasta helpommalla.

Pliis nyt taas tässä kohtaa sitä vertaistukea, sieltä löytyy varppina muita raivopäiden vanhempia? 😉

HopLop

Jiiihaaa, leikittiin HopLopissa useampi tunti eilen! Tämä sisäleikkipuisto on mun ja lasten yhteinen suosikkipuuha ja joka kerta, kun ehdotan HopLoppiin menoa ovat lapset aivan täpinöissä.

Ennen me käytiin HopLopissa paljon harvemmin, mutta sitten saimme sisäleikkipuiston Lohjalle ja täällä ollaan käyty monta kertaa! Amalia on kehittynyt motorisesti hurjan paljon sisäleikkipuiston touhuissa ja saanut ihan mielettömästi rohkeutta myös. Milo on aina ollut ketterä ja mennyt kuin päätön kana lähes missä vain eikä ole pahemmin äidin perään haikaillut.

HopLop

HopLop

HopLop

Mä tykkään touhuta HopLopissa itsekin ja kirmaan aina lasten kanssa yhdessä. Liukumäet ottaa hulluna vattan pohjasta ja trampoliinissa meinaa tulla pissat housuun, mutta silti mä nautin kaikesta. Lapset tykkää myös kovasti, kun äiti hassuttelee mukana!

Meidän mukulat alkavat olla jo niin isoja, että vähän he menivät ihan kahdestaankin ja nauttivat tästä kovasti. Amalia oli niin ylpeä itsestään, kun uskalsi olla ihan kaksin Milon kanssa äidin katsellessa alhaalta. Sieltä ne ylhäältä niin onnellisina vilkuttelivat ja huutelivat ja mun sydän meinasi pakahtua.

Lapset ovat muutenkin olleet jotenkin ihan eri tavalla läheisiä viime päivinä ja nauttineet toistensa seurasta tosi paljon. He ovat leikkineet, hassutelleet ja halineet ja nämä hetket ovat ihan parhaita. Meillä kun nämä kaksi ovat enemmän olleet aina napit vastakkain!

HopLop

HopLop

Ihanaa pian koittavaa viikonloppua kaikille <3

Tänään päivä alkoi jälleen todella ihanasti. Meillä on niin leppoisia nämä aamut ja nyt olemme alkaneet taas heräillä aikaisemmin, joten Amalian kerhopäivien aamut eivät nekään ole enää lainkaan kiireisiä. Lapset saavat nauttia aamupiirretyistä kaikessa rauhassa ja aika usein nykyään syömme jopa aamupalan pehmeällä soffalla peittojen ja vilttien alla. Murusiahan tästä tietysti tulee, mutta syönnin jälkeen huiskautan sitten saman tien peitot puhtaiksi ja imuroin sohvanpäälliset ja pienen osan lattiaa.

kahvi

Vietyämme Amalian kerhoon palasimme Milon kanssa hetkeksi kotiin ja pian lähdimme kuskaamaan siskon pojan ja tämän kamun kouluun. Kurjahan se olisi ollut kävellä kovassa vesisateessa ja pojat olivat ikionnellisia kyydistä.

Kotiin päästyämme aloin valmistamaan lounasta, jota syötiin myös päivälliseksi. Ruokaa tehdessä hymyilin ja mietin kuinka onnellinen olenkaan. Hieman pian alkavien naistenvaivojen kunniaksi hormonit tuntuvat heittävän hetkittäin mielialaa hyrrän lailla, mutta pääsääntöisesti olo on kuitenkin todella onnellinen ja kiitollinen ihan kaikesta.

Johnnylla sattui olemaan pitkien työpäivien vuoksi maanantaina vapaapäivä ja isi oli kotosalla sitten kolme peräkkäistä päivää. Teimme hieman pihahommia, kävimme uimahallissa polskimassa, nautimme hyvää ruokaa ja kävimme Johnnyn kanssa kahdestaan ravintolassa syömässä. Teimme myös kauppareissun ja kävimme mummin ja fafan luona kylässä ja saimme lahjoitettua mummin kanssa muutamia heidän tavaroita eteenpäin. Johnnyn äiti oli tästä todella onnellinen ja minä olin hyvin onnellinen hänen onnestaan.

askartelu

Kolme vapaapäivää hurahti nopeasti, mutta niin nämä arkipäivätkin tästä hurahtavat ja pian on taas viikonloppu. Mä kyllä rakastan myös ihan arkea ja meillä on usein tosi hauskaa yhdessä lasten kanssa ja touhuamme kaikenlaista. Silti niitä viikonloppuja odottaa aina innolla, sillä arkena Johnny ehtii viettää perheensä kanssa aikaa aika vähän.

herkkuaamupala

Amalian kerhon jälkeen lähdimme vielä avoimeen päiväkotiin leikkimään ja treffasimme siellä ystäväperheen. Amalia sai leikkiä hyvän ystävänsä kanssa ja tytöt puuhasivat koko ajan pikku legojen parissa. Milolla oli hetkittäin huono päivä ja hän tulistui muutamaan otteeseen aika kovinkin päiväkodissa. Myös kerhon pihalla siskoa hakiessa meillä oli pieni tahtojen taisto, jossa lensivät takki ja saappatkin jalasta. Mutta nämä kuuluvat asiaan ja näitä kaksivuotiaalla riittää.

taapero auttaa

Myöhemmin iltapäivästä kiiruhdin hippulat vinkuen kasvohoitoon mummin tultua hoitamaan lapsia. Pyyhälsin kumpparit jalassa juuri ja juuri ajoissa kauneushoitolaan ja sainkin sitten kuulla olevani tunnin etuajassa. Noh mikäs siinä, lähdin siitä sitten sisustuskauppaan kiertelemään ja palasin puolen tunnin päästä takaisin ja pääsinkin heti hoitoon.

Kasvohoito oli mielettömän ihana ja rentouttava. Ihoni oli huonommassa kunnossa tällä kertaa ja täytyykin nyt oikeasti alkaa kiinnittämään enemmän huomiota ihonhoitoon. Ehkä se pelkkä meikkien puhdistus ja kasvojen rasvaus ei enää ihan riitä, vaan kuorintaa olisi myös syytä tehdä aika ajoin. Käyn aina samalla kauneudenhoitajalla, heh siis sen muutaman kerran, kun olen käynyt ja tykkään tästä naisesta hurjan paljon.

neilikat

Ilta kotona sujui mukavan rauhallisesti ja saimme Iidan meille Amalian kaveriksi. Tytöt tekivät legoista hirmuisen tornin ja tästä videonpätkää Instagramissa! Videonpätkää löytyy myös Amaliasta ja Milosta, jotka jatkoivat hommaa kaksin Iidan lähdettyä ja sisarukset leikkivät niin ihanasti keskenään sulassa sovussa.

legoleikit

legoleikit

Huomenna taidetaan mennä aamusta perhekerhoon ja omenapiirakan leivontaa olisi myös suunnitelmissa <3 Ihanaa viikkoa murut <3

tutti

Viimeiset hetket tuttien kanssa!

Meillä on nyt viimein luovuttu tutista ja uskomatonta miten hienosti ja helposti se sujui! Milo sai syödä tuttia paljon pidempään kuin Amalia aikoinaan, jonka kanssa olin tarkka että tutista luovutaan suosituksen mukaisesti ennen kahden vuoden ikää.

Milo ei ole enää syönyt tuttia paljoakaan päivisin, mutta ei sitä kokonaan kiellettykään oltu. Nukkumaan mennessä tutti oli kuitenkin tärkeä ja se pysyi suussa lähes läpi yön.

Pitkä tutin syönti saattaa vaikuttaa hampaiden purentaan ja tietysti puheen kehitykseen, jos tuttia pitää päivisin paljon suussa. Meillä Milo on saanut paljon lohtua tutista, edelleenkin joinain öinä Milo itkee hetken aikaa lujasti massukipua ja tutti ja syli on rauhoittanut pientä.

Nyt oli mielestämme hyvä aika luopua tutista ja ehkä se sujuikin odotettua helpommin siitä syystä, että aika luopumiselle oli kypsä ja oikea.

Milo on nyt 2 vuotta ja 9 kuukautta ja kun ikää on jo tämän verran, niin pystyimme oikein hyvin keskustelemaan pojan kanssa tutin pois jättämisestä. Milo sai viedä tutit synnytysosastolle mummin työpaikalle ja todella reippaasti hän ne sinne jätti!

Lähtiessä pysähdyimme sairaalan kahvilaan jätskille ja Milo sai kauppareissulla valita palkinnoksi itselleen lelun.

Milo ei kysellyt tutin perään koko päivänä, mutta illalla sänkyyn kömpiessä tutti tuli mieleen ja itku ja tutin anelu alkoi. Itku ei kuitenkaan yltynyt raivoisaksi, vaikka tottahan se pienen suru äidin sydänjuuria kalvoi. Milo kuitenkin nukahti vartissa, joten ihan hirmuisen hyvin meni. Alkuyöstä hän heräsi kerran ja itki noin parikymmentä minuuttia kysyen samalla tuttia. Jäin tässä kohdin Milon viereen nukkumaan ja yön aikana poika heräsi ehkä kolme-neljä kertaa kysyen tuttia, mutta ei kuitenkaan ryhtynyt itkemään.

Seuraavana päivänä Milo kysyi tuttia uimahallireissun päätteeksi autoon päästyämme. Ehkä poika oli hieman väsynyt ja teki mieli lutkuttaa tuttia ajomatkan aikana. Muutoin koko päivänä hän ei kysellyt tutin perään ja illallakin sanoi minulle suloisesti: kerro äiti vielä mihin tutit vietiin? Itkua ei ollut lainkaan eikä hän pyydellyt tuttia. Uni tuli lähes heti ja yö sujui hienosti muutamalla nopealla peittely pyynnöllä. Minä kun olen kamala peittorohmu ja Milo joutuu sitten öisin aina pyytämään peittoa itselleenkin.

tutti

Nyt Milo on ollut ilman tuttia perjantaiaamusta asti ja ihan uskomattoman hyvin on mennyt! Olen ylpeä pienestä isosta rakkaastani <3 Milloin teillä on luovuttu tutista ja miten se sujui?