27 kesä En mä mikään supermutsi ole

Tässä kesän aikana siskoni poika Eemi on ollut muutamasti meillä kylässä, jottei pojan tarvitse olla yksin kotona vanhempien ollessa töissä. Eilen pyysin Eemin ja Iidan molemmat meille yökylään ja näin Iidakin sai aloittaa kesälomansa hieman aikaisemmin. Me tykkäämme molemmat siskoni kanssa hoitaa toistemme lapsia ja autamme aina tarvittaessa toisiamme, mutta useimmiten lapset kyläilevät puolin ja toisin ihan muuten vain. Iidahan on ollut meillä jo ihan pikkutytöstä asti ja on kunnon kyläluuta, kuten äitinsäkin aikoinaan ja Amalia on nyt pikkuhiljaa rohkaistunut myös kyläilemään enemmän ja on viettänyt siskoni perheen luona aikaa ihan kivasti.

Siskoni ottaa myös Miloa tarvittaessa hoitoon eikä koe pojan hoitoa rankkana. Milo on aina hirmuisen kiltti siskoni luona ja puuhastelee ulkona kaikenlaista. Milo rakastaa auttaa siskoni miestä remppahommissa ja on yhtä hymyä saadessaan ojentaa työkaluja sun muuta mopomiehen ohjeiden mukaan.

Amalia ja Iida leikkivät usein kahdestaan eikä Amaliasta ole kuulemma mitään vaivaa. Kivahan se on Iidallekin, että on leikkikaveri ja varmasti ihanaa, kun saa välillä leikkiä myös kotona eikä aina vain meillä.

Tyttöjen lempileikkejä on barbileikit, kotileikit, littlest pet shopit sekä kaikenlaiset mielikuvitusleikit, joissa matkustetaan esimerkiksi lentokoneella tai laivalla jonnekin ja pakataan tietysti matkalaukku täyteen tavaraa.

Milo osaa olla jo leikeissä kivasti mukana, ja nyt yökyläilyn aikana lapset ovat leikkineet yhdessä ja erikseen todella kivasti. Toki välillä riitaakin on tullut ja olen sitten ollut erotuomarina. Amalia ja Iida harvoin riitelevät, mutta tämä pikkumies osaa olla välillä todella hankala ja sitten onkin kaikki jo toistensa kimpussa.

Tänään mä puhuin mun ystävän kanssa puhelimessa ja totesin hänelle, että tuo vaan välillä lapsia tänne meille leikkimään, niin saa hetken aikaa omille jutuille tai ihan vain levolle. Ystäväni totesi mulle: sä olet tollanen supermutsi! Todellisuudessa en tosiaankaan ole! Mäkin väsyn välillä lapsien kanssa, niin omien kuin toistenkin, mutta tykkään paljon siitä, että meillä käy lapsia kylässä. Joskus kaipaan tietysti myös aikuista seuraa itselleni ja välillä onkin kiva järjestää leikkitreffejä, joissa on äidit mukana. Mä kuitenkin nautin lapsista paljon ja mietin usein, että hyvin tässä vielä vauvakin menisi. En toki joka päivä, jos leikit ei suju eikä mikään tunnu muutenkaan sujuvan ja joudun koko ajan olla komentamassa lapsia. Mä olen ihan samanlainen äiti, vaikka meillä on lapsia kylässä eli komennan ja joskus huudankin. En tosin huuda muiden lapsille, mutta omille joskus eikä kukaan ole täällä sitä hätkähtänyt. Toki tiedän, että siskonikin joskus karjaisee omilleen, ja saattaapi näin tehdä moni muukin vanhempi. Kerran naapurintyttö repesi nauramaan, kun puhaltelin hermostuneena suullani ja sitten aloin itsekin nauraa räkättää ja kiukku meni ohi.

Joskus on päiviä, jolloin soitan Johnnylle töihin ja kiukuttelen ja kysyn raivopäänä milloin se oikein tulee kotiin. Eihän se mitään auta ja aiheutan tällä Johnnyllekin kurjan mielen, mutta toisaalta pääsen päästämään hieman höyryjä ulos. Luulen, että moni muukin vanhempi laskee joinain päivinä minuutteja päivän loppumiseen tai siihen puolison kotiintuloon. Huonot päivät vain kuuluvat elämään ja niitä on jokaisella.

Lapset varmasti viihtyvät meillä, sillä annan lapsien leikkiä aika vapaasti. Mietin aina, että kyllä sotkut saa siivottua ja sohvatyynyt takaisin temppuradalta paikoilleen. Nytkin nuo kolme serkusta järjestävät naapurintytölle juhlia tuolla kodinhoitohuoneessa ja kaikki askartelujutut ovat leviällään, keittiöntuoli sankarintuolina ja silityslauta pöytänä, mutta mitäpä siitä, varmasti ihanat juhlat on tulossa!

En siis todellakaan ole mikään supermutsi, vaan ihan tavallinen äiti <3