26 heinä Nuppu-vauva 10 kuukautta
Huh huh miettikää, Nuppu-vauva täytti 10 kuukautta maanantaina! Kaksi kuukautta etiäpäin ja meidän vauva täyttää vuoden ja vauvavuosi on ohi ja vauvan sijaan hänestä pitäisi puhua taaperona. Ei voi olla. Mä olen niitä äitejä, jotka haluaisivat, että perheessä olisi aina vauva ja musta tuntuu nyt jo tosi haikealta.
Me ihmiset olemme tosi erilaisia, sillä monesti kuulee sitä, kun vanhemmat odottavat, että lapset kasvavat, ovat isoja ja omatoimisia. Mä taas olen täydellinen vastakohta näille vanhemmille. Musta on ihanaa, kun on pieniä lapsia ja olen oikeastaan aivan kauhuissani siitä, että Nuppukin näyttänee kasvavan yhtä kohisten kuin isommat sisarukset. Mietin aina, että eihän tässä mitään, kun Nuppu on vielä näin pieni, mutta ei aikaakaan, kun hänkin on jo iso. Milokin nykyään viipottaa kavereidensa kanssa päivät pitkät ja välillä yritän häntä hetkeksi saada syliin tai juttukaveriksi, mutta ei pojanviikari meinaa millään ehtiä.
Nuppu on kehittynyt ihan huimasti viimeisen kuukauden aikana. Tässä heinäkuun alussa vauveli nousi polvilleen mua vasten ja nopeasti sitten turvakaukaloa vasten ja sitten jo joka paikkaan. Tästä hän oppi aika pian menemään itse istumaan ja pysyy istumassa ihan itsekseen tosi hienosti.
Seisomaan Nuppu nousi ensi kerran siskoni ja heidän mökillä mökin portaita vasten yhdeksänkuisena. Huteraa oli, mutta hienosti hän punkesi siitä polviseisonnasta seisomaan houkuttimena portailla lojuneet siskon miehen työkalut. Nyt tällä viikolla 10 kuukautta juuri täyttäneenä Nuppu oppi nousemaan seisomaan sohvaa vasten ja saman tien lähti siitä kiinni pitäen kävelemään. Nyt vauveli nousee seisomaan jo nopeasti ja täytyy olla tosi tarkkana ettei hän pääse satuttamaan. Alastulo kun ei vielä ole yhtään hallussa.
Nuppu osaa matkia hauskasti ja eilenkin Johnnyn pelleillessä tiettyä ääntä, Nuppu teki isin hiljennyttyä saman äänen perässä ja sen jälkeen oli taas isin vuoro ja sitten Nupun. Samaa matkimista vauva teki isin kanssa eläinkirjaa katsellessa, niin hienosti Nuppunen sanoi isin perässä muuuuuu.
Pottailu sujuu edelleen tosi kivasti, mutta karkeiden ruokien syöminen on vaikeaa. Meillä Amalia ja Milo ovat syöneet karkeita ruokia tosi hyvin ja nyt tuottaakin hieman tuskaa, kun Nuppu ei saa niitä millään syötyä ja mä pelkään tukehtumista ihan kamalasti, vaikka eihän sellaista vaaraa ole järjellä ajateltuna edes ollut. Noh olen ajatellut, että pikkuhiljaa harjoitellaan enkä ota tästä paineita. Eniten Nuppu tykkää puurosta ja lihasoseesta ja juo todella hienosti ihan itse nokkamukista vettä.
Imetys sujuu hyvin, vaikka imetyskerrat ovatkin vähentyneet. Nuppu syö maitoa edelleen öisinkin, mutta ei se haittaa emmekä vielä ryhdy unikouluttamaan. Amalialle ja Milolle pidimme unikoulun reilu vuoden ikäisinä ja yösyötöt jäivät pois. Milo tosin alkoi sitten herätä jo puoli viiden-viiden aikaan, joten eipä sekään kivaa ollut. Mielummin imetän yöllä ja nukumme pidempään.
Tällä hetkellä Nuppu herää aamuisin seitsemän aikaan, mutta välillä saattaa nukkua pidempään. Nukkumaan hän käy kahdeksan-yhdeksän aikaan ja ottaa päivällä kahdet päiväunet. Nuppu nukkuu päiväunensa sisällä pinnasängyssä ja nukkuu paljon paremmin kuin ulkona rattaissa. Välillä hän saattaa vetää sikeitä jopa puolitoista tuntia ja tämä on ihan luksusta entisiin puolen tunnin torkkuihin verrattuna.
Nuppu rakastaa sitä, kun nostan hänet ilmaan ja pussaan paljaaseen massuun tai tööttään nenästä. Vauva hekottaa eniten edelleen Milolle ja Milon tullessa jo lähelle hymy nousee heti korviin. Amalia ja Milo ovat vieläkin tohkeissaan pikkusiskostaan ja vauva oli ihan unelmien täyttymys meille kaikille.
Nuppu on luonteeltaan tosi rauhallinen ja esimerkiksi ulkona viltillä hän pysyy yleensä siinä eikä lähde tutkimusmatkoille, vaikka hyvin pääsisi.
Nuppu vierastaa vieläkin eikä häntä voi edelleenkään ottaa syliin meidän perheenjäsenten lisäksi kukaan muu kuin mun sisko ja siskontyttö.
Hän on hyvin herkkä ja itkee pientä kolahdustakin. Vauvelilla tulee hirmuisesti isoja kyyneliä ja sitten, kun lohdutan häntä hänen alahuuli alkaa usein uudestaan väpättää ja hän alkaa itkeä uudestaan ja uudestaan hieman rauhoituttuaan. Tosin ei siinä kauaa mene rauhoitellessa ja nykyään en heti edes reagoi jos jotain pientä sattuu, niin Nuppu ei välttämättä sitten ala itkeä. Jos taas satun joskus huudahtamaan oho tai hui, niin itku on taattu.
Kasvumitoista en tiedä, sillä Lohjalla on vähennetty neuvolakäyntejä eikä 8 kuukauden lääkärineuvolan jälkeen ole 10 kuukauden neuvolaa, vaan Nuppu pääsee neuvolaan vasta vuoden iässä. Tämä on musta aika harmi, vaikka toki jos tarvetta olisi, niin 10 kuukauden neuvolakäynti olisi annettu ja onhan Lohjalla avoneuvola, johon pääsee jos haluaa. Omaan silmään Nuppu on kasvanut oikein hyvin ja vaatekoko on nyt 74-80cm.
Kotona sisällä Nuppu touhuaa kovasti. Hän tykkää katsella leluja ja on alkanut raahata ryömiessään mukana aina jotain. Usein se on sellainen hepan hihna mitä hän raahaa, mutta myös tyhjä limupullo on kiva. Nuppu osaa kontata, mutta ryömii enimmäkseen, näin pääsee nopeammin.
Jos Nuppu näkee jotain kiinnostavaa hän aivan tärisee koko vauva ja huulet menee pyöreäksi ja suusta kuuluu huuuu. Sama ilme ja ääni kuuluu, jos hän on kaatumassa. Kaikista asioista eniten hän tärisee, kun on mun sylissä ja otan maitopurkin jääkaapista. Maitopurkki on jostain syystä niin jännittävä ja mielenkiintoinen!
Sellainen ihana Nuppu-vauva täällä <3 Minkälaisia vauvoja teillä on?
Välillä tuntuu, että voimat loppuvat 😉
Sisko kävi jo viideltä aamuyöllä räppäsemässä makuuhuoneen valot päälle, kun odotti niin kovasti, että pääsee onnittelemaan pikkuveikkaa <3 Kahdeksalta oli onneksi seuraava herätys 😉
