Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2851

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/operations.class.php on line 2855

Warning: "continue" targeting switch is equivalent to "break". Did you mean to use "continue 2"? in /home/clients/670df0887837b9922f20cf65f9464851/web/wp-content/plugins/revslider/includes/output.class.php on line 3708
Kerho ei vaan lähtenyt sujumaan -Amalian harvinainen sairaus
 

Kerho ei vaan lähtenyt sujumaan

Tänään kirjoittelen kuulumisia viime päiviltä. Johnny lähti torstaiaamuna työhommiin Poriin ja oli siellä sitten yötä, kun kotimatkalle olisi päässyt vasta myöhään illalla ja Poristahan ajelee tänne Lohjalle kolmisen tuntia tai noh näillä keleillä varmasti vielä enemmän.

Meillä meni lasten kanssa tosi kivasti, nautimme lumesta ja pulkkailusta, saimme Johnnyn äidin meille kylään, leikimme kivoja sisäleikkejä ja otettiin ihan rennosti.

Lapset saivat nukkua äidin viekussa ja ihme kyllä Amalia simahti ennen Miloa. Milo haluaa nykyään lukea iltasaduksi joka ilta suloisen pupukirjan nimeltä Pikkuveli on paras kaveri <3 Milo on alkanut vasta nyt jaksamaan kuuntelemaan satuja, vaikka toki vieläkin osa lauseista jää kesken, kun kirjan sivu jo kääntyy. Molemmilla lapsilla on ollut aina kirjoista tietyt lempparisivut ja tässä kirjassa Milon lemppari on siinä kohtaa, kun pupu puraisee vahingossa metsästäjän pitkää nenää, kun luulee, että se on porkkana. Aina iltasatua lukiessa lapset istuvat joko mun sylissä tai sitten ihan kiinni mussa. Ollaan aina peittojen alla ja nämä iltasatuhetket ovat tosi ihania.

lapset

Milon toinen kerhopäivä ei muuten mennyt yhtään paremmin kuin ensimmäinen. Me jäimme Amalian kanssa kerhoon mukaan, sillä Milo alkoi jo eteisessä itkeä kovasti ja takertui kaulaani. Lopulta pääsimme lähtemään puolentoista tunnin päästä eväshetken alettua, mutta eipä me ehditty kuin pari synttärikutsua viedä ja kahvit keitellä kotona, kun puhelin jo soi.

Milo oli alkanut itkemään ihan hysteerisenä heti meidän lähdön jälkeen eikä rauhoittunut taas millään. Eväät jäivät kokonaan syömättä, kun ikävä oli niin kova. Ei auttanut, kun lähteä hakemaan poikaa kotiin ja kerhotäti ehdotti, josko kävisimme harjoittelemassa perhekerhossa, jossa äiti on mukana. Josko tätä kautta innostui omaan kerhoon löytyisi ja ainakin paikka ja ohjaajat tulisivat tutummiksi. Toki Milo olisi saanut vielä yrittää kerhoilua, mutta enpä mäkään nähnyt siinä järkeä. Ehkä Milo ei vaan ole vielä valmis ja muutaman kuukauden päästä se voi lähteä sujumaan oikein mukavasti!

Onneksi ei ole mikään pakkotilanne, vaikka päiväkodin aloitus, niin voidaan mennä hieman hellemmin tämän aloituksen suhteen. Tämä oli kyllä iso yllätys enkä ollut oikeasti ajatellut Milon kohdalla tälläistä vaihtoehtoa, sillä poika on niin reipas ja rohkea aina. Jonkun mielestä me luovutettiin varmasti tosi helposti, mutta tämä on meidän päätös ja varmasti täysin oikea meille. Milo saa vielä hieman kasvaa ja tutustua kerhoon rauhassa äidin ja siskon kanssa ja sitten myöhemmin kerhoilla ihan itse sillä tavalla, että se on oikeasti kivaa ja mieluisaa!

lapset

lapset

Eilen mun äiti toi aamusta Luis koiransa meille ja me vietiin koiruli sitten Johnnyn vanhemmille hoitoon, sillä äitini matkasi Kuubaan pariksi viikoksi. Luis on ollut ennenkin mummin ja fafan tykönä hoidossa ja se on sille tuttu ja turvallinen hoitopaikka. Lapset jäivät myös hoitoon mun kampaajan ajaksi, jossa kävin raidoittamassa hiukset vaaleilla raidoilla. Mähän hetki sitten värjäsin taas vaaleanpunaiset hiukset, mutta kyllästyin väriin heti, kun se ei vaan pysy, vaan haalistuu jo ekassa pesussa ihan älyttömästi.

stressinhallinta

Päivällisen jälkeen Johnnykin saapui kotiin ja lähdettiin koko perhe filmivuokraamoon ostamaan irtokarkkeja. Tämä on lapsille aina niin mieluinen juttu ja Amalia olikin mummille puhunut tästä karkin hakureissussa monta kertaa. Leffa valinnasta lapset eivät päässeet sopuun ja lopulta Amalia totesi, että valitaan jotain kotona Netflixistä tai Viaplaysta.

Pelkät karkkiostokset eivät meille riittäneet, vaan haettiin vielä pizzat. Mulle kun ei riittänyt päivällistä, joka oli edelliseltä päivältä ja lapsille pizza meni sitten iltapalasta.

Tänään meillä on kummipoikamme ja hänen isosiskon synttärit! Kauppareissu on myös edessä ja paljon ulkoilua ja mäenlaskua!

Ihanaa viikonloppua murut <3

31 Comments
  • lillamy
    Posted at 10:47h, 20 tammikuun Vastaa

    Harmi ettei kerho lähtenyt sujumaan, mutta toisaalta ihanaa ettei ole mikään pakko, jos ei ole vielä valmis. Milo on niin tottunut että äiti on lähellä, että helppo ymmärtää pienen pelkoa <3 Ja oi miten ihanaa, että äitisi pääsi lämpimään lomailemaan, ihanaa reissua hänelle ja huippua myös, että Luis pääsi tuttuun paikkaan hoitoon 🙂 Mun tekis kovasti mieli myös värjätä (ja ehkä leikkauttaa) hiukset, ihan kulahtanut olo mutta en vaan millään ole muka saanut aikaiseksi vielä! Ihanaa viikonloppua teille! <3

    • Johanna
      Posted at 08:25h, 21 tammikuun Vastaa

      Ihana tosiaan, ettei ollut mikään pakkotilanne ja Milo saa nyt rauhassa totutella perhekerhossa paikkaan ja ohjaajiin yhdessä äidin ja siskon kanssa <3 Mun äiti varmasti nauttii ja on kyllä lomansa ansainnut <3 Kivaa on, että Nappe sai Luissista kaverin anoppilaan 🙂

      Kampaajakäynti vois piristää sua vähän, vaikka ymmärrän ettei sitä saa edes varausta tehtyä.. Mäkin monta viikkoa mietin, että pitäis varata kampaaja ja aina vaan lykkäsin soittoa, kun ei vaan saanut aikaiseksi.. Hyvää viikonloppua sinne myös ja kiitos, kun jaksat aina kommentoida ja lukea <3 <3

  • Miuq
    Posted at 10:59h, 20 tammikuun Vastaa

    Voi Milo pieni❤ siitä se lähtee kun aika on kypsä, on onni et teillä on mahdollisuus joustaa tossa aloituksessa.☺ itsekin päiväkodeissa työskennelleenä, oli välillä hoitajanakin riipaisevaa katsoa ikävästä tolaltaan olevaa lasta ja lohduttaa pienten rajatonta ikävää ja lohdutonta ikävänitkua. Se on pienelle niin murskaava tunne. Teit varmasti poikasi kohdalla oikean ratkaisun.. älä murehdi siitä ajatteleeko muut että luovutitte liian helpolla.☺ olet poikasi äiti, paras tuntija ja tiedät mikä on hänelle ja perheellenne paras ratkaisu. ❤ hyvää viikonloppua ?

    • Johanna
      Posted at 08:21h, 21 tammikuun Vastaa

      Sniif kiitos aivan ihanista sanoistasi Miuq <3 <3

  • jennifer
    Posted at 11:05h, 20 tammikuun Vastaa

    Heippa! Itsellänini ei ole lapsia mutta olen ammatiltani lastenohjaaja eli juurikin kerhotäti tai päiväkoti täti. Mielestäni teitte oikean ratkaisun kerhon aloittamisen lykkäyksellä. Käytte vaikka kaikki yhdessä perhekerhossa niin myöhemmin oman kerhon aloitus ja eikä varsinkaan ero äidistä ole niin vaikea. Mukavaa viikonloppua teille ja kyllä kaikki lähtee vielä sujumaan ☺.

    • Johanna
      Posted at 08:19h, 21 tammikuun Vastaa

      Kiitos, kun kommentoit ja juu kyllä mäkin uskon, että kerho lähtee vielä sujumaan, kun aika on oikea <3 🙂

  • Nimetön
    Posted at 12:22h, 20 tammikuun Vastaa

    Tuliskohan siitä lapselle traumoja jos sieltä kerhosta hipsisi varkain pois esim kesken leikin eikä puhuisi mitään että äiti lähtee nyt ?? Oon siis ihan lapseton ihminen enkä muutenkaan pikkuihmisten päälle ymmärrä, tuli vaan tämmönen kysymys mieleen. Tätä sun blogia on muuten mukava lukea vaikka ei lapsia edes ole eikä varmaan tulekaan, on jotenkin niin kotoinen tämä sun blogi että tämmönen ei-perheihminenkin pysyy viihtyneenä ?

    • Johanna
      Posted at 08:18h, 21 tammikuun Vastaa

      Musta on kivempi kuitenkin sanoa, että lähen, mä luulen, että se ei ois hyvä vaan häippästä 🙂 Ja Milo kyllä ohjaajalta kysyi muutamasti, kun ei nähnyt mua, että missä mamma? 😉

      Kiitos ihan huippu ihanista sanoistasi, mahtavaa, että blogi tuntuu kotoiselta ja että viihdyt täällä, vaikka samanlaiset elämäntilanteet eivät olekaan <3 <3 Kiitos vielä kommentistasi <3 🙂

    • Liljaani
      Posted at 00:49h, 24 tammikuun Vastaa

      Juuri luin jostain oppaasta, että noin ei pitäisi toimia. Ja loogistahan se onkin, voihan lapsi rauhassa leikkiä pitkänkin aikaa vanhemman poissaollessa, mutta entäs sitten kun huomaa että äiti tai isä on kadonnut, eikä tiedä missä se on ja tuleeko edes takaisin. Nimenomaan trauma voi tulla tuollaisesta. Kun sanotaan heippa ja että tullaan takaisin, ja niin käykin, vaikka koko aika olisi ollut ikävä, lapsi oppii että vaikka olisi yksin ja ikävää, äiti/isä tulee aina takaisin eikä koskaan katoa tai hylkää.

  • Annis
    Posted at 14:08h, 20 tammikuun Vastaa

    Onpa ihanaa kun olet jotenkin niin täydellinem ÄITI lapsillesi kaikissa päivän hetkissä <3 En tiedä ymmärrätkö mitä yritän sanoa, mutta blogin välityksellä saa kuvan että elätte todellakin lasten ehdoilla, heidän toiveitaan kuunnellen ja heidän parastaan ajatellen. Äitiys selvästi sopii sinulle ja on mukava seurata täältä taustalta miten jaksat touhuta lasten kanssa ja keksiä heille mukavaa tekemistä.

    Vaikka olet kertonut myös kovasta temperamentistasi, uskon että teidän perhe-elämä on kokonaisuudessaan hurjan kivaa kun lapset saavat olla lapsia, leikkiä ja melskata eikä tarvitse vielä jaksaa olla kerhossa jos tuntuu liian "pieneltä." Harvalla lapsella on mahdollisuus olla kotona äidin ja siskon kanssa niin kannattaa käyttää tilaisuus hyödyksi! Milo ehtii varmasti vielä kerhoilla aivan tarpeeksi myöhemminkin. 🙂

    Kaikkea hyvää teille <3 toivottaa pitkäaikainen lukijasi.

    • Johanna
      Posted at 08:15h, 21 tammikuun Vastaa

      Siis niin ihana kommentti, vaikka alkuun toi särähti korvaan toi täydellinen äiti, mutta kun avasit sitä vähän lisää, niin ymmärrän mitä tarkoitat, kiitos sanoistasi <3 <3 Kaikkea hyvää myös sulle Annis ja ihana, että olet pysynyt matkassa jo pitkään <3 <3

  • Tanja
    Posted at 14:46h, 20 tammikuun Vastaa

    Voi Milo pieni! Omalla painollaan vaan kerhoon 🙂 Jos pakko ei ole, niin turhaan huudattaa lasta siellä. Joillekkin lapsille se ero vanhemmista on vain vaikeampaa, vaikka kuinka ovatkin olleet yökylässä.. mutta kun onkin kyseessä ihan uusi paikka ja tuntemattomat aikuiset.

    Meillä myös lapsille on mieluisa juttu mennä Filmtownista ostaa karkit ? Onkin mielenkiintoista kasaa 3 lapsen namit samaan pussiin.. ? Ja sitten, kun jokaisella pitää olla samanverran tiettyä namia!
    Yritetäänkin usein ottaa sieltä se 1kg karkkia, niin saa leffan vuokrattua ilmaiseksi 🙂

    • Johanna
      Posted at 08:12h, 21 tammikuun Vastaa

      Joo harjoitellaan nyt siellä perhekerhossa ja koklataan sitten uudestaan <3 Se on kova juttu itellekin hakea irtsarit Filmtownista, niin ei ihme, että mukulat on täpinöissä 😉 Hehhee on siinä hommaa joo, me ollaan otettu aina omiin pusseihin ja nykyään on jo helppo, kun Amalia osaa ottaa jo ihan itse 🙂 Se kilo tuntuu tulevan nopsaa täyteen, kun aika harvoin tulee tuolta namit haettua 🙂

  • Nimetön
    Posted at 15:00h, 20 tammikuun Vastaa

    Mahtava päätös mennä kerhon kanssa lapsentahtisesti, jos joku sitä väittää luovuttamiseksi niin hän ei varmasti ole perehtynyt pienen lapsen kehitykseen ollenkaan. Ihanaa, että tällaistakin vielä näkyy eikä kaikki pakota lapsia itsenäistymään ennenkuin he ovat siihen itse valmiita! 🙂

    • Johanna
      Posted at 08:08h, 21 tammikuun Vastaa

      Ihana kommentti, kiitos <3 <3

  • Ninnuli
    Posted at 16:49h, 20 tammikuun Vastaa

    Meidän pojan kerhoilu alkoi aikanaan ihan samalla lailla, aloitti kerhon 3veenä kun pikkusisko syntyi. Miehelläni on vuorotyö ja hän on paljon kotona, myös kokopäiviä ja aamuja, joten tehtiin sitten niin, että toinen vanhempi otti kirjan/kuulokkeet mukaan ja jäi kerhon eteisen sohvalle lukemaan/kuuntelemaan musiikkia. Tämä riitti pojalle, joka oli kerhossa aivan innoissaan eikä käynyt kertaakaan katsomassa olemmeko paikalla. Pelkkä tieto, että siellä ollaan, riitti. Tästä pikku hiljaa sitten sai siirtyä käymään lähikaupassa ja nopeaa kotona jne ja sitten saikin lähteä kokonaan kotiin. Meillä tepsi tällainen juttu. Usein istuin siellä sohvalla myös 2kk:n ikäinen pikkusisko sylissä 2h putkeen, mutta kannatti. Kerho lähti tosiaan sujumaan todella hyvin ja siellä sitten käytiinkin yli 2vuotta ja edelleen pojalla ja meillä ihanat muistot kerhosta. Nyt tämä poika on jo 8v reipas tokaluokkalainen, eikä ole enää vaikeaa jäädä minnekään. 😀 😀 😀

    • Johanna
      Posted at 08:08h, 21 tammikuun Vastaa

      Ihanan lempeää harjoittelua, joka tuotti tulosta, mahtavaa <3 <3 Hehhheee näin se sitten muuttuu, kun kasvavat 😉

  • Nimetön
    Posted at 18:01h, 20 tammikuun Vastaa

    Hei! Kiitos kuulumisista, joita ahkerasti luen. Kivat otokset lapsista ja upea kuva Sinusta. Sehän on vaan hyvä merkki, jos väri ei oikein pysy hiuksissa. Silloin ne ovat mainiossa kunnossa. Toivotaan, että mummillakin on mukava matka. Kaikkea hyvää teidän perhekunnallenne! Terveisin Anja

    • Johanna
      Posted at 08:06h, 21 tammikuun Vastaa

      Moikka Anja <3 Ihana, että luet ja kiitos jälleen mieltä lämmittävästä kommentista <3 <3 Äitillä tulee olemaan varmasti mahtava loma! 🙂 <3 Kaikkea hyvää teille myös ja terkut sinne kans <3

  • Piia
    Posted at 22:28h, 20 tammikuun Vastaa

    Mun mielestä ihan oikean päätöksen teitte, kyllä siitä ehtii sitten kerroilla yms itsekseen kun aika on oikea. Oot huippu mutsi! 🙂

    • Johanna
      Posted at 08:04h, 21 tammikuun Vastaa

      Joo niin mustakin, kiitos kauniista kommentistasi Piia <3 <3 🙂

  • Sini
    Posted at 12:19h, 21 tammikuun Vastaa

    Onko Milo paljon ollut yökylässä? Kaikki tälläisethän vaikuttavat paljon siihen pystyykö olla erossa äidistä. Sentakia on hyvä viedä lapsia silloin tälläin yökylään, vaikkei varsinaista hoidon tarvetta olisikaan että tottuvat muihinkin ihmisiin. Ei ole hyvä olla yliäiti, myös omaa aikaa ja parisuhdeaikaa tarvitaan.

    • Nimetön
      Posted at 03:45h, 22 tammikuun Vastaa

      Mua on aina ärsyttänyt tämä ihmisten neuvo viedä lapset yökylään ym ilman tarvetta. Miksi? Ei se mikään pakko ole. Meillä kyllä lapset ivat isompina rohkaistuneet ja nyt haluavat mennä esim. mummolaan yksin. Kyllä ne rohkaistuu myöhemminkin, ei ole mikään pakko tehdä sitä vasten kenenkään tahtoa.
      Ja tuo parisuhdeaika. Jokainen tietää itse paljon sitä kaipaa. Meille riittää miehen kanssa iltaisin yhdessä vietetty aika kun lapset nukkuvat. Joskus kerran vuoteen saatetaan käydä elokuvissa tms.

      Mielestäni Johanna teki oikein hyvän ratkaisun, ei ole lapsen edun mukaista viedä väkisin kerhoihin ym. Ellei ole pakko.

    • Jl
      Posted at 06:49h, 23 tammikuun Vastaa

      Mä en myöskään ymmärrä miksi lapsi pitäisi viedä yökylään. Itse en omia lapsiani tule viemään yökylään mikäli eivät itse sitä pyydä tai tulisi itselle ihan pakottava tarve. Olen itse ollut pienenä vastentahtoa yökylässä ja sitä kokemusta lapsilleni en halua. Esikoinen käy kerhossa kahdesti viikossa ja kuopus aloittaa kerhon kun on vähän vanhempi ja se riittää varmasti meidän lapsille. Tsemppiä Johanna teille, tilanne voi tosiaan olla toinen muutaman kuukauden päästä

    • Äiti::::::::::
      Posted at 14:54h, 23 tammikuun Vastaa

      Meillä ei ole 4.5-vuotias ollut kuin kerran yökylässä, 1.5 v ei ole vielä kertaakaan ollut muiden kuin omien vanhempien hoidettavana. Ei ole ollut tarvetta, eikä isompi halua mennä yökylään. Miksi ihmeessä pitäisi pakottaa jos ei ole pakko? Minulla ei ole tarvetta päästä lapsistani eroon aina kun mahdollista, enkä silti ole mikään yliäiti, ja parisuhdekin voi hyvin. Lapset ovat pieniä ihan ohikiitävän hetken.

    • Johanna
      Posted at 19:58h, 23 tammikuun Vastaa

      On se muutamasti mun siskolla ollut, mutta ei paljoa. Johnnyn äiti on hoitanut lapsia pari kertaa meillä yön yli ja aina hyvin mennyt yökylät ja hoidot 🙂 Meillä on ihan riittävästi parisuhdeaikaa iltaisin ja lapsenvahteja saadaan kyllä tarvittaessa, jos käydään vaikka syömässä tai muuta.. Mä en koe, että olisin mikään yliäiti, vaikka lapset on harvoin yökylässä..

  • minävaa
    Posted at 05:51h, 22 tammikuun Vastaa

    Kyllä se poika viimeistään murrosiässä pärjää ilman äitiä! Eikä tukkeennu yölläkään viereen! Kerhoon ei oo mikään pakko mennä, kotihoito riittää parivuotiaalle mainiosti! Oman perheen jäsenet, mahdoliset naapurin lapset jne. riittää kontakteiksi. Muita virikkeitä pystyy tarjoamaan ihan kotioloissa samalla tavalla kuin kerhoilussakin. Ja päivähoidon alettua lapsi sopuetuu kyllä, muutaman päivän jälkeen sinne lähdöstä tulee jo rutiinia.

    • Johanna
      Posted at 20:00h, 23 tammikuun Vastaa

      <3

  • Eija
    Posted at 22:44h, 23 tammikuun Vastaa

    Hei Johanna! Kotiäitiyden ihana puoli on juuri se, että voi joustaa lasten ehdoilla. Olen samaa mieltä monien kommentoijien kanssa siitä, ettei lasta tarvi väkisin viedä kerhoon tai yökylään. Teillä on niin mukavaa ja virikkeistä arkea, ettei Milo varmaan vielä kaipaa kerhoon. Olin itse kotiäitinä – tosin lama-aika vaikutti asiaan – mutta näin jälkikäteen ajatellen se oli aivan loistavaa aikaa, samaa sanovat aikuiset tyttäreni. Olette miehesi kanssa onnellisia, joten eiköhän sitä parisuhdeaikaakin ole 🙂

  • Kuulotutkimuksissa ja vanhanajan makkarakastiketta -Amalian harvinainen sairaus
    Posted at 08:58h, 02 helmikuun Vastaa

    […] Me ollaan nyt muutamasti ehditty perhekerhoon ja Milo on viihtynyt siellä. Se on vain kerran viikossa, joten varmasti tulemme käymään siellä vielä tovin ennen kuin kokeilemme uudestaan päiväkerhoa, johon poika menee siis ilman vanhempia. Tammikuun alussa, kun kerho ei vaan lähtenyt sujumaan. […]

  • Syksyllä täällä tapahtuu -Sydän vähän kallellaan
    Posted at 18:40h, 17 huhtikuun Vastaa

    […] kerhon aloitushan meni plörinäksi ja päätin, että yritämme uudestaan vasta syksyllä. Ollaan sovittu Amalian […]

Post A Comment

*

code